Kuusi vuotta on lyhyt aika kun selvitellään hallintohimmeleitä

Sunnuntai 7.7.2019 klo 8.55 - Kauko Niemi

Vuosia kestäneet hallinnolliset sotkuvyyhdit ja niihin liittyvät rikokset ovat nytkähtäneet viime päivinä hieman eteenpäin, tosin useita vuosia kestäneiden selvittelyjen jälkeen.

Aivan uskomaton Aarnio-case paljasti lainvalvojan, poliisin sisäiset mahdollisuudet vedättää organisaatiota mennen tullen. Aarnion jutussa on niin monta haaraa, että ihmetellä sopii, ettei mikään kupla puhjennut aikaisemmin, ennen kuin yksi nainen paljastaa seksisuhteitaan. Aarnion juttujen tutkinta aloitettiin kuusi vuotta sitten vuonna 2013.

Kittilän kunnan faktojen ja tunteiden sekoilusta ei oikein kukaan ota tolkkua, kuinka hallintoa vedätetään tässäkin tapauksessa. Samaiset kuusi vuotta pyörinyt jupakka jatkunee vielä hamaan tulevaisuuteen, ennen kuin korkeimmassa oikeudessa selviää toimivatko törkeistä virkarikoksista syytetyt kuntapäättäjät tietoisen laittomasti. Välillä ehdittiin jo säätää Lex-Kittilä, jottei vastaavat tapaukset pääsisi rehottamaan.

Nyt, mutta hieman lyhyemmässä mittatikussa paikataan vuoden vanhaa taxilakia, jonka koukeroihin lainsäätäjien mielikuvitus ei riittänyt alkuunkaan ja koko hommasta unohtui asiakas. Bisnes ja luottamus katosivat taksi-alalla.

Auttamattomasti liian laaja ja neljä vuotta kestänyt sotepeli hyytyi kalkkiviivoille – monen mielestä onneksi. Tässähän oli jo enemmän ja vähemmän kysymyksessä kansalaisten terveyteen vaikuttavat asiat.

Vastaaviin maratoneihin ajallisesti ja sisällölliseen mielivaltaisuuteen on luokiteltava kilpirauhashoitoon liittyvä mystisyys. Sitäkin sotaa on käyty jo reilut kuusi vuotta, eikä kukaan vieläkään ymmärrä mistä oikeasti kiikastaa.

Suomessa jo vuodesta 1953 lähtien turvalliseksi todettua ja muualla Euroopassa yleisesti käytössä olevaa kilpirauhaslääkettä suomalaiset lääkärit eivät saa määrätä. Osa lääkäreistä on saanut viranomaisilta oikeuksiensa rajoittavia päätöksiä siitäkin huolimatta, ettei yhtään virallista valitusta ole tehty lääkäreitä kohtaan tämän lääkkeen käytöstä.

Siis kyse ei voi olla lääketieteellisestä syystä tai potilasturvallisuudesta. Nyt olisikin aika ratkoa tämäkin mystinen kuusi vuotinen asia Aarnion ja Kittilän tapaan. Selvittää kuka on astunut kenenkin varpaille ja kuka vetää välistä. Kanteluja näyttävät tekevän pääsääntöisesti toiset lääkärit.

Näiden reilun kuuden vuoden aikana Suomen Terveysjärjestö STJ ry on ollut hoitokiistan vuoksi yhteydessä Sosiaali- ja terveysministeriöön sekä useisiin ministereihin ja muihin virkamiehiin vuosien varrella useaan otteeseen ilman minkäänlaista tulosta.

Kilpirauhasen hoitokiistasta on tehty seitsemän kirjallista kysymystä kansanedustajien toimesta, jotka nekään eivät ole vieneet kilpirauhasasiaa asiallisesti eteenpäin.

Hoitokiistan keskeisenä asiana on, että Valvira pitää T4-lääkettä (Thyroxin) yksinomaisena kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkityksenä. Ja T3-lääkettä kokeellisena hoitona, jota ei potilaille tulisi määrätä, vaikka T3-lääke on ollut markkinoilla jo 1950-luvulta lähtien ja kuuluu lääkkeiden turvallisimpaan luokkaan.

Kuka tahansa suomalainen voi matkustaa vaikkapa Espanjaan, mennä lääkäriin ja saada T3 lääkettä. Ja Suomessa on tosiaan rajoitettu lääkäreiden oikeuksia väärän hoidon takia. Tuorein siirtohan asiassa on se, että kahden lääkärin rajoitukset pysyvät voimassa heidän vietyään asian oikeuskäsittelyyn.

Vähin mitä nyt pitää tehdä, on selvittää jo julkisuuteenkin tulleet epäilyt rakenteellisesta korruptiosta ja toimiiko tässä mystisessä tapauksessa vallan kolmijako-oppi, jonka tarkoituksena on estää vallan väärinkäytökset. Väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta ovat pidettävä erillään. Kyse ei ole mistään pienestä ryhmästä. Kilpirauhaspotilaita on Suomessa  ainakin sata kertaa enemmän kuin Kittilässä asukkaita.

Ihmisen terveyteen vaikuttavien säännösten ja päätösten syntyminen pienessä piirissä niin ettei esimerkiksi lääkäreiden vuosien käytännön kokemus hoitotyössä saa millään tavoin vaikuttaa hänen ammattitaitoonsa, tuntuu melko kohtuuttomalta.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 8.7.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

Pandat tulevat - tulevatko ihmiset

Maanantai 11.12.2017 klo 21.34 - Kauko Niemi

Kun kesä oli kauneimmillaan ja yksi maailman hienoimmista ulkoilukohteista, Liesjärvi kapeine vesien välissä luikertelevine polkuineen tarjosi tuolloin henkeäsalpaavia näkymiä. Paikka johon olen ajanut useammankin ulkomaisen ystäväni kanssa ja esitellyt kappaleen kauneinta Suomea. Samalta alueelta olen yhtenä kesänä jokamiehen oikeudella kerännyt 28 kiloa suppilovahveroita.

Mutta missä tällainen paratiisi oikein onkaan. Sitä kysyivät myös kyseisen kunnan päättäjät – Tunteeko kukaan Tammelaa? Entä tunteeko kukaan Kälviää tai Töysää tai Möksyä. Tosin noilla paikoilla ei tiettävästi olla huolestuneita paikkakunnan brändistä

Tammela haastoi viime kesänä ihmiset jakamaan kokemuksensa ja fiiliksensä Tammelasta. Samalla Tammelassa lähti liikkeelle kunnan tunnettuuteen ja brändimielikuvaan liittyvä kartoitus.

Tammela halusi selvittää, miten hyvin Tammela tunnetaan suomalaisten keskuudessa, mitä kunnasta tiedetään, ajatellaan ja minkälaisia tarinoita Tammelasta kerrotaan. Kunnan isät ja äidit jännittivät tunnetaanko Tammelaa muualla ylipäätään.

Brändit ja tunnettuus ovat tärkeitä myös kunnille, ja niitä on hyödynnetty aivan liian vähän. Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Monesta kunnasta saatetaan tunnistaa vain yksi kohde, kirkko, mikäli se on ollut tiekirkkona ja ainoana kohteena mihin on ylipäätään voinut pysähtyä. Tai jos kirkon maine kiirii riittävän kauas, niin se voi olla todellinen turistirysä kuten Temppeliaukion kirkko Helsingissä liki miljoonalla kävijällä vuodessa.

Suomessa on parhaillaan yksi kunta, joka investoi houkuttelevuuteensa valtavalla riskillä. Ähtärin pandatalo on melkein valmis. Niin on pieni eteläpohjalainen kuntakin: se valmistautuu ottamaan vastaan tunnetuimmat asukkaansa. Pandat tulevat tammikuussa ja ne ovat Ähtärille myös kaikkien aikojen kalleimmat asukkaat.

Eläinpuiston liikevaihto oli viime vuonna runsaat kaksi miljoonaa euroa, jolla tehtiin noin 50 000 euron voitto. Pian valmistuva pandatalo maksaa yli kahdeksan miljoonaa euroa, ja lisäksi tulevat vielä pandojen vuosikulut, joista ison osan haukkaavat varsinkin Kiinan maksettavat vuokrarahat. Puistoon tulee myös kymmenen uutta työntekijää.

Vähimmilläänkin puhutaan siis miljoonasta eurosta vuodessa. Ähtäri ei kerro tarkkoja lukuja.

Kävijöitä eläinpuistossa oli viime vuonna noin 180 000. Jotta pandahankkeessa päästään voitolle, lippuja pitää myydä 100 000 enemmän. Ja kuinka paljon satatuhatta kävijää käyttää muita Ähtärin palveluja ja synnyttääkö kokonaan uutta bisnestä.

Mutta jos paltaan tapaus Tammela, joka on aika normaali suomalaisen kunnan tarina ilman selkeää ja hyödynnettävää brändiä, mielikuvaa kunnasta ei luoda exelissä, vaan se syntyy pitkäjänteisesti tiedostaen jokapäiväisistä asioista.

Laaja kysely ja haastattelut antoivat Tammelalle kylmää kyytiä. Kun kysyttiin ulkopaikkakuntalaisten tietämystä Tammelasta. Vastaajista 64 prosenttia ilmoitti, ettei heillä ei ollut mitään mielikuvia Tammelasta. Haastateltujen joukossa luku oli 87 prosenttia. Tammela sekoitettiin myös esimerkiksi Tammelantoriin Tampereella. Sieltähän saa vain mustaamakkaraa.

Tietämättömyys korostui nuorten 18-29 -vuotiaiden keskuudessa. Nuoret eivät myöskään kokeneet kuntaa kiinnostavana asuinpaikkana tai yrittämisen paikkakuntana. ”Vaikea kiinnostua, jos ei tunne paikkakuntaa”,  kertoi yksi haastatelluista.

Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Tulokset kielivät siitä, että niin Tammelassa kuin monessa muussakin pienessä kunnassa on satsattava brandityöhön ja tunnettuuden luomiseen. Kuntien kohdalla se ei tule olemaan helppoa. Kun brändin rakentaminen yrityksissäkin on tavattoman hankalaa. Kittilä olkoon tässä varoittavana esimerkkinä erilaisten intressien sekasorrosta.

Tammelan esimerkki on erinomainen ja samanlaiseen investointiin kannattaisi monen muunkin paikkakunnan ryhtyä. Ainakin tietäisi millaiset askelmerkit ovat lähtötilanteessa, eikä lähdettäisi saati innostuttaisi yksittäisten mielipiteiden, ja muutaman ihmisen mieltymysten pohjalta.