Video on seuraava kasvutrendi

Perjantai 30.3.2012 - Kauko Niemi

Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja, kun voi sanoa, että videon asema viestintä-mixissä on nopeimmin kasvava alue. Suomalaisista 67 prosenttia pitää liikkuvaa kuvaa, videota parhaana tapana välittää viestejä. Tutkimuksessa näytettiin sama viesti kolmella eri tavalla. Kuvan ja äänen yhdistelmään uskoi 21 prosenttia vastaajista ja pelkän kuvan voimaan neljä prosenttia.

Luvun ilmenevät tällä viikolla julkaistusta TNS Gallupin tekemästä tutkimuksesta, johon vastasi 1085 suomalaista ikäryhmässä 16 – 64 vuotta. Tutkimuksen kenttätyö tehtiin tämän vuoden alussa.

Aiemmista tutkimuksista on jo tiedossa, että ihminen muistaa kuulemastaan noin 10 prosenttia, näkemästään 35 prosenttia ja näiden yhdistelmästä 65 prosenttia.

Tällä hetkellä näyttää voimakkaasti siltä, että vastaanottajat ovat niin henkisesti kuin teknisesti valmiita vastaanottamaan informaatiota videomuodossa. Tietoliikenneyhteydet ovat jo pääsääntöisesti riittävän nopeat videon vastaanottoon. Peräti 30 prosenttia suomalaisista käyttää jo mobiililaitteita liikkuvan kuvan hyödyntämiseen viikoittain.

Videon ensimmäinen hypehuippu on nyt näköjään ohitse. Video mielletään pitkälti viihteen välitysmuodoksi, niin kuin se tähän asti pitkälti on ollutkin. Videon piilevä voima alkaa nyt toteutua sitä myöden kun se mielletään tehokkaaksi osaksi muuta viestintää ja osataan yhdistää kokonaisuudeksi.

Tilanne on hieman sama kuin kymmenisen vuotta sitten kotisivujen kanssa. Kotisivuja tehtiin erillisinä hankkeina, eikä niitä osattu integroida esimerkiksi yrityksen muuhun toimintaan. Verkkokaupat ovat kuitenkin nyt melko yleinen osa yritysten liiketoimintaa.

Videon asema on tällä hetkellä ensimmäisen hypehuipun jälkeisessä kuopassa. Erillisistä jopa huonosti toteutetuista videopätkistä ei ole saatu toivottua hyötyä, koska ne on tehty ja jätetty toimimaan yksinään ja liian usein jopa unohdettu kokonaan.

Tuoreen tutkimuksen mukaan 71 prosenttia suomalaisista mieltää viihteen ja videon lähelle toisiaan. Toki videon yksi vaikuttava voima on viihteellisyys, mutta se ei kuitenkaan saisi toimia keskeisenä elementtinä kun tuotetaan videoita vaikkapa asiakastyytyväisyyden ylläpitoon, sisäiseen markkinointiin, tuotteiden ja palveluiden käytön ohjaamiseen.

Videon asema ja merkitys verkkoliikenteenohjaajana verkkosivuilla on erittäin merkittävä. Tämä unohdetaan valitettavan usein, kun videota käytetään vain kuvan korvikkeena jonkin artikkelin yhteydessä sivulla kymmenen.

Videon voima on niin suuri, ettei sitä pidä missään tapauksessa jättää offline-asentoon. Se on osattava myös optimoida hakukoneiden saaliiksi.

Jos tähän asti video on ollut vain kallis visuaalinen elementti, on nyt korkein hetki tehdä täyskäännös ja lähteä liikkeelle voimakkaimmin vaikuttavasta elementistä, videosta ja antaa se raivata myönteistä tietä tuotteiden myyntiin, asiakastyytyväisyyteen, tuotteiden oikeaan käyttöön.


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: video

Allergia kelpaa selitykseksi

Perjantai 30.3.2012 - Kauko Niemi

Kaikki merkit viittaavat siihen, että allergikot joutuvat lujille tämän kevään aikana. Allergia on vakava tauti ollessaan vakava. Tiedän varmuudella tapauksen, jossa riski mies kuoli ampiaisen pistoon, kun lääkkeet unohtuivat keittiön kaappiin. Tiedän tapauksen, jossa koira on toiminut siedätyshoitajana ja oireilut ovat lieventyneet minimiin.

Jos on koiralle allerginen ja se aiheuttaa voimakkaita reaktioita, niin sellaista rotua ei löydy, joka reaktioita ei aiheuttaisi. Ei kannata tulla petetyksi silla, että jotkut koirat eivät muka aiheuttaisi allergiaa. Eikä se ole edes karvan pituudesta kiinni, sillä pääsääntöinen allergian aiheuttaja on koiran hienon hieno hilse.

Allegia on siis riittävän mystinen tauti, jonka aiheuttajaa eivät asiantuntijatkaan pysty kertomaan. Allergia on hyväksyttävä syy moneen asiaan. Synkimmillään se on silloin kun kyllästytään suurella innolla hankittuun koiraan. Nykyajan koiraihminen ”allergisoituu” yllättävän helposti.

Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen eläintalon johtaja Nina Ledentsa sanoo YLE:n haastattelussa, että ihmiset ottavat lemmikkejä liian heppoisin perustein, eivätkä jaksa huolehtia niistä. Tämä näkyy muun muassa netissä lemmikkien myyntipalstoilla, joissa myyntisyinä mainitaan usein allergia. Ilmiö on Ledentsalle huolestuttavan tuttu.

Monesti meille tulevat kissat ovat 8 kuukauden – 1 vuoden ikäisiä, leikkaamattomia pentuja. Tuolloin kollit alkavat haista ja tyttökissoilla alkaa kiimat. Leikkauksella on hintaa ja kun siitä ei haluta maksaa, puhkeaa allergia, huokaisee Ledentsa.

Jos tunteet ovat kaikonneet kokonaan ja jos koirasta ei ole tiedossa kohtuullista myyntihintaa, viedään entinen rakas piikille. Kukaan ei tarkista todellista syytä ja jälleen allergia on pätevä selitys sekä lääkärille että tuttaville ja naapureille ja voi jatkaa puhtaalla omalla tunnolla ilman koiraa.

Ongelmaryhmänä onkin pääsääntöisesti ne, jotka eivät ole koiriin tutustuneet ja pentu otetaan hetken mielijohteesta ja kun koirakuume on tarttunut tavatusta, niin söpöstä pennusta. Käy kuin aikoinaan Myrsky elokuvassa.

Valistuksen välittäminen kun ei ehdi tavoittaa kovin helposti tätä tietämätöntä ja ymmärtämätöntä ryhmää, jonka on saatava pentu heti seuraavan päivä, kun koirakuume on iskenyt.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: allergia, koira

Helmi muutti koirien taivaaseen

Keskiviikko 21.3.2012 klo 10.02 - Kauko Niemi

Tätä kirjoittaessani minullekin läheinen Helmi muutti koirien taivaaseen. Helmin terveydessä ei ollut kehumista koko elinaikana. Ja kun tuskat tulevat liian suuriksi, niin sekin on eläinrakkautta päästää Helmi tuskistaan. Eikä Helmi ollut edes niin sanottua riskirotua.

Koiran terveyden kustannuksella ei voi tehdä mitä haluaa. Brittiläinen kennelelämä hakee uutta jämäkämpää otetta koirien jalostuksen aiheuttamaan terveysongelmiin. Ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin ottaa tosissaan. Saarivaltion  koiramaailma ja samalla muukin maailma joutui selkä seinää vasten sen jälkeen kun BBC näytti muutama vuosi sitten dokumentin, millaista jälkeä koirajalostus on saanut aikaan.

Britanniaan on perustettu puolueeton koirien terveyttä tarkkaileva ryhmä, joka ei siis ole maan kennelliiton ohjauksessa. Tällä pyritään välttämään sisäsiittoisuutta sekä roduissa että boirabisneksessä.

Koirabisneksen ydin, koiranäyttelyt kun ovat ajaneet etunenässä koirajalostusta sairaalloiseen suuntaan.

Viimeisin siirto valvonnassa tapahtui pari viikkoa sitten, kun maailman suurimassa ja arvostetuimmassa koiranäyttelyssä asetettiin kuusi rodun edustajaa boikottiin. Cruftsin näyttelyssä päätettiin tehdä perusteellinen eläinlääkärintarkastus viidentoista niin sanotun riskirodun rotunsa parhaaksi tulleille koirille.

Jos eläinlääkäri havaitsi niissä sairaalloisia piirteitä, ne eivät päässeet osallistumaan ryhmäkilpailuun.

Näin tapahtui kaikkiaan kuuden rotunsa parhaaksi valitun koiran kohdalla. Ne olivat englanninbulldoggi, mastiffi, napolinmastiffi, basset hound, kiinanpalatsikoira ja clumberinspanieli.

Siis jos liki 50 prosenttia tarkastetuista joutuu boikottiin, niin tilanne ei vaikuta järin puhtoiselta. Milloinkahan Suomessa otetaan järeämmät otteet käyttöön.

Niin hyvää työtä kuin Hannes Lohen geenitutkimusryhmä tekeekin, niin aika ajoin on hyvä palauttaa mieliimme, että he vain paikkaavat miljoonilla euroilla sitä mitä ihminen on aiheuttanut koirien terveydelle hakiessaan vaan omaa etua.

Siinä vaiheessa kun Suomeen laaditaan jonkin moinen ”koiran ajokortti” koiraa hankkiville, pitää siihen sisällyttää tuon BBC:n dokumentin pakollinen katsominen.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, terveys

Terveisiä kuntosalilta

Keskiviikko 14.3.2012 klo 17.59 - Kauko Niemi

Tämä ei ollut kirjoitusvirhe. Eikä liioin löysää löpinää toiveajattelusta. Sen verran olen saanut itseäni niskasta kiinni, että olen asiantuntijan avulla tehnyt kuntosaliohjelman ja miettinyt kuinka yhdistän sen sykemittarin tuottamaan kunto-ohjelmaan.

Tämä helmikuun kuntokatsaus tulee hieman jälkijunassa. Voi johtua oikeestikin siitä, ettei ollut intoa kirjoittaa, kun vähän kaikki olivat hakusessa. Eikä oikein mikään suosinut  liikkumista – ei ainakaan ilmat. Etenkin kun en saanut kaivettua suksia pramille.

Näistä alkukommenteista voi jo päätellä, että suurta edistymistä ei ole tapahtunut. Päätavoite eli verenpaineet pysyvät loistavasti tavoitteessaan. Sen sijaan paino on keikkunut samoissa lukemissa ja edelleen puuttuva viisi kiloa odottaa suurta hävitysvimmaa.

Faktisesti tein helmikuussa treenejä 18 tuntia. En kuitenkaan niin intensitiivisesti kuin olisi pitänyt. Se oli kuitenkin kuusi tuntia enemmän kuin tammikuussa. Syömäpuolella en sortunut kuin kerran.
Runebergintorttua en pystynyt ohittamaan. Se onkin sitten ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen leivonnainen viime toukokuun jälkeen.

Painonhallinnan kannalta on keskeistä - vaikka ruoan laatu onkin pysynyt hyvänä, niin liikuntaan nähden sitä on ollut liian paljon, eikä painon pudotusta ole tapahtunut. Ikuinen ongelma liian vähäinen nesteytys jatkuu sekin.

Jos helmikuuta luonnehtisi, ettei mitään uutta länsirintamalla, niin maaliskuun alkuun on oltava tyytyväinen ainakin liikunnan suhteen. Nyt tuo kuntosalipainajainen näyttäisi asettuvan uomaansa. Harjoituksia on kasassa jo yhtä paljon kuin helmikuussa ja kauaahan ei mene kun voi hypätä fillarin selkään.

Kuntosaliharjoitteet teen reilun alkulämmittelyn jälkeen ja jos tämän jälkeen päivän harjoitustavoitteesta puuttuu, niin hyppään soutukoneeseen, fillariin tai crostraineriin ja teen korkealla sykkeellä niin kauan, että tavoite on 100 prosentissa.

Nyt olen 0,5 kg viikkovauhdista hieman jäljessä, mutta toukokuuhun mennessä kuitenkin kirittävissä. Ja kaikki huomio ruokailun rytmiin ja ruoan määrään.

Tammikuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunto, laihdutus, terveys

Miksi menisin toista kertaa samaan ravintolaan

Keskiviikko 14.3.2012 klo 12.04 - Kauko Niemi

Tunnustettakoon heti kättelyssä etten tiedä mitään ravintolabisneksestä, mutta olen ihmetellyt pitkään pitääkö ravintolan toimia, niin kuin ne nyt toimivat.

Jonkinlainen käsitys ravintolan asiakkaana minulla on. Harvakseltaan käyn täyttämässä vatsani. Jonkin verran useammin ravintola toimii tapaamis- ja neuvottelupaikkana ja silloin ravintolan tarjonnalla ei juurikaan ole merkitystä, koska se on vain sivujuonne tapaamiselle.

En oikeastaan muista että olisin erityisemmin viihtynyt saati nauttinut ravintolakäynnistä. Kahta kertaa en mielelläni syö samaa ruokaa kuin olosuhteiden pakosta. Tuskin olen kotonakaan tehnyt kahta kertaa täsmälleen saman makuista ruokaa, vaikka syönkin 95 prosenttisesti omassa keittiössäni. Ruoan tekemiseni on aina luova ja kokeileva prosessi ilman tiukkoja reseptejä saati muodollisuuksia.

Mitä ideaa on mennä ja syödä täysin samanlaista ja tismalleen saman makuista ruokaa samanlaiselta menu-listalta valittuna. Kun menen Amarilloon Kokkolassa, Kemissä, Kuopiossa ja Kouvolassa (en nyt ole varma onko joka kaupungissa) niin tiedät tarkalleen miltä listan oikean sivun ensimmäinen ruoka maistuu. Eihän siinä ole mitään ideaa.

Bisnestä ohjaa joku muu kuin asiakkaan yllättäminen positiivisesti. Alan epäillä, että moni muukin on samaa mieltä. Ainakin kun seuraa vaikkapa Ravintolapäivän suurta suosiota. Et taatusti saa samaa ruokaa, etkä edes pääse kahta kertaa samaan ”ravintolaan.”

Matkanjärjestäjillä on noin 80 perheen rengas, joiden luo on järjestettävissä koti-illallinen ja turistit maksavat maltaita päästäkseen illalliselle suomalaiseen perheeseen. Toki on kokonaan oma rotunsa ihmisiä, joiden tarve on snoppailla michelin-tähtien varjossa. Sillä ei sitten olekaan mitään tekemistä ruoan kanssa.

Minua kiinnostaisi ravintola, joka toimisi kuin vaikkapa ooppera.  Tietyllä miehityksellä tulee takuuvarmaa, mutta yllätyksellistä tarjontaa. Ohjaus ja lavasteet vaihtuvat. tapahtumat ovat sijoitettu eri ympäristöihin.

Orkesterin panos vaihtelee illasta toiseen kapellimestarin mukaan. Koskaan en tiedä etukäteen, kuinka tänä iltana onnistutaan ja millainen fiilis loppujen lopuksi syntyy.

Voisin valita ravintolaillan siltä pohjalta millainen miehitys siellä kulloinkin on. Tiedän vain, että tämän miehityksen lihapullat ja muut tarjottavat ovat aina yllätyksellisiä. Ne ovat ajassa, kauden tuoreet ja parhaat raaka-aineet luovasti yhdistettynä. Ne ovat maultaan erilaisia kuin eilisen miehityksen luomat pullat. Eikä miehityksen tarvitse noudattaa pilkun tarkasti tiettyä protokollaa tarjoiltaessakaan.

Ehkä nuo ravintolapäivät tekevät tehtävänsä ja avaa silmämme ja aistimme muullekin kuin 100 g vehnäjauhoja, 6 g chilikastiketta, 12 grammaa ruokakermaa, kaksi munaa, 23 grammaa brasilialaista filettä. Automaattiuunin piipattua, annos nostetaan lautasen oikealle laidalle 28 asteen kulmaan ja täytetään loppu lisukkeilla, niin kuin on tehty viimeiset 10 vuotta.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, ravinto, ravintola

Mihin me tarvitsemme verkkopalveluita

Torstai 1.3.2012 - Kauko Niemi

Ostin lipun oopperaan, Julius Caesarin tällä erää viimeiseen näytökseen eilen illalla. Valitsen näytöksen itse, valitsen paikan itse, tulostan lipun itse omalla tulostimellani ja omilla musteillani. Se että teen kaiken itse, enkä häiritse sen enempää oopperan lipunmyyntiä kuin Lippupisteen ihmisiä ja minun pitää maksaa tekemästäni työstä jollekin 2,5 euroa.

Verkkokauppa: Palvelupalkkio 1,00 e/lippu. Printtilipun toimitusmaksu 2,50 e/tilaus (alle 100 euron tilaus) ja 3,50 e/tilaus (yli 100 euron tilaus). Kirjetoimitus 8 e/tilaus.

Valitettavasti minun ajatteluni ei löydä mitään logiikkaa tälle toimintamallille. Mitään muuta kuin älä käytä nettipalvelua. Osta netistä 10 prosentin ylihintaan - tuntuuko huokuttelevalta mainoslauseelta.

Myyn www.huuto.net:ssä tavaraa. Sanoma ja Itella ovat suuressa viisaudessaan kehittäneet huutopaketin. Ostan huutopaketin suoraan sivulta senttiä tai kahta vaille kahdeksan euroa. Maksan postimaksun verkkopankissa, josta pankki veloitta palvelumaksua 0,35 euroa ja tulostan taas omalla tulostimellani ja omilla musteillani ja saan nyplättyä kasaan pakettikortin. Ja ei kun postiin, jossa pudotan paketin omaan reikään ketään häiritsemättä.

Siis paketin toimituskustannukseksi tulee 8,30 euroa. Tämähän tuntui asialliselta palvelulta kunnes tajusin, että sama paketti maksaa 7,20 euroa, kun käytän Itellan painamia pakettikortteja ja kulutan postivirkailijan työaikaa.

Valitettavasti ajatteluni ei löydä tällekään tapaukselle mitään järjellistä selitystä. Mitään muuta kuin lopeta huutopaketin käyttö. Niin kuin olen tehnytkin.

VR:n lippukaupan käyttäjäkokemus painii jo aivan omassa sarjassaan. Viimeksi se suljettiin eilen. Silti VR pitää uudistusta onnistuneena. Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässää.

Ilmeisesti olen liian innostunut verkkoasioinnista ja ennen kaikkea omaan väärän ajattelumallin, jonka mukaan itsepalvelu netissä tarjoaisi jotakin toiminnallisia ja ennen kaikkea taloudellisia etuja sekä olisi ekologista.

Ilmeisesti pitää tarkistaa myös jokainen e-lasku. En yhtään ihmettelisi, jos niissäkin joku nyhtäisi välistä ja tulisi minulle halvemmaksi vastaanottaa laskut kirjekuoressa metsiä ja energiaa tuhoten.

Onko nyt oikeasti niin, että oopperalipun tuotantokustannukset itsepalveluna loppuun asti tulevat niin paljon kalliimmaksi kuin meno luukulle.

Finnairia ja eläkeyhtiö Ilmarista lainatakseni voisin todeta, että vaikka nettikauppaketjun välistävedot eivät olekaan juridisesti väärin, niin ne eivät ainakaan ole hyvän kauppatavan mukaista. Ja vielä vähemmän innostaa nettiasiointiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nettipalvelut, VR, Ooppera, huuto.net