Flooranpäivän tunnustus - ethän koskaan tuo minulle kukkia

En tiedä oikeastaan mitään turhempaa kuin kukkapuketti. Tunnustettakoon se nyt julkisesti näin Flooran-päivänä.

Minun ajatusmallissani nimenomaan leikkokukkien ojentaminen tarkoittaa – Sorry ettet ole ollut mielessäni pitkiin aikoihin. Ja muutaman päivän kuluttua olet taas kuihtunut omiin maailmoihisi.

Tämä ei tarkoita, ettenkö nauttisi luonnossa olevasta kukkaloistosta. Niillä on oma luonnonmukainen tarkoituksensa ja tehtävänsä ja kun annan niiden olla rauhassa, voin ihailla ja kuvata niitä aina uudestaan ja uudestaan vuosi vuodelta. Seurata niiden elämää aidosti.

Kukkateeskentely  kuihtuu jo kahdessa päivässä ja kaikki on taas entisellään. Paitsi jotkut vetivät sievoisen summan välistä sen takia, että pitää noudattaa yleisesti hyväksyttyjä kaavoja ja näyttää toisille kuinka hieno ja värikäs suhde tässä onkaan nyt kysymyksessä.

Siis ethän koskaan tuo kukkia minulle. Riittää kun olet itse aidosti läsnä, lähetät whatsup tai muun viestin silloin kun sitä vähiten odotan, eikä vain velvollisuudesta nimipäivänä tai lohdutukseksi kun olen taudin riepottelemana. Kaikkein vähiten kukkia kaipaan haudalleni.