Mitä tarkoittaakaan suositteleminen

Tiistai 26.4.2016 klo 16.02 - Kauko Niemi

Onko suosittelemisella ja tyrkyttämisellä joku ero? En ainakaan käytännön tasolla osaa erottaa niitä.

Menen Tullinpuomin kassalle ostamaan autopesun. Kassaneiti alkaa tyrkyttämään/suosittelemaan minulle suklaapatukoita. Patukoilla on juuri tänään juuri sinulle erikoishinta. Aika monta prosenttia alennusta. Olenko niin suklaankipeän näköinen, vai mistä moinen? Ehdotan hänelle, että lopettakaa kokonaan noin epäterveellisten tuotteiden myynti. Hän selvästi aavisti, etten sittenkään ostaisi suklaata vaan autonpesun.

Paikoitan auton ja kesken maksamisen ilmestyy puhelimen ruudulle popup, kuinka saisin alennusta, jos suosittelisin Parkmanin palvelua ystävilleni. Koko maksuhomma keskeytyi jotenkin ja lopulta luulin maksaneeni. Takaisin tullessa lappu ikkunassa – maksusuoritus oli sittenkin jäänyt tapahtumatta siinä hässäkässä. ”Suosittelukehotus” maksoi minulle 60 euroa. Veisi ainakin viisi vuotta tienata se takaisin suosittelemalla.

Lauantaiaamuna ostan K-raudasta kuramaton. Sunnuntaiaamuna saan sähköpostia K-raudasta, jonka kyselyyn pitäisi vasta kuinka tyytyväinen olin asioidessani K-Raudassa ja suosittelisinko K-Rautaa ystävilleni. Mitä ihmettä minä muka suosittelisin. Mitä suosittelu tarkoittaa tässä tapauksessa. Jos joku kysyy, että mistä löysin 120 cm kuramaton, kun kaikki ovat joko 100 tai 150 cm. Toki vastaisin, että K-Raudasta, mutta en koe sitä suositteluksi, vaan informoimiseksi.

Helsinki-Vantaan kentällä turvatarkastuksen jälkeen pääset kansainväliselle puolelle kävelemällä hajujen läpi. Reitti ohjautuu parfymikaupan läpi. Kovasti mautonta ja öklöttävää tyrkyttämistä.

Olen myös jäsenenä TNS Gallupin vastaajaryhmissä, missä usein kysytään suosittelisitko tutkittavaa yritystä tai tuotetta. Miten sellaiseen voi vastata, kun ei edes tiedä millaisia tarpeita kavereillani on. Eniten askarruttaa, että kuinka tämä sitten näytetään ”virallisessa” tutkimustuloksessa, jota tutkimuksen tilaaja paukuttaa maailmalle virallisena totuutena.

Ajatuksissani pyörii, että suosittelijana olisin jotenkin aktiivinen, tyrkyttäisin joitakin asioita ihmisille ja toki olen niin tehnytkin ja niissä on lähes poikkeuksetta oma lehmä ojassa. Sitten on niitä ihan vilpittömiä suosituksia, joista en itse hyödy mitään, vaikkapa Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttely Ateneumissa.

Suosittelu on taas muka fiininpi ilmaisu tyrkyttämiselle eli myynnille. Kovasti väärin käytetty sana jälleen kerran. Myyjä ei myy, tyrkytä eikä suosittele. Hän vuorovaikutuksen mestari, kuten Hesarissa viime viikolla hyvin kuvattiin.

Pois oppinen ja tapojen muuttaminen on työlästä

Sunnuntai 24.4.2016 klo 11.51 - Kauko Niemi,

Lappuliisat ovat ilmeisesti saaneet jonkinmoiset laser-mittarit käyttöönsä ja pistävät ihmiset kuriin liian lähelle suojatietä paikoitettaessa.

15 vuotta Etu-Töölössä asuneena tämän asian kanssa ei ole ollut ongelmia, paitsi nyt kun reilun  viikon sisällä sain kaksi 60 euron huomautusta. Enkä ole tosiaan ainoa. Aivan varmuudella löydän koska tahansa Helsingin keskustasta suojatien edessä laputetun auton.

Suojatie olkoon liikennevalvonnan erityissuojelussa. Päätin myös ryhdistäytyä ja muuttaa käytöstäni suojateiden kohdalla enemmän Ruotsin ja Viron suuntaan, missä suojatiellä oleva henkilö on suojassa.

Kun kerran ryhdyn harrastamaan sisäistä kontrollia, niin otin toisenkin asian tarkkailulistalle. Se on helppo ja yksinkertainen – vilkun käyttö aina kun siihen on tarvetta ja riittävän aikaisin.

Vanhojen huolimattomien tapojen sisäinen kitkeminen ei yllättäen olekaan kovin helppoa. Vuosikymmenten rutiineilla vilkku vilkkuu, jos vilkkuu. Aikeissa oleva jalankulkijalle ei meinaa riittää kohteliaisuutta ja turvallisuutta.

Ajatellaanpa viime torstaina ja perjantaina suoritettua ylinopeusmaratonia. Poliisin haaviin jäi 4800 autoilijaa. Olen kokolailla varma että näistä kukaan ei ollut tietämätön poliisin valvonnasta.

Poliisilta tuli infoa tuutin täydeltä päivä tolkulla. Jopa niinkin tarkkaa tietoa, että missä tötterössä kamerat milloinkin olivat.

Ihminen ajaa vain liikennevirrassa ajattelematta sen enempää liikennettä. Rutiinit ja tottumukset ohjaavat enemmän kuin liikennemerkit.

Mitä minun kokeellisessa, sisäisessä liikennekurikampanjassa on sitten tapahtunut näiden reilun kahden viikon aikana.

Kehitys on ollut yllättävänkin positiivista. Vilkun käyttö on jo varmaan noin 85 prosenttista ja suojatiekäyttäytyminen hieman nihkeämpää. Ei vaan tee havaintoja tarpeeksi aikaisin ihmisten aikeista.

Eilen tein mielessäni sisäistä raporttia ja päivän aikana oli kolme huonoa vilkkucasea ja kaksi suojatiecasea. Aika hyvin kuitenkin. Ja painotettakoon ettei yhdessäkään eilisessä tapauksessa ollut vaaratilannetta, en vain muistanut näyttää vilkkua kaistaa vaihtaessa puolityhjällä kadulla.

Suosittelen kokeilemaan. Ota vain yksi tai kaksi asiaa kerrallaan ja käytäntö todistaa kuinka kuuliainen kuski oikein oletkaan.