Media ajaa ylilyönneillä itsensä karille

Torstai 7.11.2013 klo 14.55 - Kauko Niemi

Julkisen sanan neuvosto saa käyttöönsä järeämpiä aseita torua lehdistön ylilyöntejä. Englannissa mennään vielä pidemmälle ja siellä, sananvapauden tyyssijassa pääministerinkään pokka ei pitänyt niin kuin Hyacinth Bucketin tapauksessa olemme brittiläisittäin tottuneet.

Median olisi jo kiireen vilkkaa ymmärrettävä, ettei sen valta-asema ole entisellään. Ettei tulevaisuutta ja menestystä mitata kävijämäärillä ja sivulatauksilla. Viimeksi mainitut ajavat vain ylilyönteihin, joita nyt on harvase päivä muissakin kuin iltapäivälehdissä. Juuri tämän takia lehdistö sahaa omaa oksaansa ja jos nyt käyttöönotettavat suitset eivät tehoa, joudutaan ajan mittaan rajoittamaan median väärin käytettyä vapautta.

Järisyttäviä muutoksia mediakentässä on muutamia, joita kannattaisi miettiä syvällisemminkin. Menestyksen mittarit pitää muuttaa, jos halutaan, ettei toiminta ohjaudu täysin hakoteille. Kävijämäärien mittaus on iankaikkisen vanha jäänne paperilehtien ajalta. Levikillä perusteltiin mainostajille kuinka hyvä mainosväline kukin lehti on.

Tuohon aikaan tehtiin mammuttikampanjoita muuta kerta vuodessa. Nyt mainostajat hakevat sopivia tapoja olla jatkuvasti läsnä suoraan kuluttajiin. Mikäs siihen on sen parempi kuin netti. Vanhanmallisen mainonnan haikaileminen on medialle suuri harha samaan aikaan kun entiset mainostajat tekevät itseään tykö netissä. Miksi ihmeessä siinä tarvitaan jotain välittäjää.

Ennen myös perusteltiin valintoja, että reklaamin ympäristö on osa mainosviestiä. Nyt tuota ympäristöä sabotoidaan sisältä päin ylilyönneillä, puolivillaisilla väittämillä, tarkistamattomilla tiedoilla, puolitotuuksilla.

Vanhasta kunnon journalismista on enää toteutettavissa luottamus. Kuka tahansa pystyy tarkistamaan netistä taustoja, luomaan oman kantansa asioihin. Jokaisen jutun hyvyys ja sitä kautta myös median hyvyys pohjimmiltaan mitataan kuinka luotettava se on. Luottamuksella erottautuminen pitäisi olla jopa helppoa, koska netti on täynnä kaiken maailman tietoa. Luottamusta ei kuitenkaan rakenneta ylilyönneillä.

Neljännen valtiomahdin auktoriteetti on nykymaailmassa varsin helppo murtaa ja se on jo käytännössä murrettu muutama vuosi sitten, vaikkeivat kaikki toimitukset ole sitä itse vielä huomanneet.

Olen muutamaan otteeseen veikannut seuraavaksi suureksi romahdukseksi Sanomaa. Siellä on ollut ja edelleen kehittynyt samanlainen ylimielisyys läpi organisaation kuin Nokiassa. Nokia tiesi paremmin kuin käyttäjät mitä puhelimessa tarvitsee olla. Nokia tiesi paremmin kuin käyttäjät miten puhelinta pitää käyttää. Asiallinen ja rakentava vuorovaikutus ulkomaailmaan hiipui jo viime vuosikymmenen puolivälissä. Nokian nousu oli aikoinaan nimenomaan vuorovaikutusta suomalaisten korkeakoulujen, operaattoreiden ja käyttäjien kanssa.

Asennevamma oli myös IBM:n kohtalo 1990-luvun alussa, kun ei suostunut kuuntelemaan markkinoita, vaan vähätteli niitä, jotka lähtivät pc-kelkkaan.

Median pariin palatakseni YLE:n radiouutisissatulosjulkistuksen yhteydessä Sanoman Harri-Pekka Kaukonen (nelosesta) sanoo, että teimme hyviä uutisia, mutta ne eivät löytäneet katsojia. Siis norsunluutornista kuuluu viesti, että kansa on tyhmää kun ei ymmärrä mitään hyvistä uutisista. Jos joku tuote syntyy omasta itseriittoisuudesta, eikä mene kaupaksi, niin se ei vaan ole silloin hyvä. Ei ainakaan Sanoman taustavoimilla.

Juuri nyt tätä kirjoittaessa luin Kirkko&Kaupunki-lehteä. Voisin hyvinkin sanoa, että lehti on tällä hetkellä suomen paras journalistinen tuote. Lukijakunnasta valtaosa on passiivisia, mutta silti kirkon jäseniä. Heitä ei todellakaan kannata syyllistää ja härnätä kirkon virallisilla, teologisilla opeilla, vaan pitää heidät kirkon lähellä yllättävillä ja mielenkiintoisilla näkökulmilla.

Tämä lehti ei trollaa ylilyönneillä, vaan avaa ajankohtaisia asioita yllättävistä näkökulmista. Yllättävä asia tai näkökulma on Kirkko&Kaupunki-lehdelle ehkä normaalia helpompaa, kun lukijoilla on erittäin pinttyneet ja yksioikoiset ennakkokäsitykset kirkosta ja sen lähipiiristä.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: media, Nokia, Hesari, IBM,