Torstai 6.6.2013 klo 16.33
Lähdin omalla autolla Helsingin keskustasta, Kalevankadun länsipää, alkuiltapäivästä lentoasemalle. Tämä matka kesti nopeusrajoituksia noudattaen ja ilman vanhoja vihreitä 28 minuuttia.
Lentokentälle ajavat yleiset bussit ilmoittavat ajoajaksi 30-40 minuuttia ja Finnairin bussi 30-35 minuuttia. Todennäköisesti taksi päihittää meidät kaikki, kun ne osaavat ajankohdan mukaan valita nopeimman reitin.
Olen iät ja ajat ihmetellyt sitä miten kallista, 700 miljoonaa euroa maksavaa kehärataa on perusteltu hyvällä yhteydellä lentoasemalle. Samaa ihmetteli Tekniikka&Talous toukokuun alussa otsikolla Kehärata avaa Euroopan hitaimman lentokenttäyhteyden.
Lentomatkustajan painajainen on alku ja loppupään siirtymiset ja odottelut. Se on jo psykologisesti syvällinen ja kova koetinkivi lähteä lennon jälkeen laukkuineen etsimään ja odottamaan hidasta junaa, kun tiedät, että taksiin hypättyäsi olet alle puolessa tunnissa kotiovella.
Kehärata on varmaan sopiva julkinen yhteys sen varressa asuville ja sinne muuttaville ihmisille. Sen on kompromissi ilman todellista arvoa. Lentoaseman matkustajien houkuttelemiseksi onkin tehtävä todella töitä, sillä nykyiset väärät mielikuvat on oikaistava tavalla tai toisella ja kampanjoinnin perusajatusten on oltava jotain muuta kuin numeroita.
Elämäni hienoimman kokemuksen koin aikoinaan Wienin matkalla. Lentoni lähtöportti oli Wienin keskusrautatieasemalla. Siirtyessäni rautatieasemalla junaan olin jo kansainvälisellä alueella ja joku muu hoiti matkalaukkuni SAS:n lennolle kohti Helsinkiä.
