Canonin markkinointi luottaa laiskuuteen

Maanantai 31.12.2007 - Kauko Niemi

Canonilla oli jo ainakin toistamiseen markkinointikampanja, missä ostetun tuotteen hinnasta sai ”kassa-alennuksen.” Canon maksaa ilmoitetun summan suoraan ostajan tilille. 

Tämä verrattain monimutkainen järjestelmä kysyy asiakkaalta hermoja, osaamista ja ahkeruutta. Minun henkilökohtainen veikkaukseni onkin, että kampanjalla on tarkoituksensa. Olisi todella kiva tietää kuinka monelta jää raha saamatta.

Se on varmasti niin suuri osuus, että Canonin kannattaa tehdä kampanja mutkan kautta. Jos se olisi suoraan kauppiaiden tehtävissä, niin jokainen kassa-alennus tulisi varmasti hoidettua jokaisesta kampanjan piiriin kuuluvasta laitteesta.

1) etsi verkosta osoite, jossa voit anomuksen tehdä. 2) valitse mistä maasta tuote on ostettu. 3) Valitse kampanjatuote. Tämä antaa viitteen siitä, että jokaisesta tuotteesta käydään koko rumba läpi yksi kerrallaan. 4) välisivu, jossa voit tarkastella erillisen selainsivun kautta ohjeita tai jatkaa umpimähkää eteenpäin. 5) suoraankin jatkettaessa tulee ohjesivu. Se kertoo, että sinun pitää kopioida kaupan kassakuitti, leikata pakkauksen viivakoodi, täyttää lomake, tulostaa lomake ja postittaa se fyysisen postin kautta Canonin markkinointikampanjaa hallinnoivaan yksikköön Irlantiin.

6) lomakkeen voi yllätys yllätys täyttää kuitenkin tietokoneella. Lomakkeessa on paljon kohtia, joiden ylihyppinen antaa Canonin punaisen virheilmoituksen, eikä anna jatkaa prosessia.

7) lomakkeen täytössä menee viimeistään sormi suuhun kun kansainvälistä pankkiliikennettä varten sinun pitää täyttää omat kansainvälisen pankkimaailman IBAN ja SWIFT tunnuksesi. Muutenhan rahaliikenne ei Suomen rajaa ylitä kumpaankaan suuntaa.

Jotta saat täytetyn lomakkeen hyötykäyttöön eli kirjepostiin, pitää sinulla olla tulostin. Kaikillahan sitä kotona ei ole, mutta Canon mielellään sellaisen varmaan myy. Sen verran yhteensopiva maailma kuitenkin oli, että sain tämän arvokkaan Canonin lomakkeen tulostettua HP:n tulostimella.

Koko prosessi kesti toista tuntia, vaikken olekaan eilisen teeren poikia tietotekniikassa. Suomalaisella sisulla vein homman läpi. Jos olisin tehnyt tuon ajan laskutettavaa työtä, olisin voinut tienata hieman enemmän kuin Canonin kassa-alennuksen.

Sitäkin olen aina ihmetellyt, muidenkin kuin Canonin kohdalla, että miksei esimerkiksi sarjanumero voisi olla yksiselitteinen serial No. Laitteiden pohjissa on erilaisia numerosarjoja ja sitten täytyy vain päätellä ja kokeilla mikä kelpaisi.

Varmuuden vuoksi myös Canonin kameran pakkauslaatikkoon oli laitettu kaksi erilaista viivakoodia. Leikkelin molemmat Irlantiin lähtevään postilähetykseen. Ehkä sieltä tulee kahden kuukauden kuluttua huomautus, etteivät voi käsitellä asiaa, kun eivät tiedä kumpaa viivakoodia olen heille tarjoamassa.

Joka tapauksessa rahoja ei toistaiseksi ole tililläni näkynyt, mutta vastahan on kulunut reilu parisen viikkoa. Irlannissa joku aukoo kirjettäni, joku näpyttelee tietoni koneelle, joku hyväksyy rahapalautuksen ja joku panee palautuksen toimeksi.

Kansainvälinen pankkiverkko pihtaa rahoja jokaisessa solmussa ja hyödyntää summan täysimääräisesti, vaikka bittiraha voisi liikkua sekunnin murto-osassa. Google olisi jo ilmoittanut, että prosessi kesti 0,59 sekuntia ja he kiersivät sentään koko maailman.

Tällainen markkinointi ei voi perustua mihinkään muuhun kuin siihen, että valtaosalta jää kassa-alennus saamatta syystä tai toisesta. Kaupantekotilanteessa kukaan ei tingi, sillä Canon on ikään kuin tinkinyt valmiiksi.

ps.

tuotteessa ei ole valittamisen varaa. Kamera on aina parempi kuin kuvaaja ja kuvaaja oppii kaiken aikaa.

ps2

Enää ei kannata kampanjan perään murehtia. Kampanja päättyi tänään.

Jungerilta kannatettava ehdotus

Torstai 27.12.2007 - Kauko Niemi

Jungerin ehdotus on erittäin kannatettava, mutta jatkojalostettuna.

YLE haluaisi maksu-tv katsojarekisterit avoimiksi, jotta voisi tarkistaa ketkä katsovat luvatta televisiota.

Kaikille reilua ja tasapuolista olisi se, että kaikki kanavat ja ohjelmat pannaan kortin taakse yksitellen ilman kanavapaketteja.

Ja sitten kaikkein tärkein – jokainen maksaa vain katsomastaan kanavasta ja käyttämästään ajasta.

Pian alkaisi hahmottua mitä se digi-ajan todellinen tarjonta on mistä ihmiset haluavat maksaa. Veikkaan, että todellisuus olisi toisenlainen kuin mitä nyt annetaan ymmärtää.

Se olisi reilua myös mainostajille. Mainostajat tietäisivät pian, kumpi puoli budjetista menee hukkaan. Tähän mennessä tiedetään vain että puolet menee hukkaan.

YLE voisi hinnoitella ohjelmansa kaupallisin tai julkisenpalvelun perustein. Hyvään kauppatapaan kuuluu myös, että vanha tavara myydään halvemmalla kuin uusi. YLE:n kanavillahan varmaan kohta puolet on pika uusintoja ja nyt on innostuttu toistamaan myös lähihistoriaan, pyörittämään Elävää arkistoa.

Sen verran juonisti tämän vanhan materiaalin pyöritys tapahtuu, että ensi vaikutelmana ikään kuin kyse olisi jostain tärkeästä dokumentista, siitä mitä Tarva tai Spede ovat aikoinaan sanoneet. Lopputulos on erittäin sisäsiittoista. Joka tapauksessa erittäin halpaa ohjelmasisältöä näin säästökaudella.

YLE ei saa lähettää mainoksia, mutta ohjelma-aikaa saadaan tapettua myös pitkillä mainoskatkoilla. Ohjelmien välissä tulee tavattoman monta ennakkomainosta tulevista ohjelmista. Mikähän mahtaa olla suhteellinen ohjelma-aika täysin ennen näkemättömälle tuotannolle?

Voisi myös kysyä, että lähetysverkon digitalisoinnista piti syntyä suuria säästöjä, joilla pystytään parantamaan ohjelmasisältöä. Tietääkö kukaan, kenen taskuun nämä säästöt ovat päätyneet. Ei ainakaan kustannustalkoissa poispotkittujen toimittajien taskuun.

Vieläkin halvemmalla ohjelma-aikaa täyttävät maksukanavat. Erilaisia puoli- tai kokoautomaattisia chatti- ja peliohjelmia. Mutta nehän tulevat kaupanpäällisiksi ohjelmapaketissa.

Jos viestintäministeriössä oltaisiin oikeasti huolestuneita ohjelmasisällöstä, niin siellä ryhdyttäisiin valmistelemaan lupatarkastajien ja lupatarkastusbyrokratian vaihtoa kortinlukijoihin.

Vaihto ei sulkisi pois sitä, etteikö kortilla voisi katsoa myös ilmaiseksi julkisen palvelun tarjontaa, jos poliitikot niin haluavat ja päättävät.