Kaikkia terveysasioita ei pidä sijoittaa samalle aikajanalle

Lauantai 7.11.2020 klo 20:18 - Kauko Niemi

liesjarvi.jpg


Terveystiedon ympärillä pyörivän informaatiomyllyn yksi keskeisimpiä ongelmia on väärien mielikuvien luonti, kun asioita sijoitetaan tahattomasti tai tahallaan samalle ja yhtäläiselle aikajanalle.

Asia tuli mielenkiintoisesti esille, kun kaverini Antti Ylikojala vertaili Facebook-seinällään kahta esitystä vastustuskyvyn parantamisesta ja mikrobien elämästä. Kiintoisa aihe etenkin näin vaikeassa koronan vaiheessa.

Vaihtoehtoisten hoitojen kohuprofeetaksi nousseen Maria Nordinin Instagram-päivityksessään hän kertoo 15.10.2020 julkaistussa päivityksessä siitä, miten hyvään vastustuskykyyn (tai siis vastaanottokykyyn) voi vaikuttaa mm. välttelemällä käsienpesua ja pintojen desifiointia, sekä koskettelemalla ihmisiä.

Nordin ei vain sijoita periaatteessa hyvää asiaa minkäänlaiseen aikakontekstiin. Meillä vaan sattuu olemaan liikkeellä tavallista hankalampi pöpö ja juuri nyt ei ole se hetki, kun vastustuskykyä vahvistettaisiin koskettelemalla muita ihmisiä.

Nordinin pitäisi selkeästi asettaa ehdotuksensa ja toimenpiteensä oikeaan aikajanaan. Neuvoessaan välttämään käsienpesua ja muita vastustuskykyyn vaikuttavia asioita, hän olisi pitänyt ilmaista, että nyt kun aloittaa koronan huomioiden niin vastustuskyky on parempi, kun seuraava pöpökierros tulee joskus kolmen neljän vuoden kuluttua.

Samoista asioista puhunut Journalisti Johanna on aikaikkunassaan realisti. "Käsiä onkin syytä pestä huolellisesti joka käänteessä, mutta muun ihon pesemiseen kannattaisi suhtautua nykyistä kriittisemmin. Jokainen pesukerta nimittäin hävittää iholta myös joukoittain niitä hyviä bakteereja, jotka päivystävät ihon pinnalla, suojellakseen ihmistä taudinaiheuttajilta ja muulta ikävältä. Näitä vartiosotilaita kannattaa suojella"

Aika helposti ymmärrettävää, eikö totta? Koko ohjelman kannatta kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/audio/1-50609048

Ilman realistista ja oikeaa aikaikkunaa saa myös kärjistyshaluisen median niskaansa ja jopa viranomaiset. Sen Nordin ja muutama muukin terveysvaikuttaja on saanut kokea, vaikka periaatteessa puhuisi kuinka hyvää ja hyödyllistä asiaa, mutta väärässä aikaikkunassa.

Vastustuskyky kun ei synny likimainkaan samassa ajassa, kun korona tappaa tuhansia. Ne ovat tässä hetkessä täysin eri asioita ja kannattaa elää sen mukaan.

Journalisti Johannan aikajänne on oikea ja Nordinin täysin väärä tähän hetkeen, kun puhutaan pöpöistä ja niiden vaikutuksesta. Kun puhutaan meidän 2-3 kilon bakteerikombosta ja siitä aikataulusta, jona bakteerikantaamme pystyisimme muokkaamaan, jos sattuisimme onnistumaan.

Vähän niin kuin sanoisin kaverille, että olen säästänyt asuntoa ja ajattele ensi kuussa minulla on miljoona kasassa. Kaverikin innostuu ja alkaa säästämään myös, mutta pettyy ensi kuussa, kun hänellä ei olekaan sitä miljoonaa. En vain muistanut kertoa, että olen jo säästänyt 20 vuotta.

Terveyden kehittämisessä tapahtuu yhdessä yössä ihmeitä vain sairaaloiden leikkaussaleissa. Kannattaa tutkia ja kuunnella oman kropan muutosalttiutta. Kuinka kauan oma keho panee mitä tahansa muutosta hanttiin. Se on varsin arvokas tieto.

Omalla kohdallani esitän arvioksi kuutta viikkoa. Kun laihdutat ensimmäiset 2-3 kiloa, pääosin nestettä lähtee helposti ja sitten kuuden viikon päästä vähenevät kilot ovat vasta todellista painonpudotusta. Tietenkin sillä edellytyksellä, että jaksat jatkaa muuttunutta elämääsi.

Tällä hetkellä olen kuin Maria Nordin harvoin flunsassa tai sairaana. Mutta se ei johdu, että nyt korona-aikana huolettomasti halaisin ihmisiä ja kahlaisin kaikki kivat tilaisuudet hankkiakseni vastustuskykyä.

Vaan se johtunee suurimmalta osin siitä, että yhdeksän vuotta sitten lopetin turhien buranoiden popsimisen, jotka tappavat sekä hyvät että huonot bakteerit. En ole tarvinnut antibiootteja, joiden jäljiltä bakreetikantamme tervehtyminen joidenkin tutkimusten mukaan kestää jopa kolme vuotta.

Sen sijaan popsin 100 u D-vitamiinia päivässä (tämän hetken mittaus 168) ja muita tukiaineita sekä yritän elää muutenkin terveellisesti vältellen turhia kemikaaleja ja luontoa kunnioittaen.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 9.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Jouralisti Johanna, Maria Nordin, mikrobit, aikajana,

Minulta puuttuu fanittamisen taito

Lauantai 31.10.2020 klo 18:02 - Kauko Niemi

Marimekko_KN200106.jpg

Viimeistään silloin kun avasin twitter-tilin tajusin, ettei minulla tullut mieleeni ainuttakaan henkilöä, jota olisin halunnut jatkuvasti seurata, siis tavallaan fanittaa. Ja nyt en käytä twitteriä lainkaan. Toisin päin ajateltuna aikoinaan tuli vastaan karu totuus – kun minulla on todella nopeat yhteydet ympäri maailmaa, niin vasta nyt ymmärrän, kuinka vähän minulla on sanottavaa maailmalle.

Tuon twitter-päihkäilyn aikaan toki mietin ja ymmärsin, että jos olisin edelleen aktiivinen toimittaja ja työkseni pitäisi seurata Donald Trumpia tai Sanna Marinia, niin totta kait olisin työni takia heitä seurannut. Mutta kun minä haluan seurata eri päivinä erilaisia asioita, niin henkilön seuraaminen tuntuu lähinnä kyttäilyltä tai jopa vakoilulta. Sellaista tunnetilaa en halua vahvistaa.

Onneksi professuuria Jyväskylän yliopistossa hoitava Kaarina Nikunen, joka on suomalaisen fanitutkimuksen uranuurtajia, sanoo Ylen haastattelussa, että on niitäkin, jotka eivät fanita ketään missään elämänsä vaiheessa. Heillä on erilainen elämänasenne ja jotain muuta tärkeää. Fanitushan on harrastuksen tapainen asia, jonka ympärillä puuhastellaan ja ollaan usein myös sosiaalisia.

Fanisuhteisiin liittyy voimakkaita tunteita: ihastumisen ja rakastumisen tunteita. Joku puhuttelee, tuntuu itsen kaltaiselta ja häneen voi samastua. Ehkä minulla ei sitten ole tarvetta samaistua sen enempää Donald Trumpiin kuin Madonnaankaan.

Sanaa fani käytettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran yhdysvaltalaisessa lehdistössä 1800-luvulla kuvaamaan ammattilaisjalkapallojoukkueiden kannattajia. Nimitys on lähtöisin englannin sanasta fanatic eli kiihkoilija.

Suomessa fani-termiä on käytetty lehdistössä ainakin 1960-luvulta lähtien kuvaamaan musiikkiyhtyeiden ihailijoita. Toisaalta sana fani juontuu latinankielisestä temppeliä tarkoittavasta sanasta fanum ja sen johdannaisesta fanaticus, joka voidaan kääntää jumalan innoittamaksi tai temppelinpavelijaksi.

Fanius on aiemmin leimattu julkisuudessa ja tutkimuksessa oireena, joka kertoo yksilön psyykkisistä häiriöistä tai yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista. Yleinen mielikuva faniudesta sisältää kaksi stereotyyppiä: pakkomielteisen yksilön sekä hysteerisen ryhmän. Fanireaktiot saatetaan kiivaudessaan nähdä hysteerisinä ja järjettöminä. Kun fanius nähdään oletetun sosiaalisen kyvyttömyyden oireena. On "hulluja keräilijöitä" tai "villiintyneitä konserttiyleisöjä" ja nehän on tietenkin helppo ymmärtää vaarallisina.

Eikö minulla sitten koskaan ilmekään värähdä. Toki värähtää. Olen matkustanut todella monenlaisissa paikoissa. Nauttinut erilaisista asioista, oppinut paljon uutta, mutta en ole koskaan elämässäni matkustanut samaan paikkaan kahta kertaa, sen takia, että se oli niin kiva paikka. Minusta ei ole tullut Lontoo-fania eikä Lauterbrunner-fania, vaikka kummassakin on ollut todella hienoja ja henkeä salpaavia hetkiä.

Olen ollut konserteissa, oopperassa ja tapahtumissa kananlihalla ihokarvat sojolla ja monta kertaa tippa silmässä. Siis ihan kaiken maailman tunteet pinnassa. Silti en ole halunnut toistoa hinnalla millä hyvänsä missä päin maailman kolkkaa tahansa. Puhettakaan että menisin kahdesti samaan konserttiin tai katsoisin saman leffan monena toistona.

Kävin Finlandia-talolla kuuntelemassa perulaista tenori  Juan Diego Flórezia livenä, koska hänen tenoriäänensä kilahtaa minun korvissani taivaalliselta. Haluaisin toki kuulla tällä hetkellä myös Jonas Kaufmannia. Vaikka koronan jälkeen näenkin hänen kalenterinsa netistä, niin silti en aio matkustaa mihinkään häntä varta vasten kuuntelemaan. Jos tulee Helsinkiin niin varmasti sitten menen.

Radion kuuntelun painajainen ovat soittolistat. Taivas varjele, kun ajat autolla Lappiin matkalla on moneen otteeseen vaihdettava kanavaa toistojen välttämiseksi.

Kevyessäkin musiikissa minun tunteeni tunnistavat ensimmäiseksi melodian kauneuden, jos sitä ei ole, en käytännössä kuule mitään. Sen todisti Me naiset testi, missä piti yhdistää 15 suomalaista biisiä sanoituksen pohjalta. Yhtään en tiennyt kaksi arvasin oikein.

Toki fanittaminen kuuluu ennen kaikkea nuoruuteen. Ehkä minäkin silloin vähän fanitin ja pidin Nuffield traktoria parempana kuin Massey Fergusonia.

Kyllähän tiettyjen brändien ihannointi ja käyttäminen on tietynlaista fanittamista. Törmäsin tuolla yhdellä nettikirppiksellä kangaskassiin, josta pyydettiin 35 euroa. Ryhdyin heti laskemaan, että hyvänen aika mullahan on yli 30 kangaskassia siis tonnin edestä kasseja. Muttei yhtään Marimekon kassia. Ja kun tulin asiasta tietoiseksi, niin tuolla kadullahan on joka toisella Marimekon kangaskassi, mutten ymmärrä miksi?

Psykologi ja psykoterapeutti Riitta Ylikomin mukaan ihminen etsii luonnostaan kohteita erilaisille tunteilleen. Joskus kohteet löytyvät lähempää, joskus kauempaa.

On ihan tavallista etsiä esikuvia, ihmisiä, joita voi ihailla ja ehkä myös jäljitellä. Idolilta voi oppia jotain, hänen kauttaan voi kokea elämyksiä ja samastua sellaiseen elämään, jota itse ei ehkä voi elää, mutta josta voi haaveilla.

Siis fanittakaamme hyvällä omalla tunnolla – ken siihen pystyy!

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, fanittaminen, twitter,

Miksi pitää hymyillä vaikka olisi paskat housuissa

Lauantai 7.12.2019 klo 10:16 - Kauko Niemi

Viime päivinä on jouduttu tulkitsemaan monellakin taholla varsin epämääräistä viestintää, kehon kieltä ja arvioimaan viestien uskottavuutta ja luotettavuutta.

Keskeisin henkilö tällä hetkellä tietysti on ollut pääministeri Antti Rinne ja hänen ympärillään koko hallitus ja erityisesti Keskustapuolueen suhmurointi.

Painotan ettei minulla ole mitään puoluepoliittista tarkoitusperää, koska en ole millään tavalla sitoutunut poliittisesti mihinkään suuntaan. Omat päätökseni olen tehnyt aina asioiden pohjalta en puolueen tai henkilön kannatuksen pohjalta. Ja otan tähän viestintäpohdinnalliseen ajatteluun myös muita tahoja.

Antti Rinteen kohdalla viestintä on aina ollut tavattoman epämääräistä ja vaikeasti ymmärrettävaä ja vähemmän kiinnostavaa. Viestintää, joka jättää miettimään, jos ylipäätään jaksaa – usein miten ei – kuinka asia pitäisi tulkita ja onko se totta.

Viime tammikuussa monen koukeron ja pihtailun jälkeen selvisi, ettei Rinteellä ollutkaan van pelkkää flunssaa. Siinä vaiheessa luottamuspeli oli jo hävitty. Sellaista oliota ei maapallolla olekaan, joka kahden kuukauden kuluttua pystyy ilmoittamaan olevansa täysin terve ja ottamaan vastaa puolueen puheenjohtajuuden lisäksi pääministeriyden.

Rinne pystyi, mutta kuka sellaiseen oikeasti uskoo. Samaan aikaan televisiossa esiintyy kalpea ja erittäin väsyneen näköinen mies. Se mitä todellisuudessa tapahtuu ja mitä poliittisissa kulisseissa tapahtuu, selviää sitten joskus, jos avoin, luotettava ja johdonmukainen viestintä pääsee esiin.

Pääministeri Rinteen viestejä sekoitti myös se ymmärtämättömyys, ettei pääministeri voi ajatella ääneen. Tässä maailmassa usein on tärkeämpää se kuka sanoo kuin mitä sanoo. Kun rivipolitiikko aukaisee suunsa niin se on joku viesti. Pääministerin viesti on itseasiassa aina jo teko.

Ylen juuri tekemän kyselyn mukaan suomlaisista enemmistö ajattelee, että hallituskriisi ja siitä seurannut ero ovat Rinteen oma syy.

Kun pysytään politiikan viestinnän parissa ja katsotaan juuri ilmestyneitä Ylen mittaustuloksia, niin miksi Jussi Halla-aho vetää rakoa muihin. Halla-aholla on hyvin opetellut läksyt hallussa. Siinä missä Petteri Orpo räksyttää kaiken aikaa ja huutelee väliin, Halla-aho on vakuuttavasti hiljaa ja vastaa sivistyneesti, kun kysytään. Moneen se tekee vaikutuksen, vaikka juuri nyt olisikin eri mieltä itse asiasta. Huomenna gallupeissa ja äänestyksissä astuu esiin mielikuva asiansa osaavasta henkilöstä. Niin mikähän se asia oikein olikaan?

Ulkoinen esiintyminen luo viestille kehyksen. Jos kehys on tehty jotakin tiettyä yksittäistä asiaa varten, sitä on harvinaisen työlästä näytellä koko loppuelämän uskottavasti yötä päivää. Siksi kannattaakin muodostaa luonnollinen kehys, jota ei tarvitse näytellä, vaan se muodostuu sisäsyntyisesti tilanteen ja tunteiden mukaan aitona voimana itse asialle.

Hyppään ajankohtaiseen viihdemaailmaan. Miksi Antti Tuisku myi stadionin täyteen puolessa tunnissa ja toinen kattauskin on täyttymässä hyvää vauhtia.

Tuiskua en sinänsä tunne enkä hänen musiikkiaan juurikaan tunne, mutta nyt stadionkeikan promootio haastattelut antoivat rehellisen ja vilpittömän kehyksen hänen toiminnastaan. ”Kyllä mie tosissani pelkäsin tätä päätöstä.”

Saara Aaltoa pidän lauluteknisesti parempana artistina ja häntä olen kahdesti kuullut ihan livenä. Minulle Saara ei ole mitenkään ulkoisesti vakuuttava. Sama hymy, opeteltu tai aito, tilanteesta riippumatta. Kellään ihmisellä esiintymisessä tai haastatteluissa ei voi aina olla sisällöstä ja tilanteesta riippumatta täydellistä. Se ei ole uskottavaa.

Itsellänikin on ihan käytännön kokemusta yli 20 vuotta kuorosta. Kuoro jos mikä on vaikea instrumentti, kun muutaman kymmenen henkilön pitäisi välittää yhtenäistä viestiä ulkoisella olemuksellaan ja omalla stemmallaan ja laulun sanomalla.

Kait kuorojen yleisin visuaalinen ohje onkin, että pitää hymyillä ja olla iloisen näköinen. Hymyillä vaikka olisi paskat housuissa.

Itse mietin monesti mikä olisi lopputulos, jos kuoro rakentaisi selkeän mielikuvatarinan laulusta ja jokainen sisäistäisi sen vaikka yhteisessä työpajassa. Tarkka yhteinen mielikuva millaisesta punatukkaisesta tytöstä me oikein lauletaan. Varmasti välittyisi yhtenäisempi kehys laulettavalle viestille.

Jokainen henkilökohtaisesti esitetty viesti saa aina kehyksensä haluisitpa sitä tai et. Somessa kehys rakentuu jopa tietämättäsi siitä millaisia päivityksiä teet ja millaisista päivityksistä tykkäät niin kutsuttu henkilökohtainen algoritmisi.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 9.12.2019  alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 Lue myös

Elämää ei voi näytellä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Antti Rinne, Antti Tuisku, Saara Aalto, Jussi Halla-aho, Petteri Orpo,

Väärin käytetty sana

Sunnuntai 1.12.2019 klo 9:39 - Kauko Niemi

Kukahan on keksinyt sanan vaihtoehtohoito. Sanan merkityksen ajaminen yleiskielen sanaksi terveysmarkkinoilla on taustalla oltava rahanhimoinen lääketeollisuus tai mustasukkainen lääkärikunta.

Mietitäänpä mitä vaihtoehto oikeasti tarkoittaa. Viralliset lähteet sanovat, että vaihtoehto on valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms, joista yhden valitseminen sulkee pois kaikki toiset.

Vaihtoehdoton hoito ei tule sanan varsinaisessa merkityksessä koskaan onnistumaan. Kirjaimellisesti voisi asian nähdä vaikka niin, että joudut sairaalaan, lääkärin ja hänen lääkkeensä hoidettavaksi, niin tämän valinnan lisäksi ei ole muita vaihtoehtoja.

Omaiset ja ystävät eivät saa tulla sinua katsomaan ja paijaamaan, koska se olisi vaihtoehtoista hoitoa, jopa puoskarointia. Etenkin jos mukana kulkisi jotain hyvänmielen herkkuja.

Toki esimerkkini on liioiteltu, mutta niin ovat liioiteltuja suurin osa niistä kummallisista arvosteluista, joilla vaihtoehtohoito ammutaan alas, vaikka kyseessä ovatkin täydentävät hoidot.

Oikea ja luonnollinen marssijärjestys olisi vielä se, että lääkärit tapauksesta riippuen aloittaisivat hoidot luonnonmukaisilla menetelmillä, joita sitten täydennetään lääkkeillä vasta tarvittaessa. Toki jokainen ymmärtää, että katkennut jalka pitää operoida heti.

Virossa ja Keski-Euroopassa lääkereillä on koulutus ja tietämys niin sanotuista luontaistuotteista ja hyödyntävät sitä myös kokonaisvaltaisessa, vaihtoehdottomassa ajattelussaan.

Asennevammasta kertoo sekin, että työn alla olevaa lakia täydentävistä hoidoista kutsutaan jo nyt puoskarilaiksi. Jossakin vaiheessa sitten tiedämme mikä on terveyden vaalimista ja ylläpitoa, ihmisen luonnonmukaisten toimintojen vahvistamista, täydentävää hoitoa ja mikä sitten puoskarointia. Puoskarointi sanalla on erittäin paha arvolataus. Minulle puoskarointi ja raiskaus ovat arvolataukseltaan kuta kuinkin samanlaisia.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Viime viikolla ilmestyi uusi kirja. Pauliina Arvan Täydentävät hoidot tuo kaivattuja näkökulmia kiisteltyyn aiheeseen.

Kirjoittaja analysoi julkisuudessa näyttäytyvää ristiriitaa ja vastakkainasettelua täydentävän ja virallisen hoitamisen välillä. Hän pohtii mahdollisuutta, että vastakkainasettelu olisi keinotekoinen, sillä suomalaiset käyttävät luontevasti molempia. He eivät yleensä käytä vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä vaihtoehtona virallisen terveydenhuollon palveluille, vaan täydennyksenä ja lisänä.

Moniäänisyys ja uudet näkökulmat auttavat avoimeen dialogiin erilaisia hoitofilosofioita edustavien ryhmien kesken, mikä hyödyttää kansalaisia, lääkäreitä, hoitajia, terapeutteja ja muita sote-alan ammattilaisia.

Yliopistot ovat myös heräämässä. Helsingin, Tampereen ja Turun yliopiston sekä Yhdistävä Lääketiede ry järjestävät tammikuussa alan ammattilaisille seminaarin.

Seminaarissa esitellään suomalaista täydentävien hoitojen tutkimusta, näiden hoitomuotojen roolia ja merkitystä ihmisten arjessa sekä täydentävien hoitojen sääntelyä Pohjoismaissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö kertoo suunnitelmistaan täydentävistä hoidoista ja eri vaikuttajaryhmät esittävät näkemyksiään niistä.

Itse olen vuosien mittaan painottanut aina, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Poliittisessa retoriikassa tätä käytetään menestyksekkäästi hyväksi. Lääketieteessä missä ihmisiä pelotellaan sairauksilla jopa kuolemalla, uppoaa helposti mikä sana tahansa, jolle rakennetaan tietoisesti vääristynyt merkitys.

Ja tähän loppuun huikean hieno suora lainaus Juha Hurmeen, sanojen mestarin, kolumnista Ylen sivuilla

Sanat ovat fyysisiä esineitä, limaisen lihan tuottamia ääniaaltoja tai näiden äännähdysten taltiointia tuhansia vuosia vanhoilla, sopimusvaraisilla merkeillä jollekin alustalle. Siksi sanoja pitää koko ajan tarkistaa, koska ne muiden fyysisten esineiden tavoin mädäntyvät, lahoavat, hukkuvat hälyyn, turpoavat sateessa, ruostuvat, homehtuvat, tylsyvät, keräävät pölyä ja vanhentuvat käyttökelvottomiksi.


Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.12.2019  alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Suomenkielen sanakirja:

Vaihtoehto - Kukin valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms., joista yhden valitseminen sulkee pois toiset

valinnan mahdollisuus.

Esimerkiksi: Monivalintatehtävän vaihtoehdot. Oikea, väärä, ainoa vaihtoehto. Harkita useaa vaihtoehtoa. Asunnonvälittäjä tarjosi, esitti minulle pari(a)kin vaihtoehtoa valittavaksi. On olemassa toinenkin vaihtoehto ratkaisuksi. Valita kahden vaihtoehdon välillä. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistua, alistuminen. Oli suostuttava, vaihtoehto(j)a ei ollut.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, vaihtoehtohoito, vaihtoehto, lääkäri, Pauliina Arva

Kauppakeskus ilman suuria ketjuja

Keskiviikko 16.10.2019 klo 11:45 - Kauko Niemi

Kukahan perustaisi sellaisen kauppakeskuksen, missä ei olisi yhtään maukkahenkkaa tai yhtään muutakaan ketjukauppaa, missä kaikki tuotteet ovat millilleen samassa järjestyksessä joka ikisessä myymälässä.

Edes lennokkain mielikuvitukseni ei riitä ymmärtämään miten pääkaupunkiseudun kauppakeskukset pystyvät pärjäämään tulevina vuosina, kun minäkin vanha nörtti ostan ruokaa lukuunottamatta 80 prosenttisesti kaiken nettikaupoista.

Kauppakeskuksista piti yhdessä vaiheessa tulla elämyskeskuksia. Kampin keskuksen rullaportaiden päädyistä ajettiin elämyksellistä elämää viettävät nuoret pois.

Pian tulitiin toisiin ajatukseen ja paikalle roudattiin sohvia, jotta ihmiset viihtyisivät siellä. Sohvakausi kesti vajaa vuoden ja nyt taas vartijat hätistelevät joutilaita ja ilman isoa ostoskassia olet pihalle.

Espoon Niittykummussa sijaitsevassa kauppakeskus Niityssä alku oli kivikkoinen, eikä kahden vuoden jälkeenkään tilanne ole täysin normaali.

Toissa kesänä Niityssä aloittaneista 15 pienliikkeestä joka kolmas on lopettanut toimintansa, eikä tyhjiin liiketiloihin ole löytynyt vielä uusia vuokralaisia.

Uteliaana ihmisenä kävin Redissä ja en nyt heti keksi ainuttakaan syytä mennä sinne uudestaan. Varmasti menen myös huomenna avautuvaan Triplaan – anteeksi Mall of Triplaan. Number of stores and services: 250 - kerrotaan nettisivuilla.

Liikemies Toivo Sukarin päässä pyörii myös jotakin. Hän aikoo tulevaisuudessa omistaa kauppakeskuksista vain Lempäälän Ideaparkin. Oulun Ritaharjussa sijaitsevan Ideaparkin hän myi kahdelle kiinteistösijoitusyhtiölle kesäkuussa 2016 ja marraskuussa avattava Seinäjoen Ideapark myydään heti kun sopiva ostaja löytyy.

Ehkä Sukari on vieraillut Vesa Keskisen valtakunnassa keskellä ei mitään Tuurissa. Ja ainakin julkisuuskuvaa rakennetaan naisten kautta molemmissa tapauksissa.

Kukahan perustaisi sellaisen kauppakeskuksen joiden kauppiailla ei olisi alueella muita kauppoja. Siis vanha kunnon kauppahalliajattelu laajennettuna. Sieltä voisi tehdä löytöjä ja sitten ne vakiotavarat joita tarvitsee löytyvät netistä.

Kampin keskuksella olisi nyt hyvä sauma muokata koko keskusta. Siellä koko neljännen kerroksen valloittaa marraskuun alussa japanilainen Muji. Heillä on varmasti tuotteita, joita et voi ostaa mistään muualta Suomessa.

Nyt vain etsimään muita vastaavia ja häätämään ulos kauppoja, joita löytyy ainakin viisi viiden minuutin metromatkan päästä.

No olen aiemminkin tietty ollut väärässä, kun minulla ei ole ollut syvällistä tietoa sen enempää Yhdysvaltain hallinnosta kuin kauppakeskusten manageeraamisestakaan. 

Veikkaukseni oli näet että Donald Trumpin kausi kestää vuoden ja kahdeksan kuukautta. Ja nyt veikkaan, että isoja tiloja vapautuu viiden vuoden sisällä. Ehkä Tripla ei kuitenkaan ole niiden joukossa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 21.10.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tripla, kauppakesku, Vesa Keskinen, Toivo Sukari, Tuurin kyläkauppa, Kampin keskus. Redi, Finnradio.fm