Hetken hurmurit

Lauantai 11.9.2010 - Kauko Niemi

Olli-Pekka Kallavuo olisi ollut parempi Kallasvuona kuin Nokian toimitusjohtajana. Silloin kun ihminen on oma itsensä hän on uskottava. Nyt Kallasvuolle asetettiin normit Nokian toimitusjohtajasta, jota hän ei luontevasti, ja uskottavasti toteuttanut. Asiasisällöt jäivät taka-alalle.

Esitystalouden hetken hurmurit istuvat aitiopaikalla Espoon teatterissa. Pelkkä esittäminen ei tuo toivottavaa lopputulosta, ei ainakaan silloin kun hihnan päästä pitää tulla ihan oikeita tuotteita.

Esittämisellä pärjää hieman pidempään kun esittämien ei tarvitse muuttua konkretiaksi. Näinhän on Jari Sarasvuon kohdalla. Kohtuuttoman suurta esittämistä 27 miljoonan liikevaihdon yritykseltä.

Sarasvuo voi jatkaa nyt pelkkää esittämistä, kun pääsi eroon Satamasta. Mutta esittäminen on kaukana kun ostaa yrityksen 60 miljoonalla ja pääsee eroon siitä 9 miljoonalla. Tosin hän itse nettosi välistä noin 17 miljoonaa.

Hetken hurmuriksi voi suuressa mittakaavassa luokitella aikoinaan Jan Carlzonin, joka nosti Scandinavian Airlinesin, SAS, ja itsensä lentoyhtiöiden jumalaksi. Sellaista mediaa tai seminaaria ei ollutkaan missä hän ei olisi esittänyt. Nyt tiedämme SAS:n tilan. Pysyvää ei tuostakaan hurmiosta syntynyt.

Aikoinaan kollegani hurmasi kansainvälisissä kokouksissa omilla esityksillään, mutta nousukiito katkesi, kun joku realisti huomasi, että asiakasmarkkinointiin tarkoitetuista rahoista valtaosa kului hänen sisäisten presentaatioiden esittämiseen. Massiiviset kertakäyttöiset videotuotannot eivät olleet halpoja.

Eihän Jorma Ollila ole räiskyvä mediapersoona. Hän on kuitenkin uskottava oma itsensä. Sellainen kun jäyhän suomalaisen pitääkin. Tosin Ollilalla oli juuri oikea aikakehys matkapuhelinmarkkinoilla.

Kallasvuon ulkoinen uskottavuus ei ollut niinkään pahasti pielessä kuin sisäinen uskottavuus. Heti alusta pitäen nokialaiset jännittivät kuinka Kallasvuo esiintyy. Itse asiasisältö jäi sivuseikaksi, kun nokialaiset miettivät kuinka Kallasvuo piti käsiään ja kuinka väkinäistä hänen hymynsä oli. Nokian viestintäkoulutus voisi myös mennä itseensä yrittäessään taivuttaa erilaisia persoonia samaan muottiin.

Kallasvuota verrattiin Nokian sisällä Applen Jobsiin. Hänen olisi pitänyt olla joku muu kuin Olli-Pekka Kallasvuo, jolla kuitenkin on laaja kokemus ja tietämys alasta.

Hurmuriksi hänestä ei ollut, eikä välttämättä olisi ollut tarpeenkaan. Nokia voisi lopettaa nyt kaikilla muillakin tasoilla esittämisen ja miettiä tosissaan mitä hihnan päästä lasketaan ulos. Osaamistahan löytyy, jos sitä osataan oikein kanavoida.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, Kallasvuo, Sarasvuo, SAS