Missä meneekään komentelun ja informoinnin raja

Tiistai 29.7.2008 - Kauko Niemi

Olen jo monta vuotta pohtinut miksi Helsingin uimastadionin saunojen ovissa on kyltit, ettei saunaan saa mennä uimahousut jalassa. 

Lapussa vain komennetaan saunaan ilman housuja. Sama komento taitaa olla kyllä ihan kaikissa muissakin uimahalleissa.

Mietin, että mahtaako kyseessä olla jokin hygieeninen asia, että ihmisillä on niin likaisia uimahousuja, että niiden bakteeriviljelmät eivät olisi terveellisiä. Toisaalta sekään ei tunnu loogiselta, sillä lauteille valutetaan kaikenmaailman hikeä mitä erilaisimmista, hyvä ja huonokuntoisista bodeista.

Tämä mysteeri selvisi vihdoinkin viime viikolla kun välisiivousta tekevä naishenkilö, rupesi pitämään uimastadionilla jöötä ja riisututti kaikilta uima-asut pois.

Uima-asujen vienti saunaan kädessä ei myöskään tullut kysymykseen, vaan simmarit oli jätettävä saunan ulkopuolelle.

Tilanteessa syntyi erilaista suukopua puolin jos toisin ja lopulta tuli myös todellinen selvyys asiaan.

Altaassa oleva ja sitä myöden myös uima-asuissa oleva kloori haihtuu kuumassa saunassa ilmaan ja voi aiheuttaa herkimmille ihmisille erilaisia, allergia- ja hengityselinongelmia.

Eikös tällaisesta vaarasta tulisi informoida, eikä vain käskyttää housuja pois?

Jos ovessa lukisi, että saunassa on kloorivaara, mikäli joku on tuonut uima-asun kuumaan saunaan tai jotain vastaavaan. Veikkaan että silloin myös ryhmäkuri toimisi erittäin hyvin.

Tai jos todellista vaaraa ei ole olemassa niin otetaan kaikki liput ja laput pois.

Missä siis menee informoinnin ja käskytyksen raja. Melko varmasti informointi toimisi monin verroin paremmin. Ja lukutaidottomille voisi yleisellä kuuluttaa asiasta aika ajoin, niin varmasti kysyisi kanttia mennä uima-asu päällä saunaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: komentelu, tiedotus

Olen virheellinen ja vakavasti virheellinen

Perjantai 25.7.2008 - Kauko Niemi

Jos minua määrittäisi vastaavat määritelmät kuin koiria määrittävät rotumääritelmät, niin mitä todennäköisemmin minä en kelpaisi mihinkään. Tuskin edes tämän blogin kirjoittamiseen. Olisin virheellinen tai vakavasti virheellinen, jopa hylättävä. 

Minun toinen kulmahammas löytyi aikoinaan poikittain kitalaesta ja siksi hammasrivistöni ei ole teoreettisen kaunis ja tasainen, mutta ehkä kuitenkin persoonallinen. Tämä riittäisi koiramaailmassa hylättävään virheeseen tai ainakin vakavaan virheellisyyteen. Tämän jälkeen ei enää kannattaisi yrittää mitään, vaikka pituuteni olisi sentin marginaalissa niemen-suvulle määritellystä pituudesta.

Lukekaa syvällä ajatuksella seuraava, erään rodun rotumääritelmästä kopioitu teksti ja miettikää tuntuuko se kaikin puolin luontevalta ja eläintä kunnioittavalta tekstiltä vuonna 2008.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna

virheen vakavuuteen.

Raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus; vaaleat silmät; alas kiinnittyneet,

erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset tai kevyet korvat; liian pitkä,

pehmeä tai köyry selkä; takakorkeus; luisu lantio; niskaa kohti kääntyvä hännäntyvi;

liian selvästi kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat; pitkät käpälät; lyhyt,

pehmeä, laineikas, takkuinen, silkkinen, valkoinen tai laikukas karvapeite; säkäkorkeuden

ylitys tai alitus 1 cm:n asti.

VAKAVAT VIRHEET: Puutteellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu);

liian kevyt luusto; griffonmaisesti ylöspäin kääntyvä tai pitkä kuono; liian voimakas

alapurenta tai tasapurenta; ulkonevat silmät; ulkokierteiset kyynärpäät; sisäänpäin

kiertyneet kintereet; yli 1 cm:n ja alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Kaikenlaiset epämuodostumat; puutteellinen rotutyyppi;

karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet;

purentavirheet kuten leikkaava- tai ristipurenta; yli 2 cm:n poikkeamat

annetusta säkäkorkeudesta; arkuus, aggressiivisuus.

Ihmismaailmassa tällainen määrittely johtaisi rankkoihin tasa-arvo ja syrjintä syytteisiin.  Koiramaailmassa näyttelytuomari voi sitten tehdä lähes millaisia ratkaisuja tahansa. Aina löytyy rotumääritelmästä joku kohta, mihin arvosteltava koira mahtuu tai ei mahdu.

Mihin tällainen johtaa tai on jo johtanut koiramaailmassa. Ainakin mitä erikoisempiin koiranäyttelyiden kauneus dopingiin. Turkkeja värjätään jo täyttä häkää ja mitä ihmeellisempiä kikkoja käytetään ja syötetään jopa pillereitä, jotta aggressiivisuus laimenisi siksi hetkeksi kun kehässä pyöritään.

Doping-käsite tuli suomalaisessa koiramaailmassa viralliseksi tämän vuoden alussa. Muutama kuukausi on vasta voitu puuttua virallisesti dopingiin Kennelliiton hyväksymissä kilpailuissa.

Dopingia mielenkiintoisempi kysymys on kuitenkin se, että miltä aikakaudelta rotumääritykset ovat kotoisin? Ovatko ne tätä päivää, vaikka onkin kyse ”vain” eläimestä? Ohjaavatko tällaiset määritykset jalostusta väärille raiteille?

Karu totuus on, että virheellisiä geenejä metsästetään nyt suurella rahalla ja yritetään putsata rotujen perinnöllisiä sairauksia, jotka ovat syntyneet liian pienistä siitoskannoista. Yllä oleva määritys ei ainakaan kannusta laajentamaan reviireitä.

Mutta onhan sentään suuri joukko koiria, jotka saavat omistajien avarakatseisuudella olla kaikessa rauhassa sentin liian korkeita tai matalia.

Lisää koiraiheita: hauva.com

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rotumäärittely