Paljonko maksaisi toimiva laite?

Maanantai 26.5.2008 - Kauko Niemi

Olen taas moneen kertaan miettinyt kuinka paljon enemmän maksaa sellainen laite, joka toimisi moitteettomasti? Ei se voi olla järin paljon kalliimpi. Itse olisin ainakin valmis maksamaan tuon summan. 

Esimerkiksi Polarin sykemittarin häiriöalttius tuntuu käsittämättömältä kun Suunto tekee sellaisia joilla voi mennä sähkölinjan alta. Ja jopa Polar todistaa itsekin osaavansa tehdä häiriöttömän. Yksi myynnissä olevista malleista on sellainen.

Käytin pitkään Polarin mittareita, kun asuin ”maalla”. Kaupunkilaistumisen jälkeen jokaisen lenkin maksimisyke on 220. Miksi ihmeessä käyttäisin sykemittaria, jos tiedän etukäteen maksimisykkeen olevan 220, sillä en pääse millekään lenkille kulkematta ratikan syöttölinjojen alta.

Kummallisia lukemia tulee myös salilla. Ja tosi kivalla pyörätaipaleella Veikkolasta Kivenlahteen, nousee syke vähän ennen Kauklahtea 220.

Tässä tapauksessa ratkaisu oli kilpailijan laite, vaikka joissakin ominaisuuksissa hävisinkin. Jos tämä  on Polarin lähtökohta niin kovasti ihmetyttää.

Jokainen tietää kuinka valmis on Windows Vista. Siitä ei kannata sen yksityiskohtaisemmin edes raportoida paitsi päivityksiä tulee muuta kerta viikossa. Lopetin automaattiset päivitysten asennukset. Nyt kun annan itse luvan, niin tiedän miksi juuri nyt joku osa järjestelmästä ei hetken kuluttua toimi tai vähintään minun omat asetukset ovat muuttuneet.

Paljonko maksaisi Nokian Communikaattori lisää, jos navigointi ominaisuus kytkeytyisi päälle heti.

Kohta tulee vuosi täyteen E90 omistajana. Kolmasti olen onnistunut hyödyntämään laitteen navigointiominaisuuksia ihan oikeasti, kun olen lisännyt matkan aloittamiseen 15 minuuttia lisäaikaa.

Yksinkertaisesti pinna ei kestä odotella 5-15 minuuttiin, että jotakin tapahtuisi. Google antaa minkä tahansa karttatiedon tietokoneella alle viidessä sekunnissa ja vilkaisu karttaan riittää pääkaupunkiseudulla. Ja 15 minuutissa ajaa tämän kylän laidasta laitaan.

Viime talvena ajoin joka maanantai-ilta Töölöstä Itä-keskukseen ja yhden kerran ehti syntyä valmius navigointiin. Liikenneturvallisuuden takia en sitä tietenkään ryhtynyt vauhdissa säätämään.

Nokian karttaohjelmasta on uusi versio beta-vaiheessa ja siihen luvataan matalampia valikkopolkuja. Ne ovatkin todella tervetulleita. Samalla voisi miettiä Suomenkielen käytettävyyttä.

Google maps kysyy heti kättelyssä lähtöosoitetta. Nokia kysyy selailun jälkeen reitti kohteeseen / reitti kohteesta. Niin mikähän tarkoittaakaan mitä.

Ja Nokia saa miettiä, onko navigaattori ensisijaisesti tarkoitettu navigointiin vai kaupallisiin kontakteihin. Nyt näitä kahta on todella hankala erottaa toisistaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, matkapuhelin

Rentoa meininkiä Lissabonin poliisiasemalla

Lauantai 17.5.2008 - Kauko Niemi

Ihan heti ei arvaisi, että istuu poliisiasemalla, jos yhdellä ei olisi univormua päällään.

Asiani hoitaminen keskeytyy tämän tästä. Puhelin soi ja siihen rupatellaan kaikessa rauhassa. Ulko-ovesta tulee rennosti t-paitaan pukeutunut mies. Hän kävelee tiskin taakse. Tervehtii miespuoliset, vaihtaa kuulumiset, halaa naispuoliset ja sutjauttaa jotakin nauruhermoja kutkuttavaa. Portugalin kielen taitoni ei riitä tulkitsemaan viestiä. Sitten mies tarjoaa purkkaa ja tarjoaa sitä myös minulle.

Uusia asiakkaita tulee ovesta sisään. Siellä ei jaeta vuoronumeroita, vaan käydään jokaiselta kysymässä millaista asiaa on. Kenenkään ei tarvitse turhaa odotella ja huomata omalla vuorollaan, ettei hänen asiaansa hoidetakaan tällä tiskillä. Ja jos hoidetaan, niin ohjataan istumaan ja kerrotaan milloin mahdollisesti vuoro koittaa.

Sitten ovesta tulee atk-tukihenkilö. Hänellä on näppis kainalossaan. Kaikki virkailijat kokoontuvat näppiksen ympärille ja pääsevät pian yhteisymmärrykseen, että tiskin päässä oleva ensimmäinen työpiste tarvitsee uuden näppiksen.

Näin se jatkuu toista tuntia. Välillä tarkistellaan onko minun tietoni oikeat ja taas naputellaan raporttia. Puhelin soi, ovesta tulleita tervehditään heti ja tarkistetaan asia. Huudellaan toisille leppoisasti.

Ja, että miksi siellä poliisilaitoksella istuin? No olin tekemässä rikosilmoitusta, kun tuntia aiemmin joku oli nyysinyt lompakkoni metrossa. Taskuun jäi kahdeksan euroa rahaa ja luottokortit oli heti suljettu. Ja taas soi puhelin, johon asiaani hoitava virkailija vastasi. Ymmärsin vain nimeni mainittavan.

Puhelu kertoi, että omaisuuteni oli löydetty ja toinen poliisi tuo sen pian tähän toimipisteeseen. Niinhän sieltä sitten tuli nippu kortteja. Tällä kerta kelpasi käteinen ja itse lompakko. Virkailija tosin kysyi, että oliko sinulla todella niin hyvä lompakko, että se kelpaa varkaille – eihän täällä kannata niin hyviä lompakoita käyttää. Sain monisivuisen rikosraportin käteen. Kiitin kädestä pitäen ja totesin, että tämä oli miellyttävin poliisilaitoksella asiointi. Melkein jo unohdin että kahdeksalla eurolla ei makseta hotellia, eikä makseta kolmen päivän syömisiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: poliisi