Keskiviikko 18.11.2009 - Kauko Niemi
Liki tyhjään Hese-ravintolaan tuli äiti pirteän poikansa kanssa. Poika varasi heti pöydän ja jäi odottelemaan äidin tilaamaa ja tuomaa ruoka-annosta. Äidille paikka ei kuitenkaan kelvannut.
Ennen kuin äiti ehti tarjottimineen kääntyä ympäri, poika oli jo valinnut seuraavan pöydän. Tämäkään ei äidille sitten kelvannut. Tässä vaiheessa poika selvästi lannistui ja jäi odottamaan äidin tekemää pöytävalintaa.
Kuulen sisimmässäni pikkupojan äänen: miksi minun valintani eivät koskaan kelpaa. Mitä väliä sillä on syödäänkö hampurilainen tässä tai kaksi metriä sivummalla.
Miksi emme elä kehumisen kautta kuten esimerkiksi toimitaan koiran kasvatuksessa. Yhdenkin koiran kasvattanut olisi ehkä sanonut heti ensimmäisen pöytävalinnan kohdalla; voi kun osasit valita tosi hienon paikan meille. Kyllä sä osaat järjestää nämä asiat hienosti. Ja näitä kehujen toistoja riittävästi loisi kannustavan ja itseluottamuksellisen elämän asenteen.
Yhdenkin koiran kasvattanut on varmasti oppinut kehumisen merkityksen. Huomioimaan toisin ajattelijat ja tekijät, joustamaan tässä ja nyt niin kuin koiran kanssa on joutunut vuosia toimimaan.
Muista kiittää, muista kehua - aina siihen löytyy aihetta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
kehuminen
|
Lauantai 14.11.2009 - Kauko Niemi
Otetaan pikavippiä tai pikalainaa toistaiseksi vaikka keskellä yötä.
Oulun tuomiokirkkoseurakunta alkaa ensi vuoden alusta järjestää pikavihkimisiä kerran kuukaudessa, johon parit voivat tulla vihittäväksi ilman ennakkoilmoittautumista.
Sitten vaan pikapanot päälle ja siinäpä se koko juttu.
Ompas meillä kiire. Kaikki halutaan tässä ja nyt. Vain pikavoitot kelpaavat.
|
|
1 kommentti
.
Avainsanat:
kiire,
pikapano
|
Torstai 12.11.2009 - Kauko Niemi
Uimahallien ongelma ei olekaan shortsihousuiset salskeat nuoret miehet.
Radiossa haastatellun uimahallin päällikön mukaan uimahallinen ykkösongelma on vesijumppaan tulevat naiset.
Nimenomaan ne, jotka pukevat uimapuvun jo kotona ja tälläävät täydet meikit, eivätkä käy hallilla lainkaan peseytymässä.
Tutkijan mukaan esim ripsivärissä on sellaista nokea, joka ei lähde kaakelisaumoista millään muulla kuin vaihtamalla saumauslaastit.
Ihan heti ei tule mieleeni mitään vastaavaa turhamaisuutta, mihin miehet sortuvat.
Tähän asti olin kuvitellut, että kaikkein turhamaisinta ovat erilaiset kynsistudiot. Siellä istutaan tuntitolkulla toisten ratsuteltavan ja rakennekynsiä rakennellen. Onneksi ei ole aavistustakaan paljonko sellainen maksaa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
turhamaisuus
|
Keskiviikko 11.11.2009
Taas selvisi elämääkin tärkeämpi luku 4356.
Näin monta kupillista espresso-koneeni on tehnyt maistuvaista kahvia. Sen kun muuttaa tupla espressoksi a 3,5 euroa, niin teoreettinen loppulasku on 7623 euroa.
Papukiloista ei ole valitettavsti ole tietoa. Mutta papujen hinnoista on sitäkin enemmän tietoa. Suhde on omituinen suomalaiskauppojen ja keski-europpalaisten kauppojen välillä.
Saksasta ja Sveitsistä ei ole vaikeatakaan löytää käypää laatua 7-8 euroa kilo. Ranskassa pavuista pitää maksaa noin kymppi kilolta. Italia jossakin siinä välissä. Suomessa harvoin löytyy kohtuullista laatua alle 20 euroa.
Kahvilan pitäjälle espresson raaka-aine maksaa noin 15 centtia. Profiitit ovat kohdallaan. Ne ovat kohdallaan myös myös Italiassa, vaikka siellä hinta on yleensä noin 80 centtiä.
Ehkä koneeni on maksanut itsensä viidessä vuodessa.
Ja onhan siinä riittänyt päiväkahviseuraa :-)
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Sunnuntai 1.11.2009 - Kauko Niemi
Tänä aamuna istuessani tuolla kirkon urkuparvella lauluhommissa, tuli tehtyä analyyttista aivotyöskentelyä.
Minua on pedemmän aikaa viehättänyt urkumusiikki, vaikka toisille se tuottaa jopa surua ja ahdistusta.
Oikeastaan tänään oivalsin mistä se mieltymys urkuja kohtaan oikeastaan johtuu.
Soitinhan on tavattoman monipuolinen ainakin, jos penkillä istuu monipuolisesti ajatteleva muusikko.
Mutta se kaiken ydin on siinä, että olen lopen kyllästynyt ainaiseen teknojumputukseen. Tätä yhtä ja samaa komppia ei urkumusiikissa esiinny.
Nykyinen musiikki on aina kompattu ja useinmiten samalla tavalla konemaisesti ja koneella. Oli sitten minkä sisältöistä sanomaa tahansa. Kerrottiimpa rakkaudesta, kuolemasta tai onnesta niin aina vaan jump jump jump jump jump!
Äsken kuuntelin kuinka monella eri tavalla samaa virttäkin voi esittää ja muunnella säkeistö kerrallaan. Erinomainen soitin säkeistölauluille.
Sama viehätys puree myös klassiseen musiikkiin. Harvemmin kuulee oopperassa bassojen ja rumpujen jytkettä, vaikka kumpoiakin soittimia on orkesterissa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
urut
|
|
|
