Suhteeni televisioon on väljähtänyt

Suhteeni televisioon on muuttunut ja muuttuu kaiken aikaa. Siis ainakin se, että istuisin sohvalla ja seuraisin jotain tiettyä ohjelmaa ja tiettyä kanavaa.

YLE:n Kari Haakana arvioi tänään kirjoituksessaan TV-kanavien hidas kuolema tilannetta, jota ainakin YLE seurannee silmä tarkkana.

Itse en ole tv:n käyttäjänä tietoisesti pyrkinyt mihinkään formuun, mutta ajautunut vuosien varrella suhteeseen, joka ei välttämättä ole kovinkaan kaukana tämän hetken kehitysennusteista.

Reilut 10 vuotta sitten olen päätynyt tilanteeseen, missä loppui kaiken tv-ohjelmatietojen seuraamisen. TV:n katsominen oli pitkään sitä, että luppoaikana avasin television, kelasin kanavia läpi ja pysähdyin katsomaa sitä mikä kiinnosti sillä hetkellä. Useimmiten ei mikään ja sammutin masiinan. Oikeastaan vakio-ohjelmapaikoista tiedän tällä hetkellä 20:30 uutiset ja aamun tv-lähetykset.

Siis en ole vuosiin seurannut yhtään sarjaa ja ani harvoin asettunut varta vasten katsomaan televisiota. Telkkari on kaapissa suojassa ja kaapin ovet ovat olleet auki ehkä kaksi kertaa viimeisen puolen vuoden aikana.

TV:n katselu on koko lailla siirtynyt tietokoneelle ja kännykkään. Noin 98 prosenttia tv-kanavista välittyy pc:n tabletin tai kännykän kautta. Enkä ole uskollinen yhdellekään kanavalle. Tosin olen siinä mediankulutusvaiheessa, että netin kautta kuuntelen radiota kaiken aikaa. Radio pitää ajassa ja sitten täydennän kokemustani esimerkiksi Areenan kautta. Toinen päämedia radioiden rinnalla ovat lehtitalojen verkkopalvelut, joita seuraan todella laajalla rintamalla.

Siitä lähtien kun YLE yhdisti uutistoimituksensa, televisiouutisilla ei ole ollut juuri mitään lisäarvoa. Sanasta sanaan samat uutiset ilman kuvaa ja kuvalla. TV-uutiset tarjoavat vain sen lisän, että onko Urpilaisella punainen vai keltainen jakkupuku ja se ei minua kiinnosta.

Minulle mediankuluttajana ehkä tärkeimpiä ovat hyvät hakukoneet Amppareista Wikipediaan ja olohuoneen sohvan voisin myydä pois.