Muoviton syyskuu alkaa - en silti kanna broilerinkoipia taskussani

Tänään alkaa muoviton syyskuu – harvalla on viitseliäisyyttä tai edes mahdollisuutta pysyä kokonaan irti muovista kokonaista kuukautta. Niin tiukkaan on maailma muovitettu.

Sekin olisi jo paljon, jos edes tiedostaisi kuinka paljon muovia käyttää ja erityisesti turhaa muovia. Kuinka paljon asioita pakataan turhaan tai luonnon kannalta vääriin pakkauksiin.

Viimeistään silloin kun näin tämän kamalan videon linnuista keskellä ei mitään, pysähdyin ajattelemaan ihmisten muovin käyttöä ja välinpitämättömyyttä sotkea omaa pesäämme liki peruuttamattomasti.

Yksistään Suomessa käytetään vuosittain yli 300 miljoonaa muovista kauppakassia – turhaan. Niin monet asiat pakataan pariinkin kertaan. Ja jos muka joku direktiivi niin vaatii, niin sitten puretaan sellaiset direktiivit.

Totuttu käytäntö on vaikea muuttaa. Itse lopetin muovisen kauppakassin käytön noin vuosi sitten. Parempi on kuitenkin sanoa aloitin lopettamisen. Kesti melkein vuoden ennen kuin arki alkoi sujua. Nyt minulla on läjä kangaskasseja. Muutama 2-4 roikkuu kotona eteisen naulakossa, hieman useampi on autossa.

Kuvittelin että kahdella pärjäisi. Ei pärjännyt. Aina puuttui kassi joko autosta tai kotoa, riippuen hoituiko kauppareissu autolla vai kävellen. Aika usein myös autolla tehtävän kauppareissut kassajonossa huomasin, että kassi on autossa. Aiemmin kiltisti ostin muovikassin. Nyt sitä tapahtuu sen verran harvoin, että jätän ostokset kassalle odottamaan ja kipaisen hakemaan kangaskassin autosta. Vielä reilu puolivuotta ja olen varma, että homma on automaattisesti hanskassa.

Toinen esimerkki, joka meni jakeluun heti. Jokin aika sitten maitotölkkeihin ilmestyi muovikorkki. Suivaannuin tästä turhakkeesta niin paljon, että käyttäytymiseni muuttui kertaheitolla. En osta maitoa sellaisessa pakkauksessa, jossa on muovikorkki. Tämä johtaa siihen, että maidonostopäivänä käyn Alepassa tai Lidlissä. Esimerkiksi Alepasta saa Arlan punaista täysmaitoa muovittomasti. En osta Valion ruokakermaa, koska niissä on muovikorkki.

Luontopatikointiporukallamme on aina kassi mukana mihin keräämme vastaan tulevat muovipuollot ja -pussit. Sekin on vaikea ymmärtää, että jotkut lähtevät luontoon ja heittävät eväspussinsa siihen paikkaan missä eväänsä syövät tai missä viimeinen hörppy juomapullosta otetaan.

Nyt alkavan muovittoman kuukauden aikana en aio kantaa broilerinkoia paljailtaan taskussa kaupasta kotiin, mutta aion miettiä jokaisen muovin kohdalla olisiko mahdollista toimia toisin tai tehdä toisia, vähemmän muovisia valintoja. Olen jo tänään varma, että teen tämän kuukauden aikana löydöksiä ja havaintoja, jotka muuttavat käyttäytymistäni lopullisesti.

Kenenkään muovitieteilijän ei kannata tästä kirjoituksesta ottaa herneitä nenäänsä, että yleistä muovin yhdeksi kategoriaksi eri laaduista piittaamatta. Muovi kuin muovi kuormittaa liikaa meidän yhteistä elintilaamme.