Huomenna Lumia 1020:aa saa suomalaisista kaupoista

Maanantai 30.9.2013 klo 14.03 - Kauko Niemi

Otin ensimmäiset kuvani Nokia Lumia 1020:lla aivan elokuun lopussa. Tämän jälkeen olen kameraa, puhelinta, eikun puhelinta, kameraa pyöritellyt hyppysissäni. Jopa ottamalla ottanut muutamia testikuvia.

Rajala mainostaa tänään, että huomenna saa ammattitason pokkarin, joka kulkee aina mukana. Kyllä totta on ainakin se, että kulkee aina mukana.

Lumia 1020 on eittämättä hyvä, eittämättä paras kännykkä kamera, jolla olen kuvia ottanut, mutta!

Väistämättä tulee mieleen, että kohderyhmä on kuitenkin miljoonat ihmiset, jotka napsivat kuvia ja jotka haluavat ne heti facebookiin tai muuten jakoon. Ammattilainen joutuu kaivelemaan kuvainformaatiota hieman kauemmin.

Pahin ongelma on virrankulutus. Loma- tai kuvausmatkoille on pakko ostaa kameraan kiinnitettävä lisäakku. Normaalilla akulla ei puoltapäivää kauempaa kuvailla.

Kamera tekee kuvista kaksi versiota. Jakoon sopivat pikkuversiot (1-2 Mt) ja jämäkämpään käyttöön sopivat isot versiot (10 Mt kahtapuolta). Käsittelemättöminä pikkuversiota selvästi prosessoidaan jo kännykässä. Sitä on muun muassa terävöitetty melko paljon. Molemmat kuitenkin jpeg-tiedostoja.

Jpeg:stä huolimatta kaikki kuvankäsittelyohjelmat eivät osaa niitä aukaista suoraan kameran muistista. Kun kopioin ne vaikkapa työpöydälle, niin avautuvat. Jos käyttää esimerkiksi Skydrive-palvelua, niin sinne siirtyvät vain pienet versiot. Isojen käsittelyyn on kännykkä helpointa ja varminta kytkeä usb-kaapelilla koneeseen. Tässä vaiheessa todellakin olisin ollut onnellinen ja varmaan moni ammattilainen, jos isommat fileet olisivat olleet raw-versioita.

Zoomaus on myös suoraa facebook-kamaa. Täysin saman saa aikaiseksi Photoshopilla rajaamalla isoa kuvaa. Tosin pikselithän siinä useimmissa tapauksissa hyvinkin riittävät. Optinen zoom tekisi ihan oikean rajauksen. No optista zoomia ei tietenkään kovin helposti rakenneta tähän kokoon.

Kameran käsisäädöt, siis niitä on ihan oikeasti. Tosin ne loppuvat nopeasti kesken. Myös niiden käyttäminen vaatii jonkinlaista ymmärtämistä valon käyttäytymisestä ja kuinka kohde prosessoidaan biteiksi. Itse olen ottanut kuukauden aikana muutaman sata kuvaa ja arvioni on että omaan makuuni olen halunnut käyttää käsisäätöjä noin 70 prosentissa kuvia. Kuvat kun tuppaavat olemaan aavistuksen ylivalottuneita - varmuuden vuoksi, eikä tämä ole ainoastaan Lumian ongelma. Se on myös minun Canon järjestelmäkameran ongelma.

Itse laukaisinnappula on kuitenkin järkevä, että voit tarkentaa ja mitata valon ja sen jälkeen muuttaa kameraa ennen lopullista kuvaa. Sama tehdään näytöllä napsauttamalla tarkaksi haluttua kohdetta. Jos vaikka kuvattava ihminen halutaan kuvan laitaan tarkaksi. Käsisäädöt loppuvat nopeasti kesken niillä jotka harrastavat luovaa kuvausta ja ovat luopuneet jonkun bittinikkarin väsäämistä automaattiasetuksista.

Aivan sataprosenttisen varma en vieläkään ole, josko tämä olisi minun kakkoskamera. Vaatii edelleen ominaisuuksien kaivelua. Lisää testaamista ääriolosuhteissa. Joka tapauksessa olen jaellut paljon kuvia, joista keskiverto kameran käyttäjä ei enää pysty erottelemaan, onko kuva otettu kännykällä tai isolla kameralla. Esimerkkinä vaikkapa nämä.

temppeliaurinko.jpg

wp_20130830_17_59_27_pro.jpg

(Kuvat toimivat linkkeinä isompiin kuviin) - kumpikin kuva on suoraan kamerasta, mutta kuvaushetkellä käsisäädetty.

Lue myös:  Kakkoskamera hakusessa







Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lumia 1020, Nokia, kamera

Suhteeni televisioon on väljähtänyt

Perjantai 20.9.2013 klo 9.09 - Kauko Niemi

Suhteeni televisioon on muuttunut ja muuttuu kaiken aikaa. Siis ainakin se, että istuisin sohvalla ja seuraisin jotain tiettyä ohjelmaa ja tiettyä kanavaa.

YLE:n Kari Haakana arvioi tänään kirjoituksessaan TV-kanavien hidas kuolema tilannetta, jota ainakin YLE seurannee silmä tarkkana.

Itse en ole tv:n käyttäjänä tietoisesti pyrkinyt mihinkään formuun, mutta ajautunut vuosien varrella suhteeseen, joka ei välttämättä ole kovinkaan kaukana tämän hetken kehitysennusteista.

Reilut 10 vuotta sitten olen päätynyt tilanteeseen, missä loppui kaiken tv-ohjelmatietojen seuraamisen. TV:n katsominen oli pitkään sitä, että luppoaikana avasin television, kelasin kanavia läpi ja pysähdyin katsomaa sitä mikä kiinnosti sillä hetkellä. Useimmiten ei mikään ja sammutin masiinan. Oikeastaan vakio-ohjelmapaikoista tiedän tällä hetkellä 20:30 uutiset ja aamun tv-lähetykset.

Siis en ole vuosiin seurannut yhtään sarjaa ja ani harvoin asettunut varta vasten katsomaan televisiota. Telkkari on kaapissa suojassa ja kaapin ovet ovat olleet auki ehkä kaksi kertaa viimeisen puolen vuoden aikana.

TV:n katselu on koko lailla siirtynyt tietokoneelle ja kännykkään. Noin 98 prosenttia tv-kanavista välittyy pc:n tabletin tai kännykän kautta. Enkä ole uskollinen yhdellekään kanavalle. Tosin olen siinä mediankulutusvaiheessa, että netin kautta kuuntelen radiota kaiken aikaa. Radio pitää ajassa ja sitten täydennän kokemustani esimerkiksi Areenan kautta. Toinen päämedia radioiden rinnalla ovat lehtitalojen verkkopalvelut, joita seuraan todella laajalla rintamalla.

Siitä lähtien kun YLE yhdisti uutistoimituksensa, televisiouutisilla ei ole ollut juuri mitään lisäarvoa. Sanasta sanaan samat uutiset ilman kuvaa ja kuvalla. TV-uutiset tarjoavat vain sen lisän, että onko Urpilaisella punainen vai keltainen jakkupuku ja se ei minua kiinnosta.

Minulle mediankuluttajana ehkä tärkeimpiä ovat hyvät hakukoneet Amppareista Wikipediaan ja olohuoneen sohvan voisin myydä pois.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tv, media, YLE

Kaksi vuotta reilu tunti päivässä - rollaattori-iässä

Maanantai 16.9.2013 klo 11.20 - Kauko Niemi

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta, kun ryhdyin taltioimaan 16.09.2011 nykyiseen palveluun kaikki liikuntasuoritteeni. Toki olen aiemminkin motivoinut itseäni samalla tavalla, mutta kun sovelluksia tulee ja menee, niin samalla tulevat ja menevät minunkin tietoni.

Kaksi vuotta sitten Suunnon Movescount kysyi mottoani ja silloin kirjoitin, enkä ole sitä muuttanut:

- Liike on lääke. Terveyttä ja hyvinvointia. Kilpailen vain itseni kanssa. Tavoitteena kuolla terveenä.

Olihan tuolloin huolestuttavampikin, tuohon yllä olevan määritykseen mahtuva yksityiskohta. Lievästi kohollaan oleva verenpaine, johon lääkärien yksioikoinen kanta oli pillereitä ja pillereitä. Kirjoitin tuolloin itselleni toisenlaisen reseptin, joka on palauttanut paineet normaaleiksi.

Toinen havaittava piirre on ollut se, etten ole 2,5 vuoteen sairastanut yhtään flunssaa. Siihen taas saattaa olla osasyynä, että aloitin tuolloin D-vitamiinin säännöllisen käytön. Sekä enemmän ja vähemmän säännöllisen sinkin ja maitohappobakteereiden käytön. Nämä yhdessä liikunnan kanssa lienee sopiva vastustuskyvyn kehittäjä - minun tapauksessani.

Ruokavalion suhteen olen valikoiva. En käytä juurikaan valmisruokia sen enempää kaupasta kuin ravintoloistakaan ostettuna. Ainakin valinnoissani on vähemmän lisäaineita ja vähemmän suolaa, jonka käyttöä on syytä valvoa verenpaineen takia. Alkoholiannokset kahdelta vuodelta taitavat mahtua kahden käden sormiin.

Olen ollut karppaaja 15 vuotta tosin omien tuntojeni mukaan täysin omaa kroppaani kuunnellen. Pääsääntöisesti ruoka-aineista puuttuvat leipä, peruna, pasta ja riisi. Absolutisti en ole tässäkään asiassa. Ajatukseni mukaan hyvä ja oikea bakteerikanta suolistossa ylläpitää vastustuskykyä. Olen lisännyt maitohappobakteereiden käyttöä muodossa tai toisessa ja vältän viimeiseen asti tulehduskipulääkkeitä ja muita kemiallisia pillereitä, jotka tappavat sekä pahat että hyvät ja tarpeelliset pöpöt.

Tosin olen vain kerran kieltäytynyt lääkärin kirjoittamasta reseptistä viime helmikuussa kun kaaduin suksilla ja yhden selkänikaman etuosaan tuli murtuma. Tämä myös rajoitti jonkin verran ja jonkin aikaa liikunnan riemua.

Läheskään aina ei meinaa ymmärtää, että olen jo rollaattori-iässä.  Tunnin treeni tarkoittaa, että toinen tunti pitäisi pyhittää venyttelyyn ja palautuksiin.

Mikä on sitten ollut liikunnallinen aktiivisuuteni tämän hienon ja terveen kahden vuoden aikana. Nämä suoritteet eivät sisällä esimerkiksi hyötyliikuntaa, jota kertyy helposti kävelyä 4-10 km päivässä, Sillä en käytä kaupungissa autoa enkä julkista liikennettä. Ja asunhan hissittömässä talossa ja portaita kertyy päivässä noin 384.

Kahden vuoden aikana (730 päivää) olen tehnyt kaikkiaan 680 liikuntasuoritetta. Niihin olen käyttänyt aikaa kaikkiaan 737 tuntia. Siis kahden vuoden aikana keskimäärin hieman yli tunti jokaisena päivänä.

Lajeina ovat olleet uinti, eniten suoritteita - pyöräily eniten kilometrejä, kävely ja patikointi eniten aikaa. Näiden lisäksi kuntosalia, hiihtoa ja keilailua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunto, terveys, Suunto