Eilen jouluaattona tuttavani päivitti Facebookissa tuon otsikon. Se kolahti ja puki yhteen lauseeseen ajatukseni suhteessa jouluun.
Kenenkään ei ole ollut vaikeaa huomata, että olen ”rimpuillut” joulun viettoa vastaan. Joulukinkkua ei ole ollut pöydässäni 25 vuoteen, viimeinen joulukuusi taisi olla noin 20 vuotta sitten. Olisikohan niin, että niin sanotun ”virallisen” joululahjan sain noin 15 vuotta sitten. Joulun kaupallistuminen tökkii pahasti.
Jos joku haluaa antaa lahjan sen takia että olen ollut kiltti, antakoon sen vaikka huhtikuun 23. päivänä. Silloin sen vaikutus on suurin kun sitä vähiten odotan.
Kuten huomaatte prosessi on ollut pitkä ja hidas, mutta määrätietoinen pala kerrallaan. Muistan ensimmäisen joulun ulkomailla. Varmuuden vuoksi hiihtokeskuksessa, jotta olisi ainakin lunta. Oudoltahan se tuntui, mutta seuraavat joulut rinteissä olivat jo helpompia, vaikken silloin vielä hengissä olevia vanhempiani käynytkään jouluna tervehtimässä.
Se mitä tässä muutan on juuri päivämääriä, kellonaikoja, joulupöydän pakkomielteitä ja ennen kaikkea turhia lahjoja. Jouluna voi toki antaa lahjoja, siis sellaisia tarpeellisia, joita tulisi hankittua joka tapauksessa muutenkin.
Pakkomielle päällä hamuamaan jotakin turhaa lahjaa kaapintäytettä, vaikka olisi kuinka nättiä ja söpöä. Olen kokenut sellaisiakin hetkiä, että on ryhdytty laskemaan lahjojen rahallista arvoa ja vertailemaan, kuka on saanut enemmän ja kuka vähemmän.
Kaikesta huolimatta minulle Joulun sanoma ja joulun tunne ei ole heikentynyt yhtään. Pikemminkin sanoisin, että mielessä on nyt paljon enemmän tilaan joulun tunteelle, kun turha hössötys on poistumassa.
Valitsemani suunta tyydyttää minua, vaikken tiedäkään onko se oikea vai väärä, minulle kuitenkin oikea tällä hetkellä. Siksi suurella tyydytyksellä otin vastaan piispa Irja Askolan tämän joulun viestin Jumala ei sanonut, tehkää täydellinen joulu. Hän sanoi: Teille on syntynyt Vapahtaja. Enkä nyt ajattele suinkaan raamatun sana tarkkaa tulkintaa, vaan mielen tilaa.
Jouluni on siis kokolailla erilainen kuin lapsuuden jouluni, jolloin suku kokoontui ja aattoiltana saattoi olla viisikymmentäkin ihmistä saman kuusen ympärillä. Tosin lahjoja saattoi olla kappalemäärällisesti vähemmän kuin nyt viidellä hengellä.
Lue myös >> Joulutarinani 2014
