Tässä hyvä referenssi alkavalle vuodelle

Maanantai 31.12.2012 klo 14.48

Hetki sitten nousin altaasta. Kilometri uintia takana ja samalla oli vuoden viimeinen liikuntasuoritus.

Nyt minulla on ensimmäisen kerran kokonaisen kalenterivuoden kaikki liikuntasuorituksen kirjattuna. Aiemmin olen seurannut SportsTrackerilla ulkoliikunta aktiviteettejä, välillä pyörän mittarilla ajettuja kilometrejä jne jne.

Edelleenkään ei ole yhtä ja ainoaa helppoa rekisteröintitekniikkaa. Suunnon Movescount tarjoaa jo aika paljon, mutta sekin osoittautui huonoksi kun innostuin uimaan. Kaikki uintimerkinnät on tehtävä manuaalisesti.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tänään tapahtuu takapakkia. Nokia lopettaa Welness Diaryn kehittämisenja ylläpidon. Nokian BetaLabsin sovellus pyörii vielä jonkin aikaa jos pyörii. Se oli kuitenkin hyvä kännykkäsovellus, johon voi tallentaa terveyden kannalta tärkeitä tietoja kuten uni ja samoin askeleet, jotka mittaavat hyötyliikunnan tasoa melko hyvin.

Joka tapauksessa seuraava yhteenveto antaa jonkinlaisen kuvat ja hyvän referenssin tulevalle vuodelle. Faktat antavat paljon tietopohjaa mitä pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi tehdä.

Päättyvä vuosi on minulle ehdottomasti uinnin vuosi. Paitsi että viimeisen 8 kuukauden aikana uin 109 km, niin löysin uimisesta liikunnan ilon.

Vuoden saldosta 319 aktiivisesta liikuntasuoritteesta 130 on uintikertoja, siis kolmannes kaikesta liikunnasta. 349 tuntiin on siis laskettu aktiivinen suoritus. Se ei siis sisällä matka-aikoja suorituspaikalle tai saunassa istumisia uintikeikoilla.

Minkälaista tasokorotusta uskaltaisi haaveilla uudelle vuodelle. Ehkä tina kertoo sen myöhemmin illalla. Ja kaikkihan tietty riippuu siitä kuinka terveenä onnistuu elämään.

Tänäänkin aamiaiseksi viagraa, lehtiä ja pikavippejä

Sunnuntai 30.12.2012 klo 8.20 - Kauko Niemi

Vielä muutama päivä ja sitten tapahtuu ”suuria” suomalaisessa mediakentässä. Tai toisaalta läheskään kaikki eivät edes huomaa mitään, vaikka Hesarin lasikuutiossa niin luullaankin.

Tässä vaiheessa voisin jo luvata, että yksikin puhelinsoitto tai jonkun parhaat tarjoukset spämmikoneen kautta tuleva viesti saa minut katkaisemaan Hesarin tilauksen.

Päivittäistä postiani katsellessa on syntynyt periaatepäätös, etten tilaa yhtään lehteä enkä koskaan näiden tarjousten perusteella. Niin hyvää sisältöä ei ole olemassakaan, vaikka olenkin kaikilla tavoin mitattuna median suurkuluttaja.

Minun häpeäni jatkuu media-yritysten puolesta, vaikken vähään aikaan ole ollutkaan heidän palkkalistoillaan.

Tuntuu käsittämättömältä, että lehtien ulkoasua ja konseptia suunnitellaan kuukausia. Typografiaa mietitään kuukausitolkulla ja jopa tilataan oma kirjasinmallisto huippusuunnittelijalta huippuhintaan. Tehdään sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia, joihin suunnittelutyö perustuu. Painetaan tai julkaistaan netissä dammeja, jotta nähdään miltä lehti oikeasti näyttää ja päästään kärryille kuinka työprosessi arjen kiireessä sujuu.

Ja sitten samaan aikaan sähköposti suoltaa viagra ja lehtitarjouksia pikavippitarjouksilla höystettynä.

Yhdellekään lukijalle ei voi tuottaa niin hienoa fonttia, että hän ilomielin vastaanottaisi kaiken tämän spämmin, mitä sähköposti ja puhelinmarkkinointi suoltaa. Eiväthän nämä voi imagomielessä olla niin erillään toisistaan. Vai voivatko jonkun mielestä olla?

Jos lehden imagoa, journalismia ja luotettavuutta varjellaan kaikin mahdollisin keinoin, niin miten mediatalo antaa lehden levikkimyynnin käyttää keinoja kaihtamatta kaikki mahdolliset sirkustemput ja paljon enemmänkin.

Surkuhupaisin omakohtainen kokemukseni on se, että lehtikauppias soittaa ja kauppaa minulle lehteä, jonka päätoimittajana olin tuohon aikaan. Hänellä ei ollut alkeellisintakaan käsitystä myytävästä tuotteesta. Hän ei edes ymmärtänyt kommenttiani, että olen tämän lehden päätoimittaja. Vasta kun selitin, että olen tässä lehdessä töissä, hän antoi periksi valmiiksi kirjoitetusta myyntipuheestaan.

Termien sähköinen viidakko - miksiköhän palvelua ei käytetä

Keskiviikko 26.12.2012 klo 12.40 - Kauko Niemi

Vihdoin ja viimein aloin kiinnostumaan sähkönkulutuksestani ihan kilowattitunteina ja tietty siitä rahasta, jonka huolimaton sähkönkuluttaja maksaa vuodessa.

Niin kuin jokainen kerrostaloasukas tietää, vuosittaisella säästömahdollisuudella ei matkusteta Thaimaahan eikä edes VR:llä Vaasaan.

Todellinen syy selvittää sähkönkäyttöäni on ihan vain uteliaisuus asiaan, josta en käytännössä tiennyt muuta kuin, että sähkölasku pitää maksaa tai muuten pakastin sulaa ja huusholliin tulee pimeää.

Tiesin, että Helsingin Energia etälukee kaikki ainakin kantakaupungin mittarit ja harmaa aavistus, että jollakin tasolla pystyn seuraamaan kulutustani tosiaikaisesti netissä.

Minulle netti on taikasana ja siksi luonnollisesti aloitin tutkimusmatkani netistä. Matkani loppui kuitenkin lyhyeen. Kokeneena nettikäyttäjänä en osannut rekisteröityä Helsingin Energian online-palveluun. En vain löytänyt oikeita tietoja, joita rekisteröinnissä kysyttiin.

Rekisteröityessä kysytään:

Asiakasnumero:
(Myyjän) Käyttöpaikkatunnus:
Käyttäjätunnus:
Salasana:
Vahvista salasana:
Sähköposti:

 Ohjeiden mukaan nämä tiedot löytyvät sähkölaskusta. Kaivan laskun pankkini verkkokätköistä, sillä jokin aika sitten tein periaatepäätöksen, etten käytä sellaisia palveluita, joista en saa e-laskua. Tuolloin Helsingin Energia sai neljän kuukauden siirtymäarmahduksen.

E-laskussa on kolmella eri termillä sama numerosarja. Numerosarjasta ei ole pääteltävissä mihin se viittaa:

Ostajan Y-tunnus
Laskun vastaanottajan yhteystiedot
Asiakas

E-laskusta löytyvät myös seuraavat tiedot:

Ostaja
Toimitusosoite
Laskun numero
Sopimus

Tässä vaiheessa lopetin energiayhtiön lottoarvonnan – mikä termi vastaa mitäkin ja missä tilanteessa ja missä kentässä. Lähetin viestiä asiakaspalveluun, joka vastasi heti parin päivän kuluttua:

1. Asiakasnumero (laskun oikeassa yläkulmassa rivillä "Asiakas") 2. Käyttöpaikkatunnus (laskun oikeassa yläkylmassa rivillä "Käyttöpaikkatunnus")

Seuraavaksi voitte syöttää itse valitsemanne käyttäjätunnuksen ja kahteen seuraavaan kenttään omavalintaisen salasanan. Sähköpostiosoite kannattaa syöttää myös, jos salasana sattuisi unohtumaan. Silloin järjestelmä lähettää uuden salasanan tähän osoitteeseen.

Hetken kuluttua Helsingin Energian asiakaspalvelusta toinen sähköpostiviesti perään:

Hei, sain juuri tietää, että osalla verkkopankkiin toimitettavista e-laskuista ei näy käyttöpaikkatunnusta. Jos teillä on käytössä e-lasku, niin soittakaa asiakaspalveluumme. Saatte tarvittavat kirjautumistiedot puhelimitse.

Helsingin Energia ei toki ole ainoa yritys, jossa termejä keksitään eri osastoilla ja paikoissa. Missä verkkosivujen tekijät, laskuttajat ja monet muut yksiköt eivät koordinoi keskenään, saati että verkkosivujen tekijät viitsisivät katsoa mitä tietoja ja termejä laskussa oikeasti käytetään. Tai käytetäänkö paperilaskussa ja e-laskussa samoja termejä.

Tällaisen sopan jälkeen on turha ihmetellä, mikseivät asiakkaat käytä meidän hienoa ja suurella rahalla pystytettyä palvelua.

Harva asiakas viitsii taistella tällaisten asioiden kanssa, jos rekisteröinti ei onnistu kerralla.

Minun jouluni on nyt vietetty

Maanantai 17.12.2012 klo 22.41 - Kauko Niemi

Tänään oli viimeisten joululaulujen laulantaa. Nyt voisin sanoa, että minun jouluni on vietetty. Toki läheisimpien tapaaminen viikon kuluttua on oma lukunsa.

Tänään oli kahdeksas kerta, kun asetuin tänä jouluna joululauluineni estradille. Jokainen keikka on ollut erilainen. Kaksi ääripäätä lienee Budapestin hulppea tuomiokirkko ja tämän iltainen Itä-keskuksen Matteuksen kirkko, missä kvartettikokoonpanolla. Väliin mahtuu vielä Hartwall-areenan megakonsertti.

Näiden kahdeksan kokemuksen jälkeen ei kerta kaikkiaan tunnu kiinnostavalta sännätä johonkin rihkamakauppaan pakko-ostoksille.

Minun joulutunnelmani syntyy musiikin kautta ja nimenomaan joululaulujen kautta. Sen palautteen kautta, jota yleisöltä saa, että on pystynyt luomaan jouluisen tunnelman ja herkän hetken. Jos nyt lasketaan Maailman Kauneimmat joululaulut areenalla, niin olen ollut osallisena varmaankin 10.000 ihmisen joulumielen kohottamisessa.

Jotkut yksittäiset palautteet ovat olleet niin kauniita ja koskettavia, ettei niiden aitoutta pysty kyseenalaistamaan eikä niputtamaan kohteliaisuusnippuun.

Tämän jälkeen kaikki pimpelipompelit ja kaupalliset tyrkytykset eivät oikein sytytä ja henkisellä tasolla voi todeta, että minun jouluni on nyt vietetty.

Jos joku olisi kysynyt

Lauantai 15.12.2012 klo 11.09 - Kauko Niemi

Jos joku olisi kysynyt toukokuun 8. päivänä kello 09:30 Uimastadionin kassalla, että paljonko aiot uida loppuvuonna, olisi vastaus varmasti ollut, että räpiköin sen minkä jaksan.

Tuolloin ostin kausikortin Uimastadionille, niin kuin aina kesäaikana. Uimastadion on minun kesämökkini, aamusuihkuni, saunani ja joskus myös rentoutumispaikkani. Se on parasta mitä Helsinki verorahoillaan pystyy minulle tarjoamaan.

Tänä vuonna altaassa vain tapahtui jotain aiemmista vuosista poikkeavaa ja Uimastadionin sulkeuduttua Mäkelänrinteen uimakeskuksessa.

Tänään täyttyi 100 kilometriä uintia tuosta toukokuun alun hetkestä. Löysin syystä tai toisesta uuden vaihteen näille allaskäynneille. Uusi vaihde on kuntoiluvaihde, pesu- ja räpiköintivaihteen sijaan.

Pääsääntöisesti uin kilometrin kerrallaan. Olisi hienoa, jos pystyisi tuplaamaan matkan. Uintitekniikan vaje on edelleen aika suuri, enkä ole saanut aikaiseksi mennä aikuisten tekniikkakursseille.

Sen verran olen Youtube-opetusvideoista hyötynyt, että kilsan matka taittuu nyt noin 15 minuuttia nopeammin kuin toukokuussa.

Suurin löydös on kuitenkin nautinto. Ja paras ajankohta uinnille on ollut ennen kuoron harjoituksia. Hengitys on saanut rytmikästä tehotreeniä ja kosteus röörit auki.

Ilman määrätietoista tavoitetta olen aikaansaannoksesta erittäin tyytyväinen itseeni. Osoittanee, että motivaatio on syttynyt sisältäni, eikä kilpailun tai näyttämisen pakosta.

Olisiko nyt vaarallista luoda seuraava muutos tavoitteen kera. Kerätä vaikka 1000 hiihtokilometriä toukokuun alkuun mennessä, kunnes Uimastadion taas avautuu.

Olen uinut 8.5.2012 – 15.12.2012 välisenä aikana 121 kertaa ja käyttänyt siihen aikaa noin 86 tuntia.

Mikä on koiranpennun toimitusaika

Torstai 13.12.2012 klo 14.38 - Kauko Niemi

Olisi syytä orientoitua siihen että oikeassa marssijärjestyksessä koiranpennun toimitusaika olisi noin 8 – 20 kuukautta, jopa pidempäänkin jos päädyt hankkimaan hieman harvinaisemman rodun edustajan. Yhdysvaltain presidentin Bo koiraa etsittiin 11 kuukautta.

Hälytyskellojen pitäisi soida, kun kaverisi kertoo, että aikoo ottaa jonkun söpön koiran ja sitten kahden päivän kuluttua näet Facebook-sivulla päivityksen kuvineen niin iiiiiihaaaanasta pennusta.

Jotain on jäänyt varmasti selvittämättä, jos muutamassa päivässä olet miettinyt minkä rotuiselle koiralle pystyt antamaan virikkeellisen ja hyvän elämän. Jos olet miettinyt perusteellisesti seuraavia kymmentä vuotta ja sitoutumista tulevaan perheenjäseneen. Ja kaiken kukkuraksi olen näiden harkintakierrosten jälkeen löytänyt juuri myynnissä olevan haluamastasi rodusta ja luotettavasta kasvattajasta. Melkein kuin lottovoitto.

Suomen kennelliitto käynnisti kampanjan pentutehtailua vastaan. Vannoutuneille koiraihmisille tätä kampanjaa ei kannata suunnata. Kennelliiton jäsenet varmasti tietävät kuinka pentu hankitaan.

Toivottavasti kampanja löytää tiensä suuren yleisön tietoisuuteen, sillä siellä tätä valistusta tarvitaan. Toistaiseksi uutiskynnykset ovat olleet kovin korkeita.

Www.halpapentu.fi sivusto tuo jonkin verran esiin pentutehtailua. Vaikka henkilökohtaisesti en erityisemmin pidä julkkiksilla ratsastamisesta, niin Satu Tuomiston kommentti osui hyvin lähelle ydintä - Mikäli tärkeimpänä kriteerinä on saada halpa pentu nopeasti, ostaja ei ole valmis sitoutumaan koiraansa.

Vaikka Suomessa pentutehtailu onkin lisääntynyt viime aikoina, niin se ei kuitenkaan niin villinä rehota kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä näet pentuja voi ostaa eläin kaupasta kuten akvaariokaloja meillä. Tosin muutama suuri eläinkauppaketju on lopettanut koiranpentujen myynnin juuri pentutehtailun takia.

Tein nopean googlauksen kansainväliseen koirauutisointiin. Noin 500 uutispakettiin sisältyi 192 uutista pentutehtailusta. Se on paljon. Ja kun joukossa on tapauksia joissa pienissä häkeissä olevia pentuja on löydetty yli 200, on hakutulos suorastaan ahdistava.

Lääkäri hoiti minua ja minä lääkäriä

Tiistai 11.12.2012 klo 22.32 - Kauko Niemi

Kokeilinpa uteliaisuuttani Oma-Mehiläinen-palvelua, kun siellä nyt tuli käytyä ja odotellessa labratuloksia.

Palveluhan osoittautui mielenkiintoiseksi. Sieltä löytyivät kaikki labratulokseni ja lääkärissä käynnit, rokotukset aina vuodesta 2001 lähtien.

Pystyinpähän heti hyödyntämään palvelua kun sieltä näin milloin labratulokseni valmistuivat ja varasin netistä tarkistuskäynnin lääkärille.

Tänään sitten lääkäriltä loksahtivat leuat kun hän kysyi haluanko kopiot testituloksista. En tarvitse kopioita, kun pääsen kotoa koneeltani niitä katsomaan suoraan teidän järjestelmästänne, oli vastaukseni.

Lääkärin uteliaisuus heräsi ja tunnustuksellinen kommentti, että pitääkin selvittää itselle tämä. Mutta mitä sinä näet sieltä? Näitkö sinä nämä testitulokset ennen minua? Näetkö sitä näetkö tätä? Kuinka sinne pääset? Minä en hyväksy sitä, jos sinä näet lääkärin lausunnot. Sanoudun kyllä irti sellaisesta.

Lääkäri kävi sen verran kovilla epätietoisuuden kierroksilla, että oikein piti ryhtyä rauhoittelemaan. Reseptiä en hänelle kirjoittanut.

Mutta herää kysymys hoitotakuusta vai mikä se nyt onkaan. En nyt ota kantaa siihen kuinka Mehiläinen veronsa kierrättää. Otan kantaa, kuinka terveydenhoito voisi toimia.

Illalla näin Oma-Mehiläisestä, että labratulokseni olivat valmistuneet. Sitten jatkoin netissä ajanvaraukseen ja siellä oli minulle sopiva aika klo 16:00. Varasin sen ja sain sähköpostitse varausvahvistuksen, jonka pudotin sähköiseen kalenteriini.

Pääsin lääkärin huoneeseen minuutin etuajassa 15:59 ja olin ulkona 16:16. Kaikki dokumenttini on katsottavissa koneelta. Ja kun teen verenpaineen kotimittauksia, niin tulokset voin tallentaa samaan paikkaan ja antaa suostumukseni, että lääkäri pääsee näkemään myös minun tekemät merkintäni.

Jotain tämän tapaista sen pitäisi olla. Kenenkään ei tarvitse turhaan odotella missään vaiheessa, eikä kysellä, eikä soitella ja varmistella. Tosin tämä nyt maksaa omasta pussista maksettuna aivan liikaa.

Muutaman vuoden takainen ensivisiittini julkiselle puolelle, oli kokopäivän projekti. Sain omahoitajan nimen ja puhelinnumeron. Kertaakaan siihen numeroon ei ole vastattu, vaan puhelu ohjautuu johonkin vaihteeseen ja kaikki alkaa alusta.

ps. Olen ollut työterveyssuhteessa Mehiläiseen ja siksi siellä on kaikki terveystietoni yli 10 vuoden takaa – ehkä sitä vanhempia tietoja ei ole koneellistettu.

ps2. Kaikki kunnossa

Hyvinvointipäiväkirja: Marraskuu jäi piirun verran keskiarvosta

Lauantai 8.12.2012 klo 7.33 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja osoittaa, että tasaisesti mennään kaikin puolin. Kun koko vuoden liikuntasuoritteet marraskuun loppuun asti lasketaan, jäi marraskuu piirun verran keskiarvosta. Suoritteita 26 (keskiarvo 27) käytetty aika 24,40 tuntia (keskiarvo 29,21).

Tuo ajallinen poikkeavuus johtuu siitä, että suoritteista suurin osa oli uintia ja kilometrin uinti kestää tätä nykyä noin 35 – 40 minuuttia. Pitkäkestoiset kävelylenkit ja patikoinnit olivat vähemmällä.

Jonkin verran jäi harmittamaan, että syksy olisi ollut mitä mainiointa pyöräilykautta, mutta pyörä jäi varastoon. Pyöräilyllä olisi hyvin voinut pitää yllä korkeampaa sykettä.

Sykemittarini ei toimi vedessä, joten suurin osa marraskuun liikuntasuoritteista jää sykkeen osalta arvioimatta.

Uinnin osalta olisi tavoite saada tekniikkaa paremmaksi ja pyrkiä noin tunnin kestävään kahden kilometrin kertatreeniin. Uintikilometrejä on nyt kasassa toukokuun alusta lähtien 95.

Painon ja terveyden kannalta marraskuu muodostui myös tasaiseksi. Ei heittoja mihinkään suuntaa.

Nuotinvierestä

Perjantai 7.12.2012 klo 14.48 - Kauko Niemi

Tunnemaailmani on ilmeisesti muuttunut melkoisesti. Linnanjuhlien televisiointi ja eritoten eilinen selostus sai minut aidosti voimaan pahoin. Ehdin katsella netistä muutaman minuutin ja rupesi tympimään ihan tosissaan. YLE muutti keskipäivän ohjelman Nuotinvierestä itsenäisyyspäivän iltaan.

Mitä yhteistä on Suomen itsenäisyydellä ja jonkun mimmin mekkokankaan ostopaikalla tai jonkun koltun suunnittelijalla? Eilinen ohjelma olisi pitänyt lähettää olemassa olevalla ohjelmanimellä – Nuotinvierestä. Ja ehkä Heimo Holopainen olisi voinut vetää senkin.

Ja journalistisesti ajatellen pahinta product placementtiä, mitä YLE ikinä on tehnyt. Seuraavassa tietotekniikkaa käsittelevässä ohjelmassa kerrottakoon kanssa komponenttivalmistajat ja koneen suunnittelijat. Pintamateriaalit ja väritykseen vaikuttavat taustaseikat.

Tänään perjantaina YLE vaalii silmät ymmyräisinä, ettei tuotteiden nimiä ja ominaisuuksia lipsahtaisi ohjelmissa ulos. Kovin on tekopyhää.

En ole Linnanjuhlien friikki, itsenäisyyden friikki kylläkin. Juhlat ovat niiden oikeassa tarkoituksessa ihan paikallaan, mutta jos millään muulla ei ole väliä kuin pukeutumisella – kiitos ei!

Journalistina ja tiedottajana, voin kuvitella kuinka paljon on käytetty aikaa ja rahaa, palkattu pr-henkilöitä, jotka ovat kirjoittaneet tarinoita puvuista, niiden suunnittelijoista. Kuinka juuri tämä kangas odotti minua Pariisin muotikadun pikkuisessa luxus-puodissa.

Näitä tarinoita ja satuja on sitten kiikutettu toimituksiin hienojen kuvien kera. No hyväpuoli tietenkin on tiedotustoimistojen työllistäminen.

Tänäkin vuonna päätin olla ärsyttämättä itseäni ja pitää television visusti kiinni. Pujahdin kuitenkin suoraan nettilähetykseen. Onneksi. Näin pystyin jo muutamassa minuutissa toteamaan että aina vaan pahempaan suuntaan ollaan menossa.

Toki tunnustan senkin, että oma ajatusmaailmani on muuttunut viime aikoina kaikkea kallista turhamaisuutta vastaan. Kyllä se riittää, että vaatteet ovat puhtaita eivätkä haise, edes hajuvedelle.

Tunnemaailman muutoksiin vaikuttaa eittämättä se selkeä tietoisuus, että maailman meno ei voi jatkua näin, perustuen kasvuun ja kuluttamiseen. Omaan napaan tuijottamiseen ja löysään esittämiseen.