Sote-valmisteluryhmään nopeasti liuta insinöörejä ohjaamaan lääkäreitäLauantai 10.4.2021 klo 12.39 - Kauko Niemi Hiilihydraattia ja sokeria tunkee jokaisesta raosta.
”Diabeetikot nielevät noin neljänneksen maan sairaanhoidon dollareista. Suoriin diabeteksen hoitokustannuksiin kuluu Yhdysvaltojen diabetesliiton mukaan yli 230 miljardia dollaria (193 miljardia euroa) vuosittain.” ”Diabetekseen tai siihen liittyvään sairauteen kuolee vuosittain noin 270 000 amerikkalaista. Yli 90 prosenttia heistä sairastaa diabeteksen kakkostyyppiä, joka on seurausta geenien, ympäristötekijöiden ja elintapojen monimutkaisesta vuorovaikutuksesta.” Näillä ”faktoilla” aloittaa Helsingin Sanomat aukeaman laajuisen toivoa täynnä olevan juttunsa kuinka Sami Inkisen bisness Virta Healthin ravitsemuksellinen lähestyminen perustuu ketogeeniseen ruokavalioon. Se sisältää niukasti hiilihydraatteja mutta runsaasti rasvaa. Noin 20 000 ihmistä Suomessa sairastuu vuosittain sokeritautiin ja joka viidennellä suomalaisella on esidiabetes, eli sokeritaudin esiaste. Se on sairaus, jossa verensokeri on jatkuvasti koholla. Sairaus kulkee kahdessa luokassa joko synnynnäisesti tai sitten elämäntapatautina. Samainen Helsingin Sanomat järjesti historian suurimman yksittäisen ajojahdin, kun Antti Heikkilä perusteli kirjassaan miksi ja miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa insuliiniresistenssiin eli sokeritautiin ja sen syntyyn. Heikkilällä on tästä asiasta myös yli 20 vuoden käytännön kokemus. Hesarin jututhan ovat lähtökohdiltaan tietenkin erilaiset, vaikka puhuvatkin täsmälleen samasta asiasta. Asiasta, joka taitaa olla jopa vakavampi ongelma länsimaissa kuin korona konsanaan. Helsingin Sanomien tulee kantaa myös vastuu asioiden sekoittamisessa ja sekavan kuvan luomisessa näin keskeisessä asiassa. Heikkilän lynttääminen oli pitkälti kateellisen ja oman egonsa kanssa kipuilevan Juhani Knuutin mobilisoima ajojahti. Inkisen juttu puolestaan taloustoimituksen tekemä huikea amerikkalainen miljoonaunelma. Sami Inkinen on ollut aina mestari lehdistösuhteissaan ja saanut myönteistä näkyvyyttä bisneksilleen. Heikkilän akilleen kantapää on puolestaan täysi ymmärtämättömyys median toimintatavoista. Siis saman ongelman kimpussa sekä Heikkilä että Inkinen ja vieläpä täysin samoilla metodeilla. Ja perässä hiihtäjiähän on myös riittävästi. Ketogeenistä ruokavaliota tuputetaan joka ikinen päivä monella foorumilla. Ja jos ketogeeninen ruokavalio ei kelpaa viranomaisille, niin heiltä on lupa odottaa parempia tutkimuksia ja ohjeita, kuinka insuliiniresistenssi pidetään hallinnassa. Käytäntöhän on jo osoittanut, etteivät viralliset ruokasuositukset siihen pysty syystä tai toisesta. Keinoja pitäisi etsiä sokeri/hiilihydraattiverolla, ruokateollisuuden sääntelyllä ja ties millä. Syytä olisi myös tuoda avoimesti julki kaikki ne tutkimukset, joihin nykyiset suositukset pohjaavat. Kuka on tutkimusten taustalla ja ennen kaikkea kuka on rahoittaja. Ei riitä enää pelkkä yliopiston tai tutkimuslaitoksen nimi. Jos Sami Inkinen onnistuu omassa perusajatuksessaan, että kaikki mitä pystytään mittaamaan, pystytään myös muuttamaan. Tämähän tarkoittaa, että suomalaisen Sote-työryhmään pitää kiireesti palkata liuta hyviä insinöörejä, joiden johdolla toimintaan saadaan riittävästi faktaa ja ennen kaikkea yksilöllisiä mittauksia, joiden mukaan lähdetään toteuttamaan muutoksia terveelliseen suuntaan. Tällä hetkellä kaikki viralliset hoitopäätökset tehdään keskiarvosuositusten perusteella, vaikka samassa perheessä samalla ravinnolla toinen saa diabeteksen ja toinen pysyy hoikkana ja terveenä. Ja byrokratiamme varmistaa, ettei lääkäri eikä muukaan hoitohenkilökunta saa puhua eikä hoitaa muuten kuin näiden keskiarvoisten käypähoitosuositusten tai paremminkin määräysten mukaan. Sen jälkeen kaikki muu onkin sitten luokiteltu puoskaroinniksi. Inkinen taitaa jälleen istua tukevan rahakirstun päällä. Onhan se sääli, että hiilihydraattien laskemiseen perustuva ruokavalio oli käytössä sokeritaudin hoidossa 1700 luvun puolesta välistä asti aina 1980 luvulle. Tuolloin kemiallisesti valmistettu insuliini syrjäytti sen. Luulisi, että liki 300 sadassa vuodessa on joku tutkimuskin tehty ja jonkin verran kokemustakin karttunut. Joka tapauksessa sokeritauti fiinimmin ilmaistuna diabetes on jo räjähtänyt käsiin. Muistetaanhan tästä lähtien aina puhua sokeritaudista, niin kaikki ymmärtävät taudin ja sen aiheuttajan. Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 11.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, diabetes, sokeritauti, Helsingin Sanomat, Sami Inkinen, Antti Heikkilä, Juhani Knuuti, Sote, insuliini, käypähoitosuositus, ketogeeninen ruokavalio, |
Ei tarvitse häävi olla, kun pääsee toisesta sanomaanLauantai 22.8.2020 klo 20.38 - Kauko Niemi Antti Heikkilän ajojahdin aloittanut professori, kuten media häntä kutsuu, Juhani Knuuti julkaisi oman kirjansa – Kauppatavarana terveys. Knuutin kirja on jo ehditty nimittää – Kauppatavarana asennevamma. Ja sitähän Knuutin lausumat ovat vuosien varrella olleet Skeptikkojen tukemana. Tunnustan heti kättelyssä, että ryhdyin innolla seuraamaan Knuutin kolumneja Turun Sanomissa. Siinähän mies, joka perustaa kirjoituksensa faktoihin. Valitettavasti ehkä jo viidennen kolumnin jälkeen niskakarvani, jos siellä sellaisia on, nousivat pystyyn ja ryhdyin miettimään, ettei professori voi olla noin kapeanäköinen. Kunnes selvisi, että herra kerää syystä tai toisesta huomiota itselleen – eli asennevammasta on selvästikin kysymys. Vammasta, joka on jossakin vaiheessa elämää syntynyt ja nyt sille haetaan hyvitystä. Jos ja kun katselen asiaa taas viestinnän näkökulmasta, niin Knuutin onnistuminen tähän asti perustuu pitkälti siihen, että hän ottaa pikkuriikkisen asian voimakkaasti esille ja todistelee kuinka asia ei ole tieteellisesti todistettu oikeaksi. Näin kun unohdetaan kokonaisuus, niin asiahan ihan oikeasti näyttää muka tieteen kannalta uskottavalta ja karulta, vaikkei sillä ole juurikaan merkitystä kokonaisterveyden ja ihmisen terveellisen elämän kanssa. Esimerkkinä vaikkapa Himalajansuolan hippuselliset aineosat, jotka eivät tapa ketään normaalilla suolan käytöllä ja jodiakin saa riittävästi, kun käyttää juustoa, pari, kolme kertaa viikossa nautitusta kalasta sekä 60 vuoden taistelun jälkeen terveellisiksi luokitelluista kananmunista ja merilevää unohtamatta. Mutta Knuutin luomat haitalliset mikrogrammat menivät läpi kuin häkä, jopa tiedetoimittajien seulasta ja professori näytti olleen mediassakin arvonsa väärtti. Knuutin menestyksellisenä metodina on ollut julkaista pienen pieniä ja jopa täysin mitättömiä yksityiskohtia. Hänen ei koskaan olisi kannattanut julkaista kirjaa. Kirja osoittaa nyt knuutimaisesti ilmaistuna vääriä yksittäisiä faktoja, epämääräisyyksiä, vääriä määrityksiä ja tulkintoja. Nyt kun ne ovat kaikki koottuna yksiin kansiin hitaampikin haistaa ja ehtii ymmärtämään pelkällä pikaluvulla, etteivät kaikki palikat ole merkityksellisesti kohdillaan. Se että ovatko mikrogrammat jossakin tapauksessa merkityksellisiä, niin sellaista totuutta ei ole olemassakaan, ei edes professori Juhani Knuutin määrittelemänä. Suurin ongelma kauppatavarassa onkin, että ihminen on kokonaisuus ja tätä kokonaisuutta ei voi palastella, niin että johonkin palaseen vaikutetaan kemialla niin ettei se muka vaikuttaisi muihin palasiin. Se olisi vain oireeseen vaikuttamista. Valitettavasti tämä on koululääketieteen yleisempikin ajattelu. Lääketiedettä, elämäntapaa, perinnöllisyyttä, ulkoisia olosuhteita ei edes Knuuti pysty erottelemaan. Kaikki vaikuttavat kaikkeen ja siksi puhutaan täydentävistä hoidoista. Vastakkainasettelulle ei ole sijaa. Toki Juhani Knuuti on siinä oikeassa, etteivät kaikki kauppojen hyllyillä olevat terveystuotteet ole sellaisia mitä luvataan. Jokaisen pitää olla toki tarkkana, ettei tuhlaa rahojaan sumeilematta. Toisaalta pitää muistaa kuinka hieno järjestelmä ihmisen kokonaisuus onkaan. Kaikki tapahtuu kuitenkin kokonaisuuden kannalta hitaasti. Se että otat tänään 100 mikrogrammaa D-vitamiinia ei tarkoita, että vastustuskykysi on huomenna huippukunnossa. Terveyden kustannuksella rahastaminen on tietenkin väärin, kun ihminen on ongelmiensa kanssa herkässä tilanteessa. Tämähän ei koske vain koululääketieteen ulkopuolella myytäviä tuotteita. Kun lääkäri määrää, niin vaikeampi on pistää hanttiin. Kuinka paljon lääketehtaat käyttävät rahaa lääkäreiden manipulointiin ja auktoriteetin kasvattamiseen suoraan ja julkisuuden kautta. Esimerkkinä parhaillaan ajettava kolesterolin rajan alentaminen. Se toisi maailman laajuisesti yli 3 miljardia dollaria liikevaihtoa lääkeyhtiöille. Samaan aikaan on myös tutkimuksia, ettei kolesteroli olisikaan niin vaarallista, kuin annetaan ymmärtää tieteellisin keinoin. Palatakseni tuohon otsikkoon, niin kumman kirja Heikkilän vai Knuutin on sitten vaarallisempi? Molemmissa on niin paljon virheitä, että joutavat pois myynnistä, jos päätöksiä tehtäisiin virheiden perusteella. Kummassakin on ehdottomuutta aivan liikaa. Se toki voi olla kustantajankin määrittelemä tyylilaji. Itse kun olen vielä lääkkeetön otus, niin taidan aloittaa Heikkilän Lääkkeetön elämällä ja sitten jossain vaiheessa alan lukea Knuutin Kauppatavarana terveys, kuitenkin niin, että yhdistelen molempia täydentäen ja tukien vointiani suoraan kaupan hyllyiltä. Olenhan lain mukaan itse vastuussa terveydestäni, eikä kukaan voi määrätä mitä teen paitsi sitten ihan pimeillä loppumetreillä, ehkä.
Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 24.8.2020 alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
Näitä kannattaa lueskella - kommentteja ja ehdotuksia virheellisten tieojen korjaamiseksi Knuutin kirjasta;
|
|
4 kommenttia . Avainsanat: Finnradio, Juhani Knuuti, Antti Heikkilä, Luonaistuotteet, täydentävät hoidot, Kauppatavarana terveys, Lääkkeetön elämä |
Kannattaako elämää näytelläLauantai 16.5.2020 klo 19.22 - Kauko Niemi Moni ihminen ei lainkaan tyydy olemaan oma itsensä – vai eivätkö he edes tunne itseään sen vertaa, että tietäisi kuinka omaa elämää voi elää, vaan näyttelee ja suorittaa elämää ympäristön ehdoilla. Oman elämän näytteleminen on sikäli työläs homma, että harva muistaa tarkalleen omia roolisanojaan ja rooliesiintymisiään vuodesta vuoteen ja aina jossakin vaiheessa narahtaa ristiriitaisuuksiin. Ulkonäköpaineet ja pintamuoti ovat varmasti ne yleisimmät syyt miksi ihminen erkaantuu omasta itsestään. Pahimmillaan käyttää rahaa enemmän kuin tienaa ulkonäköönsä. Jotkut jopa sortuvat leikkauksiin ja täytteisiin. Joku haluaa näyttää barbilta ja muokkaa itseään huikeilla rahasummilla. Jotkut ovat tunnustaneet ottaneensa velkaa itsensä muokkaamiseksi. Miksi??? Lauantaisessa (16.5.2020) Helsingin Sanomien haastattelussa presidentti Tarja Halonen sanoo - En ole koskaan ollut mikään kaunotar, eikä minua ole kehuttu erityisen viehättäväksi. Olin enemmän ihminen kuin nainen, mikä on vaikuttanut hänen valintoihinsa huipputehtäviin. Halonen kohtasi ulkonäköön ja jopa presidenttikausien aikaisiin laukkuvalintoihin liittyvää arvostelua, ja silloin se myös loukkasi. Kokonaan oman ryhmänsä muodostavat ne, joiden on pakko päästä itsekeskeisesti julkisuuteen keinolla millä hyvänsä. Tässä ryhmässä pahimmasta päästä ovat ne, joiden sisäiset ominaisuudet tai opetellut taidot eivät yllä juuri millekään tasolle, mutta esillä pitää olla. Heitä löydät iltapäivälehtien lööpeistä joka ikinen päivä mitä omituisimmissa yhteyksissä. Tähän kastiin nostan myös turkulaisen lääkäri Juhan Knuutin, joka on tahallaan unohtanut ihmisen kokonaisuutena ja levittää skeptikon terveysviestejä vain yhdellä näkökulmalla. Pahinta on tietysti, että media ei ole vielä tajunnut tätä vedätystä.
No sitten toiseen ääripäähän. ”Ei aavistanut Lintu-Paavolan emäntä, että laulamiseni koskettaisi niin montaa ihmistä! Olen aivan hämilläni! Aivan törkiän kolokosti kiitoksia kaikille viestejä lähettäneille, tykkääjille ja kommentoijille! Arvostan suuresti jokaista kannustavaa ja kiittävää viestiä!” Näin kommentoi Johanna Paavola Facebookissa saamaansa palautetta. Kuorolaulua harrastava Paavola päätti ottaa yleisökseen navetassa olevat lehmät, kun kuoro on koronan takia tauolla. Ensimmäinen soolo esiintyminen jännitti kovasti, mutta aitoudellaan ilman näyttelemistä se pysäytti ja kosketti kymmeniätuhansia kuulijoita ja katselijoita kertaheitolla. Moni julkkisartistiksi vimmalla elämäänsä ja ulkokuortaan rakentava on nyt kateudesta kalpeana. Viime päivinä kohun keskellä on ollut Marko Yrjövuori, joka pitkään oli vaitonainen kun media pyöritti miehen osaamista, erityisesti titteleitä ja asemaa. Yrjövuori on koulutukseltaan hieroja ja tehnyt pitkän työrupeaman 2004 – 2012 Yhdysvalloissa NBA-joukkue Los Angeles Lakersin palkkalistoilla, ehkä myös kehittynyt hierojana ja urheilijoiden auttajana, mutta samalla amerikkalaistunut, sanoisinko trumpimaistunut esiintymisissään liikaa suomalaiseen makuun. STT:n vappuna julkaisema juttu paljasti, että Yrjövuoren mediassa ja kirjoissaan kertomissa tarinoissa on erikoisia ristiriitoja, sillä Yrjövuoren kanssa työskennelleet ihmiset näkevät useita asioita hyvin eri tavalla kuin hieroja itse. STT:n juttu erittelee moneen otteeseen muun muassa käytettyjä titteleitä. Näin tekee tittelinkipeät suomalaiset. Yrjövuori myöntää nyt kuitenkin oppineensa kohusta kantapään kautta. Olen oppinut sen, ettei amerikkalainen lennokas tyyli ole se, millä täällä Suomessa kannattaa itseään brändätä. Niin itsensä brändääminen kuuluu osana näytelmään mitä esitämme, kun suoritamme elämää. Korona on nyt pysäyttänyt monet miettimään elämän suorittamista. Sanotaanko onneksi!
Viime aikojen idolikseni on noussut 26 vuotias Konsta Punkka. Ai kuka Punkka, jolla on 1,3 miljoonaa seuraajaa Instagramissa? Suomalaisista vain Kimi Räikkösellä on enemmän. Hänen suosionsa perustuu puhtaasti mielenkiintoisiin ja oivaltaviin luontokuviin. Hänen luonto- ja kuvaustaitonsa puhuttelevat ja kiinnostavat riittävästi, eikä hänen tarvitse tulla kameran takaa julkisuuteen ja lööppeihin. Punkka ei ole koskaan ole ollut intomielinen luontoharrastaja, vaikka hän lapsena ajatteli, että olisi tosi siistii olla luontokuvaaja. Samalla hän kuitenkin tajusi haaveensa toivottomuuden. Jos haluaisi tienata leipänsä luontokuvilla, pitäisi olla alansa paras. ”Mun kuvaus ei ole niin dokumentaarista, vaan se on mun tyyli tuoda sitä satumaista tunnelmaa kuvaan. Minä annan eläinten kertoa sen niiden ns. tarinan. Se on tällä hetkellä se mun oma visio”, Punkka sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa. Vuonna 2017 Punkka vietti 200 päivää työkeikoilla eri puolilla maailmaa. En kuvannut juuri mitään itselle. Oli vain työtä työn perään jossain ulkomailla. Siitä tulee sellainen ähky, että haluaa tehdä jotain muutakin välillä ihan rakkaudesta lajiin. Tämän blogin aiheeseen liittyvä yksityiskohta paljastuu myös Punkan haastattelussa. Instagram ei kiinnostanut Punkkaa yhtään, sillä se toi hänen mieleensä lähinnä maireat potretit, eikä hän ole selfieihmisiä. Lukiokaveri kuitenkin ehdotti vedonlyöntiä siitä, kumpi saa kuvallaan enemmän tykkäyksiä. Kaveri julkaisi itsestään pullistelukuvan kuntosalilta, mutta Punkan oravakuva päihitti sen mennen tullen. Kun tekeminen on omaehtoisen laadukasta ja tulokset oivaltavia, niin ei tarvitse näytellä olevansa hyvä, eikä rakennella höpöhöpö-kulisseja ja olla tarjolla lööppeihin joka siunaaman käänteessä. Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 18.5.2020 alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Tarja Halonen, Marko Yrjövuori, Juhani Knuuti, Johanna Paavola, Konsta Punkka, |
Hyväksymisen ja ymmärtämisen rajat tiukoillaLauantai 23.11.2019 klo 10.08 - Kauko Niemi Oma suhtautumiseni asioihin tietenkin ratkaisee kaiken, kuinka vakavasti asioihin suhtautuu. Juuri tarkastetun väitöskirjan mukaan pessimisti ei pety vaan kuolee. Tietenkin asioiden ja tapahtumien luonne sävyttää tilanteita arvopohjaisesti. Omaa arvomaailmaa lähellä olevia asioita käsittelee päässään luonnollisesti suuremmalla tunteella kuin itselle arvottomia asioita. Monista asioista selviää pienin vaurioin, kun sivuuttaa ja unohtaa koko homman. Siinä lajissa olen vuosien saatossa ollut aika mestari ja ymmärtänyt muuttaa suhtautumistani omaksi ja muiden onneksi. Nyt on pakko tunnustaa, ettei aina onnistu. Tällä hetkellä on ainakin kolme ihmistä, joiden tekemisiin, sanomisiin ja mielipiteisiin tartun mielessäni aivan liian suurella intesiteetillä. Enkä tunnu pääsevän kovinkaan helpolla yli. Donald Trump, Päivi Räsänen ja Juhani Knuuti. Donald Trump, kuitenkin suurvallan presidentti, on kuin 12-vuotias, joka on päästetty lennonjohtotorniin painelemaan nappuloita. Näin luonnehtii Yhdysvaltain hallinnon sisäpiiriläinen. Koneet menevät kentällä sikin sokin ja osa koneista yrittää kuumeisesti päästä pois kentältä. Trumpin kohdalla olen jo täysin menettänyt toivoni tuohon ihmiseen ja siitä seuraa, etten oikein siedä yhdysvaltalaisia ja heidän systeemejään. Sillä kaiken järjen mukaan Trump olisi pitänyt pystyä erottamaan tehtävästään. Jos niin suuri osa kansasta hyväksyy Trumpin jatkavan, niin asenneilmasto tuossa valtakunnassa ei saa hyväksyntää minun päässäni. En kuitenkaan ole täysin ummikko amerikkalaiselle menolle. Olenhan ollut töissä 17,5 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja tiedän ja tunnen jonkin verran heidän ajatusmaailmaansa. So what? En haluasi ainakaan toistaiseksi matkustaa Yhdysvaltoihin, koska en tuntisi oloani siellä kotoisaksi enkä turvalliseksi. Matkustamisen Unkariin ja Puolaan jätän sovinnolla väliin samoista syistä. Entäs sitten lahkolainen Päivi Räsänen. Yksikään mormoni ja jehovalainen ei onnistuisi saamaan ääntään läpi ikään kuin evlut kirkon päällepäsmärinä, niin kuin Räsänen on onnistunut hämäämään sekä mediaa että ihmisiä. Vastuutonta toimintaa niin sanotulta uskovaiselta ihmiseltä. Jokainen saa uskoa ihan mihin tahansa ottamatta oikeutta omiin käsiin. Eikä minulla ole ketunhäntää kainalossa oman vakaumukseni puolesta. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen selventää asiaa monipuolisesti Helsingin Sanomien haastattelussa kuinka lakia tulkitaan. Toiviainen sanoo, että uskonnonvapauden varjolla ei saa loukata tiettyyn ihmisryhmään kuuluvia. Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa. Näissä tuntemissamme pyhissä kirjoissa sanotaan, että on ihan oikein tappaa kokonaisia kansoja. Jos lyömme toisia tällaisilla Raamatun tai Koraanin lauseilla, silloin käytämme Toiviaisen mielestä väärin pyhien kirjojen sanaa. Toivon vilpittömästi että Räsäsen kohdalla tehdään jokaisessa julkaisussa täysin selväksi, että Räsänen edustaa lakia hipoen vain ja ainoastaan omaa itseään. Lääketieteen maalittajana on onnistunut ihan kohtuullisesti turkulainen Juhani Knuuti. Hän on määritellyt ihan itse lääketieteellisen totuuden, jota ei ole edes tutkimuspohjaisesti olemassakaan. Knuutin kohdalla median tulisi avata silmänsä samoin kuin Räsäsenkin kohdalla. Tehdä roolit selväksi kuka sanoo ja mitä sanoo. Ehkä olen hätäinen – näillekin kolmelle ärsytykselleni löytynee aikanaan ihan ymmärrettävä ratkaisu.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Donald Trump, Päivi Räsänen, Juhani Knuuti, Raija Toiviainen, |
