Jouluista rauhaa

Perjantai 22.12.2023 klo 10.34 - Kauko Niemi

Jeesus_pieni_IMG_49321.jpg

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan. Tänä jouluna näyttää jeesustelut jäävän taka-alalle. Maailman menon rauhattomin vuosi 20 vuoteen on päättymässä. Nyt hamutaan valtaa keinolla millä hyvänsä. Eikä tulevaisuuskaan niin kaksiselta vaikuta, kun niin kovin suuri diktaattorien joukko etsii ja pyrkii kasvattamaan valtaansa.

Maailmassa tuntuu olevat kaksi asiaa ylitse muiden, jotka aiheuttavat tolkuttomasti eripuraa jopa sotia. Uskonnot ja rajat. Kukahan aikoinaan keksikään ryhtyä merkkaamaan ja omimaan alueita itselleen.

Rajojen vetoa tuskaisilla tavoilla on parhaillaan menossa Lähi-idässä, Ukrainassa ja maailmalla seurataan huolestuneina, kun Venezuela kiihdyttää vanhoja vaatimuksiaan saada naapurimaansa Guyanan alueita itselleen. Yhdysvallat on rakentanut iät ja ajat rajamuuria Meksikon välille. Jopa naapureiden piharajat tuottavat eripuraa.

Itärajamme suomalaisesta näkökulmasta on varsin huolestuttavaa seurattavaa. Suomalaisesta mediasta löytyy parin viikon ajalta 8866 juttua, jotka käsittelevät kaiken maailman erilaisia rajaselkkauksia. Tuskin vältyt rajauutisoinnilta.

Entäs jos olisimme kuin muuttolinnut tai muut luonnon eläinkaimamme ilman rajoja. Eläisimme vapaudessa ilman että joku pilkun tarkasti piirtää sääntömme ja valvoo niiden noudattamista.

Donalt Trumpin kohauttava puhe antaa viitteitä tulevasta etenkin jos hänestä tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti – hän lainasi Putinia ja ylisti Pohjois-Korean Kim Jong-unia. Diktaattori on siis tulevaisuuden ainoa oikea johtamismuoto. Unkari ja Turkki mukana joukkueessa.

Diktatuurinhakeminen ei ole ainoastaan valtionjohdollinen asia. Bisneksessä diktatuuria hakee Elon Musk. Hän on jo niin pitkällä, että Euroopan komissio on käynnistänyt virallisen tutkinnan viestipalvelu X:stä. Alustaan liittyy monia huolenaiheita, komission tiedotteessa kerrotaan.

Ehkä kaikkein eniten sotia, vastakkain asetteluja ja eripuraa aiheuttavat eri uskonnot. Rajat ovat jossakin vaiheessa täsmällisesti määritelty ja piirretty, mutta uskonnot ovat uskomuksia ilman mitään totuuksia. Suuressa osassa maailmaa vietetään nyt joulua, mutta sekään ei sovi kaikille.

Meksikossa toistakymmentä ihmistä on saanut surmansa ja kymmenkunta haavoittunut joulujuhlaan tehdyssä hyökkäyksessä viime sunnuntaina. Tänä vuonna suomalaisessa kirkossa on koettu ensimmäiset mielenilmaisut.

Joulun yksi keskeisin paikka maailmassa, Betlehem, jättää tänä jouluna kaikki perinteiset jouluseremoniat väliin. Valtavat, taloutta pyörittävät turistivirrat jäävät saapumatta kaupunkiin.

Helsingin Malmilla on surullisen kuuluista kerrostalo, missä muslimien hallitseman tilan käyttäminen ei vastaa rakennusluvan eikä yhtiöjärjestyksen mukaista käyttötarkoitusta. Vuosia kestänyt ”sota” yritetään jälleen kerran lopettaa jopa sopuisasti.

Uskommepa nyt sitten mihinkä tahansa todellisiin tai keksittyihin asioihin, niin yrittäkäämme tänäkin jouluna rauhoittua, uskoa joulurauhan julistukseen ja ennen kaikkea huomioida toisten ihmisten joulurauha. Jos joulurauha lipsahtaa jatkoajalle, niin siitä kiitämme kaikkia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona  Finradio.fm kanavalla maanantaina, joulupäivänä 25.12.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

 

Lisää aiheesta:

Siviiliuskonsota

Uhka demokratialle

Yksi mies ei voi määrätä koko maailmaa

Uskontokuntien jakautuminen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, rauha, diktaattori, joulu, raja, uskonto, sota

Toinen koronajoulu 2021

Lauantai 25.12.2021 klo 17.44 - Kauko Niemi

Joulu.jpg

 

Tämän vuoden joulu tuli ja meni, joulunaika toki jatkuu ja pian olemme vuodessa 2022, joka alkaa melko tiukoilla rajoituksilla. No ainahan joulu on tullut ja mennyt. Joskus työläästi joskus helposti, jopa nautinnollisesti.

Joillekin tämä joulu oli jo toinen piloille mennyt joulu. Mikä sitten on piloille mennyt joulu. Varmaankin sellainen täysin erilainen, kuin mihin on vuosikymmenet tarkkojen perinteiden ja muodollisuuksien säätelemänä tottunut. Joulupukki-ilmoituksiinkin tuli tänä vuonna uusi muoto – Reipas – Raitis – Rokotettu.

Joillekin kuten minulle nämä kaksi mennyttä joulua ovat hieman helpottaneet elämää ja muutoshaluja ja asettaneet hyvät ja huomaamattomat viralliset ohjeet joulun suunnattomasta sähläämisestä luopumiselle.

Itse aloitin tietoisen luopumisen jo noin 25 vuotta sitten, kun luovuin joulukuusesta. Minun joulukuusiperinnehän jountuu lapsuuteen. Jo kesällä kuljettiin metsissä ja tehtiin jouluarvioita kuusista. Keleistä riippuen kuusi haettiin muutamaa päivää ennen joulua sulamaan. Sisälle se saatiin tuoda aikaisintaan aatonaattoiltana.

Tämän takia varmaan en ole koskaan riemastunut jouluhulinasta, joka taitaa alkaa nykyisin jo marraskuun alussa. Ettei vaan jo lokakuun puolella. Joku fiksu tosin hieman helpotti ahdistusta, kun keksi kutsua marraskuun valoja kausivaloiksi. Sitten jollakin aikajänteellä samaiset kausivalot muuttuvat vaivihkaa jouluvaloiksi.

Markkinathan ovat asiaa venyttämällä venyttäneet. Ajanjaksoon on leivottu sinkkujen päivä sekä musta perjantai omine huipputarjouksineen. Tosin jotkut selvitykset olivat aika varmoja, että hintoja hilattiin ennakkoon ylös, jotta lain mukaan voidaan tarjoilla huikeita alennusprosentteja. Nopeat innostujat saattoivat mennäkin halpaan, vaikka todellinen hintataso selviää muutamassa minuutissa googlaamalla.

Apu-lehti on kaivellut arkistoja ja löytänyt artikkeleita, kuinka joulu tuli liian aikaisin jo 130 vuotta sitten.  Onneksi itse kuulunkin enemmistöön, sillä Markus Neuvonen pitää Ylen haastattelussa esiintyneitä todellisia jouluihmisiä lopulta vähemmistönä. Juhlien venyttäminen, koska se on kivaa, ei myöskään tunnu hyvältä ajatukselta.


Lahjalla on silloin suurin vaikutus, kun sitä vähiten odottaa. Joulu ei siis pohjimmiltaan tue tätäkään krääsäkauppaa. Mitä se joulu sitten olikaan muutama päivä sitten? Olisiko se ollut pysähtymistä, hiljenemistä, läsnäoloa muutamien tärkeiden ihmisten kanssa. Olisiko tämä sittenkin sen oikean joulun konsepti.

Joululla on myös sanomansa, mutta vain osalle maailman ihmisistä. No miksei kaikille? Maailmassa on keksitty kautta ajankulun monenlaisia tarinoita. Joulun tarina lapsen syntymästä on yksi tarina muiden joukossa. Joulun syvimmät juuret ovat talvipäivänseisahduksessa ja monet kiinalaiset perheet söivät yhteisen illallisen viime viikon tiistaina tietämättä kristillisestä joulusta yhtään mitään.

Voin vain kuvitella millaista mahtaa olla perheessä, jossa ei uskota Jeesuksen tarinaan ja asutaan vaikkapa Suomessa ja lapset käyvät koulussa missä kaverit vouhottavat joulusta ja lahjoista. Minulta loppuisivat ainakin selitykset kesken.

Joulumusiikki on oma lajinsa ja sitä kieltämättä on ikävä. Ei sitä kauppojen tekopirteää pimpeli pompeli musaa, vaan liveä. Nyt kun on ollut - ainakin minulla - kahden vuoden totaalitauko. Olenhan itse kuoroihmisenä kokenut harvinaisen monta kertaa sen sakean tunnelman, kun laulaa sadoille ihmisille. Pikaisen pohdinnan tuloksena uskon laulaneeni 22 vuoden aikana noin tuhannelle ihmiselle jokaisena jouluna.

Erään konsertin jälkeisenä aamuna yllätyin, kun ei mitenkään läheinen työkaverini tuli halaten kiittämään konsertista. Hän oli saanut murrosikäisen poikansa houkuteltua konserttiin ja konsertin jälkeen herkistyneet äiti ja poika olivat jutelleet henkeviä kahteen asti yöllä. Asiallinen puheyhteys oli ollut tätä ennen poikki jo reilun vuoden. Siinä oli laulajalle joululahjaa kerrakseen

Jos tässä olen nyt niskoitellut joulua ja jouluperinteitä vastaan, niin tuon vuosikymmeniä jatkuneen kuusettomuuden lisäksi olen häivyttänyt paisti lahjaboomia, niin myös vaihtanut jouluherkut enempi terveysperusteiseen arkiruokaan. Toki on alle viisi lahjaa tullut tänä vuonnakin ostettua.

Korona on ohjannut mielestäni toimintaa oikeaan suuntaan. Ja jos ennustajaukoksi ryhdyn niin vaikuttaa siltä, että se on kouluttamassa meitä samaan suuntaan myös ensi jouluna.

Luottavaista ja sopeutuvaista Uutta Vuotta kaikille!

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 27.12.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, joulu, perinteet, muutos, rajoitukset, korona. covid 19,

Joulunäytelmän muuttuvat käsikset

Lauantai 22.12.2018 klo 22.26 - Kauko Niemi

Joulusta on tullut minulle olotila, tunne, joka ei tarvitse lahjoja, punaisia pöytäliinoja eikä muitakaan erikseen rakennettuja rituaaleja ja kulisseja.

Ensinnäkin kanttaa olla lukematta niitä kymmeniä mitä ihmeellisempiä keinoja ja neuvoja, joilla joulustressistä selviää. Niillä vain tietämättäsi manipuloit alitajuntaasi kohti joulustressiä. Olen vuosia sitten omaksunut yhden Marttojen välittämän viestin ja siihen olen nojautunut jo vuosia – jos aiot viettää joulun komerossa, niin siinä tapauksessa komero kannattaa siivota. Huikea viisaus! Parasta on kuunnella Jouluradiota ilman minkään hilpattimen tyrkytystä.

Uusien tapojen omaksuminen ja vanhoista eroon pääseminen vie todella pitkän ajan, jos meinaa elää tasapainoisesti joulumieltään pahoittamatta. Juuri niin kuin kaikessa muussakin vaikkapa laihduttamisessa. Yhdessä yössä mieli eikä paino todellakaan muutu mihinkään suuntaan.

Viimeinen kinkku on paistunut omassa keittiössäni joskus 1980 luvun lopulla. Samoihin aikoihin viimeinen joulukuusi sisällä. Viimeinen joulukuusi ylipäätään joskus vähän ennen 1990-luvun puoltaväliä. Seitsemän joulua alpeilla laskettelemassa. Siis valkea joulu kuitenkin. Muutama jouluaaton kävely Nuuksiossa ja useampi joulupäivä Nuuksiossa tulilla ja muutama kerta jopa kynttilä mukana.

Joulutervehdykset ovat vaihtuneet paperista biteiksi ja määrältään noin satakertaiseksi. Joulutervehdys on myös mukavasti se kanava, jossa päivitetään viimeiset kuulumisia.

Tänäkään jouluna ei ole huushollissani piparin piparia, ei kakun kakkua, eikä muutakaan hiilareilla ja sokerilla pursotettua jouluherkkua. Ruoan laatu ja terveys ajavat tälläkin kertaan jouluperinteiden ohitse. Joululaatikoissa tosin yhdistyvät nämä kaksi asiaa oikein hyvin. Laatikot lantusta ja juuriselleristä tai punajuuresta ovat täydellisiä joulun terveysruokia.

Ehkä yksi tärkeimmistä kehityksistä on ollut lupausten pitäminen läheisten kanssa, ettei jouluna osteta tai siis vaihdeta krääsälahjoja. Jos nyt joku tuikitärkeä hankinta on ajoittunut joulun seutuun, niin nimettäköön se sitten joululahjaksi.

Aina kannattaa muistaa se tosiasia, että lahjalla on suurin vaikutus, kun sen saa hetkenä, jolloin sitä vähiten odottaa. Sehän voi olla vaikka tiistailahja. Mutta velvollisuuden ja vuorovaikutuksen nimissä pakettien kanssa panikoiminen ei ole mistään kotoisin paitsi, jos saaja on alle viisi vuotias joulupukkiin uskova henkilö.

Nämä ovat ainakin niitä askelmerkkejä, jotka ovat murtaneet jouluperinteitä hitaasti jo vuosikymmeniä ilman katkeruutta, mielipahaa tai omantunnon tuskia.

En kuitenkaan usko, että syvä suhtautumiseni joulun perimmäiseen sanomaan olisi millään tavoin muuttunut, vaikka käsikirjoituset, rituaalit ja muodollisuudet ovat ympäriltä kadonneet. Jouluyön messu muodossa tai toisessa on kuulunut useimpaan jouluuni

Yksi asia minun joulussani on kuitenkin liki ennallaan. Se on musiikki. Joululauluilla on edelleen vahva asema sisimmissäni. Kertaakaan en ole käynyt raskasta joulua -konsertissa tai vapaaehtoisesti kuunnellut Juisen Sikaa, mutta. . . . .

Joulumusiikki kaivelee sieluni sopukoissa. Sisäistä muutosta on varmaan edesauttanut sekin, että on laulanut kuorossa 22 vuotta joulukonsertteja. Kun konserttirumba oli ohi, niin hiljentyminen ja laskeutuminen varsinaiseen jouluun saattoi alkaa joululaulujen rauhoittaessa ajankulkua.

Sen toki ymmärrän, että tuotan pettymystä ja pahaa mieltä kauppiaille. Joulukuussa talousmenoissa ei juurikaan ole poikkeamaa marraskuuhun tai tammikuuhun verrattua. Kyse ei kuitenkaan ole yltiöpäisestä säästämisestä vaan siitä joulun henkisestä olotilasta, joka ei syntyäkseen vaadi koristelua tai muutakaan rakentelua.

Hei - kyllä minulla palaa kahdetkin led-valot nyt yötä päivää – toiset ikkunassa ja toiset lasipullossa. Asunnon ovessa on joulukoristeena kuusi tonttua, joista yksi  on musta. Siis ei mitään pakkomieltä ota tai jätä periaatteella vaan maltillisella omalla mielellä vauhkoamatta asiasta.

 

Oikein lämmintä ja rauhallista joulua sinulle!

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm jouluaattona 24.12.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, joulukuvaelma, Jouluradio, musiikki, Finnradio,

Pimpeli pompeli joulu häiritsi vain vähän sisäistä jouluani

Sunnuntai 3.1.2016 klo 22.00 - Kauko Niemi

Tämä olkoon jouluraporttini vuodelta 2015. Muutos on selkeä ja vakaa ja jatkunut jo ainakin 25 vuotta, siitä lähtien kun viimeinen joulukuusi ja viimeinen joulukinkku koristivat huusholliani.

Sisäinen jouluni pitää minut voimakkaasti jouluihmisenä, mutta perinteet ja muodollisuudet vain karisevat vuosi vuodelta. Pimpeli pompeli joulu saa olla ja he nauttikoon, jotka muuten eivät joulun fiilistä pysty luomaan tai kuvittelemaan. Kilpavarustelu ei mielestäni kuulu jouluun. Eivätkä sellaiset sanat kuin luxus, pakko ja kiire eivät saisi kuulua jouluun.

Joulukorttien määrä on laskenut viiden vuoden aikana yli 40 prosenttia. Omalla kohdallani tämä oli ensimmäinen joulu, kun korttien määrän pystyi laskemaan kahden käden sormilla. tämähän ei suinkaan tarkoita, etteikö joulutervehdyksiä olisi kulkenut entistä enemmän.

Sisäisen jouluni rakennusaineita ovat pitkälti musiikki, rauha ja hiljaisuus. Jouluni rakentuu jo hyvissä ajoin ennen varsinaista joulua. Yli 20 vuotta olen laulanut kuorossa joka vuosi reilusti yli tuhannelle ihmiselle joulumieltä.

Tänä joulunakin pääkaupunkiseudun kirkoissa kävi 316 000 ihmistä. Ihmiset haluavat kuulla ja ovat vastaanottavaisia joulun musiikillisesta sanomasta. Se on koettavissa itse konserteissa ja ennen kaikkea niissä kommenteissa, jota saa jälkikäteen.

Tänä jouluna vierailimme laulamassa Terhokodissa. Tunteet olivat niin pinnassa, että oli pakko välillä katsella seiniä ja ikkunoista ulos. Tämän jälkeen joulun kaupallisuus siirtyi entistäkin kauemmaksi.

Lapsille joulun yllätyksellisyys ja jännitys on keskeistä tunnelman luontia. Tapasin läheisiäni ja lasten tunnelma tiivistyi kyllä jouluisen käsin kosketeltavaksi.

Perhejoulua vietetään, vaikka väkisin, kun niin muka kuuluu – poliisin mukaan joulunvietto on tänä jouluna sujunut pääosin rauhallisesti, kerrotaan poliisilaitoksilta eri puolilta maata. Poliisilaitosten mukaan poliisia ovat työllistäneet enimmäkseen kotihälytykset, rattijuopot ja tappelut.

Tämän joulun jouluvaellus Nuuksion luonnossa avasi ajatuksia entisestään suhteesta jouluun. Samoilla tulilla oli paljasjalkainen, perheellinen, helsinkiläinen mies, joka vietti jouluaan telttaillen ja nauttien joulun hiljaisuuden ja luonnonläheisyydestä.

Jouluun kuuluu valo ja valaistus. Luonnon spectri jouluna on hyvinkin purppurainen ja valaistuksilla rakennetaan joulun viestejä. Kumpikin taho tarjoaa valokuvaajalle erinomaiset, jopa haastavat olosuhteet kuvaamiseen. Haasteen tuo valon määrän vähyys kaikissa tilanteissa. Valon niukkuus rakentaa myös oman erikoistunnelmansa hautausmaiden kynttilämerelle.

Sitäkin mietin - jos joku käyttää verenpainelääkkeitä tai jotain sydänlääkkeitä, niin ei hän todennäköisesti muuta annoksen koostumusta ja tuplaa annosta joulun takia. Ruoka on tärkein lääkkeemme, miksi sen koostumusta tai annostusta pitäisi muuttaa joulun takia? Jouluun viittaavia keittöpuuhiani oli kaksi. Kuusi joulutorttua. joiden täytteenä oli vuohenjuustoa ja hieman puolukkaa. Ja se toinen imelletty selleri/lanttulaatikko. Yhtään leivonnaista tai muuta makeaa ei ilmestynyt. Eipähän tarvitse viettää katumuspäiviä, niin kuin ei alkoholinkaan takia.

Jouluhan on siinä mielessä poikkeuksellinen aika, että se nostaa tunteet pintaan kaikilla tavoilla. Herkkyysaste on tosi korkea ja pienetkin muistot pilkahtavat pintaa. Vaikkapa se, että lapsuudessani yksi tärkeimpiä asioita oli ennakkoon varata oma paikka lahjalle, paikan suhteen oli varattava myös pieni toleranssi, jos vaikka tuli kaksi pakettia, niin molempien oli mahduttava samaan paikkaan.

Jollekin tämä saattaa vaikuttaa askeettiselta. Minulle se ei ole. Olen oikein sinut itseni kanssa suhteessa jouluun.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, Terho koti, miksi laulan, musiikki

Joulu ei ole päivämäärä, vaan se on mielen tila

Torstai 25.12.2014 klo 10.13 - Kauko Niemi

kallionkirkko.jpg
Eilen jouluaattona tuttavani päivitti Facebookissa tuon otsikon. Se kolahti ja puki yhteen lauseeseen ajatukseni suhteessa jouluun.


Kenenkään ei ole ollut vaikeaa huomata, että olen ”rimpuillut” joulun viettoa vastaan. Joulukinkkua ei ole ollut pöydässäni 25 vuoteen, viimeinen joulukuusi taisi olla noin 20 vuotta sitten. Olisikohan niin, että niin sanotun ”virallisen” joululahjan sain noin 15 vuotta sitten. Joulun kaupallistuminen tökkii pahasti.

Jos joku haluaa antaa lahjan sen takia että olen ollut kiltti, antakoon sen vaikka huhtikuun 23. päivänä. Silloin sen vaikutus on suurin kun sitä vähiten odotan.

Kuten huomaatte prosessi on ollut pitkä ja hidas, mutta määrätietoinen pala kerrallaan. Muistan ensimmäisen joulun ulkomailla. Varmuuden vuoksi hiihtokeskuksessa, jotta olisi ainakin lunta. Oudoltahan se tuntui, mutta seuraavat joulut rinteissä olivat jo helpompia, vaikken silloin vielä hengissä olevia vanhempiani käynytkään jouluna tervehtimässä.

Se mitä tässä muutan on juuri päivämääriä, kellonaikoja, joulupöydän pakkomielteitä ja ennen kaikkea turhia lahjoja. Jouluna voi toki antaa lahjoja, siis sellaisia tarpeellisia, joita tulisi hankittua joka tapauksessa muutenkin.

Pakkomielle päällä hamuamaan jotakin turhaa lahjaa kaapintäytettä, vaikka olisi kuinka nättiä ja söpöä. Olen kokenut sellaisiakin hetkiä, että on ryhdytty laskemaan lahjojen rahallista arvoa ja vertailemaan, kuka on saanut enemmän ja kuka vähemmän.

Kaikesta huolimatta minulle Joulun sanoma ja joulun tunne ei ole heikentynyt yhtään. Pikemminkin sanoisin, että mielessä on nyt paljon enemmän tilaan joulun tunteelle, kun turha hössötys on poistumassa.

Valitsemani suunta tyydyttää minua, vaikken tiedäkään onko se oikea vai väärä, minulle kuitenkin oikea tällä hetkellä. Siksi suurella tyydytyksellä otin vastaan piispa Irja Askolan tämän joulun viestin Jumala ei sanonut, tehkää täydellinen joulu.  Hän sanoi: Teille on syntynyt Vapahtaja.  Enkä nyt ajattele suinkaan raamatun sana tarkkaa tulkintaa, vaan mielen tilaa.

Jouluni on siis kokolailla erilainen kuin lapsuuden jouluni, jolloin suku kokoontui ja aattoiltana saattoi olla viisikymmentäkin ihmistä saman kuusen ympärillä. Tosin lahjoja saattoi olla kappalemäärällisesti vähemmän kuin nyt viidellä hengellä.


Lue myös >> Joulutarinani 2014




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, tunne,

Minun jouluni on nyt vietetty

Maanantai 17.12.2012 klo 22.41 - Kauko Niemi

Tänään oli viimeisten joululaulujen laulantaa. Nyt voisin sanoa, että minun jouluni on vietetty. Toki läheisimpien tapaaminen viikon kuluttua on oma lukunsa.

Tänään oli kahdeksas kerta, kun asetuin tänä jouluna joululauluineni estradille. Jokainen keikka on ollut erilainen. Kaksi ääripäätä lienee Budapestin hulppea tuomiokirkko ja tämän iltainen Itä-keskuksen Matteuksen kirkko, missä kvartettikokoonpanolla. Väliin mahtuu vielä Hartwall-areenan megakonsertti.

Näiden kahdeksan kokemuksen jälkeen ei kerta kaikkiaan tunnu kiinnostavalta sännätä johonkin rihkamakauppaan pakko-ostoksille.

Minun joulutunnelmani syntyy musiikin kautta ja nimenomaan joululaulujen kautta. Sen palautteen kautta, jota yleisöltä saa, että on pystynyt luomaan jouluisen tunnelman ja herkän hetken. Jos nyt lasketaan Maailman Kauneimmat joululaulut areenalla, niin olen ollut osallisena varmaankin 10.000 ihmisen joulumielen kohottamisessa.

Jotkut yksittäiset palautteet ovat olleet niin kauniita ja koskettavia, ettei niiden aitoutta pysty kyseenalaistamaan eikä niputtamaan kohteliaisuusnippuun.

Tämän jälkeen kaikki pimpelipompelit ja kaupalliset tyrkytykset eivät oikein sytytä ja henkisellä tasolla voi todeta, että minun jouluni on nyt vietetty.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, musiikki,

Joulua ylikierroksilla

Perjantai 16.12.2011 - Kauko Niemi

Säpsähdän - jokohan olen nukkunut rokuliin. Siis rokuliin vaikka eihän minulla ole mitään sovittua menoa aamulla. Kello osoittaa, että olen nukkunut puolitoista tuntia ja on kuin olisi täyspitkä, hyvin nukuttu yö takana.

Päätän jatkaa varikkokäynnin jälkeen unia, kunnes kello on 4:50. Nyt on jo niin pirteää, että aloitan aamun niin kuin aina aloitan.  20 sekuntia sen jälkeen kun olen herännyt,  käynnistän tietokoneeni ja samalla syttyvät työpöydän valot ja näen hiissata verhot auki.

Henkilökohtaisiin ongelmiini kuuluu se, etten omaa herätessäni minkäänlaista torkkuvaihetta.
Päätän ottaa Hesarin oven välistä aloittaa aamutoimet. Aamutoimiin on tullut yksi vaihe lisää. Uudessa kahvikoneessa ei ole automaattista käynnistystä. Pitää painaa omin kätösin se päälle. Tosin aiemminkin ajastus oli 06:30 ja tänä aamuna siitä ei olisi ollut apua.

Lasillinen jytyä lattea ja aamiaiseksi tomaatti, jonka suikaleet koristelen savuporojuustolla, käynnistävät päivän höystettynä muutamalla vitamiinipillerillä. Vai käynnistävätkö?

5:57 Sanomatalon sanomiset on skannattu läpi. Ja taas todettu, että olisi kansantaloudellisesti parempi, jos NYT-liitettä ei minulle painettaisi eikä kannettaisi. Liitteen jokainen uudistus on vienyt sen aina vain kauemmas minusta. Ehkä tänään uskon, ettei sitä tarvitse enää avata.

Sade ropisee unettavasti ikkunalaudoille. Unelmat valkeasta joulusta karisevat ja tänään voinee aloittaa joulukortin viimeistelyn ilman lumipeitettä. Kesäisen jouluinen kuva naapuristosta palvelkoon tänä vuonna joulumuistamisia.

Yhdessä naapurin keittiössä palaa aamuviideltä valo. Tosin valo on palanut yötä päivää jo monta vuotta. Sekään ei yllätä.

Aamu ei ole harvinaisuus, muttei jokapäiväinenkään. Ilmeisesti mieleni ja sisimpäni käy ylikierroksilla. Eilen illalla kaksi peräkkäin laulettua konserttia on asettanut solut siihen asentoon, ettei intensiteetti muutamassa tunnissa laannu.

Joulukonsertin laulaminen on minulle jotain muuta kuin kuorolaulua. En tunne mitenkään erityisemmin jännittäväni, mutta kun ensimmäisenä adventtina konsertin aikana keskisyke oli 126, oli se jo selkeästi korkeampi kuin lenkillä.

Mitä enemmän joulua laulan sitä kauemmaksi ajatuksissa siirtyvät joulun hössötykset. Eilisen jälkeen tuntuu aidosti vastenmieliseltä kaikki joulun kaupallisuus. Minun joululleni on käymässä samoin kuin NYT-liitteelle. Tuskin haluan sitä viikon kuluttua edes avata, en ainakaan pakettien muodossa.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: musiikki, joulu, kaupallisuus

Sinut joulusieluni kanssa

Maanantai 27.12.2010 - Kauko Niemi

Tämä joulu oli kuudes peräkkäinen, kun otin järjen käteen ja karistin joulustani kaupallisuuden ja samalla myös pakkotraditiot.
Eihän se niin kovin yksinkertaista ole ollut.

Olisiko sittenkin pitänyt tätä ja tuota. Tuntuukohan se joululta jos ei?

Kuusi vuotta sitten vietin ensimmäisen yksinolojoulun. Tosin osin olosuhteiden pakosta. Silloin ei tuntunut oikealta esittää tekopirteää saati innostua joistain lahjoista tai muusta hössötyksestä. Yksinolo oli silloin ainoa ratkaisu ja pian joulun jälkeen huomasin, ettei se niin hankalaa ollutkaan olla itsensä ja omien ajatustensa kanssa.

En hankkinut lahjoja kenellekään, koska näin oli sovittu. Tosin sopimus ei kaikilta osin pitänyt ja sain paketteja. Ymmärsin kuitenkin antajaa, joka oli puolitiessä. Lahjat eivät olleet varta vasten minulle hankittuja.

Niin sanotusta jouluperinteestä oli jäljellä joitakin jouluruokia, hautausmaalla käynti, yö messu ja jatkuva musiikin soittaminen ja tietenkin omat laulut kuoron konserteissa.

Tuon ensimmäisen poikkeavien bileiden jälkeen joulu on asettunut uomiinsa. Tosin onhan se kestänyt kaikki nämä vuodet. Niin on tiukassa ihmisen muuttuminen ainakin näin vapaaehtoispohjalta.

Tänä jouluna en oikeasti tuntenut huonoa omaatuntoa mistään. Perinneruoka on väistynyt kokonaan. Silti pöydässä oli taivaallisen hyvää ruokaa, eikä sikahyvää. Taivaallisen hyvä on hyvää ja terveellistä. Sikahyvä puolestaan hyvää ja epäterveellistä.

Lahjakauppaan en astunut lainkaan ja nyt muutkin ymmärsivät, että en tarvitse mitään ja huutonetissä on jatkuvasti 10-20 tuotettani myynnissä. Ja jotka siellä eivät muutu rahaksi menevät kirkon kirpputorille. Eikä minulla tunnu olevan suurtakaan tarvetta tulla lahjotuksi.

Missä sitten on minun jouluni. Se on lyhyessä poikani perheen tapaamisessa. Se on musiikissa. Joulukuun 19. päivän iltana viimeisen joulukonsertin jälkeen oli sellainen tunne, että jouluni on ohi. Mutta kyllä oikeesti intoa riitti kuunnella aamusta iltaa joulumusiikkia. Ja onneksi sitä tuli jokaiselta kanavalta. Musiikki puhuttelee niin syvältä, että yksikään teennäinen lahja ei siihen pysty.

Joulu on tietyllä tavalla pakko pysähdys, jonka arvon olen vasta nyt huomannut. Mitään asioita ei oikein voi tai kehtaa hoitaa. Tämän joulun lyhyys ja kelit eivät valitettavasti suosineet ulkoilua. Viiden edelliseen jouluun on kuulunut muutaman tunnin aaton luontovaellus.

Jouluntoivotuksen perinne jatkuu. Se on tosin digitaalisessa muodossa. Innokkaana valokuvaajana teen sähköisen kortin aina itse. Sähköinen viestintä on muuttanut joulutervehdysten luonnetta. Pahvikorttiin en saanut ainuttakaan vastausta. Nyt syntyy ”mitä muuta kuuluu” kierroksia niin että eilenkin kirjoitin reilusti yli 20 vastausviestiä.

Ei siis ole joulu entisensä. En rehellisyyden nimissä sitä entistä kaipaakaan. Olen nyt sinut joulusieluni kanssa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, perinne, musiikki

Kuinkahan moni nukkuu piikkimatolla vielä ensi viikolla

Sunnuntai 27.12.2009 - Kauko Niemi

Jotenkin olen pitänyt australialaisia järkevinä ihmisinä, mutta ei, he käyttivät ei-toivottuihin joululahjoihin yli 600 miljoonaa euroa. Mikähän summa Yhdysvalloissa, jos eBay olisi tehnyt tutkimuksen siellä. Entä Suomessa?


Australialaisten antamista joululahjoista jopa 20 miljoonaa oli tänä vuonna niin huonosti valittuja, että saaja haluaisi päästä lahjasta eroon. Kuinkahan suuri käyttömäärän kasvu on huuto.netillä?

Tyytymättömimpiä lahjoihinsa olivat 18-24-vuotiaat, jotka usein joko piilottivat huonot lahjat tai heittivät ne pois.

Tämä lienee joulun pakkomielteistä pahimpia. Mulla oli nyt viides joulu kokonaan ilman lahjoja. Kieltämättä hieman vieläkin jännittää, josko jonkun kantti pettää ja ilmestyy paketin kanssa.

Joulun tunnelmaa ja sanomaa paketittomuus ei millään lailla ole haitannut. Pikemminkin päinvastoin. Tulee vain hyvä mieli, ettei ole tuhlattu turhaan krääsään. Turhaan tuhlaus on lahja sinänsä, vaikka kauppiaat ovatkin kokonaan eri mieltä. Ymmärrän kyllä heitäkin. Rauta on taottava kun se on kuuma ja joulu on erinomaista hiivaa hysterian nostattamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joululahjat