Sanat ja niiden merkitys muuttuvat jatkuvasti

Perjantai 16.6.2023 - Kauko Niemi

Suomenkieli_pieni.jpg

Varsin pysäyttävää pohdintaa sanoista, niiden merkityksestä ja sanojen merkitysten jatkuvasta muuttumisesta on Janne Saarikiven kirjassa Rakkaat sanat. Harvoin olen törmännyt näin avartavaan kirjaan. Kirja jopa avaa maailman historiaa varsin ymmärrettävästi luulojen sijaan. Vaikkapa sanan natsi ympäriltä sen käytöstä ja kehityksestä. Entä sana jumala? Jumalan etymologia on selvittämättä ja ihmisillä on mitä kummallisempia uskomuksia ja nimenomaan uskomuksia jumalasta riippuen millaisessa kulttuurissa asuvat ja kuitenkaan mikään ei ole faktaa. Sinulle on vain opetettu ja saarnattu jumalasta perinneuskomusten mukaan.

Saarikivi on ottanut kirjaansa meille kaikille tosiaan tunnettuja ja rakkaita sanoja, joiden merkitys on tosiaan muuttunut vuosien varrella yllättävälläkin tavalla. Mitä enemmän sanaan liittyy tunteita, sinä nopeammin sana saa uusia muotoja ja merkityksiä. Ehkä yksi vakaimmista sanoistamme on kivi. Siitä on harvinaisen vähän erilaisia merkityksiä. Ehkä tunteemme ei leimua puhuessamme kivestä.

Janne Saarikiven tyyli on hersyvä yhdistelmä tieteellistä tarkkuutta ja silmiä avaavaa humorismia. Rakkaat sanat saa lukijansa miettimään omia rakkaita sanojaan ja niiden historiaa - siis itseään - uudella tavalla.

Itse olen vuosia jatkuvasti toistanut sitä, kuinka sanat saavat merkityksen vasta vastaanottajan päässä. Mitä sanat merkitsevät sinulle, eivät läheskään aina merkitse samaa vastaanottajalle. Kaksi muka totuutta eivät kohtaa rakentavalla tavalla. Toimittajana tämä karu totuus paljastui alle aikayksikön. Sen kun huomioisivat kaikki somessa pauhaavat, joiden elämän kokemukset ja merkitys ovat kovin erilaisia ja joille eri sanat ja niiden painoarvot ovat kovin erilaisia.

Somemaailmassa kun vielä lisätään ihmisten jokaisen omat henkilökohtaiset korostustarpeet, niin sekametelisoppa on valmis. Jokainen voi ja pystyy sivuuttamaan lähetetyn pääviestin, mikäli on sattunut sen ymmärtämään ja pystyy noukkimaan jonkun pienen pienen yksityiskohdan ja todistamaan, että minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä.

Muistan aikoinaan, ennen somea, kun kohtasin ihmisen, jolle vaikkapa sana tuima oli täysin vastakkainen kuin minulle. Siinä sitten kiisteltiin, pitikö lisätä ruokaan suolaa vai laimentaa liemellä. Minulle tuima on aina ollut suolatonta.

Jos minä vaikka toimittajana kirjoitan uutisen insinöörille pitäisi sen olla kokolailla erilainen kuin se viesti jonka kirjoitan luontaishoitajalle, vaikka tarkoittaisinkin ihan samaa asiaa. Somessahan vaikeus syntyy luonnostaan siitä, ettemme tunne riittävästi omaa kohderyhmää ihan läheisimpiä ystäviä lukuun ottamatta.

Toinenkin suomen kielen puolestapuhuja Janne Seppänen muistuttaa, että jo pelkästään ilmaisujen tasolla sanat voivat olla läpikotaisin visuaalisia. Ne ovat visuaalisia myös monilla muilla tavoilla, kuten esimerkiksi metaforien ja tunnemielikuvien kautta.

Kielen visuaalinen potentiaali voikin itse asiassa olla kuvia vahvempi. Yksi lause voi herättää ihmisen mielessä varsinaisen visuaalisten tunnemielikuvien ryppään. Kun tekstiin haetaan "kuvitusta", kannattaakin joskus pysähtyä miettimään, saisiko tekstillä rakennettua niin vahvoja tunnemielikuvia, ettei kuvaa enää tarvitakaan.

Janne Seppänen huomauttaa, kun puhutaan tekstin ja kuvan suhteista, unohdetaan usein kielen itsensä visuaaliset ominaisuudet, miten näkeminen, ajattelu ja ymmärtäminen liittyvät toisiinsa. NÄETKÖ, mitä tarkoitan? Osaatko KUVITELLA? Voimme tarkastella asiaa toisesta NÄKÖKULMASTA. Voisitko KATSOA asiaa hieman toisin?

Suomi kielenä on riittävän monimutkaista ja jopa yksi suoja nettisuhmuroinnissa. Itse siivosin juuri ylläpitämääni fb:n hauva-ryhmää, missä selkeillä suomalaisnimillä miehet lähettelivät melko pitkiä käännösviestejä naisille yrittäessään iskeä heitä. Suojana oli suomen kieli, jota kone ei osannut kovinkaan sujuvasti kääntää niin, ettei sitä olisi huomannut ja että olisi pystynyt kasvattamaan todellista kiimaa.

Eräs tuttavani laskee väitöskirjojen kieliversioita ja alkaa näyttämään, että suomenkieliset väitöskirjat ovat melko harvinaisia. Siis varsin virallisella tasollakin kielemme on syrjäytymässä. Tämä kehitys on varsin huolestuttavaa. Ja puhtaasti jo sekin asenne, että olisi jotenkin fiininpää puhua vaikkapa englantia kuin suomea, johtaa jo siihen, että puhekielessä ja ammattitermistössä vieraslajin esiintyminen kasvaa jatkuvasti.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 16.9.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Suomen_etymologinen_sanakirja

Rakkaat sanat

Janne Seppänen

Kun nostat katseesi sosiaalisen median luomasta tunneriippuvuudesta huomaat, ettei maailma olekaan täynnä vihaa

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, sana, ssuomen kieli, Janne Saarikivi, Janne Seppänen, Rakkaat sanat, etymologia,

Suurella innolla yksi asia kerrallaan

Sunnuntai 18.8.2019 klo 8.50 - Kauko Niemi

Julkisuuspeli on kovaa ja viesti menee perille vain hyvin yksinkertaisena, jopa vääristeltynä tai vähintäänkin syy-seuraussuhteita vältellen. Tämänkin olemme jo oppineet Trumpilta. Jussi Halla-aho on myös mestari tässä lajissa. Siis yksi yksinkertainen asia kerrallaan, jota ei selitellä.

Nyt ilmastointoilijat löysivät helpon ratkaisun maapallon tulevaisuuden ratkaisuun – lopetetaan lihan käyttö. Näin yksinkertaista se on. Tosin kukaan ei ole kertonut mitä tapahtuu vaikkapa ihmisen terveydelle 50 vuoden kuluessa, jos luontainen proteiinien lähde vaihtuu tai siis häviää.

Kukaan ei ole esittänyt arviota mitä ihmisen terveydelle tapahtuu tulevina vuosina, kun lihaa korvaavia proteiinia korvataan teollisesti muokatuilla uusilla ja entistä prosessuiduimmilla tuotteilla. Luonto voittaa aina.

Ruokateollisuuden prosessit ovat jo nyt osoittautuneet monilta osin terveydelle haitallisiksi. Ja kun proteiinien tuotanto muuttuu puhtaasti kaupalliseksi, niin vastuuttomia välistävetäjiä löytyy joka lähtöön.

Yhden asian markkinointi on päivittäistä juurikin ravintomaailmassa ja siihen ovat osasyyllisiä myös tutkijat. He syöttävät medialle yhden pienen löydöksen seurauksena suurta mullistusta, jotta saavat julkisuutta ja rahoitusta työlleen.

Mietitäänpä vaikka tuoreinta esimerkkiä kananmunaa. Kuinkahan moneen kertaan kananmuna on julistettu pannaan tai huipputerveelliseksi viimeisten vuosikymmenien aikana. Jälleen kerran kananmunasta löytyi terveyttä edistävää ainetta.

Koliini on tärkeä aivojen kehitykselle ja yleiselle aivojen terveydelle yleensä. Koliinin puute on haitallista lasten kehittyville aivoille ja ikääntyvien ihmistenaivojen terveydelle. Koliinin puute on yksi keskeisiä syitä myös rasvamaksaan, luettelee mm lääkäri Antti Heikkilä.

Se että tuota tärkeää ainetta pystyttiin eristämään kananmunasta, ei muuta maailmaa. Heikkilä tietää kertoa, että Yksi muna sisältää 150 mg koliinia. Muna päivässä pitäisi lasten aivot kunnossa. Paras koliinin lähde on kuitenkin naudan maksa, sillä 100g maksaa sisältää n 450 mg koliinia. Punainen liha 100g noin 100 mg koliinia.

En suinkaan ole asiallista tutkimusta vastaan. Tutkimus muuttaa ja pitääkin muuttaa maailmaa joka päivä. Mutta se, että uusia tuloksia kaupataan yksi pikkuriikkinen asia kerrallaan, ilman laajempia kytköksiä ja seurauksia. Ilman vaikutusta aiempiin löydöksiin ei ole reilua ja johtaa ihmisiä harhaan.

Politiikka on täynnä näitä yhden asian lupauksia, vakuutuksia ilman arvioita seuraamuksista ja muista vaikutuksista. Onneksi jo aletaan nostamaan tikunnokkaan pahimpia tapauksia kuten Päivi Räsänen, Hussein Al-Taee ja Juha Mäenpää.

Jokaisen olisi syytä ajatuksella lukea tuore Janne Saarikiven Ylelle kirjoittama kolumni: Isänmaa ja uskonto on varastettu, ottakaa varkaat kiinni!

Saarikivi kiteyttää hyvin - Suomi ei kuulu Perussuomalaisille tai Suomi ensin -liikkeelle vaan kaikille, jotka täällä asuvat. Kristinusko ei kuulu kristillisdemokraateille, helluntaisaarnaaijille ja helvetillä pelottelijoille. Se kuuluu koko maailmalle, armo ja evankeliumi, kutsu rakastaa.

Väärillä yhden totuuden toitottamisella on helppo toimia ja manipuloida meitä niin laiskoja ihmisiä, joille totuuden etsintä on liian työlästä, eikä se olisi edes riittävän viihteellistä.

Toisaalta asiaa voisi verrata journalismiin. Siis suurella innolla yksi asia kerrallaan.

Uutinen on yksikkömuodossa oleva asia, joka kerrotaan ensin. Hyvään journalismiin kuuluu kuitenkin perustella ja taustoittaa kerrottua uutista, antaa lukijalle objektiivinen ja riittävän laaja ymmärrys yksittäisestä tapahtumasta.

Nyt nämä politiikan huheltajat jättävät taustoittamiset, perustelut ja vaikutukset kertomatta. Syntyy vain pelkkää huutelua. Tosin pahaa pelkään, etteivät monellakaan politiikolla rahkeet ja älyllisyys riittäisikään asiallisuuteen.

 

Tämä on kuultavissa podcastina www.finnradio.fm nettiradiossa ma 19.8.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Janne Saarikivi, Päivi Räsänen, Yhden asian aate,