Missä menee palvelun ja työnkuvan raja

Perjantai 26.8.2016 klo 13.47 - Kauko Niemi

Ihmettelen usein, kun joku kehuu kaupan tai ravintolan tai jonkun muun palvelua hyväksi. Minulle ei oikein meinaa avautua, mikä on hyvää palvelua ja mikä kuuluu työnkuvaan.

Se, että myyjä hymyilee ja tietää missä mikäkin tavara on, kuuluu tehtävänkuvaan. Samoin se, että tietää tuotteen ominaisuuksista. Pannaako pakasteet pieneen pussiin, kuuluu ketjuohjauksen määrittämän teatterin vuorosanoin. Kysypä joskus kassalta miksi pakaste pitäisi laittaa pussiin. Vain harva osaa perustella.

Pitkä lista hyviä käytöstapoja, työhönsä perehtymistä, palvelujen tai tuotteiden osaaminen ovat työnkuvaan kuuluvia itsestään selvyyksiä. Harvoin niiden osaamisesta tunnen mitään mielihyvää. Kääntäen tietysti, jos kassalla on huono päivä ja tiuskii, eikä pysty käyttäytymään, niin sitten vaihdan kauppaa, jos ei kerta tehtävänkuvaa hallita.

Nykyisin nettikaupoissa nuo työnkuvan määrittämät asiat ovat varsin usein huonosti hoidettuja, kun ei ole kaikkia vaiheita osattu määrittää koodareille tai toteuttaa. Epätietoisuus on nettikaupan suurin ongelma asiakaskohtaamisessa ja palvelukonseptin, tehtävänkuvan toteuttamisessa.

Menisiköhän se tehtävänkuvan ja palvelun raja jotenkin siinä, että eteen tulee ennalta arvaamattomia, odottamattomia tilanteita, joista selvitään suuremmitta selittelyittä. Jos kaikki sujuu oletusarvoisesti, niin kuin etukäteen olen kuvitellut, ei siinä ole mitään erityisen hyvää palvelua. Tavanomaisuus ei pure.

Ainahan on sekin mahdollisuus, että suunnitellaan poikkeavia ylläreitä, jotka eivät maistu, eikä tunnu suunnitelluilta, eikä toistolta käsiohjekirjasta.

Selvennykseksi voin kertoa mikä minusta on palvelua, mikä teki minuun vaikutuksen. Ja jota nimitän hyväksi palveluksi.

Matkalla fillarilla Helsingistä Keminmaalle. Neljäs ajopäivä ja reilu 650 km takana saavun Oulun Cumulukseen, missä oli huonevaraukseni.

Kysyn vastaanottotiskin nuorehkolta naiselta. Missä teillä olisi lukittu varasto polkupyörälle? Parin kilon lukkoahan en mukana kantanut ja kaikki muukin 4,6 kilon verran tavaraa mahtui selkäreppuun.

Valitettavasti meillä ei ole mitään sellaista varastoa pyörälle?

No voinko viedä pyörän huoneeseeni?

Toki voitte, mutta teille on varattu niin pieni huone, ettei sinne oikein pyörää saa mahtumaan. Ihan hetki tarkistan. Tuolla on vapaana isompi kulmahuone, niin vaihdan teidät sinne (teitillely = minä ja "matkaseurani")

Aamulla tulin fillarin kanssa hissistä sisääntuloaulaan, niin sama nainen huikkasi vastaanottotiskin takaa – nukuitteko hyvin!

 

 

 

Suomi on yhdistysten ja riitelyjen luvattu maa

Tiistai 23.8.2016 klo 16.56 - Kauko Niemi

Patentti ja rekisterihallituksella on lista valmiina noin 40 000 suomalaisesta yhdistyksestä, jotka aiotaan putsata pois yhdistysrekisteristä.

Listalla on toimintansa lopettaneita, muuten vaan passiivisia yhdistyksiä, jotka eivät ole asioitaan hoitanut.

Listalla voisi hyvinkin olla myös yhdistyksiä, joiden toiminta ei aja yhteistä asiaa, vaan aiheuttavat riitoja ja pahaa mieltä.

Suomessa oli heinäkuun lopussa 138437 rekisteriin merkittyä yhdistystä. Patentti- ja rekisterihallitus määrittää, että yhdistystoiminta on jäsenten yhteistä toimintaa yhteisen aatteen hyväksi. Yhdistyksen aatteena voi olla yhteisen hyvän asian, ajatuksen tai vaikka harrastuksen edistäminen.

Kuinkahan moni yhdistys Suomessa toimii jalosti ja oikeaoppisesti yhteisen aatteen edistämiseksi. Yhdistysten toiminnan suuntaaminen ja hallinnointi ovat taitolaji. Kärjistäen voisi sanoa, että yhdistyksen toimintaan pitäisi pystyä puuttumaan heti, kun yksikin henkilö suuntaa tekemisiään omien mieltymystensä mukaan omaan pussiinsa.

Yrityksissä sentään taloudellinen tulos vetää nopeasti rajoja tekemisille ja sooloiluille, kun taas yhdistys on aina voittoa tavoittelematon. Vaikeasti hallinnoitava.

Toki, jos yhdistyksen säännöt ovat kovin ympäripyöreitä ja toiminnan tavoitteet epämääräisiä, niin tulkintojahan riittää. Suomessahan on parhaillaan käynnissä isoja, jopa vakavia yhdistyssotia.

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys järjesti alkuvuodesta todellisen eläinsirkuksen. Yhdistyksessä, jossa pitäisi vaalia eläinten hyvinvointia, on jo vuosikymmenen ajan tuotettu pahoinvointia maailman vaarallisemmalle eläimelle, ihmiselle. Täydellinen vallanvaihto ei onnistunut. Eikä tilanne ole vieläkään kovin rauhallinen.

Suomalaisilla caravaanareilla on menossa kolme oikeusjuttua keskinäisen sisäisen yhdistyskahinoinnin seurauksena.

Helsinki elää voimakasta pyöräilykulttuurin kasvun aikaa ja asian vauhdittamiseksi perustettu HEPO, Helsingin Polkupyöräilijöiden yhdistyksen toiminta paloi pahasti pohjaan tänä kesänä niin ikään henkilösuhteiden takia. Yhdistyksen painoarvon nostaminen on nyt iso urakka, jotta kaupungin päättäjät kuuntelisivat sitä vakavasti asiallisella korvalla.

Samaan kategoriaan kuuluu myös Facebookin kissaryhmä, vaikkei rekisteröity yhdistys olekaan. Ryhmä pistettiin kesällä jäähylle kun 17 000 jäsentä sätti toisiaan ja käytös ylitti kaikki hyvän maun rajat. Ylläpitäjiäkin uhkailtiin yksityisviesteillä. Kissa-ryhmä avattiin uudelleen, mutta meno sen kun jatkuu.

Sometutkijakin yllättyi kissavideoiden maailmasta ja tuli siihen tulokseen, ettei sellaista asiaa näytä olevankaan, josta suomalaiset eivät saisi riitoja aikaan.

Yhdessä tekemisen kulttuuri näyttää olevan edelleen heikkoa. Ja etenkin yhteiseen hyvään tähtääminen. Yhdistykset ovat tietysti helppoja paikkoja, joissa pääsee kuka tahansa pätemään ilman pätevyyttä, etenkin silloin kun toiminta on leväperäistä ja yhteinen aate kateissa.

 

Lässytyksen MM - kilpailut

Sunnuntai 7.8.2016 klo 12.57 - Kauko Niemi

Kemissä ratkottiin eilen koirille lässytyksen maailmanmestaruuksia. Kilpailu järjestettiin viime vuonna Kemissä ensimmäistä kertaa. Koira on toki hyvä kohde, joka ei pahemmin analysoi sanomisia ja lässytyksen sisältöä. Kuuntelee vain fiilistä.

Minusta olisi oikein tärkeää, että tätä kilpailua laajennettaisiin työpaikoille, harrastusporukoihin, taloyhtiöihin, sukujuhliin ja sääntöjä muutettaisiin niin, että vain yksinkertaisesti valitaan paras lässyttäjä. Siis henkilö, jonka puheessa ei ole sen enempää faktoja kuin sisältöäkään. Puppusanageneraattorilla tuotettua puhetta, jonka hän tuotti eilen, tuottaa nyt ja tuottaa huomenna ilman todellista osoitetta.

Pitkän linjan toimittaja opin jo muutamassa kuukaudessa kuuntelemaan lässytyspuheita. Tiedotustilaisuuden jälkeen kun ei jäänyt mitään todellista asiaa kirjoitettavaksi, jota olisi voinut vaikka siteerata. 

Olen saanut elämäni aikana monet kiitokset, joista tulee ärsyyntynyt olo, kun ei tunnista kiitoksia omakseen.

Ja jos olet huono lässyttäjä, niin tässä valmis lässypuhe, joka voit heittää kehiin koska vain ja missä vain. Tällä sijoitus lässytykilpailussa ainakin pistesijoille.

  

Hyvät ystävät

Minulla on jälleen kerran ilo ja kunnia sanoa muutama arvokas sana ja nostaa esiin hienoja saavutuksia sekä tietenkin kiittää mitä kaikkea olemmekin saaneet aikaiseksi.

Kun olen jo pitkään aitiopaikalta saanut seurata tätä tekemisen intoa ja aikaansaannosten laatua, en voi olla kuin ylpeä teistä jokaisesta.

Maailma muuttuu nopeasti ja niin muutumme mekin. Koko tämä perhe on osannut reagoida riittävän nopeasti sekä sisäisiin että ulkoisiin muutoksiin ja sehän näkyy nyt toiminnassamme ja aikaansaannoksissamme. Kiitän teitä jokaista tästä valppaudesta. Siitä rakkaudesta jota olette osoittaneet.

Erityisesti kiitän teitä, jotka omalla tarmollanne olette pistäneet itsenne peliin, ylläpitäneet hyvää yhteishenkeä ja vetäneet esimerkillänne kaikki muutkin mukaan.

Kunnioitan myös sitä rehellistä palautetta, jota olette antaneet jopa suoraan minullekin. Terve keskustelu ja mielipiteiden ilmaisu on sitä rakennuslaastia, joka pitää tämän huiman hienon porukan kasassa.

On erityisen mukavaa huomata, että joukkoomme on pesiytynyt näitä omilla avoivoillaan ajattelevia ja joiden luovuuden kukkaset puhkeavat kukkaan sinnikkyydellä ja ammattitaidolla.

Toivottavasti jokainen on huomannut kuinka tärkeää ja tehokasta tämä yhteen hiiden puhaltaminen onkaan. Nähdä ja ymmärtää yhteinen suuntamme ja tavoitteemme. Ilman teitä olisin enemmän kuin pulassa.

Tämän puheeni tulevaisuusosuudessa haluan painottaa teidän jokaisen panosta yhteisen sävelen laulamisessa. Harmoninen ja hyvin sovitettu biisimme soi harmonisen tehokkaasti yhteistyö kumppaniemme korvissa.

Tässä olenkin kaivellut sieluni syvimpiä tuntoja tämän hetkisestä tilanteesta, ketään unohtamatta ja kenenkään aikaansaannoksia aliarvioimatta. Näin on hyvä jatkaa valitsemallamme linjalla.

Kiitos vielä kerran