Avioliittolaki teknisesti oikein, mutta viestinnällisesti provokaatio

Torstai 23.7.2015 klo 11.34 - Kauko Niemi

Kansa on puhunut ja pulinat pois. Lyhyt ja ytimekäs toteamus menneiden vuosien politiikkatantereilta.

Uusi avioliittolaki ja sen kumousyritys on nähtävissä kahdelta kantilta. Teknisesti uudessa kansalaisaloitteessa ei ole mitään virhettä. Sen sijaan viestinnällisesti operaatio on mitä selkein provokaatio suomalaista demokratiaa vastaan. Ja sellaisena sen tulevat enemmistö suomalaisista muistamaan.

Sosiaalisessa mediassa asiaa on jo verrattu vaikkapa siihen, että tehdään aloite naisten äänioikeuden poistamisesta. ”Korjataan” niitä sun näitä aiemmin kansanedustuslaitoksen päättämiä lakeja.

Suomi on demokraattinen kansantasavalta, jota edustaa kansan valitsema eduskunta. Jos eduskunnan enemmistö on päättänyt muuttaa avioliittolakia, niin se on kansan enemmistön tahto, eikä siinä ole teknisesti eikä viestinnällisesti mitään epäselvää.

Se että tällaista päätöstä pyritään nyt kumoamaan, ei viestinnällisesti voi tulkita muuten kuin provokaatiota kansanvaltaa ja suomalaista demokratiaa vastaan.

Tällä operaatiolla tulee olemaan moninaisia seurauksia, joita räsäset ja kumppanit eivät vielä arvaakaan. Hehän ovat vain uppoutuneet johonkin mielikuvitukselliseen ideologiaansa, jolla ei ole mitään totuuden mukaista perustetta tämän hetkisessä elämän menossa.

Demokratian avoin pilkkaaminen avaa ihmisten ajatuksissa monenlaisia reaktioita, vaikka operaatio olisi teknisesti kuinka oikein tahansa. Syntyneiden reaktioiden oikominen ja paikkaaminen on lähes mahdotonta.

Viestinnällinen vahinko on jo tapahtunut ja jos uusi lakialoite pääsisi syystä tai toisesta etenemään, syntyisi siitä demokraattinen sisällissota. Politiikan ja kansanvallan uskottavuus hupenisi sille tasolle, ettei siitä hyvää seuraa yhteisten asioiden hoitamiseksi.

Toivon hartaasti että Päivi Räsänen ja Jukka-Pekka Rahkonen kantavat myös vastuun mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun kerran tällaiselle tielle lähtivät.

1 kommentti . Avainsanat: demikratia, viestintä, Päivi Räsänen, Jukka-Pekka Rahkonen