Hyvää jotakin aikaa

Sunnuntai 28.10.2018 klo 7.38 - Kauko Niemi

Taas on viisareita väännetty ja yritetty muistaa kuinka diginumerot vaihtuvat autossa, liedessä, uunissa, mikrossa, sykemittarissa, verenpainemittarissa, kameroissa, jne jne. Niin ja sitten minulla on yksi Wienistä ostettu käyttämätön kello, jonka aikaa en ole onnistunut koskaan muuttamaan.

Käynnissä oli myös valtionhallinnon virallinen mielipidekysely tulevasta suomalaisesta ajasta, mikä se nyt sitten onkaan. Kysymyksessä oli mielipidekysely otakantaa.fi mikä ei kuitenkaan edellytä päätöksentekoa tulosten perusteella. Eikä ole syytäkään, sillä tässäkin tapauksessa suuri osa äänistä oli jonkun robotin tekaisemia.

Tietoa suomalaisten mielipiteistä ja toiveista kerätään myös gallup-tutkimuksella, jonka toteuttaa TNS Kantar Oy. Tiedonkeruu toteutetaan niin, että tulokset edustavat suomalaisten mielipiteitä alueellisesti, ikäryhmittäin ja sosioekonomisen taustan mukaan. Lisäksi asian valmistelussa tehdään vaikutusarvio ja kuullaan asiantuntijoita.

Otakantaa.fi kyselyssä oli useita, ehkä liiankin useita vaihtoehtoja. Tosin onhan se hyvä, että kaikenlaiset mielipiteet pääsevät julki. Ja monimutkaisuutta lisää se, että naapurimaat tekevät myös ikiomia päätöksiään samassa aikataulussa.

Eduskunta lopulta päättää, mikä aika valitaan pysyvästi käyttöön, jos kellojen siirtelystä luovutaan sen jälkeen, kun EU on oman päätöksensä tehnyt.

Tilanne on sikäli poikkeuksellinen ja mielenkiintoinen, että nyt on saumaa säätää virallista aikaa muullakin kuin aikavyöhykkeiden perusteella.

Tähän mennessä eri tahot ja mediat ovat jo tehneet useitakin kyselyitä ja eri tahot ovat lähteneet lobbaamaan omista lähtökohdistaan.

Suomalainen unitutkija Timo Partonen on selkeäsanaisesti puolustanut normaaliaikaa eli niin sanottua talviaikaa. Hänen mukaansa ihmisen sisäinen kello kesäaikaan siirryttäessä ryhtyy jätättämään ja tietää uniongelmia ja uniongelmista on monelle vakaviakin terveysongelmia.

Pysyvään kesäaikaan siirtyminen on väestön liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden määrän näkökulmasta parempi vaihtoehto", toteaa valtion liikuntaneuvosto lausunnossaan ja samalla linjalla on Suomen Latu.  Suurin yksimielisyys lienee siitä, että nyt lopetetaan viisarien siirtely.

Mitä tuosta yhdestä tunnista sinne tai tänne. Aika monelle ei yhtään mitään, mutta joukossamme on yllättävän paljon tavalla tai toisella unihäiriöisiä. Ja tuore tutkimus on löytänyt sellaisenkin tekijän kuin unirytmi. Vaihtelut unirytmissä aiheuttavat enemmän haittaa kuin unen määrä. Unen tärkeydestä ollaan enemmän kuin yksimielisiä ihmisen kaikenlaiselle terveydelle.

Tähän blogiin ei tarvitse hakea uniongelmaista sen kauempaa kuin näppäimistön takaa.

Geeneistäni en tiedä, mutta itse olen sataprosenttisesti syyllinen ainakin siinä mielessä, että sisäistä kelloani en ole avittanut vuosikymmeniin millään herätysvimpaimilla. Olem harrastanut vain omaa sisäistä luomuviestintää.

Nyt kun taas siirryttiin talvi, eli normaaliin aikaan, niin minulla menee tunnin tasaantumiseen noin neljä viikkoa. Pystyn heräämään ajatuksen voimalla ja noin 5 minuutin tarkkuudella ”normaalia” aikaisemmin mutten koskaan pitkittämään untani aamuisin.

Siis kellon siirtäminen keväisin ei tunnu missään, kun saa herätä tunnin aikaisemmin, mutta syksyllä ei sitten millään. Sama näkyy ja tuntuu matkustamisessa.

Matkustaessani Aasiaan, olen saman tien paikallisessa rytmissä. Olen käynyt noin parikymmentä kertaa Yhdysvalloissa ja vain kerran on sisäinen kelloni vaihtanut ajan paikallisten kanssa yhteensopivaksi. Muutaman päivän reissu Eurooppaankin on niin väsyttävä, että mieluummin jätän sen tekemättä.

Tästä voi siis jokainen päätellä mitä viisareiden siirtely ja tunti sinne tai tänne minun tapauksessani tarkoittaa. Olen oikein tyytyväinen siihen, että siirtely loppuu ja kaikkeen muuhun pystyn ajan kanssa sopeutumaan.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 29.10.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

Niin siistii että sairastuu

Sunnuntai 21.10.2018 klo 9.55 - Kauko Niemi

Tuore tutkimus: Päiväkodin pihaan kannattaa laittaa muutakin kuin hiekkaa ja pensaita – maassa möyriminen saattaa vähentää lasten riskiä saada nykyajan sairauksia.

Näin oli taannoisen uutisen otsikko. Minulle tulee mieleen vanhat suomalaiset hölmöläistarinat. Hölmöläiset rakensivat talon ja unohtivat rakennuksesta ikkunat. Kun talo saatiin valmiiksi, niin ryhdyttiin kantamaan säkillä valoa sisään.

Tuossa uutisessa ensin on rakennettu siisti piha lastentarhaan ja sitten ryhdytään kantamaan pihalle multaa, siirtonurmea, turvetta jne.

Lähtöoletuksena tuolle hölmöläisen toiminnalle on, että nykyajan siisti ja puhdas ympäristö ei tarjoa riittävästi harjoitusta ihmisen puolustusjärjestelmälle. Puolet päiväkodeista sai pihoilleen multakasan, siirtonurmea, turveharkkoja ja palasen metsämaata. Tutkijat halusivat nähdä, mitä kosketus metsään tekisi lasten omalle mikrobistolle ja puolustusjärjestelmälle.

Siis ensin käytetään miljoonia, kun suunnitellaan, rakennetaan siistejä pihoja, joissa unohdetaan kokonaisuus. Muutakin kuin miltä se näyttää. Seuraavaksi käytetään taas rahaa, kun kuskataan maa-ainesta takaisin ja kolmanneksi käytetään rahaa asian tutkimiseen. Hölmöläistarinoita vuodelta 2018.

Melko pitkään on vallinnut suuri ymmärrys siitä, että vastustuskyky kehittyy, kun kohdataan pöpöjä. Elimistö oppii tunnistamaan ne ja kehittämään sekä käyttämään puolustustaan.

Siitäkin ollaan melko yksimielisiä, että jos puolustusmekanismillamme ei ole mitään puolustettavaa, niin se alkaa ”joutilaana” taistella meitä itseämme vastaan. Elämästämme on desifisioitu kaikki hyödyllinen pois.

Siis on niin siistii että sairastuu.

Immuunivaste tarvitsee monipuolisen ympäristön, jotta se voi toteuttaa tehtäväänsä. Olennaista on altistua mikrobeille riittävästi. Kaikki mikrobit eivät suinkaan ole haitallisia. Päinvastoin tarvitsemme monia niistä. Mitä enemmän iholla, limakalvoilla ja suolistossa on bakteerilajeja, sitä terveempiä näytämme olevan.

Ennen ihmiset altistuivat enemmän luonnon mikrobeille. He työnsivät kätensä multaan ja viettivät aikaa eläinten lähellä. Nyt moni lapsi varttuu kerrostalossa eikä juoksentele metsissä. Ja jos juoksentelevat niin vanhemmat kieltävät ja vahtivat etteivät pienet kätöset vain likaannu.

Yhdessä grammassa metsämaata on noin 4000 mikrobia. Kun ympäristö on hygieeninen, elimistö ei totu mikrobeihin. Kun vastustuskyky ei kehity, syntyy tulehdusreaktioita ja sairastuu helpommin.

Ennen jopa synnytettiin saunassa eikä äidin peräsuolta tyhjennetty ennen synnytystä. Silloin lapset syntyivät ulosteeseen ja altistuivat todella mikrobeille. Se oli silloin lapsille hyväksi.

Jo yksikin burana railakkaan illan jälkeen parantaa päätä hetkellisesti, mutta tuhoaa vatsan bakteeristoa. Antibioottikuureista puhumattakaan. Jotkut kantavat laukuissaan edelleen käsidesilitkuja vaikka viimeisestä lintuinfluenssasta on reilu vuosikymmen.

Tietenkään en kehota ketään asumaan paskassa ja allergioihin toki voi olla muitakin syitä. Allergiat ovat joka tapauksessa moninkertaistuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Eiköhän tässäkin ole sama kehitys kuin ilmastonmuutoksessa. Ihminen keksii luonnottomia temppuja ja kemikaaleja, joilla luonnon tasapainoa horjutetaan kaiken aikaa.

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10437405

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 22.10.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

Työmarkkinasaldoni on fifty sixty

Maanantai 15.10.2018 klo 16.39 - Kauko Niemi

Elämäni ensimmäinen työpaikka opetti kahdeksassa kuukaudessa shokkina päin näköä mitä on ammattiyhdistys käytännössä. Ehkä se on tänään jotain muuta tai sitten kun seuraa päivän uutisia, niin voi olla jopa vielä raadollisempaa.

Maalaispoikana toimin maalaisjärjellä. Sokerijuurikkaat piti harventaa silloin kun kasvusto oli harvennuskunnossa. Missään ei ollut määritelty ennakkoon, milloin heinähommat tehdään. Luonto hoiti asian jonakin vuonna aikaisemmin jonakin vuonna myöhemmin muttei koskaan sateella. Hommat hoidettiin silloin kun niiden aika kulloinkin oli ja muodostui otollinen hetki. Tämä pinttymä on kasvanut tiukasti selkärankaani.

Koulujen jälkeen aloitin hommat Helsingissä. Ensimmäisessä työpaikassa vastuullani oli tietyömailla käytettävien varoitusvilkkujen toiminnan tarkistus ja loppuviritys sekä pakkaaminen toimituskuntoon. Edeltäjäni oli saanut potkut, kun oli pistänyt tyhjiä laatikoita Norjan toimitukseen - ”tehokkuuden nimissä”, eikä urakat kussut.

Olin ollut noin neljä päivää töissä, kun kahvitauko ei keskeyttänyt juuri valmistuvaa vilkkua, vaan viritin loppuun ja ajattelin pitää sen jälkeen kahvitauon. Viiden hengen lähetystö tuli ilmoittamaan, ettei kahvitunnilla sopinut tehdä töitä. Samalla he ilmoittivat, että työpäivä loppuu klo 16:00 ja käsienpesuaika alkaa 15:56. Ruuvimeisselit tippuvat kädestä ja siitäkin tulee pitää kiinni.

Meitä oli kaksi kaveria samassa huoneessa ja tämä vanha mies opetti minua tavoille sekä- työ että elämäntavoille. Hän muisti toistaa moneen kertaan, kuinka hän ei ole antanut pojalleen rahaa koulutukseen. Silloinhan hänestä tulisi herra. Muutoinkin herraviha tuntui olevan vallalla ja sen kautta olemiseni alkoi käydä aika tukalaksi.

Lupauduin näet menemään työkeikalle Kemiöön. Saman projektin takia yrityksen teknologiajohtaja vieraili siellä samaan aikaan. Asioiden helpottamiseksi lyöttäydyin hänen Saabinsa kyytiin. Tämä sitten tulkittiin herrojen kanssa vehkeilyksi ja montaa juttukaveria ei tämän jälkeen työmaalta löytynyt. Asiaa vauhditti, etten liittynyt mihinkään liittoon. Näin alkoi minun elämäni työmarkkinatuntemus kantapään kautta.

Tämän kokemuksen jälkeen seurasikin 20 vuoden työelämä, missä ei tullut vastaan ainuttakaan ammattiyhdistysajatusta suunnasta eikä toisesta. Enkä myöskään itse kuulunut mihinkään liittoon. Parhaimmillaan tekemisiäni mitattiin työn laadulla ja palkkaneuvottelut kytkeytyivät kehitys- ja arviointikeskusteluin. Jos työn tulokset ylittivät tavoitteet niin siitä seurasi pyytämättä palkankorotus, eikä siitä tarvinnut neuvotella missään pöydässä.

Ensimmäisen kerran siis jouduin, pääsin, what ever, puntaroimaan ammatillisesti järjestäytymistäni 20 vuoden työrupeaman jälkeen. Tuolloin liityin alan työntekijäliittoon käytännön toimien helpottamiseksi. Minkäänlaisia aatteellisia intohimoja ei tuolloin ollut puoleen eikä toiseen.

Käytännössä tämä merkitsi, että palkkakehitykseni pysähtyi seuraaviksi 20 vuodeksi liiton määräämälle kulloisellekin tasolle, eikä sillä ollut juurikaan mitään kytköstä työn määrään tai laadullisiin tuloksiin.

Muistaakseni en koskaan ole ollut lakossa, mutta lomautettuna kylläkin.

Näillä kokemuksilla ja taustatiedoilla on kokolailla vaikeaa ymmärtää näiden viime päivien työmarkkinateatterin syvällisintä olemusta, saati ottaa kantaa puolesta tai vastaan. Järjestäytyminen toi minulle henkilökohtaisesti kuitenkin pysähtyneisyyden ajan koko työuraani ajatellen.

Katsotaan nyt sitten huomenna tiistaina ja keskiviikkona, kuinka teatterin esiriippu sulkeutuu ja missä tunnelmissa siirrytään väliaikakuohareille.

Tämän päiväisen tuoreen kyselyn mukaan Hallituksen esitystä vastustaa 46 prosenttia, ja sitä kannattaa 41 prosenttia Suomen kansasta. 

 

 

Olet loppuelämäsi mielipiteittesi vanki

Sunnuntai 14.10.2018 klo 7.52 - Kauko Niemi

Some on osoittanut jo moneen kertaan, ettei ihminen pysty itse arvioimaan omia sanomisiaan. Nyt on sitten saatu parikin oikeuden tulkintaa missä menee raja sananvapauden ja kunnianloukkauksen välillä. Ihminen on näköjään itse kykenemätön vetämään rajaa sanomisilleen.

Tällä tarkoitan tervetullutta oikeuden rajanvetopäätöstä tapauksessa Tomi Metsäketo. Neljä naista tuomittiin sakkoihin. Tällaisia päätöksiä pitäisi syntyä pikaisesti muutamia lisää. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole mukana julkisuuden henkilö. Heidän kohdallaan kunnianloukkauksen raja venyy välillä tolkuttoman pitkälle.

Korostan nyt vielä asian ympärillä pyörineet tarinat ovat lipsuneet sinne ja tänne. Prosessissa ei käsitelty, eikä pitänytkään käsitellä Tomi Metsäkedon käytöstä. Eikä tässä tapauksessa pidä sotkea oikeudellista ja moraalista vastuuta.

Metsäkedon tapauksen kanssa saman aikaan suuria sanomisia puitiin myös Laura Huhtasaaren kohdalla. Huhtasaari on poliitikko ja tällä kertaa hän loi keksimällä keksityn tempun päästäkseen julkisuuteen. Hän hyödynsi provokaatiossaan lapsia. Huhtasaarenkin kohdalla toivoisi, että kyseinen koulu selvityttäsi sen rajan mitä poliitikko saa tehdä ja mitä ei. Mitä tietoja kouluista ja oppilaista saa julkaista niin että nimet paljastuvat.

Myös hyvinkääläinen huoltoasemayrittäjä otti oikeuden omiin käsiinsä. Sen sijaan, että olisi antanut todistusaineiston poliisin selvitettäväksi, kuva-aineisto bensavarkaasta levitettiin julkisesti somessa. Viime viikolla Hyvinkään käräjäoikeudessa nnettiin  huoltoasemayrittäjälle 4400 euron sakot yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Yrityksen työntekijä sai 660 euron sakot samaisesta syystä.

Tällaisia oikeuden linjauksia ehdottomasti tarvitaan, koska yksittäinen ihminen ei näköjään ymmärrä rajaa, saati ymmärtäisi ja osaisi hyviä ja kohteliaita käyttäytymistapoja. Näiden asioiden mittaamisessa on se käytännön ongelma, ettei poliisin resursseja riitä jokaiseen nokkapokkaan.

Metsäketoa kutsuttiin viimesyksyisissä Facebook- ja Twitter-kirjoituksissa muun muassa sarja-ahdistelijaksi ja raiskaajaksi. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä rikoksiin. Naisten mukaan heillä oli perusteltu syy olettaa, että muun muassa sosiaalisen median aiemmassa kirjoittelussa esitetyt asiat olisivat totta. Osa viittasi myös käynnissä olleeseen metoo-keskusteluun. Oikeuden päätös – törkeä kunnianloukkaus.

Sosiaalisessa mediassa kaikki kirjoitukset ovat mielipiteitä, eikä ole olemassa mitään perusteltua syytä uskoa, että mielipiteet muuttuisivat, joten enemmän todeksi, kun ne ovat mustaa valkoisella for ever.

Joissakin tapauksissa somessa saattaisi päästä lähelle totuutta, jos jaetaan suoraan ammattimaisesti ja journalistisin periaattein julkaistun median tietoja. Siis median, joka on tarkistanut tietonsa paikkansapitävyyden, niin kuin aina pitäisi tapahtua.

Metsäkedon tapauksessa kolme mediaa sai langettavan päätöksen Julkisensananneuvostolta. Se on aika paljon yhdestä asiasta, kun julkaistun tiedon luotettavuus ei täytä medialle asetettuja vaatimuksia. Tämä osaltaan kertoo, kuinka villejä ja huonosti tarkistettuja huhuja tuolloin oli liikkeellä.

Perusteltu syy olettaa, että somen kirjoittelussa esitetyt asiat olisivat totta, horjuu joka päivä, kun jopa valtiolliset trollitehtaat saati pienemmät yksittäiset trollit, jotka tuottavat jatkuvasti tuutin täydeltä soopaa, valeuutisia omien tarkoitusperiensä pönkittämiseksi. 

Somekäyttäytymiselle oikeudelliset tulkinnat ovat tervetulleita ja lisää tarvitaan, jotta ihminen edes jollakin tavalla hahmottaisi rajat sanomisilleen, kun niitä ei luonnostaan synny.

Nämä neljä naista ovat nyt loppuelämänsä mielipiteittensä vankeja, vaikka kuinka muuta yrittäisivät ja kuinka tosissaan mielipidettään yrittäisivät vaihtaa. Tämä mielipide on ja pysyy. Jokainen somen käyttäjä on aina mielipiteittensä vanki. Se mitä julkaiset, sitä et voi perua. Se peilaa mielipidettäsi koko loppuelämän. Ihan äärimmäisissä tapauksissa on viranomaisten avustuksella saatu joitakin julkaisuja poistettua silloin kun jostakin laista löytyy riittäviä perusteita.

Niinkin viattomissa asioissa kuin vaikkapa lapsien tai lastenlapsien tietojen ja kuvien julkaisussa tuskin kukaan haluaisi, että muutaman vuoden kuluttua kuulet teini-ikäisen loukkaantuvan syvästi, kuinka todella tyhmä äiti tai mummi on julkaissut tuollaista paskatietoa. Tai kun korkeaan asemaan edenneen henkilön tietoja kaivetaan juorulehtien sivuille – ei ihme, tällainen hän oli jo lapsena tai kuinka vaipat kiristivät häntä jo vauvana. 

Ps.
Kunnianloukkaus on rikos, jossa henkilöstä esitetään valheellinen ja loukatulle henkilölle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa aiheuttava väite. Rangaistuksena siitä on sakkoja.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 15.10.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

Panhuilusta äänimaisemointiin

Sunnuntai 7.10.2018 klo 19.28 - Kauko Niemi

Kohtasin suuren mysteerin – väitteen, että kauppakeskuksen taustamusiikki pystyy laukaisemaan tarpeen ostaa vaikkapa uuden paidan. Voisiko minulle joskus käydä niin, että kauppakeskuksen taustamusiikki laukaisisi tarpeen jollekin heräteostolle. Näin väittää äänimaisemointiin erikoistunut yritys?

Pahaa pelkään, ettei minulle näin tapahdu, vaikka musiikilla on toki syvällinen vaikutus minuun niin kuin moneen muuhunkin. Sen nyt tiedän varmana, että teleoperaattorin palvelunumeroon soitettaessa panhuilumusiikki tai muu pimpelipompeli 40 minuutin odotusmusiikkina alkaa ärsyttämään.

Äänimaisemointi on kuitenkin nouseva viestintätrendi. Jokaisessa ostarissa tarjoillaan enemmän tai vähemmän jonkinlaista ääntä mainosten välissä. Yhtäänhän se ei ole huonoasia, jos äänimaisemalla pystytään tukemaan paikan profiilia.

Teknistä kehitystäkin on havaittavissa. Suurten alueiden yhtenäisestä äänijärjestelmää pilkotaan, jotta huulipunaa ostavan ei tarvitsisi kuunnella kuinka hyvä tarjous on nyt sika-nauta-jauhelihasta.

Kansainväliset kokemukset kertovat, että äänimaisemoinnilla pystytään kasvattamaan kauppakeskuksen myyntiä useita prosentteja.

Kampin keskus on ensimmäinen täysin äänimaisemoitu kauppakeskus Suomessa. Kauppakeskukselle tehtiin kaksi äänimaisemaa, yksi E-tasolle ja toinen varsinaisiin kauppakerroksiin.

Nyt testaukset ja mittaukset osoittavat, että Kampin asiakkaiden keskiviipymä on äänimaiseman soidessa 7,7 prosenttia pidempi, kuin aikaisemman taustamusiikin soidessa. Tällainen viipymän kasvu johtaa brittiläisen Path Intelligencen mukaan jopa 10 prosentin myynnin kasvuun, joka Kampin kokoiselle kauppakeskukselle voisi parhaimmillaan tarkoittaa viime vuoden kokonaismyyntiin peilaten noin 25 miljoonan euron myynnin kasvua vuodessa. Komeita lukuja sinänsä.

Omakohtaisesti voin sanoa, että käyn Kampissa liki päivittäin, mutta en ole huomannut mitään muutosta, enkä pysty edes sanomaan mitä siellä kuuluu. Onneksi ei kuitenkaan ärsyttävän kovaa. Volyymilla saa helposti ainakin minut kaikkoamaan.

Toteuttajan tiedotteesta kuitenkin selviää, että Kampin kohdalla kyse on tavallisen taustamusiikin sijaan sille suunniteltu äänimaisema.  Vastaavaa ei kuule missään muualla. Äänimaisemaa soitetaan laitteella, joka säveltää itse ääntä etukäteen määriteltyjen reunaehtojen sisällä.

Kohdentaminen on nykyaikaisen äänimaisemoinnin järkevä trendi. Iso osa yrityksistä kuitenkin perustaa edelleen äänisisältöjensä suunnittelun keskiarvoratkaisuihin: taustamusiikki valitaan valmiista soittolistoista ja äänimainonnassa tarjoillaan kaikille kaikkea.

Esimerkiksi S-ryhmä satsaa vahvemmin myymälöidensä äänisisältöihin. Se hakee ratkaisua taustamusiikille, äänimainonnan laitteistolle, musiikkikirjastoille, musiikin brändäyspalvelulle sekä äänimainonnan tuotannolle. Ryhmä uskoo, että äänimaailman tulee olla kiinteä osa mietittyä asiointikokemusta.

S-ryhmä hyödyntää musiikkia kasvavassa määrin myös ketjujensa markkinoinnissa. Tästä esimerkkeinä toimivat Prisman ”Juokse kovempaa” sekä ”Taste of the Champion”, S-Pankin ”Laina” sekä uudenlaiset artistiyhteistyön muodot, kuten Eppu Normaalin (Prisma) sekä viimeisimpänä Apulannan (Kodin Terra) kanssa.

Julkinen äänihoukutus on viestinnän kokonaiskentässä ollut jollakin tavalla taka-alalla ja näyttäisi nyt raivaavan tietä kokonaisuuteen. Ja jos en ole ainoa, jolle äänimaisemat ovat olleet lähinnä pelkkää ärsyttävää taustagagofoniaa, niin parempaa on luvassa.

Tai pieni myönnytys – ainoa äänimaisemointi, jonka ylipäätään muistan. Jossakin on ollut se miesten vessa missä linnut liversivät, eikä se ollut Nuuksiossa. Tosin sekään ei ratkaissut teinkö ison vai pienen tarpeeni tai pissasinko 20 sekuntia kauemmin.



Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 8.10.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.