Somen panettelussa on kovin vähän todellista

Sunnuntai 30.6.2019 klo 10.30 - Kauko Niemi

Vallitseva yleinen mielikuva on, että ihmiset kaunistelevat, jopa valehtelevat somessa. Rakentavat jotakin kaunista, epätodellista kuvaa ja kulisseja, joita ei ole olemassakaan.

Toki voihan tällaisia rassukoita olla ja varmaan onkin. He vain rakentavat esteitä omalle polulleen ja heitä voi korkeintaan valistaa ja auttaa, mikäli apu ylipäätään kelpaa.

Tässä viikko sitten olin sukujuhlissa ja tapasin kymmeniä henkilöitä. Heistä suuri osa on myös Facebookissa. Siellä on minulle muodostunut kuva ihmisistä. Monista jo kymmenvuoden ajalta.

Tuossa tilaisuudessa oikein tietoisesti ajattelin ja kuuntelin ihmisiä ja heidän tekemisiään. Mukana oli vanhoja ja nuoria. Yhtään kertaa ei päivän mittaan särähtänyt minkäänlaista riitasointua somen ja todellisuuden välistä.

Saan olla onnellinen, että somemaailma ja reaalimaailma eivät sisällöltään juurikaan eroa toisistaan. Luotan, että facebook-kaverini ovat rehellisiä ihmisiä, jotka eivät elä oman kesäteatterinsa stagella. Toki joukossa on stagellakin viihtyviä, mutta se on vain hieno harrastus eikä arkisten kulissien rakentamista.

Miksi some on mielestäni erittäin kannatettava. Ihmiset ovat kaikki erilaisia. Toiset ovat suupaltteja toiset hiljaisia. Toiset ajattelevat mitä sanovat toiset sanovat mitä sylki suuhun tuo.

Omalta kohdaltani olen melko varma, että olen elämäni aikana ilmaissut itseäni kirjoittamalla ainakin tuhat kertaa useammin kuin puhumalla. Oma taustani toki auttaa tässä asiassa, sillä toimittajana kirjoittaminen on monin verroin luontevampaa ja helpompaa kuin puhuminen. Joskus on jopa todettu, että hyvä kirjoittaja on huono puhuja. Itse en ole kumpaakaan.

Tarkistin tilastoista senkin, että olen puhunut puhelimessa viimeisten 6 kuukauden aikana 34 kertaa, siis keskimäärin 1,4 puhelua viikossa.

Tuolla sukutapaamisessa oli esimerkiksi nuori henkilö, jonka kanssa on paljon tiedon vaihtoa somessa, mutta livenä hän on hiljainen ja vähäsanainen. Kohtaamisessa oli kuitenkin paljon sympatiaa, mikä oli syntynyt nimenomaan somessa.

Some ei siis ole samanlainen kaikille. Kuullun ja luetun ymmärtäminen on erilainen prosessi eri ihmisillä. Nyt en sitten tarkoita tahallaan väärinymmärtämisestä, joilla ajetaan intohimoisesti jotakin omaa tai kannattamansa ryhmän etuja.

Luetun ymmärtämisessä on aina mahdollisuus lukea uudelleen, jopa miettiä uudelleen. Kuullun ymmärtämisessä on kyse paljon nopeammasta tapahtumasta ja jopa paljon epäselvemmästä tilanteesta. Ujoimmat eivät hevin pysäytä höpöttäjää ja pyydä tarkentamaan hänen sanomisiaan.

Somesta on tehty paholainen muutamien väärinkäyttäjien takia. Väärinkäyttäjiä ja välistävetäjiä löytyy ihan kaikilta elämän osa-alueilta, eikä some ole siinä yhtään suuremmassa paholaisen roolissa.

Toki somen ja netin käyttö rakentaa niitä sinusta kertovia algoritmejä hyvässä ja pahassa. Sanomisilla ja tykkäämisillä, ylipäätään käyttäytymiselläsi voit niihinkin vaikuttaa.

Nyt vouhkataan someajan rajoittamisesta, somepaastosta ja ties mistä. Yhtä hyvin voisin rajoittaa elämääni niin etten tapaa kuin yhden ihmisen viikossa. Ilmoittaisin sitten kahvikutsujalle, että minun tapaamiskiintiö on tälle viikolle täynnä.

Voisin myös ryhtyä tervehtimispaastoon ja kävellä pokkana ohi tilanteissa kuten eilen, jolloin kohtasin aivan ihanan ystävän kadulla, jonka kuulumisia ei ole tullut vastaan vuosiin. Hän ei nimittäin periaatteen takia ole millään muotoa somessa.

Uskon kuitenkin, että vouhotus somen vaaroista ja osuudesta ihmisten kanssakäymiseen tasoittuu ja jokainen löytää oman tapansa ja mixin kanssakäymiseen ystävien ja sukulaisten kesken. Itse olen somen avulla löytänyt paljon yhteyksiä sukuun, entisiin työ- ja harrastuskavereihin.

Julkaisuni ovat julkisia ja julkisuuden kestäviä, enkä näiden reilun kymmenen FB-vuoden aina ole kokenut mitään epäreiluutta. Totta kait minullakin on omia salaisuuksia ja yksityisyyteni, joita en huutele toreilla enkä turuilla enkä somessa. Pidättelen viimeiseen asti levittämästä faktattomia juoruja tai julkaise luvatta toisen henkilön kuvia tai tietoja.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 1.7.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

Fillarilla Senaatintorilta Markuksentorille - 20 V

Keskiviikko 26.6.2019 klo 9.04 - Kauko Niemi

Tänään on tasan 20 vuotta siitä, kun aloitin yllytyshullun, mutta erinomaisesti suunnitellun ja treenatun fillarimatkan Helsingistä alppien yli Venetsiaan.

Joka vanhoja muistelee niin sitä tikulla silmään, mutta kuitenkin uhmaan tällä kertaa tätä elämäni lempiohjetta.

Ehkä tällä muistelulla on perusteluja senkin takia, että nykyisin lentämisen ja kaikella  muullakin matkailun aiheuttamalla ilman saastuttamisella ei kovin paljon irtopisteitä saa kerättyä.

Lähtökohtana oli tietysti se, että meidän neljän kaverin, Jannen, Simon, Jounin ja minun elämässä on vain tasan yksi vuosituhannen viimeinen kesä ja siitä pitää tehdä ikimuistoinen. Ikimuistoinenhan siitä tuli 17 päivää ja keskimäärin 100 kilometriä päivässä polkien läpi Euroopan.

Porukan ikähaarukka oli 36 – 39 – 40 ja 55 vuotta. Itselläni oli siedettävästi fillarikilometrejä takana ja kokemustakin, kun viidesti sotkenut Helsingistä Kemiin. Käytännön nyrkkisääntönä pitäisin, että harjoituskilometrejä pitää olla minimissään saman verran kuin suunniteltu matka. Mieluusti puolitoista kertaa. Kalustona ryhmällä oli yksi maantiepyörä, yksi maastopyörä ja kaksi siltä väliltä.

”Suunnittelun suomenmestariksi” – voin hyvin nimittää Jannen. Paitsi, että Janne osasi lukea karttoja, niin hän ymmärsi mihin meidän muiden fyysiset ja henkiset rahkeet riittäisivät. Ennakkoon toki treenattiin yhdessä ja erikseen lenkeillä ja jonkin verran salilla.

Suunnitelman suurin muutos oli niinkin vaatimaton kuin yhden suunnitellun lepopäivän vaihtaminen kahteen lyhyeen, puolenpäivän ajoon. Tiukkapipoisuutta ei onneksi matkaan mahtunut, eikä yöpaikkojen tähtiä laskettu, eikä yöpaikkoja oltu varattu etukäteen.

Aikataulu oli kuitenkin kiinteä, sillä yksi meistä tuli heti ennakkoon varatulla paluulennolla takaisin Suomeen ja kolme jäi Italiaan viikon rantalomalle ja sitä varten oli pakettimatka ostettu etukäteen ja siitä jätettiin vain menomatka käyttämättä.

Kaksi lentävää lausetta – kestääkö vielä kauan (renkaanvaihto, pissaaminen jne) – kyllä Suomi on pannukakku – kuvaa pitkälle kuitenkin, että matkaa oltiin tekemässä tosissaan ja ajettiin tilanteiden ja olosuhteiden mukaan.

Autokokemukset eurooppalaisista kymmeniä kilometrejä hiivuttavista ylämäistä ei ihan anna todellista kuvaa millaista hiertämistä se on polkupyörällä. Pistää vilkuilemaan, josko jarrut olisi jotenkin hirttänyt kiinni. Tie näyttää tasaiselta mutta jalkatyötä on tehtävä tolkottomasti.

Autolla Saksan läpiajo kerryttää mittariin noin 900 kilometriä ja polkupyörällä reilu tonni.

Heti ensimmäisen päivän saldo oli 119 kilometriä keskinopeudella 18,3 kilometriä tunnissa. Travemünde - Lüneburg. Tavoitteenahan oli ajaa keskimäärin 110 kilometriä päivässä. Kotimaiset harjoitusajot antoivat viitteitä siitä, että keskinopeus olisi 20-21 kilometriä tunnissa, mutta ensimmäisen päivän kokemusten perusteella nopeutta on pudotettava ja ajettava hieman pidempää päivää. Ensimmäinen ajopäivä kun alkoi kahdella rengasrikolla, yhdellä harhaanajolla, runsaalla vesisaateella ja melkoisella vastatuulella.

Lisäksi saksalaiset pyörätiet ovatkin yllättäen melkoisen muhkuraisia erillisiä reittejä pitkin peltoja ja metsiä erillään valtaväylistä.

Jokainen mukana raahattu gramma on merkityksellinen. Itselläni oli selkäreppu, pieni satulalaukku ja toinen pieni laukku ohjaustangossa. Jokainen vaatekappale oli valittu punnituksen jälkeen ja reppu painoi tavaroineen 4,7 kg. Nyt jos pakkaisin, niin ottaisin esimerkiksi vain kolme sukkaa mukaan. Kaksi jalassa ja yksi pesussa. Taisi olla jo toinen päivä, kun Simo jätti painavat farkkunsa bussipysäkille.

Matkan kohokohdaksi tai paremminkin sanottuna korkeimmaksi kohdaksi muodostui Grossglocknerin kautta alppien ylitys. Se on polkupyörällä henkeä salpaava, silmiä hivelevä ja jalkoja puuduttava, silti niin monen unelma.

Tämän korkeammalta ei sitten maatie Euroopassa kuljekaan. Maantien korkein kohta on 2504 ja todella jyrkkää nousua riittää kaiken kaikkiaan 27 kilometriä. Sadepilvet peittivät maisemaa, ehkä onneksi. Muutaman serpentiinimutkan jälkeen olin varma, että pian tulee Pyhän Pietarin portti vastaan.

Kova tuuli ja kolmeen asteeseen laskenut lämpötila hyydyttää sopivasti menohaluja. Parhaimmillaan oli lunta kummallakin puolen tietä. Tällä osuudella katselimme kateellisena Jounin maastopyörävalintaa.

Ja sieltä korkealta sitten vain lasketellen Venetsiaan.

Rantalomallakin piti kaiken kukkuraksi hypätä vielä pyörän selkään ja käväistä Slovenian puolella kääntymässä. Tullimiehen kommentti jäi elävästi mieleen – polkupyörä ja Suomen passi – aika harvinainen yhdistelmä.

Matkailu avartaa ainakin tällainen, joka tehdään kaikilla aisteilla ja jokaisella solulla. Ja nyt vielä 20 vuoden jälkeenkin monia asioita palaa aidosti mieleen toisin kuin ne valmiit pakettimatkat turistinähtävyydestä toiseen joukon jatkona. Elämä on!

  

 

 

 

 

Tervettä rusketusta ei ole

Sunnuntai 23.6.2019 klo 9.37 - Kauko Niemi

Rusketus ja sen merkitys on muuttunut vuosien varrella moneen otteeseen. Ja kun puhutaan rusketuksen terveydestä, voimme puhua yhtä hyvin henkisestä kuin fyysisestäkin terveydestä.

Rusketus on myös hyvin kaksijakoinen. Nykyinen rusketusihanne on tällä hetkellä erittäin voimakas ja siitä ollaan valmiit maksamaan maltaita. Rusketusta hankitaan kemiallisesti, keinoauringoilla, matkustetaan satoja jopa tuhansia kilometrejä päästäkseen rannalle ruskettumaan.

Rusketusihanne muuttuu jossakin vaiheessa yllättäen rasismiksi, kun se rusketus on aito ja luonnon kaunis. Tuolloin ihminen saa luokituksen tummaihoiseksi. Missä meneekään rusketuksen ja rasismin raja ja kuinka se määritellään. Sitähän ei tiedä kukaan. Jokainen ihminen päättänee sen omien käsitystensä ja kokemustensa perusteella.

Ylen juuri julkaisema Rusketuksen lyhyt historia kertoo, että ennen 1800-lukua vaalea hipiä on Euroopassa yläluokkaisuuden merkki ja kauneusihanne.

Teollistumisen myötä alempi sosiaaliluokka siirtyy sisätiloihin. Vapaa ulkoilmaelämä ja rusketuksen hankkiminen mahdollista vain eliitille. Rusketuksesta tulee menestyksen merkki.

1800-luvun lopulla tajutaan myös auringon valon terveysvaikutukset ja sen tuottaman D-vitamiinin merkitys luuston kehittymiselle. Köyhimpiäkin ihmisiä neuvotaan järjestämään lapsille mahdollisuuksia olla kesäisin ulkona.

1960-luvun lopulta lähtien väritelevisiossa esiintyvät maailmantähdet ja yleistyvä etelän lomailu syventävät rusketusihannetta, solariumit yleistyivät Suomessakin 1980-luvun puolivälissä.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä havaitaan ihosyövän ja liialliseen auringonoton välinen yhteys.

* * * * *

Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät nykyisin mielellään ja usein tämän kirjoituksen otsikkoa – tervettä rusketusta ei ole. Kiistaton tosiasia on, ettei kehomme valmista D-vitamiinia ja sitä saamme vain auringon ja ihon yhteistyöllä.

D-vitamiinintarpeemme ei ole kuitenkaan mittava, ei ainakaan niin suuri, että pitäisi maksaa tuhansia euroja päästäksemme ruskettumaan rannalle. Mitähän tapahtuisikaan rantaloma ja koko matkailubisnekselle siinä tilanteessa, että rusketus olisikin jotenkin häpeällistä. Maailman talous olisi kokolailla toisenlaisessa asennossa.

No auringon liialliselta vaikuttamiseltahan toki voi välttyä suojakertoimilla. Tosin viimeaikaiset selvitykset ovatkin osoittamassa, että ihmisen suurin elin iho välittää kertoimien kemialliset aineet verenkiertoomme. Ja taaskaan ei ole terveellistä rusketusta. Samoin käy kaiken maailman kemiallisilla rusketusaineilla.

Se kaikkein painavin hinta rusketuksesta on joka tapauksessa ihosyöpä. Ihon liiallinen paistaminen ja syövän yhteys on varsin selvä. Tosiasiassa muut ihosyöpätyypit, okasolusyöpä ja tyvisolusyöpä, ovat melanoomaa yleisempiä.

Okasolusyöpään sairastuu vuodessa noin 1 700 suomalaista. Siitä huolimatta okasolusyöpä ja sen aiheuttamat näkyvät ihomuutokset tunnetaan huonosti. Kaikkiaan Suomessa ihosyöpiin sairastuu vuosittain 15 000- 17 000 ihmistä.

Rakkaudesta rusketukseen maksetaan oma hintansa myös ryppyjen muodossa. Aurinko niin sanotusti vanhentaa naisten ihoa 15 prosenttia nopeammin kuin miesten ihoa. Oman kuormituksen rusketusihanteelle muodostaa erilaiset ryppyvoiteet, joilla taas kiihdytetään luotua kauneus-ryppykierrettä.

Elämme juuri nyt vuoden sitä hetkeä, kun uv-säteily on voimakkaammillaan. Olipa kauneusihanteesi rusketuskertoimilla mikä tahansa, niin nyt on syytä olla varovaisen huolellinen.

Testaa tietosi Yle:n testillä

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 24.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

Saanko kysyä ? kiitos ei

Sunnuntai 16.6.2019 klo 10.46

Näin alkaa liian moni myyntitapahtuma. Tämän jälkeen tulisi käsikirjoitettu ja ulkoa opeteltu myyntipuhe. Ja jos ollaan myymässä tietotekniikka tai verkkopalveluita, kohteeksi otetaan vanhempi henkilö, joka ei tunne palveluita, tuotteita, eikä tiedä loppujen lopuksi mitä ollaan myymässä. Itsekin kuulun ulkoisilta tuntomerkeiltäni tähän kohderyhmään ja kohtaan tilanteen harvase päivä.

Vielä pahempaa on puhelinmyynti. Se että myyjä hyppää eteeni ihan missä tilanteessa tahansa. Puhelinmyyntikielto, salainen numero, numero pois kaupparekisteristä, trafin tiedoista, väestörekisteristä ja mitä niitä nyt onkaan. Puhelimen osoitekirjani yleisin kontaktitieto taitaa olla Älä Vastaa.

Taivas varjele Suomeenkin jo rantautuneet robottipuhelut. Suomessa ei-toivotut robottipuhelut ovat uusi ja vielä pieni ilmiö. Käyttämällä netin kautta toimivaa tekniikkaa, huijari voi soittaa sekunneissa jopa tuhansia puheluja ympäri maailmaa.

Minun puhelimeni vastaajan viesti kertoo, etten vastaa numeroihin, jotka eivät ole tallennettu kontakteihini. Jätä viesti. Näin olen varustautunut puhelinmyyjiin. Ja nyt on onneksi jonkinmoinen roti olemassa.

Nykyisin ei oikein tahdo saada edes myynnissä olevien asuntojen pohjakuvia, jos ei ilmoittaudu jonkin moiseksi vip-asiakkaaksi ja anna yhteystietoja ja puhelinnumeroa – no way.

Miksi myynnin pitää olla agressiivistä?  Kovasti paljon ihmettelen viestinnän näkökulmasta, että sellainenhan rikkoo kaikkia sivistyneitä tuloksellisia kanssakäymisiä. Ja liki sataprosenttisen varmasti tulet petetyksi, jos päätöksenteolla on niin kiire, että sen pitäisi tapahtua tässä ja nyt. Se on hyvä pitää nyrkkisääntönä kaikessa päätöksenteossa ja erityisesti puhelimessa. Niin pientä ja mitätöntä päätöstä ei ole olemassakaan, että kannattaa lähteä mukaan heti ensi-iskulla.

Se miksi ryhdyin näitä kohtaamisia miettimään, johtuu siitä, että juuri eteen tuli pari oikein positiivista kokemusta, jotka pyörsivät ennakkoasenteitani.

Menin käymään Töölön terveysasemalla lääkärissä. Ennakko-odotukseni oli valkotakkinen arvonsa tunteva, kymmenen porrasta minun yläpuolella oleva ihminen, joka lukee koneeltaan käypähoitosuosituksia ja kirjoittaa lääkereseptin. Eikä ole pätkääkään kiinnostunut potilaasta yksilönä.

Vastassa olikin reipas, oikeasti terveen oloinen nuori mies t-paidassaan. Hän oli ilmeisesti myös noteerannut ennakkoon, että kaikki kommunikointini terveysaseman kanssa on tapahtunut netin kautta. Hän ei lainkaan tyrkyttänyt lääkkeitä, vaan pyysi varmistamaan ruokavaliotani. Löydät kyllä googlettamalla ne ruoka-aineet, joiden käyttöä kannattaa välttää. Pääsimme myös hyvään yhteisymmärrykseen jatkoista.

Edellinen lääkärin nettikokemus oli kovasti erilainen. Lääkäri kysyi tulenko hakemaan labratulokset vai lähetetäänkö postitse. Vastasin, ettei kumpaakaan. Näen ne netistä. Vanhempi lääkäri valahti täysin punaiseksi ja kysyi – mitä te sieltä netistä oikein näette?

Olin jo jonkin aikaa tutustunut tuotteeseen, joka tuntui kovasti kalliilta, kun ei ole sata varma sen tuomista hyödyistä ja käytännön tuloksista. Olin siis normaalin tapani mukaan lukenut sivutolkulla erilaisia teknisiä ominaisuuksia ja käyttäjien mielipiteitä. Käyttäjien mielipiteiden suhteen pitää tietenkin olla tarkkana, koska yritykset tehtailevat niitä itse ja toisaalta olen törmännyt niihinkin yrityksiin, jotka ovat jättäneet negatiivissävytteiset kommenttini julkaisematta.

Päätin tuossa pari viikkoa sitten käydä katsomassa, josko ko tuotetta olisi hiplattavana helsinkiläisessä Kampin kauppakeskuksessa. Nettitietojen mukaan tarjolla oli kaksi potentiaalista kauppaa.

Ensimmäisessä kodin tekstiileihin erikoistuneessa Hemtexissä tuote olikin esillä ja myyjä sanavalmiina kehumaan ja tyrkyttämään sitä 249 euron hintaan. Kerroin väyrysteleväni ainakin yhden yön. Menin toiseen kauppaan, missä en uskonut tuotetta olevan hyllyssä, sillä Lifen hyllyt ovat täynnä vitamiini- ja kauneuskosmetiikkapurkkeja.

Yllätys, yllätys Lifessa oli sama tuote 189 euron hintaan. Ryhdyin utelemaan myyjältä tuotteen ominaisuuksista kilpaileviin tuotteisiin verrattuna. Myyjä sanoi heti, että tuote on niin uusi, että hänellä ole mitään extra-tietoa tästä eikä muidenkaan valmistajien vastaavista tuotteista.

Teki suunnattoman vaikutuksen, ettei myyjä ryhtynyt vääntämään puppusanageneraattorilla korulauseita, vaan siirsi päätösvallan suoraan minulle. Lopputulemana oli tuotteen osto, vaikken kotoa lähdettyäni tiennytkään, että tänään ostan tuon kiinnostuksen kohteena olleen tuotteen.

Umpimähkäinen tuotteesta puhuminen ja tyrkyttäminen ihmiselle, jonka tarpeista ei ole mitään tietoa, ei mielestäni ole myyntiä. Myyjän ammattitaitoa on kuunteleminen ja sitä kautta ymmärtäminen mitä on hakusessa.

Hyvän myyjän merkkeihin kuuluu, että hän on sanonut rehellisesti useamman kerran työssään, ettei tämä tuote ole paras mahdollinen sinun käyttöösi. Itse olen muutaman kerran kohdannut tällaisen myyjän ja palannut luottavaisin mielin seuraavallakin kerralla samaisen myyjän pakeille.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 17.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valtava määrä hyödyntämätöntä terveystietoa

Sunnuntai 2.6.2019 klo 11.19 - Kauko Niemi

Muutama vuosi sitten K-ryhmä loi tähän asti maailman parhaan tilastotiedon. Plussakorttia höyläämällä asiakas sai yhteenvedon ruokaostostensa ravintosisällöstä.

Insinöörin tarkkoja detaljeja ei kukaan tarvitse, mutta jos tavoitteeni ravinnon suhteen on esimerkiksi 1/3 osa rasvoja, 1/3 proteiineja ja 1/3 hiilihydraatteja, niin automaattisesti syntyvä yhteenveto olisi oikein riittävä.

Syystä tai toisesta K-ryhmä kuoppasi koko idean ja lopetti ravintotiedon jakelun. Sen jälkeen minä taas palasin tuoteselosteiden lukemiseen ja saman tien minulla ei ollut mitään eritystä syytä käyttää K-kauppoja.

Ajatelkaa jokaisen tuotteen sisältämät ravintoaineet ovat prosentin tarkasti lain mukaan valmistajan tiedossa ja julkisesti nähtävissä paketin kyljessä. Suomessa on huikea Finel tietokanta, joka kertoo eri ruoka-aineiden kaiken olennaisen ravintosisällön. Valmiista, olemassa olevasta tiedosta ei todellakaan ole puutetta. Puute on sen hyödyntämisestä.

Tiedonkeruussa ei tietenkään tarvitse selvittää kuinka monta lenkkimakkaraa tai maksalaatikkoa kukin on ostanut, vaan ja ainoastaan paljonko tuli ostettua rasvaa, hiilihydraattia ja kaikkea muuta ravintosisältöä.

Miksi asiaa ei tehdä helpoksi terveydestään välittäville ihmisille ja muillekin. Jokainen tietää, että yhden kauppareissun ravintosisältö ei muuta ihmisen terveyttä suuntaan eikä toiseen. Mutta jos perhekohtainen tilasto osoittaa kuukaudesta toiseen outoja ravintosuhteita ja vaaka osoittaa ylipainoa sekä lääkärissä käynti osoittaa lääkkeitä vaativia diagnooseja. Niin jotain tarttis ja kannattais tehdä.

Valmiin ja olemassa olevan, jopa julkisen tiedon hyödyntämiseen pitäisi saada kaikki kaupparyhmät tasapuolisesti mukaan. Asiakkaan ei tarvitsisi valita kauppaa sen mukaan ostaako terveellisiä porkkanoita vai tuhoisia shipsejä. Olisin jopa valmis maksamaan muutaman euron enemmän veroja, jos valtiovalta lähtisi terveystalkoisiin. Ja valtiollehan tämä olisi pelkästään hyvä investointi sairaanhoitokulujen pienentämiseksi.

* * * * *

Mutta arvatkaapas mitä – Englantilaistutkijat vasta nyt keksivät tämän.

MIT Technology Review -lehti kertoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin ravinnon vaikutusta korkeaan verenpaineeseen, verensokeriin ja kolesteroliin.

Tutkijat saivat käyttöönsä kaikki Lontoon suurimman elintarvikeketjun Tescon kuitit vuodelta 2015. He vertailivat kuittien dataa asuinalueittain samojen alueiden yleislääkäreiden seuraavana vuonna kirjoittamiin resepteihin, jotka paljastivat, millaisia tauteja kullakin asuinalueella sairastettiin.

Data oli valtava. Tescolla on Lontoossa 411 myymälää ja 1,6 miljoonaa asiakasta. Nämä ostivat 1,6 miljardia tuotetta vuonna 2015.

Tutkimusryhmä arvioi jokaisesta tuotteesta muun muassa energiamäärän, rasvojen laadun ja hiilihydraatit. Näin he pystyivät analysoimaan kunkin asuinalueen keskimääräisen ravinnon laadun. Asuinalueita on 937.

Odotetusti suuri määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja sokeria näytti liittyvän metabolisen oireyhtymän lisääntymiseen, kuten myös suuret kalorimäärät. Kuitupainotteinen ja hyvin vaihteleva ravinto puolestaan näytti torjuvan metabolista oireyhtymää.

Varakkaiden ja korkeasti koulutettujen asuinalueina tunnetut City of London ja Chelsea kuluttivat keskivertoa enemmän kuituja ja niiden asukkaiden ravintoaineiden saannissa oli positiivista vaihtelua.

Vastakohtana oli kaupungin köyhiin asuinalueisiin kuuluva Newham, jonka asukkaat saivat ravinnossaan keskimääräistä enemmän kaloreita ja vähemmän vaihtelevia ravintoaineita. Alueella sairastettiin paljon diabetesta.

Kiinnostavaa tutkimuksessa oli, että tulotaso ei ennustanut sairastumista suoraviivaisesti, toisin kuin ravintotottumukset, joissa terveempinä pysyivät ne, jotka söivät järjestelmällisesti vähemmän hiilihydraatteja, sokeria ja kaloreita ja nauttivat ravintoaineita vaihtelevasti.

Jatkossa tutkijat aikovat ennustaa alueiden verenpaineen, kolesterolitason ja verensokerin kehitystä asukkaiden ostosten perusteella.

* * * * *

Voihan tällaisen tiedon keruussa jarruna olla teollisuuden ja kaupan oma lehmä. Ihmisiä kannustetaan ostamaan kulloinkin muodissa olevaa höttöruokaa. Seuraavalla viikolla taas uusi muotiruoka ja kauppa käy ihmisten terveyden kustannuksella.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 3.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.