Sunnuntai 20.2.2011 - Kauko Niemi
Arja Suominen jättää Nokian ja siirtyy Finnairin leipiin. Suominen tulee varmasti paremmin toimeen entisen työkaverinsa Mika Vehviläisen kanssa kuin Stephen Elopin kanssa. Elop on jo tuonut uutta eloa Nokian esiintymiseen. Elopin kohdalla merkittävin oli hänen ensi esiintymisensä.
Ainakin Nokian käytävillä iloittiin huhusta, että Elop puhui omilla sanoillaan, eikä viestinnän määräämillä sanoilla. Hän sanoi kirjoittavansa puheensa itse.
Suominen onnistui vetämään vuosien varrella hihnat aina vaan kireämmälle. Viime aikoina ilman viestinnän lupaa ei suuta pahemmin aukaistu ja jos aukaistiin, niin viestinnän edustaja oli aina korppina paikalla.
Nokian viestintä määrittää kuinka monta kertaa jonkun avainsanan on oltava puheessa. Täytyy olla melkoinen verbaalivirtuoosi, joka oikeita sanoja oikean määrän kulloisessakin puheessaan pystyy pudottelemaan.
Kyllähän merkittävä osa viestintää on myös esittäjän persoona hyvässä ja pahassa. Jos ja kun persoona riisutaan pois ja jäljelle jää vain ennalta määritelty nokialainen kylmän tarkkaan harkittu ja matemaattisesti laskettu viestintä, lopputulos ei voi olla paras mahdollinen, ainakaan kiinnostavuudessaan.
Veikkaan, että jos Kallasvuo olisi saanut olla Kallasvuo, eikä vain Nokian toimitusjohtaja, mielikuva sekä Kallasvuosta että Nokiasta olisivat olleet inhimillisempiä ja kiinnostavampia.
Tiedän toki, että tässä vaiheessa puolustaudutaan pörssiyhtiön säännöillä ja käytännöillä. Ne ovat kuitenkin säälittävän heikkoja selityksiä.
Kuinka paljon tästä kiinalaistyyppisestä propagandasta ja sen valvonnasta on suoraan Suomisen keksimää, siihen en ota kantaa, mutta hän on joka tapauksesta ollut vastuussa ja hallinnoinut asiaa.
Jottei tämä tuntuisi pelkältä puskasta ampumiselta, muutama esimerkki todistakoon asiaa.
Yksi omakohtaisista kokemuksistani päätyi surkuhupaisaan lopputulokseen. Kaverini Nokialla kutsui aamukahveille Nokia-taloon. Sovittiin aika, kun kumpikin puuhasteli saman asian ympärillä, joten tulisi päivitettyä paitsi menneitä yhteisiä vuosi, niin myös mitä ajassa liikkuu.
Pian aikataulutuksen jälkeen sainkin soiton Nokian viestinnästä. Tiukkasävyiset kysymykset kartoittivat aionko toimittajana kirjoittaa tapaamisen pohjalta juttua. Tietenkään en voinut vastata sitovasti tällaiseen tiedusteluun. Eihän toimittaja voi etukäteen tietää saako tarpeeksi ja mielenkiintoista tietoa jutuksi asti.
Tämä ei sitten riittänyt vastaukseksi ja minulle tehtiin selväksi, että jos tapaan kaverini vain aamukahvin merkeissä, niin saamme juoda aamukahvit kahdestaan, mutta jos aion kirjoittaa jotakin, niin viestinnän edustaja tulee paikalle meitä vahtimaan.
Vastaavan kohtelun olen saanut vain Yhdysvaltain maahantulovirkailijalta, joka tivasi millaisia juttuja aion kirjoittaa tapahtumasta, johon olin matkalla. Hänelle riitti kaksi nimeä, joita mahdollisesti tapaan.
Nokian tapauksessa annoin periksi. Lupasin, etten kirjoita tästä tapaamisesta mitään. Mutta sitä en tiedä kuinka Nokian viestintä seurasi kirjoitteluani, josko olisin kirjoittanut joitakin trendejä mainitsematta lähteitä suoraan.
Toinen esimerkki kertoo Nokian tiukasta otteesta, kun kaverini meni Nokialle töihin melkoisen korkeaan asemaan ja antoi lehdelle pari ympäri pyöreää kommenttia nimityksestään ennen ensimmäistä työpäiväänsä. Ensimmäisenä työpäivänä hän sitten joutuikin puhutteluun moisesta vallattomuudesta.
Kolmannen esimerkin välitän kollegaltani YLE:stä. Hän kuvaili haastattelu ja kuvausmatkaansa Nokia-taloon pahemmaksi kuin raastuvassa käyntiä tuntien itsensä suorastaan rikolliseksi. Asiat olivat niin hankalia saada purkkiin Nokian mieleisellä tavalla, että Nokia oli pakko pudottaa pois ohjelman kahdesta seuraavasta jaksosta. Näinhän oli toki parasta molemmille, silloin kun ei löydy yhteistä intressiä.
Kirjoittajalla on vuosikymmenten aikana ollut kymmeniä tuttavia Nokialla töissä sekä seurannut it-alan toimittajana Nokian virallista esiintymistä reilun parin vuosikymmenen ajan. Olen myös tutustunut Nokian sisäiseen valmennusohjelmaan, "kuinka kohdataan toimittaja".
