Terveydenhoito, sairaudenhoito - hyvinvointi

Perjantai 26.11.2021 klo 22.23 - Kauko Niemi

Nokikana_KN213746.jpg

Otetaanpas nyt hieman vaihtoehdoton näkökanta ammattiyhdistysliikkeen rönsyilyyn ja omien rajojen venyttämiseen. Kyseessä siis Lääkäriliitto ja sen hyveellisyyden verhoon kääritty ”puoskarointi.” Kyseessä ei ole enää vahingossa lipsahtanut ilmaisu, vaan aatteellinen, kyseenalainen probakanda.

Omassa ajattelussani jako kahteen ihmisen terveyteen ja sairauteen, vaihtelee varsin paljon yksilöittäin eli geneettisesti. Sellaista tutkittua joukkoa ei ole olemassakaan, jonka pohjalta voitaisiin sanoa, että vain tällainen elämä takaa terveytesi.

Geneettisten ominaisuuksien lisäksi jokainen yksilö tekee ja toteuttaa elämäänsä varsin eri tavalla. Jokainen ihminen on jo Suomen lain mukaan vastuussa omasta terveydestään, eikä sitä kukaan voi määrätä. Vastuussa siitä tuottaako vaikkapa omalla rahalla maksettu hieronta rahan arvoista tulosta. Vastuussa siitä syökö lääkärin viranpuolesta suosittelemia käypähoitosuositusten mukaisia pillereitä vai ei.

Keskiverto ihmistä ei ole olemassakaan ja siksi terveyden- ja sairaudenhoitoa tulisi toteuttaa yksilöperusteisesti.

Terveydenhoito, jota jokainen ihminen hoitaa omien kokemusten ja tietojensa pohjalta arkisessa elämässään - ravinnolla, liikunnalla, kulttuurilla, ihmissuhteilla, luontaishoidoilla. Tähän ei lääkäriä tarvita.  Toisaalta en ole koskaan kohdannut lääkäriä, joka olisi hoitanut minun terveyttäni - en ainakaan ole kokenut sellaista. Lääkäriin olen mennyt jonkun sairauden takia. Tai ihan tarkkaan ottaen olen vuosikymmenten aikana kohdannut kolme lääkäriä, jotka ovat auttaneet terveydenhoidossa. Yksi virkaa hoitava ja kaksi yksityistä lääkäriä.

Sitten kun terveydenhoito syystä tai toisesta pettää astuu kuvioon sairaudenhoito. Siihen tarvitaan operaatioita, joissakin tapauksissa asiaa lievitetään kemialla. Sairaudenhoito astuu rooliin, kun emme ole vaikkapa hoitaneet riittävästi vastustuskykyämme ja pöpö pääsee riehumaan elimistössämme. Sairaudenhoito astuu rooliin, kun emme ole hoitaneet lihasten kuntoa ja menetämme tasapainomme, kaadumme ja katkaisemme käden.

Terveydenhoidon ja sairaudenhoidon raja on toki varsin häilyvä puoleen jos toiseenkin. Yksikään lääkäri ei pysty hoitamaan sairasta potilasta ilman ”puoskarointia”, eli lumevaikutusta. Potilaskokemus on aina keskeinen asia, kuinka asiat lähtevät hoitumaan.

Edellä kuvatun työnjaon pohjalta Lääkäriliiton viimeaikaiset puuhat ovat ymmärrettävissä. Jos terveydenhoidon tulokset ovat liian hyviä, niin sairaudenhoitoon ei tule riittävästi asiakkaita ja lääkärit ovat heikoilla. Liiton tehtävä on eittämättä vaikeuttaa kansalaisten terveydenhoitoa levittämällä probakandaa ja puuhaamalla jopa lakia, jolla estetään terveydenhoitoon tarkoitettuja palveluja ja tuotteita.

Ensimmäinen askel asioiden selkeyttämiseksi olisi, että annetaan oikeat ja ymmärrettävät nimet toiminnoille. Kaikkien terveyskeskusten nimet pitää muuttaa sairauskeskuksiksi ja siellä ja sairaaloissa lääkärit hoitavat sairaita.

Yhteiskunta, joka auttaisi jäseniään terveydenhoidossa, järjestää edullisia ja helppoja terveydenylläpitäviä liikuntapaikkoja. Liike on maailman paras lääke. Ihmisten terveyttä voitaisiin seuloa erilaisilla testeillä ja seulonnoilla. Umpimähkäähän ei kannata napsia ihan mitä tahansa – ”puoskarointikin” hiipuisi itsestään. Syöpäseulonnoilla ja vastaavilla on saatu varsin hyviä tuloksia.

Itse olen tarkistanut luulojani monesti muiden muassa Puhdin tai Synlabin testipaketeilla. Mielellään menisin HUSlabiinkin, jos siihen avautuisi mahdollisuuksia. Seuraan nukkumistani ja sen muutoksia siinä missä verenpainetta ja montaa muuta asiaa.

Vastustuskyvyn testipaketti paljastaisi niitä tekijöitä, joilla ihmisen vastustuskyvyn heikkeneminen on perusteltavissa. Millaisella ruokavaliolla ja toiminnalla mittausarvoja saataisiin hilattua paremmiksi ilman luuloja ja virheellisiä tietoja.

Useilla tarjolla olevilla, edullisilla jopa ilmaisilla testipaketeilla siirryttäisiin yksilöllisempään terveyden ylläpitoon, eikä vain arvailuihin byrokratian säätelemin keskivertosuosituksin.

Tavoitteena voisi olla vaikkapa 25 prosentin asiakasmäärän lasku sairauskeskuksissa. Silloin saattaisi löytyä lääkäriltäkin aikaa sairastapauksille enemmän kuin 15 minuuttia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 29.11.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lisää aiheesta;

Alustataloutta voisi käyttää myös hyvän luomiseen – millainen olisi yhteiskunnan näkökulmasta hyvä alusta? – MustRead

Tekniikka kehittyy ja ohjaa meidät pois keskivertoisuuden kierteestä kohti yksilöllisyyttä

Supertietokoneet mahdollistavat yksilölliset syöpähoidot

Ja nyt liikkeelle

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: finnradio.fm, terveydenhoito, sairaudenhoito, Lääkäriliitto, vaihtoehtohoidot,

Yhteen oireeseen kokeillaan yhtä lääkettä

Perjantai 1.10.2021 klo 19.31 - Kauko Niemi

aamu.JPG

 

Kukaan ei voi olla tietämättä, että ihminen on kokonaisuus. Esimerkiksi ihminen kaatuu ja katkaisee kätensä. Lääkäri valtuuksillaan ja taidoillaan parsii se kasaan. Se on vasta ensiapu. Tämän jälkeen pitää selvittää kaatumisen syyt. Olivatko olosuhteet huonot, onko kaatujalla tasapaino-ongelmia, onko kaatujan lihaskunto riittävällä tasolla horjahdellessa? Paljon tärkeitä asioita selvitettävänä tai jonkin ajan kuluttua sama toistuu ja toistuu.

Nyt kun tuota Sotea uudistetaan, niin sopisi miettiä kokonaisuutta ihmisen terveyden kannalta, eikä sitä kuinka kustannustehokkaasti terveyskeskuksen 15 min per potilas ajanvaraus pystytään hanskaamaan. Jos terveyttä hoidetaan yksi oire kerrallaan, rakentaa se tulevaisuudelle kasvavaa hoitovajetta.

Suomi kulkee jostain syystä kokonaisterveyden kannalta katsottuna eurooppalaisessa jälkijunassa. EU:ssa on annettu jäsenvaltioille määräyksiäkansallisista terveydenhuoltosuosituksista. Euroopan unionin komission ehdotuksesta on tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös jo 23.10.2007 jonka 24 kohdan mukaan – ohjelmassa olisi tunnustettava, miten tärkeää on omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen ja sen mukaisissa toimissa olisi otettava tarvittaessa huomioon täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä.

EU:n päätöksenmukainen täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede tulee ottaa tarvittaessa käyttöön, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä. Siis huomioi tai -sana. Eli täydentävien ja vaihtoehtoisten lääketieteenmenetelmistä ei välttämättä tarvitse olla tieteellistä tutkimusnäyttöä, vaan niiden sallittavuuteen riittää myös kliininen näyttö eli kokemusperäinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta.

Tältä pohjalta Suomenkin tulee noudattaa EU:n päätöstä ja synkronoida lääkkeetön rinnakkaishoito kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään.

Suomessa on ajauduttu aivan käsittämättömään sanaharkkaan EU:n suositusten näkökulmasta. Euroopassa on maita, joissa kokonaisuus kehittyy hyvin. Pisimmälle asiat ovat edenneet Sveitsissä vaikkei heidän tarvitse EU:n ohjeita noudattaakaan. Saksa on myös hyvin kehityksen kelkassa. Suomestakin käydään saksalaisilla klinikoilla hoidattamassa itseään kokonaisvaltaisesti.

Espoossa on esimerkiksi otettu edes pieni askel oikeaan suuntaan. Sen vuoden alussa kun täyttää 68v saat nk seniorirannekkeen. Siinä on sähköinen lukija jolla pääset maksutta uimahalleihin, maauimaloihin, kuntosaleihin ja saaristoveneisiin. Lisäksi kaupunki tarjoaa runsain mitoin ohjattua vesijumppaa, lattiajumppaa ja kuntosaliohjausta, ilman eri ilmoittautumista. Liike on lääke ja jokainen lihastreeni vähentää vaikkapa sitä kaatumisriskiä.

Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry lähetti Tiede- ja kulttuuriministerille kannanoton valtion tiedonjulkistamispalkinnon myöntämisestä sekä tuonut ilmi tarpeen saada Suomeen lisää tutkimusta luontaishoidoista.

Liitto on huolissaan, että julkisessa keskustelussa luontaishoitoihin liitetään paljon virheellisiä väittämiä, vaikka luontaishoidoissa on käynyt tutkimusten mukaan miljoona suomalaista, kansalaisia, jotka haluavat omakustanteisesti panostaa omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Kyse ei ole marginaali-ilmiöstä.

Ministeri Antti Kurviselle esitettiin pyyntö, että luontaishoitojen tutkimisen tärkeyttä korostettaisiin suomalaisissa yliopistoissa, jotta saadaan tutkittua tietoa julkistettua luontaishoidoista.

Samalla liitto ottaa kantaa surkuhupaisaan palkinnon jakoon. Ministeriö jakoi Juhani Knuutille tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon syyskuussa 2021. Yksi mainituista valintakriteereistä oli puuttuminen virheellisiin terveysväittämiin. Kuitenkaan Juhani Knuuti ei ole läheskään aina puuttunut terveysväittämiä vastaan tutkitun tiedon avulla vaan omalla asenteellaan. Esimerkiksi hänen teoksensa Kauppatavarana terveys sisältää ainakin 70 virheellistä väittämää luontaishoidoista.

Suomen asiallista ja järkevää kehitystä jarruttaa kaikin keinoin myös Lääkäriliitto. Liitto, joka on ammatillinen liitto siitä missä SAK tai muut vastaavat. Lääkäriliitolle on vain jostain syystä valunut lääketieteellistä vaikutusvaltaa enemmän kuin lääkäri määrää. Liitto on asettanut itsensä ikään kuin virallisten tahojen kuten vaikkapa THL:n yläpuolelle ja sitä kautta he pystyvät pitämään vihollisensa, vaihtoehtohoidot loitolla ja kokonaisvaltaisen terveydenhoidon kehityksen käsijarrun tiukasti päällä.

 

* * * * *

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 3.10.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lisää aiheesta:

Asenteellisuus häiritsee

Fysioterapian professori Hannu Luomajoki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, luontaishoito, Juhan Knuuti, kokonaisterveys, täydentävät hoidot, Antti Kurvinen, Luonnonlääketieteen Keskusliitto, Lääkäriliitto

Lääkäri hyvä, muistathan, että minä valitsen hoitojen vaihtoehdoista

Perjantai 30.7.2021 klo 11.44 - Kauko Niemi

Terveysasema_IMG_4619.jpg

Viranomainen ei edes lääkäri sano viimeistä sanaa, millä vaihtoehtoisilla tavoilla minun terveyttäni hoidetaan.

Tapaus 1 - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos loukkasi potilaslaissa säädettyä potilaiden itsemääräämisoikeutta ohjeistaessaan covid rokotuksia. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Tuoreessa kommentissaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin sanoo, että samat ongelmat ovat toistuneet sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toiminnassa, vaikka niitä on nostettu esiin koronapandemian aikana useaan kertaan.

Tapaus 2 - Hallinto-oikeus on päätöksessään kumonnut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) pari vuotta sitten tekemän päätöksen, jolla se kielsi Maria Nordinin yritystä antamasta tai tarjoamasta Eroon oireista -kurssin yhteydessä sellaisia ohjeita ja väitteitä, jotka voivat aiheuttaa vaaraa terveydelle. Hallinto-oikeuden päätös kumoaa myös Tukesin määräämän 100 000 euron uhkasakon lain vastaisena.

Tapaus 3 - Kilpirauhassotaa on käyty useita vuosia ja potilaita on ajautunut auttaviin hoitoihin Saksaan ja Espanjaan, missä Suomessa kielletyt hoidot ovat täysin normaaleja. Perimmäinen syys taitaa olla oppikiista lääkäreiden välillä, joka ei paljoa potilaita lohduta. Tässäkin tapauksessa on parhaillaan ainakin yksi tapaus hallinto-oikeudessa. Lääkäri Ville Pöntynen on asettanut Valviran viimeistä pilkkua myöten vastuuseen ja nyt odotetaan hallinto-oikeuden päätöstä.

Kaikki varsin tuoreita tapauksia. Kuinka näitä valvojia valvotaan vai saavatko he ainakin STM:n alaisuudessa mielivaltaisesti määritellä kuinka lakeja sovelletaan?

Täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen käytöstä on muodostunut repivä kahtiajako, joka ei auta yhtään ketään. Täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja (CAM) säätelevää lakia toivoo toki ala itsekin. Kuitenkin sellaista, joka perustuu tutkimustietoon. Sellaista tutkimustietoa on kyllä olemassa yllin kyllin eikä tarvitse käyttää ennakko- ja muihin luuloihin tai huhupuheisiin perustuvia tietoja tai maalittaa sopivia uhreja ikään kuin huu haa esimerkkeinä.

Mutta minäpä palaan nyt ihan arkiselle tasolle, jonka olen aina tiennyt, mutten koskaan ole oikein reilusti ja rehellisesti uskaltanut toteuttaa. Nimittäin tuota lain mukaista itsemääräämisoikeuttani terveyden ja sairauden hoidossa. Siis sanonta, että lääkäri määrää tai lääkärin määräys on suomenkielen merkitykseltään täysin virheellinen. Se olisi Lääkäriliitonkin hyvä tunnustaa.

Lääkärin on hoidettava potilasta yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Tuota yhteisymmärrystä kohdallani ei valitettavasti ole juurikaan syntynyt. Viimeisin lääkärissä käyntini oli noin vuosi sitten. Lääkäri luki, luki ja luki sanaakaan sanomatta päätteeltään ties mitä kunnes vähintäänkin yhtä topakasti kuin Raision markkinointijohtaja ilmoittaa, että mitä levitettä minun pitää käyttää leivän päällä. Ja seuraavaksi ilmoitti kirjottavansa lääkemääräyksen statiineista.

Hän ei yhteisymmärryksessä tullut kysyneeksi, että käytänkö ylipäänsä levitteitä. No en ole koskaan elämässäni käyttänyt, saati että hän olisi ollut kiinnostunut siitä, etten käytä nykyisin lainkaan leipää. Ja varmaan näki myös koneeltaan, etten ole koskaan lunastanut niitä aiempiakaan statiinireseptejäni. Minä olin vain hiljaa eikä yhteisymmärrystä syntynyt. Olin yksi vaivainen keskiverto yksilö miljoonista,  jonka on oletusarvoisesti toimittava tutkimusten ja sääntöjen mukaan tietyllä keskivertoisuustavalla, ei yksilönä.

Miksi en aukaissut suutani. Ei ollut ilmassa pienintäkään värinää, että voisi syntyä asiallista keskustelua vaihtoehtoisista tavoista hoitaa terveyttä. Ja kun kerran yksi lääkäri oli vahingossa kirjoittanut minun arvostelun potilaana Kanta.fi julkiselle puolelle, jonka pääsin lukemaan, niin tiesin, että omat ajatukseni olisivat päätyneet terveisiksi seuraaville käynneille. ”Tätä äijää ei kannata hoitaa.” Niin ja sitten lopuksi lääkäri muisti – katsotaanpa vielä se minkä takia tulit tänne.

Lääkärille saattaisi olla jopa hyötyä tietää ravinnostani, liikunnastani, palautumisestani mitä ravintolisiä tai vitamiineja käytän vakituisesti ja mitä satunnaisesti. Ei ole koskaan kysytty ja tuskin uskaltaisin sanoakaan asetelmassa kaikki tietävä lääkäri ja täysin tyhmä, mutta vointiaan joka päivä seuraava potilas.

Tuttavani aukaisi suunsa vaihtoehtoisista tavoista toimia, mistä seurasi, että lääkäri nousi tuoliltaan, käveli ovelle, aukaisi oven ja ilmoitti tuttavalleni varatun ajan olevan nyt loppu.

Jokaisessa lääkärikäynnissä on mukana aina varsin suuri lumevaikutus. Poistut vastaanotolta vitutuksen vallassa ja sen jälkeen kokonaisvaltainen paranemisprosessi nilkuttaakin pahasti. Jokaisen lääkärin pitäisi käydä joku maria nordinin kurssi, jotta oppisi positiivisen vuorovaikutuksen, eikä kulkea laput silmissä juhani knuutimaisesti pelkkien sponsoroitujen lääketutkimuslukujen kanssa.

Itse käytän jonkin verran terveydenhoitoni pohjaksi itse maksamiani laboratoriokokeita. En väitä, että pystyisin niitä tulkitsemaan samalla tavalla kuin lääkäri. Tiedän kuitenkin, että esimerkiksi kymmenkertaisella D-vitamiiniannoksella, siis virallisiin suosituksiin verrattuna, minun tasoni on noussut 72:sta 168:aan 11 vuodessa. Muutoksen olen mittauttanut kaupallisessa laboratoriossa ilman lähetettä kahden vuoden välein. Entäs sitten? Jatkuvassa flunssakierteessä ollut ihminen ei ole kertaakaan ollut minkäänlaisessa räkätaudissa näinä vuosina. Olisinko voinut keskustella tällaisesta vaihtoehdosta lääkärin kanssa – tuskinpa.

Mittailen aika paljon älylaitteilla tekemisiäni. Eniten minua harmittaa, kun koululääketiede kaikin voimin yrittää kumota niiden merkitystä epätarkkoina tai virheellisinä mittauksina. Yksittäisellä mittauksella ei minun mielestäkään ole merkitystä. Pitkäaikainen muutos kertoo, ollaanko menossa hyvään tai huonoon suuntaan. Voisiko näistä mittauksista keskustella lääkärin kanssa – tuskin.

Esimerkki tästäkin. Ouran sormuksen statistiikka osoittaa, ettei minulla ole palauttavaa syvää unta ikinä kello 02:00 jälkeen nukkumaanmenoajasta riippumatta. Jos haluaa lisätä syvää unta, on se tehtävä aikaistamalla nukkumaanmenoa. Sormuksen statistiikka suosittaa nukkumaanmeno ajaksi 21:15 - 22:15. Tällä ohjeistuksella syvänunen määrä onkin kasvanut reilussa vuodessa kolminkertaiseksi. Entäs sitten? Verenpaineeni on unimuutoksen aikana laskenut lääkkeettömälle tasolle. Lääkärit ovat tyrkyttäneet verenpainelääkkeitä, mutta kertaakaan ei olla kysytty – kuinka nukut ja palaudut. Olisiko tällaisista vaihtoehdoista voinut jutella lääkärin kanssa – tuskin.

Esimerkkini ovat aivan normaaleita täydentäviä tai vaihtoehtoisia terveydenhoitoja, joista mielelläni keskustelisin myös lääkärin kanssa. Minusta näissä ei ole mitään sellaista, joka tarvitsisi Lääkäriliiton, lääkäreiden ammattiliiton himoitsemaa ”puoskarilakia”

Edelleen pidän kiinni oikeuksistani kieltäytyä oireisiin määrättyjen pillereiden syömisestä. Etenkin silloin kun lääkäri ilman tutkimuksia tai kokeita heittää reseptin, että kokeile näitä ja jos ei auta niin kokeillaan sitten jotain toista lääkettä.

Totuuden nimessä olen tavannut yhden lääkärin, joka on pelkällä puheella kahdesti parantanut minut. Ohjeet olivat hyviä ja otin vakavasti vastuun itselleni toteuttaessani lääkärin suosituksia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 2.8.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradi.fm, vaihtoehtohoidot, THL, TUKES, Valvira, STM, Lääkäriliitto, Oura,

Kuusi vuotta kestäneeseen lääkärien uskonsotaan ei löydy ratkaisua

Lauantai 4.8.2018 klo 19.53 - Kauko Niemi

Suomessa käydään omituista lääkärisotaa, joka on alkanut jo reilut kuusi vuotta sitten. Alkulaukauksen on synnyttänyt kiista kilpirauhashoidossa käytettävä lääkitys.

Ja niin kuin kaikilla kunnon uskonsodilla on taipumus laajentua, niin on tämäkin. Lääkärit ilmiantavat toisiaan. Kirjoittavat tahallaan vääriä potilaskertomuksia, jotteivat joutuisi paljastamaan hoitojaan. Käypähoitosuosituksista on pikkuhiljaa tullut käypähoitopelotteluja, joista poikkeaminen saattaa johtaa varoituksiin tai jopa lääkärioikeuksien rajoituksiin tai niiden menettämisiin.

Varsin surkuhupaisaa on sekin, että lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki vetosi Finnradion haastattelussa 18.7.2018 alkuperäisen kiistan eli kilpirauhashoidossa käypähoitosuorituksiin, vaikkei Suomessa edes ole hyväksyttyä käypähoitosuositusta kilpirauhashoidolle.

 Lääkäriliiton toiminnanjohtaja sanoo samaisessa haastattelussa, että hän on asiassa vain mediatietojen varassa, vaikka hän on itse todistettavasti osallistunut sotaa käsitteleviin kokouksiin.

Kun levitetään pöydälle Valviran, palveluvalikoimaneuvosto PALKOn ja Suomen Endokrinologiyhdistys ry:n asiassa toimivat henkilöt ja heidän kytkökset ei ole lainkaan vaikeaa epäillä niin sanottua rakenteellista korruptiota, mikä mahdollistaa tällaisen toiminnan.

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista ja menettämistä koskevat asiat käsitellään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa. Valvontalautakunta on aikavälillä 2013–22.11.2016 rajoittanut yhteensä 85 eri lääkärin lääkkeenmääräämisoikeutta. Viiden lääkärin kohdalla kyse on ollut kilpirauhashormonivalmisteiden määräämisestä. Tämän ajanjakson jälkeen on tullut lisää kieltoja, joista tuorein ja julkisin on lääkärikeskus Lupauksen johtaja Ville Pöntynen.

Kesän 2013 jälkeen kilpirauhassodasta on tehty seitsemän kirjallista kysymystä Eduskunnalle, Sen enempää ministeri Susanna Huovinen kuin nykyisin ministeri Juha Rehula eivät ole asiaan paneutuneet. Kun vastauksia lueskelin, niin ensimmäisenä mieleen tulee maallikkotoimittajalle, että hyvin on copy/pastattu asiat Valviran sivuilta. Eikä pienintäkään ministerin tai ministeriön näkemystä asiasta ole esillä.

Ja tietenkin eniten huolestuttaa, ettei oikein missään ole virallista kantaa siitä, että yksikään ”väärin hoidettu” potilas ei ole valittanut, eikä syyttänyt ketään hoitovirheestä. Joten uskonsotaa käyvät pääosin lääkärit ja viranomaiset potilaiden kustannuksella.

Se mistä Suomessa soditaan, niin se on muissa Euroopan maissa normaalia. Siis Suomessakin jo 50-luvulta asti käytetyn nyt ”pannaan julistetun lääkkeen” käyttö kilpirauhashoidossa.

No mitäs tuosta yhdestä pienestä kilpirauhasesta. Suomessa kilpirauhasen vajaatoimintaan on kuitenkin määrätty lääkitystä noin 330 000 potilaalle, joten kokemuksia hoidostakin on vähintään yhtä paljon. Kyse on esiintyvyydeltään merkittävimmästä kansansairaudesta heti diabeteksen jälkeen.

Kyseessä on myös sairaus, jonka oireilu vaihtelee hyvinkin paljon eri henkilöillä. Yhtä kaikille samaa patenttiratkaisua ei voi olla. Taudin todentaminen on varsin haastavaa samoin kuin optimi lääkityksen määrän kokeileminen ja löytäminen.

Siis ei ole kyse mistään pienestä ja helposti hoidettavasta ryhmästä. Kaikki eivät toki tarvitse kiisteltyä lisälääkitystä, mutta sitä tarvitsevia potilaita on joka tapauksessa monta tuhatta enemmän kuin se sormissa laskettava asiantuntijaryhmä, joka katsoo oikeudekseen kieltää tämän hoidon jopa poistamalla lääkärioikeuksia. 

Kovasti paljon huolestuttaa lääkärien asema, joista tulee tällä menolla robotteja, jotka toteuttavat käypähoitosuositusta, käypähoitomääräystä, käypähoitouhkausta tapauksesta riippuen. Meistä jokainen terve ja sairas ihminen on aina yksilöllisesti erilainen ja se vaatii lääkäriltä erinomaisen paljon oivallusta sekä kokemusta ja näkemystä ymmärtää missä todellisuudessa mennään.

Lääkärinhommaa ei pitäisi ohjata pelolla ja uhkailulla. Ehtoja ja sanktioita on syytä jakaa vasta sitten kun lääkärin etiikka on todistettavasti pettänyt. Vähän niin kuin kilpailuviranomaiset määräisivät, että ruokaa saa mainostaa tällä hetkellä vain punaisilla kirjaimilla.

Toivoa sopii, että tämä uskonsota voidaan ratkaista neuvottelemalla, eikä vasta sitten oikeusteitse, kun jotain vakavaa ja peruuttamatonta on paljastunut julkisuuteen.

Katselin ja tutkailin myös noita 92 käypähoitosuositusta, Vain viiteen on tehty uudistuksia tai muutoksia tämän vuoden puolella. Jos kaikkein uusin ja tuorein tieto jää käyttämättä siinä pelossa, että lääkärin oikeus olla lääkäri vaarantuu. Käypähoitosuositusten orjallinen seuranta ei vaikuta kovinkaan tuoreelta terveydenhoidon kehitykseltä.

Tehtäköön nyt sekin selväksi, etten kannata ihmisiä koekaniineiksi. Ja tehtäköön sekin selväksi, että lääkäreihin kuten muihinkin ihmisiin mahtuu mukaan vastuuttomia, enkä liputa heidänkään puolesta, vaan liputan niiden lääkäreiden puolesta, jotka tekevät kaikkensa riippumattomasti potilaan hyväksi viranomaisia pelkäämättä ja lääketehtaita suosimatta.

 

Tämä Terveysjärjestö ry:n Merja Lindströmin haastattelu kannattaa myös kuunnella

https://www.facebook.com/finnradio/videos/vb.249763135515729/419547681870606/?type=2&theater

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 6.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kilpirauhanen, Lääkäriliitto, Kati Myllymäki, käypähoitosuositus, PALKO, Endokrinologiyhdistys, Ville Pöntynen,