#metoo

Minuakin on ainakin kerran häiritty. Tosin en antanut tilanteen jatkua niin pitkään, että olisi selvinnyt, olisiko se ollut sitä seksuaalista häirintää.

Nyt on taas ryvetty yhden asian ympärillä kokolailla ylireippaasti. Toki asia on tärkeä ja sen nostaminen esiin näin kiihkeästi tarkoittaa kaiken kaikkiaan tietoisuuden lisääntymistä.

Ongelma on viestinnän kannalta siinä, että kokonaisuudessaan asioiden keskinäiset suhteet vääristyvät.

Häirintä ylipäätään saa aina erilaiset merkitykset kuka, missä, milloin se tapahtuu ja millaiset ovat osapuolten taustat ja mielenmaisemat. Millainen on kunkin ihmisen seksuaalisuus ja kuinka hän on sitä toteuttanut. Niin kuin kaikessa viestinnässä sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Näin kompleksista yhtälöä ei voi ratkaista säännöillä eikä lakipykälillä. Se ratkaistaan kasvatuksella, avoimuudella ja ymmärryksellä, että meillä jokaisella on oma seksuaalisuutemme, jota me toteutamme tavalla tai toisella. Kuten Ylen A-teemassa todettiin, että koululaiset tietävät paljon enemmän keihään heitosta kuin seksuaalisuudesta. Kumpi on tärkeämpää?

Ja muistathan, että seksuaalisuus on eri asia kuin seksi.

#metoo on toki nostanut asioita esiin ja toki kissa pitää nostaa pöydälle, kun siiten tarvetta ilmenee.

Kuinka paljon tämä vaikuttaa nyt esimerkiksi tavallisten keskiverto suomalaisten käyttäytymiseen vahvistaen suomalaisten kulttuurillisia  heikkouksia:

Sanotaan, että suomalaiset ovat niin sulkeutuneita
Nyt ei uskalleta avautua sitäkään vähää, kun se voi tuntua seksuaaliselta häirinnältä

Suomalaiset ovat etäisiä
- ei voi halien tervehtiä, jos se ymmärretään jonakin yrittämisenä
- ei voi hississä hymyllä, kun se ahtaassa paikassa mielletään lähentelynä kosketuksen etäisyydellä

Suomalaiset eivät voi puhua vieraille, eikä oikein tutuillekaa
- Ylen selvityksen mukaan naiset vaativat nyt myös sanallisen häirinnän kriminalisointia

Suomalaiset eivät katso silmiin
- lehtihaastattelussa nuori nainen sanoo, että kyllä minua on tuijotettu ja se tuntuu seksuaaliselta häirinnältä
-Suomessa tarvitaan siis säännöt kuka saa katsoa ja kuinka pitkään

Olisiko seksuaalisen häirinnän riepotuksille syytä panna piste tai vähintäänkin lopettaa vouhkaaminen.

Nyt voisi aloittaa mieluummin keskustelun, kuinka ihan jokaisella ihmisellä on oma, erilainen seksuaalisuus, jota pitää toteuttaa tavalla tai toisella, ihan kuin pitää syödä lähes joka päivä.

Näin tämä luonto on täällä maapallolla rakentunut meidän kaikkien eläinten kesken. Toiset ovat koreampia kuin toiset houkutellakseen itselleen seuraa, eikä vain häirintää.

Vuosituhansia on koettu ja nähty ne kieroutuneet seksuaalisuuden purkaumat sen seurauksena, että ihminen itse on tehnyt luonnottomia sääntöjä.  Esimerkkinä vaikkapa katolinen kirkko, jossa papille ei sallita luonnollisia reittejä toteuttaa seksuaalisuuttaan.

Nyt olisi asiallista puhua syistä eikä seurauksista. Mitä enemmän luomme sääntöjä ja määräyksiä toteuttaa luonnollisia tarpeitamme, sitä enemmän mölyä ja tulkintoja  ilmassa.

Mitähän tuolla luonnossa tapahtuisi, jos metsoilta kiellettäisiin soidinmenot. En usko, että yksikään nainen pukeutuu korostetusti vain sen takia, että itsellä olisi hyvä olla tai yksikään mies kävisi punttisalilla muokkaamassa sixbäkiään sen takia, että se toisi jotain extraa arkiseen, jokapäiväiseen elämään. Molemmissa tapauksissa kerätään muiden huomiota.

Siinähän ovat menossa Ihmisten jokapäiväiset soidinmenot, joihin me itse olemme luoneet ulkomuodollisia ja kulttuurillisia sääntöjä ihan riittämiin.

 

Ai niin  - ja sitten vielä tuo oma häirintätapaukseni. Se tapahtui Kokkolassa työkeikalla. Olin hotellin ravintolassa syömässä, kun orkesteri alkoi soittamaan tanssimusiikkia. Annokseni oli noin puolessa välissä, kun eräs nainen tuli hakemaan tanssiin. En tiennyt oliko vai eikö ollut naisten tanssit. Tanssin aikana ei syntynyt mitään yhteyttä mihinkään suuntaan. Tanssin jälkeen jätin illallisen lopun syömättä ja siirryin hotellihuoneeseen. Terveisä Kokkolaan jos tuntuu tutulta!