Sinut joulusieluni kanssa

Maanantai 27.12.2010 - Kauko Niemi

Tämä joulu oli kuudes peräkkäinen, kun otin järjen käteen ja karistin joulustani kaupallisuuden ja samalla myös pakkotraditiot.
Eihän se niin kovin yksinkertaista ole ollut.

Olisiko sittenkin pitänyt tätä ja tuota. Tuntuukohan se joululta jos ei?

Kuusi vuotta sitten vietin ensimmäisen yksinolojoulun. Tosin osin olosuhteiden pakosta. Silloin ei tuntunut oikealta esittää tekopirteää saati innostua joistain lahjoista tai muusta hössötyksestä. Yksinolo oli silloin ainoa ratkaisu ja pian joulun jälkeen huomasin, ettei se niin hankalaa ollutkaan olla itsensä ja omien ajatustensa kanssa.

En hankkinut lahjoja kenellekään, koska näin oli sovittu. Tosin sopimus ei kaikilta osin pitänyt ja sain paketteja. Ymmärsin kuitenkin antajaa, joka oli puolitiessä. Lahjat eivät olleet varta vasten minulle hankittuja.

Niin sanotusta jouluperinteestä oli jäljellä joitakin jouluruokia, hautausmaalla käynti, yö messu ja jatkuva musiikin soittaminen ja tietenkin omat laulut kuoron konserteissa.

Tuon ensimmäisen poikkeavien bileiden jälkeen joulu on asettunut uomiinsa. Tosin onhan se kestänyt kaikki nämä vuodet. Niin on tiukassa ihmisen muuttuminen ainakin näin vapaaehtoispohjalta.

Tänä jouluna en oikeasti tuntenut huonoa omaatuntoa mistään. Perinneruoka on väistynyt kokonaan. Silti pöydässä oli taivaallisen hyvää ruokaa, eikä sikahyvää. Taivaallisen hyvä on hyvää ja terveellistä. Sikahyvä puolestaan hyvää ja epäterveellistä.

Lahjakauppaan en astunut lainkaan ja nyt muutkin ymmärsivät, että en tarvitse mitään ja huutonetissä on jatkuvasti 10-20 tuotettani myynnissä. Ja jotka siellä eivät muutu rahaksi menevät kirkon kirpputorille. Eikä minulla tunnu olevan suurtakaan tarvetta tulla lahjotuksi.

Missä sitten on minun jouluni. Se on lyhyessä poikani perheen tapaamisessa. Se on musiikissa. Joulukuun 19. päivän iltana viimeisen joulukonsertin jälkeen oli sellainen tunne, että jouluni on ohi. Mutta kyllä oikeesti intoa riitti kuunnella aamusta iltaa joulumusiikkia. Ja onneksi sitä tuli jokaiselta kanavalta. Musiikki puhuttelee niin syvältä, että yksikään teennäinen lahja ei siihen pysty.

Joulu on tietyllä tavalla pakko pysähdys, jonka arvon olen vasta nyt huomannut. Mitään asioita ei oikein voi tai kehtaa hoitaa. Tämän joulun lyhyys ja kelit eivät valitettavasti suosineet ulkoilua. Viiden edelliseen jouluun on kuulunut muutaman tunnin aaton luontovaellus.

Jouluntoivotuksen perinne jatkuu. Se on tosin digitaalisessa muodossa. Innokkaana valokuvaajana teen sähköisen kortin aina itse. Sähköinen viestintä on muuttanut joulutervehdysten luonnetta. Pahvikorttiin en saanut ainuttakaan vastausta. Nyt syntyy ”mitä muuta kuuluu” kierroksia niin että eilenkin kirjoitin reilusti yli 20 vastausviestiä.

Ei siis ole joulu entisensä. En rehellisyyden nimissä sitä entistä kaipaakaan. Olen nyt sinut joulusieluni kanssa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, perinne, musiikki

Rakas pikku Yarikseni

Tiistai 14.12.2010 klo 16.30 - Kauko Niemi

En minä ole sinua hylännyt, enkä tahallani kohtele kaltoin, vaikka sinut hylkäsinkin hetki sitten kahden punaisen roskislavan väliin puoliksi jalkakäytävälle. Tiedoksesi vaan, että toinen lava kuuluu virolaiselle rakennusporukalle ja toisen kohtalosta en tiedä mitään.

En pidä sinua alkoholistina vaikka nyt yön vietätkin roskislavojen välissä ja tuota pikaa ryhdyn lisäämään ryyppyjesi alkoholipitoisuutta.

Minä kyllä maksan sinun päivä- ja yöhoitopaikastasi ihan asiallisen summan kaupungille, joka summa tämän vuoden alusta nousi monta sataa prosenttia. Vähintäänkin samassa suhteessa kun lumivuoret ovat kasvaneet. Kaupunki ei vain halua kertoa, missä se sinun päivähoitopaikkasi todellisuudessa on. Ne ovat kaikki piilotettu. Tänäänkin sitä etsittiin yli puolituntia eikä löydetty.

Pientä lohtua tuo naapuri. Kuulin lumitöistä aiheutuvia ääniä – ah mikä nautinto. Naapurissa oleva Museovirasto kun elää museoaikaa ja hoitaa lumitöitä edelleen samalla tavalla kuin 50-luvulla. Museovirasto voisi totisesti ottaa Helsingin kadut suojelukohteekseen ja vaatia niiden palauttamista vuosikymmenten takaiseen talvikunnossapitoon.

Rakas pikku Yarikseni nyt minusta tuntuu, että joudun adoptoimaan sinut apulaiskaupunginjohtaja Saurille kevääseen asti. Hänellä on kuulemma moitteettomasti tehdyt lumityöt ja siellä olisi sinullekin sopivaa tilaa niin kauan kunnes kirkasääniset tenorit taas saapuvat etelästä muistuttamaan lumivaaran olevan ohitse.

Samalla esitän vaateen päivähoitomaksun palauttamisesta. Sinulle on ostettu paikka, jota ei ole olemassakaan. Tämähän täyttää rikosoikeudellisesti petoksen tunnusmerkit.

Näillä palautuvilla rahoilla ostan keväällä hellävaraista shamppoota ja vahaa, jotta sinusta tulee taas kiiltäväposkinen kaunotar auringon säteillessä samaan aikaan kun minä lopetan D-vitamiin hotkimisen ja kuvittelen olevani rantakunnossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lumi, paikoitus, autoilu

Koiran kouluttaminen on helppoa mutta työlästä

Tiistai 14.12.2010 - Kauko Niemi

Koirakouluttaja Tommy Wiren palautti monia perusasioita koirankasvatuksesta Voittaja-viikonlopun luennolla - Kuinka eläin oppii.

Tommy Viren sanoo miettineensä vastausta pitkään kysymykseen mikä on se ensimmäinen ja kaikkein keskeisin asia koiran tai eläimen kasvatuksessa. Hän kiteyttää mainiosti tärkeimmäksi asiaksi – Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti.

Tuo lause sisältää todella paljon. Eläin käyttäytyy vaistonsa mukaan, eikä ymmärrä asiayhteyksiä. Koiran sama käytös on jossakin tapauksessa hyvää käyttäytymistä ja jossakin tapauksessa huonoa.

Koiranomistajan on turha ottaa henkilökohtaisesti koiran käytöstä ja ryhtyä uhomaan koiralle saati rankaisemaan sitä käytöksestä, jota ei edes ymmärrä tai halua ymmärtää.

Viimeviikkoinen, laajasti levinnyt Kaleva-lehden haastattelu, missä Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja Sinikka Rauma kertoo saavansa tällä hetkellä eniten eläinsuojeluilmoituksia huonosti kohdelluista koirista.

Muutos aikaisempaan näkyy Rauman mukaan nimenomaan aiempaa kovempana väkivaltaisuutena koiria kohtaan. Kun omistaja menettää hermonsa, niin hakataan koira.

Ajattelun aihetta antaa myös Wirenin toteamus, että koirien käytöshäiriöt eivät ole vaikeita asioita ratkaista. Ne vaan ovat työläitä.

Suurin osa häiriöistä poistuu, kun koiralle tarjotaan riittävästi tekemistä ja mielellään rodunomaista tekemistä.

Energinen koira on virtaa täynnä ja johonkinhan se energiansa purkaa. Jos purkukanavaa ei tarjota, niin koira varmasti keksii sen itse ja silloin se ei läheskään aina miellytä omistajaa.

Mitenkäs se energia nyt meidän rahalliselle koiralle kerääntyy.

Yksinkertaista laskuoppia voi jokainen miettiä mielessään, jos koira tekee purkaa energiaansa sinun mielestäsi huonolla tavalla. 

Olenhan hyvä koiranomistaja, kun lenkitän koiraa neljä kertaa päivässä ja ainakin puolituntia kerrallaan. Tosin joskus on niin kiire, ettei ehdi kuin 15 minuutin pissatauolle. Ja enhän minä ryhdy harrastamaan koiran kanssa mitään älyllistä, kun se on niin tyhmä, eikä pärjäisi kuitenkaan kisoissa. 

Toisin päin ajateltuna karu totuus konkretisoituu. Tämän ahkeran koiranomistajan koiralle jää aikaa energian keruuseen ja lepäämiseen 22 tuntia vuorokaudessa. Kuka meistä jaksaisi olla paikallaan 22 tuntia vuorokaudessa ilman mitään tekemistä. Ei todellakaan kukaan.

Tähän kun lisätään hyvän koiranomistajan tarkka, monipuolinen ja terveellinen ruokinta, joka ei kulje käsi kädessä kulutuksen kanssa. Ylienerginen yhtälö on valmis pahantekoon ja hyvän koiran omistajalla on niin sanottu ongelmakoira. Ongelma on todellisuudessa varsin yksinkertainen mutta omistajan mukaan työläs poistaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, koirankasvatus

Omituinen tuote - kirja

Sunnuntai 5.12.2010 - Kauko Niemi

Taas on jaettu finlandioita. Kerrottu, mainostettu etukäteen jo monessa vaiheessa ehdokkaat. Palstatilaa heruu lehdistä, parasta tv-aikaa kanavilta sumeilematta.

Verotiedoista voimme lukea että esimerkiksi Jari Tervo ja Sofi Oksanen tienaavat maltaita tehdessään näitä tuotteita.

Onko mitään muuta tuotetta maailmassa, joka saa niin paljon ilmaista tekstimainontaa median toimituksellisessa sisällössä kuin kirja. Neuvostot ja eettiset lautakunnat eivät tälle markkinoinnille korvaansa lotkauta.

Onkohan yhtään mediaa, jolla ei ole omaa kirjanurkkaa. Yksikään muu tuote ei ole saanut esimerkiksi ylen aamu-tv:ssä omaa mainospaikkaa ja vielä kahden henkilön voimin, kuin tuote nimeltään kirja.

Samaa asiaa ihmetteli Harri Saukkomaa lokakuussa Iltasanomissa, että kirjojen kohdalla markkinoinnilla ja toimituksellisella sisällöllä ei tunnu olevan mitään rajaa.

Miksei televisiossa ole esimerkiksi tietokonenurkkaa, missä joka viikko kerrotaan uusista tuotteista ja haastatellaan niiden tekijöitä. Arvioidaan uusien, koneiden tulevia ominaisuuksia.

Jopa ammattilehtien toimituksissakin kohtasin kirjatuotteiden eritysaseman. Kirja kun kirja pääsi toimituksen seulan läpi, ainakin jos toimittaja siitä jotakin ymmärsi. Joku cobol-ohjelmoinnin ylemmän tason johdanto saattoi jäädä nurkkaan.

Tekopyhyys tekstimainonnassa paistaa pahasti läpi. Naisten lehtien jutut alkavat olla enemmän tuoteluetteloita kuin toimituksellisia artikkeleita. Tuoteluetteloita, joita höystetään superlatiivein, että lukijaa hävettää.

Kyllä minä senkin ymmärrän, että kirjallisuus on fiiniä ja kirjallisuutta harrastava kuuluu parempaan kastiin kuin muut. Ja onhan niitäkin paljon, joiden kirjahylly notkuu ulkokultaisuutta ja lukemattomia kirjoja.

Kustantajat ovat vuosien saatossa onnistuneet luomaan arvostuksen ja vetävät nyt häikäilemättömästi välistä ja media juoksee perässä osoittaakseen olevansa oikeassa sivistysluokassa.

1 kommentti . Avainsanat: kirja, tekstimainonta

Miksi meitä varjellaan terveellisiltä bakteereilta

Perjantai 3.12.2010 - Kauko Niemi

Meitä hallitaan ja muka suojellaan lainsäännöksin pikku hiljaa kaikesta. Kenenkään ei enää tarvitse ottaa vastuuta tekemisistään eikä ajatella omilla pikku aivoillaan.

Se mikä ei ole laissa ja asetuksissa kielletty on sallittu. Tosin sallittuja asioita on yhä vähemmän ja vähemmän. Meitä suojellaan jo vastustuskykyä kehittäviltä bakteereilta. Ylihygieenisyys ajaa lisääntyvään vastustuskyvyn puutteeseen ja lisääntyviin allergioihin.

Tänään perjantaina Mikko Lappalainen todistaa väitöstilaisuudessaan, että koiralla on myönteisiä vaikutuksia lasten immuniteetin kehitykseen ensimmäisten elinvuosien aikana.

Allergioiden hoidoissa ollaan myös perääntymässä hyvää vauhtia siitä ajatuksesta, että vältetään allergian aiheuttajaa. Nyt etsitään ratkaisuja siedätyksestä.

Koiran myönteistä vaikutusta on tutkittu aiemminkin ja useissa tutkimuksissa on päädytty samaan tulokseen kuin Lappalainen väitöstutkimuksessaan.

Käytännössä lainsäätäjämme toimii kuitenkin vastoin näitä ajatuksia. Lainsäätäjä on päättänyt eristää meidät hyviltä mikrobialtistuksilta, jotka vahvistaisivat immuniteettiämme.

Surkuhupaisaa on vaikkapa se, että Hyvinkään koirakylpylä ei saa lupaa pitää kahviota tiloissaan missä liikkuu koiria. Kuitenkin samat koirat ja ihmiset ovat yhteisissä keittiöissään joka päivä. Koirakylpylään keskellä ei mitään, tuskin koskaan eksyy muita kuin koiraihmisiä. Kahviautomaatti kuitenkin sallitaan. Ime kun sen mukeja ei tarvitse erikoissuojella.

Johanna Tukiaisen ravintolassa tehty tv-haastattelu keskeytyy, kun ravintolan henkilökunta käy huomauttamassa, että kassissa oleva koira pitää poistaa ravintolatiloista.

Kesäterasseilla koiria ei hevin sallita, mutta heti terassirajan ulkopuolella ne voivat kyyhöttää.

En nyt tarkoita, että koiran ja sen terveyttä edistävien bakteereiden kanssa pitäisi päästä joka siunaaman paikkaan. Mutta liiallisesta varjelusta on enemmän haittaa kun hyötyä.

Istuin viime viikolla Wienissä McDonalsin hampurilaisravintolassa ja viereisessä pöydässä oli tällaisia asiakkaita. Ja käytävällä taapertaa hieman pienempikokoinen. Wieniläisessä apteekissa tapasin irrallaan olleen koiran kiltisti isäntäänsä seuraten. Ovatkohan itävaltalaiset kovasti sairaampia huonon hygienin takia vai jopa terveempiä kuin suomalaiset.

wienmakkari.jpg

Kommentoi kirjoitusta.