Vaihdettaisko seuraavaan leikkiin

Tiistai 1.9.2015 klo 8.16 - Kauko Niemi

Nyt kun on kymmenen vuotta leikitty pumsotaa missä minä olen ehdottoman oikeassa ja sinä täysin väärässä, siitäkin huolimatta ettei kukaan ole yhtään enempää oikeassa tai väärässä kuin toinenkaan.

Kiista-asiat ovat vain kunkin ihmisen mielipiteitä, jotka eivät ole oikeita eivätkä vääriä. Mielipiteet eivät koskaan ole totuuksia. Ei edes 1+1=2 ole totuus. Se on vaan aikoinaan pystytty ihmisten kesken sopimaan näin.

Mielipiteet syntyvät jokaisen yksilön päässä viiden aistin varassa. Oma ajattelumme yksinkertaistaa asioita jättää ja karsii aina informaatiota pois. Siltä pohjalta muodostuu päässämme mielipide, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Jos olli immoset, irja askolat ja minä olemme samassa tilaisuudessa ja saamme täsmälleen saman informaation, niin silti meillä kaikilla on erilainen mielipide samasta asiasta. Miksi siitä pitäisi ryhtyä kinaamaan kuka on oikeassa.

Jokainen on nyt konkreettisesti huomannut ja kokenut, ettei tämä vastakkainasetteluleikki johda oikein  mihinkään. Mitään kehittymistä ei tapahdu mihinkään suuntaan. Pikemminkin päinvastoin.

Onko mitään muuta estettä vaihtaa toiseen leikkiin kuin jokaisen itsekkyys.

Leikitään huomisesta alkaen, niin että se voittaa, joka pystyy parhaaseen yhteistyöhön toista kannustaen. Se joka saa ehdotetuille ideoilleen eniten jatkojalostusehdotuksia on voittoputkessa. Kuka kokoaa suurimman ja toimivimman yhteistyötiimin on voittaja.

Jokaisesta vastustuksesta ja alasampumisesta tulee miinuspisteita.

Tämän jälkeen facebookin ja muiden keskutelupalstojen kommentit näyttäisivät tällaisilta:

Tuohon ideaan kun vielä lisätään . . . . . .

Meillä on kokemuksia tästä, voisimme vaihtaa lisää mielipiteitä . . . . .

Oletteko muuten huomanneet, että tämän lisäarvoa voisi kasvattaa näillä . . . . . . .

Olisiko kellään hyviä jatkojalostusideoita tähän malliin . . . . . .

Tuo on loistavaa ajattelua, lisätäänpä siihen vielä . . . . .

Kerätäänpä joukkovoimalla taustatietoa ja ideoita tämän ongelman ratkaisemiseksi syyskuun loppuun mennessä . . . . .

Vaihdetaan leikkiä – jooko ja pannaan uudet käpylehmät peliin!

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteistyö, viestintä, facebook, Immonen, Askola

Suomen fiksuimman ihmisen valinta on helppo

Lauantai 15.3.2014 - Kauko Niemi



Jos minun pitäisi valita juuri nyt Suomen fiksuin ihminen, niin valinta olisi harvinaisen helppo. Hän on piispa Irja Askola.

Askolan eilen iltainen kommentointi Stradassa Kristuksen morsian elokuvaa ja tämän päivän Helsingin Sanomien haastattelu ovat sen tasoista kiihkotonta pohdintaa, että sitä soisi tulevan vastaan useamminkin.

Askolan ajatukset ovat laaja-alaisia, kiihkottomia, hyvin perusteltuja ja kaiken lisäksi selkeän ymmärrettäviä.

Askolan persoona riisuu ylilyönnit. Kummassakin esimerkkitapauksessa toimittajat pysyvät asiassa ilman äärimmäisyyksiin vietyjä kärjistyksiä. Ja se johtuu Irja Askolan persoonasta ja tavasta kohdata ihminen aidosti.

Itse olen kerran haastatellut häntä juttua varten. Tein kotiläksyni huomattavasti keskivertoa paremmin. Paremmin kuin vaikka ennen pääministerin haastattelua. Enhän voi mennä näin fiksun ihmisen pakeille valmistautumatta.

Omalla kohdallani hyvästä ennakkovalmistelusta huolimatta jäi itselleni epäselväksi pitääkö min teititellä vai voinko sinutella. Tämäkin ratkesi fiksulla tavalla. Istuin yksin odottelemassa sisään käynnissä. Askola tulee itse noutamaan minut työhuoneeseensa ja huikkaa iloisesti jo kaukaa, että sinä olet varmaan Kauko. Siinä selvisi sinutellaanko vai teititelläänkö.

Fiksuus kumpuaa aitoudesta. En ole kohdannut sellaisia viestejä, joissa Askola puhuisi itsensä pussiin. Tänään yhtä, huomenna toista – ota siitä nyt selvää mentaliteetilla. Askolan viesteihin ei ole sisällytetty puppusanagenaraattorilla tuotettua propagandamössöä, eikä piilotettu asioita rivien väliin.

Yritysviestinnän taktikoinnissa kun esimerkiksi lasketaan kuinka monta kertaa haastattelussa pystyy toistamaan yrityksen tietyt avainsanat. Lopputulos on luonnoton ja epäuskottava. Sellaisen haastattelun esillepano vaatii toimittajan rankkaa toimittamista. Ja yrityksen puolella alkaa peli - kuinka minä mieleni pahoitin.






Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viestintä, Irja Askola, Helsingin Sanomat, Strada,