Sunnuntai 8.3.2009 - Kauko Niemi
Vanhanen ja kumppanit taitavat luulla, että yrityksissä mietitään syvällisiä strategioita, kun leikataan kustannuksia eli pannaan väki pellolle.
Yt-neuvottelut alkavat sillä, että ilmoitetaan tavoite, kuinka monesta ihmisestä on päästävä eroon. Tässä vaiheessa ei ole tehty mitään suurempaa ajattelutyötä töiden järjestelyistä, saati mistään muustakaan.
Mekaaninen laskenta tapahtuu yrityksen henkilöstökulujen keskiarvolukuina.
Seuraavana näennäisesti istutaan yt-pöytään, koska laki niin edellyttää.
Toisaalla laskentaosasto pistää ihmiset exeliin ja listaa kalleimpia kulueriä niin pitkälle, että säästösumma on kasassa. Jos on paljon suuria kulueriä, ei tarvitse irtisanoa koko ennakoitua määrää.
Kas kummaa, vanhoille työntekijöille on vuosien varrella kertynyt kaikenlaisia korotuksia ja etuisuuksia (hyvien vuosien aikana), joten he ovat kuluerinä kaikkein kalleimpina listan kärjessä.
Seuraavana esimiehille annetaan tehtäväksi ilmoittaa suurimmille kuluerille, ettei heidän kulujaan enää makseta. Toiset esimiehet tekevät se tekstiviestillä, toiset sähköpostilla ja ne, joilla on nahan alla vähän tuntoa, sanovat sen naamatusten.
Ihmisestä, joka on tehnyt muutaman kymmenen vuotta töitä, on tullut hyvin tehdyn työn takia suuri kuluerä, eikä siinä mietitä sen enempää osaamista kuin eläkkeitäkään.
Vanhasen malli merkitsee käytännössä työttömiä ikäihmisiä.
Näin se toteutuu, management by exell. Vasta sen jälkeen mietitään, kuka hommat hoitaa ja kuinka voitetaan oikeudessa, jos joku vanha änkyrä ottaa moisesta nokkiinsa.
