Suomessa on puolet liikaa rakennusmiehiä

Perjantai 30.7.2010 - Kauko Niemi

Erimielisyydet rakentamisesta ja remontoinneista ovat nousseet jyrkästi. Remontteihin liittyvät ongelmat työllistävät kuluttajaneuvontaa selvästi aiempaa enemmän.

Huhtikuun loppuun mennessä remonteista on tullut 1 329 valitusta, mikä on yli 30 prosenttia  enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.

Vain käytettyjen autojen kauppa poikii enää enemmän valituksia.

Tuttavaperheeni kirjoittaa tänään Facebookissa : ”Terassilasien asentaja oli huuli pyöreänä kun huomasi että edellinen häiskä oli mitannut kaikki seinä- ja kattolasit väärin. Nyt siis pihassa muutama lava väärän mittaisia laseja ja profiileita. Niin ja vasta neljäs peräkkäinen remppafirma teki oharit kylppärin suhteen eikä ilmesty paikalle vaikka oli sovittu.”

Toinen tuttavani ja itsekin tiivisti suunnittelemassa putkiremonttitalon muutostöitä. Tästä projektista syntyi nykyaikainen tarina hiiri kissalla räätälinä. Oikeastaan yksikään asia ei mennyt niin sanotusti nappiin.

Eniten asiassa tietenkin harmittaa se, ettei kukaan rakennustyömaalla vaivaudu kysymään/tarkistamaan asioita. Paikan päällä arvotaan asioita ja arpaonni on harvinaisen huono.

Arpaonni voisi olla parempikin, jos yhdelläkään rakennusmiehellä olisi niin sanotusti silmää ja vähäisintäkään kokemusta vaikkapa asunnon siivoamisesta normaalissa arkielämässä.

Tuntuu oikein pahalta, että tekee tuntitolkulla suunnittelutyötä. Kiertelee päivätolkulla kauppoja varmistelemassa mittoja ja sitten joku suhasee asioita vain sillä tavoin, kun se on helpointa ja yksinkertaisinta toteuttaa. Viis veisaamatta sovituista suunnitelmista. Ei siitä kylppäriä tullut, no mikäs siitä sitten tulisi? (likapyykkivarasto varmaankin)

Nämä pari esimerkkiä ja Kuluttajaviraston faktat tarkoittavat, että Suomessa on vähintään puolet liikaa rakennusmiehiä ja naisia. Jos asiat tehtäisiin kerralla, eikä kolmeen neljään kertaan, vähenisi työmäärä melkoisesti. Paljonko säästyisi materiaalikuluja jne.

Tiedän että se on mahdollista rakentaa kerralla. Oma kämppäni rakennettiin sata vuotta vanhaan taloon koolingeista kattoon sähköineen ja putkineen täysin uudestaan, eikä yhtään kohtaa rakennettu kahteen kertaan.

Paljonko on Hesarin sivuhinta tilaajalle

Keskiviikko 28.7.2010 klo 19.02 - Kauko Niemi

Pysähdyin miettimään, miksi nykyisin ei enää herää Hesarin kolahdukseen. Sehän johtuu tietenkin siitä, että ohuen ohut paperinippu sujahtaa äänettömästi luukusta, kun kantajan ei tarvitse sitä survoa, eikä metelöidä luukun kanssa.

Asialla on monta ulottuvuutta. Eilinen tiistai 27.7.2010 Hesari oli 30- sivuinen. vertailun vuoksi saman päivän Metro oli 12-sivuinen. Siitä ei olisi kuulunut mitään ääntä, kun olisi jo mahtunut kynnyksen välistä, jos ylipäätään jaettaisi talouksiin.

Kysehän ei ole siitä, ettei kesällä olisi uutisia. Kyllä ammattitoimittajat paikkaavat mainosten välissä olevat reiät varsin sukkelasti. Lehden paksuutta ohjaa ilmoituspitoisuusprosentti, eikä lehteen tungeta ylimääräisiä juttuja. Sehän jopa nostaisi lehden tuotantokustannuksia – paperia kuluisi, kuva- ja tekstikulut kasvaisivat.

Nyt ovat kuitenkin alennusmyyntien loppurysäykset ja uudet koulureput ovat tulleet myyntiin. Ei pitäisi olla kovin kuollutta ilmoitusmarkkinoillakaan.

Ekologista, kovin ekologistahan tämä tietysti on. Paperia säästyy ja Varkaudessa itketään krokotiilin kyyneleitä. Itse olen valmis näkemään, että vähintäänkin yhtä paljon kuin talouden hetkellisistä muutoksista, kyse on myös väistämättömästä muutoksesta kohti digitaalista aikaa.

Nyt kun tuo Hesarin laskukin odottaa maksuun menoa, aiheuttaa se aina vain suurempaa harkintaa. Joko olisi aika luopua tuostakin traditiosta. Sama tilanne oli 80-luvun lopulla kun irtisanoin puhelimen lankaliittymän.

Erityisesti kiinnostaa, mikä onkaan Hesarin sivuhinta vuositilaajalle ja kuinka se on kehittynyt vuosien varrella.

Kehitys on dramaattinen, näin ainakin arvelen. Jos vertaan aikaan, jolloin sunnuntainumeroiden sivumäärä pyöri 130-150 sivun paikkeilla ja tilaushinta oli huomattavasti edullisempi kuin nyt.

Kukahan olisi se taho, joka tämän Hesarin tilaajan sivuhinnan selvittäisi. Mainostajien palstamillimetrihinnat löytyisivät kyllä helposti.

Olisiko jopa kohtuullista, että sivuhinta ohjaisi tilausmaksua. Vuoden lopussa tulisi tasoituslasku kuin konsanaan sähköyhtiöiltä.

Täysissä ruumiin voimissa olevat väistyköön

Maanantai 26.7.2010 klo 13.17 - Kauko Niemi

Täysissä ruumiin voimissa olevat tehköön tilaa

Tällä kertaa vanhasta sananlaskusta oli jätettävä toinen puoli pois, nimittäin ja sielun voimissa. Englannissa on jouduttu parlamenttitasolla puuttumaan opaskoirien poistamisiin busseista ja takseista.

Kyse on näet joidenkin muslimien tulkinnasta, että koira on likainen eläin, eikä voida tällä verukkeella olla samassa bussissa koiran kanssa. Tällaisissa tapauksissa on kyllä syytä kallistua sille kannalle, että tällainen muslimi voisi aivan hyvin siirtyä seuraavaan bussiin mieluummin kuin ajaa sokean opaskoirineen ulos bussista.

Britannian liikenneministeri Norman Baker on joutunut muistuttamaan muslimibussikuskeja, ettei uskonto anna näille oikeutta poistaa opaskoiria linja-autoista. Sunday Times -lehden mukaan tapaukset, joissa muslimikuljettajat ja -matkustajat poistavat opaskoiran kanssa liikkuvia sokeita busseista ovat yleistyneet.

Joidenkin islamintulkintojen mukaan koira on likainen eläin, ja tämän vuoksi jotkut muslimit eivät halua matkustaa samassa ajoneuvossa koirien kanssa. Osalle muslimeista koirat eivät puolestaan ole ongelma.

Koirien poistaminen busseista on kasvanut Britanniassa jo niin yleiseksi ongelmaksi, että asia on nostettu esille Britannian parlamentissa. Sokeita edustavan kansallisen järjestön mukaan ongelma on laaja ja pahenee koko ajan.

Myös opaskoirayhdistys saa jatkuvasti jäseniltään valituksia siitä, että opaskoira on poistettu bussista tai taksista.

Britannian muslimineuvosto vaatikin lauantaina muslimeja osoittamaan suvaitsevaisuutta ja maalaisjärkeä. Liikenneministeri Baker muistutti puolestaan bussiyhtiöitä siitä, että opaskoiran voi poistaa kyydistä vain, jos se aiheuttaa häiriötä.

Sen sijaan kuljettajalla on oikeus päättää muiden kuin opastehtävissä olevien koirien ottamisesta kyytiin.

On tavattoman vaikea ymmärtää millään uskonnollisella tai muullakaan aatteellisella perusteella poistaa esimerkiksi sokea ja hänen koiransa pois ajoneuvosta. Jos koira on todella niin likainen, niin terveet väistykööt.

 

Minä ja koira samanlaisia uhreja

Tiistai 13.7.2010 - Kauko Niemi

Luonnon järjestämä draama on ovelaa, joskus varsin näyttävää ja tehokasta. Eläimet ovat saaneet hyviä ja tarkoituksenmukaisia suojavärejä. Se joka on kohdannut vaikka teeren pesän suorämeikössä, voi todeta kuinka yksinkertaista ja huomaamatonta.

Savon Sanomat kertoo kuinka koira oli uinut keskelle järveä, kun sorsaemo houkutteli sen sinne perässään.

Ovelan käytöksen syy oli, että sorsalla oli poikue rantaheinikossa. Kun koira ui liian läheltä, emo johdatti koiran peräänsä järven selälle suojatakseen sorsanpoikasia.

Koiran omistaja huolestui koiransa uintikunnosta sen verran, että pyysi palokunnalta apua. Pelastuslaitos nouti koiran rantaan veneellä.

Itse koin saman tarinan pikkupoikana, kun ”siipirikko” sorsa juoksutti minua pitkälti toista kilometriä ja yllättäen parani kesken kahinan ja lensi tiehensä.

Muista todella hyvin tämän huijauksen. Kuinka sorsa siivet harittaen ja nilkuttaen hyppi karkuun. Juuri kun olin saamassa sen kiinni, niin jostain kumman syystä siltä löytyi taas voimia hypätä parin askeleen etäisyydelle.

Sorsan käytös oli niin tarkkaan ajoitettua, ettei kokemattoman pojan päässä voinut syntyä muuta ajatusta kuin linturaukka on saatava kiinni ja hoidettava kuntoon.

Tätä mestarillista ajoitusta kiinnisaamisen ja karkaamisen välillä jatkui niin kauan, että minut oli juoksutettu turvallisen matkan etäisyydelle poikasista. Ja tuo turvaetäisyys oli yllättävän pitkä – yli kilometrin.

Hengästyneenä ja posket punottaen kertomaan kotiväelle kuinka olin saamassa siipirikon sorsan kiinni. Minulle annettiin tilaisuus kertoa huimaa tarinaa kaksinkamppailusta kunnes isäukko kokeneena metsästäjänä paljasti totuuden. Totuuden kuinka sorsaemo voi yllättäen parantua ja lentää tiehensä.

Näin siirryin 2010 aikaan

Tiistai 6.7.2010 - Kauko Niemi

Teinköhän jonkun virheen kun varasin vähintään puolipäivää aikaa asentaa MS Office 2010 ja siihen meni vain 15 minuuttia kaikkineen.

Tällaista olen odottanut 25 vuotta. Kaikki toiminnot jatkoivat entisellään vain uusitussa ympäristössä.

Päivittäminen kun osasi säilyttää kaikki 62 Outlookin kansiota, yli sata saapuvan postin erilaista sääntöä. Ja toistaiseksi en ole löytänyt yhtään väärää postia väärässä paikassa.

Kaivelin valmiiksi sähköpostitilieni salasanat ja tulevan lähtevän postin määritykset. Yllätys olikin suuri kun asennuksen jälkeen saapuvan postin hälytysääni rupesi soimaan, eli kaikki kuusi postitilieni määritystä olivat myös asettuneet paikoilleen.

Luojan kiitos vasemman kulman windows-tunnus ja sen takana olevat toiminnot ovat poistuneet. Uuden version käyttökokemus on paljon parempi kuin aikaisemman 2007:n, vaikka ensin näyttää, että huh huh, onpas vaihtoehtoja tarjolla.

Edelleen kuitenkin ihmetyttää se, ettei samoja toimintoa voida pistää samaan paikkaan kaikissa osissa. Esimerkiksi pikatyökalurivin paikka vaihtelee. Apple osasi jo 80-luvulla sijoittaa ja vaatia kaikilta muiltakin samat toiminnot samaan paikkaan.

Loogisuutta on saatu melkoisesti lisää. Pikasilmäyksellä osuu oikeaan toimintaa, eikä tarvitse arpoa ja kokeilla kymmentä vaihtoehtoa ennen kuin osuu oikeaan. Outlookin perussääntöjä piti etsiä ja ne löytyivät niinkin oudosta paikasta kuin tiedosto-valikon  ohjeiden alta. Aika vaikea arvata.

Ensisokeeraus oli niin vaikuttava, että voi olla yhden yön jo kriittisempi, kun nyt ei löydy kuin yksi käsittämätön asia, jota ei tässäkään versiossa ole korjattu. Kaikki lähtee siitä, että sinun pitää käsitellä ihmisiä etunimi – sukunimi –asennossa.

Minulla on yhteystiedoissa noin 50 Mattia, mutta vain yksi Hinttala. Samoja sukunimiä ei ole kuin sukulaisilla.

Jos haluat sähköpostiviestistä tallettaa lähettäjän yhteystietoihin, niin etunimi menee sukunimen kenttään ja sukunimi etunimen kenttään. Eikä auta sukunimi ensi täppikään.

Nimiosio toimii erillisenä ja sähköpostikentässä näyttönimi on jälleen etunimi sukunimi järjestyksessä. Sähköpostien jakelulistoilla siis jälleen esitysmuotona etunimi sukunimi. Nyt rukoilen iltarukouksessani, että versiossa noin 2015 asia olisi korjattu.

Miltä tuntuisi selata puhelinluetteloa etunimi – sukunimi – järjestyksessä. Tuskin tällä on suurta väliä jos on 20 ihmistä yhteystiedoissa. Minulla on muutamaa vaille tuhat.

Alku Office 2010:n kanssa oli yllättävä. Siirtyminen vei 15 minuuttia ja tottuminen tunnin. Seuraavana sitten ihmettelemään mitä uusia toimintoja voisi ottaa käyttöön. Vaikkapa OneNote. Tosin jos synkronointi nokialaisen kanssa ei toimi, niin jäähän se käytämättä.