Koiranulkoiluttaja löysi ruumiin

Keskiviikko 23.3.2011 - Kauko Niemi

Koiranulkoiluttaja löysi kuolleen miehen talon päädystä eilen aamuna kello 7.45 Helsingin Kontulassa. Miehessä oli ulkoisen väkivallan merkkejä, joten poliisi alkoi tutkia asiaa henkirikoksena. Hän oli ilmeisesti kuollut aamun tunteina, enintään pari kolme tuntia ennen löytöhetkeä, poliisista kerrotaan.

Reilu vuosi sitten koiranulkoiluttaja löysi pitkään kateissa olleen miehen ruumiin. Vilkkaan kävelytien varressa, mutta kuitenkin sen verran sivussa, ettei ilman kunnon hajuaistia tullut havaituksi.

Vuoden sisällä on useiden uutisten ingressissä kerrottu kuinka koiranulkoiluttaja on hälyttänyt palokunnan - milloin asunnon, milloin metsäpalon sammuttamiseen.

Vuosien mittaan palkituista sankarikoirista moni on sellainen, joka lenkillään on ohjannut taluttajansa hukkuneen  tai sairauskohtauksen saaneen ihmisen luo.

Esimerkiksi nakkilalainen, novascotiannoutaja, Ella palkittiin vuonna 2008. Emäntä oli Ellan kanssa tavanomaisella myöhäisellä iltakävelyllä. Yö oli kirkas ja kolea, lämpötila noin 4-7 astella. Ella poikkesi tavalliselta reitiltä sekä meno- että tulomatkalla vieden sinnikkäästi emäntäänsä epätavalliseen suuntaan. Tulomatkalla emäntä myöntyi ja puskien takaa Ella löysi maassa makaavan kylmettyneen miehen, joka todennäköisesti olisi jäänyt siihen koko yöksi ilman Ellaa.

Koiranulkoiluttaja ja koira ovat lyömätön havaintopari. Parhaimmillaan mielettömän hyvä vainu yhdistettynä epätavalliseen aikaan epätavallisella polulla.

Joillekin koiranulkoiluttajalle vain koiran uteliaisuus ja vainuaminen on enemmän harmillista ajanhukkaa kuin koiran suurta nautintoa ja samalla hyödyllistä havainnointia.

Koiran hyvää tuntemusta on sekin, että erottaa milloin haistellaan vaan reviirimerkintöjä ja milloin kiinnostuksen kohteena on jotain muuta.

Etsin vimmatusti yksitoikkoista elementtitaloa

Keskiviikko 16.3.2011 - Kauko Niemi

Onko elementtikerrostalon ulkomuoto niin suuri myyntiargumentti, että niitä kannattaa ripustaa sunnuntaisiin Hesareihin noin 145 kappaletta joka sunnuntai. Nämä kamalat kuvat maksavat kaiken lisäksi noin 25.000 euroa joka sunnuntaina.

Viestinnällisesti ajatellen on vaikea uskoa, että joku hakee kotia juuri 70-luvun elementtitalosta sen ulkonäön takia. Onko kukaan ylipäänsä ostamassa asuntoa talon ulkonäön perusteella?

Itselläni on menossa kymmenes asunto. Lähtökohtana on aina ollut asunnon toimivuus sen hetkisiin tarpeisiin. Tärkein dokumentti on silloin pohjakuva ja mitä seiniä voisi mahdollisesti siirtää, kaataa.

Seuraavaksi tärkein ovat näkymät ikkunoista. Sisältä katselen ulos ja se vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen. Tarvitsenko verhoja vai en, vaikken kovin pikkutarkka yksityisyydestäni olekaan. Ulkokuvista ei tähänkään ole minkäänlaista apua, kun ei edes tiedä mitkä ikkunat kuuluvat myytävälle asunnolle.

Tämän jälkeen astuvat kuvioon raha ja hinta / hyötysuhde, eikä vieläkään talon ulkonäkö, jota katson korkeintaan minuutin kotiin tullessani.

Tuntuu, että aika on pysähtynyt täydellisesti. 25 vuotta sitten asuntoilmoitussivujen ulkonäkö oli täsmälleen samanlainen kuin se on nytkin. Ovatko myyntiargumentitkin edelleen samat?

Kokonaan toinen asia on se, että kuka etsii asuntoa lehdestä, kun verkkopalveluissa voi määrittää hakukriteerit ja päästä jonkun verran joustavammin eteenpäin. Jonkun verran tarkoittaa, että netissä toteutetaan pitkälle vanhoillista lehti-ilmoittelua.

Talojen ulkokuvien käyttöä luonnollisesti puoltaa, että liki jokaisesta talosta on jo olemassa ulkokuva. Lisää tulee jatkuvasti auton katolla olevien automaattikameroiden syöksemistä kuvista. Pohjakuvat ovat myös julkista riistaa, mutta niiden etsiminen viranomaisten arkistoista, skannaaminen ja siistiminen on jo turhan työlästä.

Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan asuntokauppa kulkee tuttuja ja turvallisia polkujaan. Iglo yritti aikoinaan irtiottoa. Suuremmat voimat kuitenkin hoitivat Iglon ruotuun. Ruotsissa yleisesti noudatettava tarjouskauppa kituu Suomessa omaa elämäänsä. Sen jälkeen ei oikein muita irtiottoja olekaan tapahtunut.

Ymmärrän että tämän viestinnällinen arvo on myös ulkomuodossa

Kuka tämän perään kuolaa

 

Positiivisia uutisia koirankakoista

Keskiviikko 2.3.2011 - Kauko Niemi

Varmempi kevään merkki, kuin muuttolinnut, ovat keskustelut koirankakoista. Ne ovat alkaneet jo, siis kevät on täällä tänään.

Tämän kevään keskusteluissa on toivonpilkahduksia. Mukana on ensimmäistä kertaa jopa rakentavia ajatuksia. Koirankakka kun tuppaa jakamaan ihmiset jyrkästi kahtia ja keskustelu saa jopa vihamielisiä sävyjä koko koiraharrastusta kohtaan.

Monesti sitä miettii, että miksi koiraihmiset antavat näin hyvän aseen vastustajilleen. Koirien vastustajat saavat aina viimeisen valttikortin, kun he siirtyvät kakkakeskusteluun, kun mikään muu ei enää auta. Siinä heillä on valitettavasti faktat, eli koirankakat käsissään. Kakkojahan löytyy luvattoman paljon joka kevät lumien sulaessa.

Voi hyvin ymmärtää, että jokaiselle tapahtuu unohduksia ilman dementiaakin. Kakkapussi ei sittenkään tullut mukaan. Toisaalta voi ihmetellä, että tapahtuuko unohduksia ja vahinkoja niin paljon kuin tapahtuu. Tuskin. Mukana on aimo annos välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.

Talven ja kevään erikoispiirteenä on ollut koirankakkojen liputtaminen ja maalaaminen. Rauhallinen protesti sekin, joka sai kyllä suunnattoman paljon julkisuutta. Arvuuttelut liputuksen merkityksestä löi vain pökköä pesään.

Vuosi sitten rantautunut koirankakkatarra on saanut kaivattua positiivista keskustelua ja toivoa paremmasta. Tosin tarralla varustettujen roskisten määrä on vasta alkutaipaleella, jotta todellisia hyötyjä alkaisi näkyä.

Positiivista on myös se, että kaupungit ovat lähteneet tukemaan tarrakampanjoita. Viimeisimpänä Porin kaupunki, joka jakaa tarroja kaikille halukkaille.

Toinen hyvä uutinen on roska päivässä –liikkeen mukaantulo koirankakkatalkoisiin. Liikkeen kiinnittämät kyltit ovat osoittautuneet toimivaksi keinoksi saada koiranomistajat huolehtimaan paremmin lemmikkinsä jätöksistä. Kokeilukylttejä on tällä hetkellä viisi eri puolilla Pohjois-Haagaa.

Roskaliikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen puhdisti oman koiransa ulkoilureitin Helsingin Pohjois-Haagassa kaikista jätöksistä.
Samalla hän kiinnitti ulkoilureitin varrella olevalle aukiolle kyltin, jossa kiitetään koiranomistajia, jotka kantavat oman vastuunsa, sekä toivotaan kaikkien huolehtivan yhteisestä ympäristöstä. Myöhemmin kylttejä kiinnitettiin vielä neljä lisää.

Roskaliike on lähtenyt liikkeelle myönteisellä lähestymisellä - kiittämällä niitä, jotka pitävät paikat siistinä. Myönteisellä palkkiollahan niitä koiriakin kasvatetaan, miksei sitten isäntiä ja emäntiä.

Roskaliikkeen kyltittämä aukio on Helsingin Haagassa pysynyt puhtaana ja myös muiden kylttien ympäristö on pysynyt puhtaana.

Roska päivässä ansaitsee kiitoksen ja tunnustuksen. Heillä on jo 11 vuoden kokemus paikkojen siistinä pitämisestä. Kokemusta siitä mikä toimii ja mikä ei. Suurin arvo on erilaisten tempausten organisoinnissa. Toivottavasti tulevana keväänä kampanjoidaan myös koiran kakkojen hävittämiseksi.

Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen koiranomistaja lopettaa kohdallaan sotkemisen ja luo vastuullisen kuvan koiraihmisestä.