Puiden ja kivien halailua Lapissa

Perjantai 18.9.2020 klo 19.01 - Kauko Niemi

Viime viikolla onnistuin tekemään yhden elämäni hienoimmista matkoista. Todellakin tein koronasta huolimatta matkan. Tein sen Suomeen, tein sen omalla autolla, majoituin yksityiseen mökkiin, enkä tarvinnut ravintolapalveluita enkä muutakaan joukkoistumista.

Lauantainahan matkailun nyörejä höllennettiin. Matkustaminen ulkomaille helpottuu, kun matkailurajoituksia puretaan lauantaina. On mahdollista, että suomalaiset rynnistävät vielä tänä syksynä reissuun, arvioi matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola Helsingin Sanomien artikkelissa.

Minun matkan olisi siis voinut tehdä koska vaan, mutta viime viikon ajoitus onnistui sataprosenttisesti. Pohjois-Suomen ruska näyttäytyi todella kauneimmat piirteensä.

Kuva-albumi ruskasta

Kauneus, luonnollisuus, rauha, hiljaisuus, omaehtoisuus, levon ja liikunnan hyvä suhde olivat ainakin niitä termejä, jotka olivat koko viikon läsnä. Tietenkin niille ihmisille, joille biletykset, baarielämä ovat keskeinen osa elämää, olisi viikko ollut pahempi kuin pääsiäisen piinaviikko konsanaan.

Tuon linkin takaa olevista kuvista suuri osa on otettu Muoniossa, Särkitunturilla. Jos vertaan tuota 7,62 kilometrin ja 13255 askeleen 84 keskisykkeellä tehtyä tunturivaellusta Etelä-Suomen suosittuihin luontokohteisiin, niin silmiinpistävää on, ettei paikalla ollut todennäköisesti käynyt yhtään pussikaljaporukkaa.

Siis yhtään tyhjää kaljatölkkiä tai pulloa ei oltu jätetty luontoon. Luontoa on kunnioitettu myös muutoin siisteydellä. Yhtään eväskäärettä ei matkalla näkynyt, vaikka parkkipaikat ja tien reunustat olivat autoja täynnä ja alueella satoja ihmisiä.

Tietenkin tällaisella luontomatkailulla Suomessa on ainakin tähän aikaan vuodesta sekin ominaispiirre, ettei matkalla ollut yhtään kauppiasta tai muuta tyrkyttäjää. Aikoinaan kun olin käymässä Italiassa. Ja kun porukalla lähdettiin hotellista, mies vastaanottotiskin takana kysyi kohteliaasti, kuinka aiotaan nauttia päivästä? Ja kun saavuimme vaelluspaikkaan, niin siellä oli tarjolla tasan yhtä monta aasia kuin oli meitä turistiakin. Tarjottiin aasikyytiä kohteeseen ja kaikkea muuta.

Siis Särkitunturilla kukaan ei tyrkyttänyt mitään. Ainuttakaan kuppi-, kippo- tai kuksakauppiasta ei tarvinnut väistellä. Kaikessa rauhassa sai halata puita. Ai niin paitsi tunturin laella ei kasva puita, joten piti halata kiviä ja saada niistä luonnon voimaa. Täydellistä.

Toki turistiryntäystä ei näkynyt sen enempää Särkitunturilla kuin Levin kauppakaduillakaan. Tietenkin sääli, ettei tämän enempää matkailijoita ole liikkeellä, etenkään niinhin kohteisiin, joissa suuret investoinnit rasittavat. Koronan vuoksi kotimaan matkailu olisi joka tapauksessa monin verroin turvallisempaa kuin yksikään ulkomaanmatka. Ja päinvastoin alueeilta puuttuvat kansainväliset turistit.

En ole matkailun asiantuntija, mutta suomalainen luonto ja luonnon rauha yhdistettynä liikuntaan on käsittääkseni sen suuri mahdollisuus. Talvellahan se onnistuu jo oikein hyvin, kun liikuntana on hiihto ja laskettelu. Tosin silloinkaan eivät kansainväliset turistit ensimmäisenä kiirehdi alamäkeen, jos näkevät ensimmäistä kertaa elämässään lunta ja sukset.

Muutamia vuosia sitten olin myös sulanmaan aikaan liikkeellä samalla alueella oman fillarini kanssa. Pettymyksiä tuli liki jokaisena päivänä. Levin pyöräreitit loppuivat ”kesken” johonkin kivikkoon. Tuolloin Levillä vakuuteltiin, että pyöräreitistöt olivat vasta rakenteilla. Tällä kertaa pyöräilijöitä näkyikin entistä enemmän ja Levin huipulta lähti uutuuttaan hohtava pyöräreitti alas. Olisiko pyöräily se sulanmaan aktiviteetti, jolla voitaisiin täyttää vajaata kapasiteettia.

Toisaalta jos esimerkiksi sähköpyörän päivähinta on 70 euroa, niin kuin se nyt on, ei tunnu kovinkaan houkuttavalta. Pyöräily olisi siinäkin mielessä inhimillisempää, etteivät kesän itikat ehtisi lentää perässä. Kokemuksesta tosin tiedän, ettei pysähtyminen olisi kovinkaan suositeltavaa. Ja paarmat ehtivät pyöräilijänkin perään.

Vaikka olen nyt kehunut luonnon rauhaa, niin maailmassa on toki paljon ihmisiä, joille rauha ja hiljaisuus sattuu syvältä. Ympärillä pitää olla melua, valoa, muita ihmisiä. Tiedän jopa tapauksen, jossa tunturimajassa järjestetty luxus-illallinen piti keskeyttää, kun ulkomaisia vieraita alkoi hiljaisuus ja pimeys pelottamaan. Ei ole helppo yhtälö markkinointi-ihmisille.

Jos minä olisin yhtä vaikutusvaltainen ja todellisuuden tajuton kuin vaikka Trump, lupaisin kehittää Suomen lappiin geenimuunneltuja itikoita, jotka eivät imisikään verta vaan imisivät ihonalaista rasvaa. Näin olisi kesän turistikausi pelastettu.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 21.9.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miksi minulle tyrkytetään jatkuvasti tamponeja, vaikka olen mies

Maanantai 14.12.2015 klo 9.14 - Kauko Niemi

Internet on täynnä klikkien keräilyä ja roskapostia digitaalista ”suoramarkkinointia”, joka ei käytännössä toimi lainkaan. Ei ainakaan pitkällä aikavälillä yhdenkään mainostajan maine ei kasva väärien tuotteiden pakkotyrkytyksestä oikeille ihmisille.

Nyt näyttää siltä, että pian saavutetaan se hetki, kun vastaanottajat äänestävät näppäimistöllään. Tuore Tulos Helsingin tuore tutkimus kertoo, että eniten käyttäjien hermoille käy roskaposti: 66 prosenttia vastaajista ärsyyntyy mainoksista, joita he eivät ole tilanneet.

Toinen ihmisiä ärsyttävä ilmiö on klikkejä keräävät otsikot, joita kyselyn vastaajista 62 prosenttia piti ärsyttävinä. Facebookissa ryhmä Klikinsäästäjät on jo koonnut yli 85 000 ihmisen ryhmän vastustamaan tällaisia otsikoita.

Kuinka talous- ja toimintavaikeuksissa rypevät mediatalot eivät ymmärrä digitalisen maailman käyttäytymistä. Pakkosyötöllä saa vain vihaisia kontakteja. Vihat saa niskaansa sekä kanavana toimiva media, että mainostava yritys. Kuinka ihmeessä Ilta-Sanomat kuvittelee palvelevan pakkosyötetyllä videomainoksella tuottavan tyytyväisiä kontakteja.  Minulla on kovin harvoin tarvetta tamponeille tai kasvovoiteille ja silti on pakko katsoa alusta loppuun. On jopa sisältöjä, joita ei pääse katsomaan, ennen kuin katsoo täysin kiinnostamattoman mainoksen. Pistää kyllä vihaksi.

Se mitä suoramarkkinointiyritykset myivät aikoinaan vuosikymmeniä paperipostituksiin, osoitteita, tuottaa yritykselle tänään digimaailmassa vain imagotappioita.

Nyt on jo selkeitä merkkejä siitä, että mediatalojen näköalattomuus ja kyvyttömyys synnyttävät uusia yrityksiä Googlen ja Facebookin perässä, siis myös paikallisesti.

Tori.fi toimitusjohtaja Jussi Lystimäki saa vastata millainen on palvelun ansaintamalli, kun siellä ei näy mainoksia. Torin mainos myynti on kuitenkin kasvanut hieman yli 30 prosenttia vuodessa.

Lystinmäki valaisee tuoreessa Facebook-kommentissaan - ei se häiritsevä määrä, vaan kohdennettu ajoitus ja sisältö, joka rakentuu oikein niin mainostajan tuotteen, selattavan tuotekategorian kuin käyttäjän ostomoodin kannalta. Kyllä niitä mainosnäyttöjä tori.fi palvelussa muutama sata miljoonaan viikoittain vilahtaa silmien ohi.

Pitkän linjan digimarkkinointimies Jukka Leino, joka juuri on jättämässä Fonectan ja siirtymässä uuden ajan digiyrityksen Brave Digital Oy:n johtoon, surkuttelee mainonnan kohdentamisen heikkoutta. 65 prosenttia suomalaisista ei koe kohtaavansa kohdennettua mainontaa verkossa tai mobiilissa. Tämä tulos on kotoisin Fonectan ja IROResearchin maaliskuussa 2015 toteuttamasta tutkimuksesta.

Leinon mukaan suomalaiset yritykset eivät oikein tiedä millaisia heidän asiakkaansa ovat tai millaisia he haluaisivat lisää. Kuitenkin kohdistamiseen on olemassa valmiudet, kunhan vain osattaisiin hyödyntää.

Vihdoinkin olisi tiedostettava, että ihminen sietää melkoisen määrän kaupallisia viestejä, jos ne vain ovat omalla kiinnostusalueella oikeaan aikaan. Toki kiinnostusaluekin vaihtuu ja niin pitäisi vaihtua myös mainosten.

Painetun mainonnan metodit eivät toimi digitaalisessa maailmassa. Tätä mediatalot kuitenkin itsepintaisesti yrittävät toteuttaa. Printtilehdessä kun on helppo hypätä mainoksen yli, eikä se hypi silmille tai pölähdä täysillä kaiuttimista.

Ärsytysluvut ovat nyt joka tauksessa niin korkeat kaikissa mittauksissa, etteivät ne voi olla vaikuttamatta asiakassuhteen laatuun. Yhdenkään yrityksen ei kannattaisi enää pelata nykyistä kissa-hiiri-leikkiä käyttämällä ostopostilistoja ymmärtämättä niiden haitallisuutta yrityksen maineelle.

Miksemme nettiraivoa roskapostista

Keskiviikko 21.10.2015 klo 11.11 - Kauko Niemi

Miksi ihmeessä ihmiset eivät suuntaa nettiraivoaan näihin kaiken maailman kasinoihin ja pikavippiyrityksiin. Mediatalojen levikkiosastoille ja ennen kaikkea mitä ihmeellisimpiin roskapostittajiin.

Nyt olen viiden päivän aikana saanut 150 niin sanottua spämmiä. Toki tunnustan että olen joskus avannut vääriä viestejä. Toki tunnustan, että olen vastannut jonkun arvovaltaisen lehden palvelussa olleeseen kyselyyn, joka olikin ostettua tilaa ja kyselyn tehtävänä oli vaan kerätä osoitteita roskapostittajalle.

Toki tunnustan, että tein pari vuotta sitten todella ison virheen, kun käytin viestien lopussa olevaa peruutuslinkkiä. Se olikin todellinen ansa. Todistin heille, että tämä on oikea ja toimiva sähköpostiosoite. Peruutus olikin vahvistus.

Mutta sitä en ymmärrä, eikö näille löydy mitään rotia. Jokainen tehköön mitä bisnestä ikinä haluaa lain puitteissa, mutta jos minä en ole kiinnostunut asiasta, niin eikö minulla pitäisi olla oikeus olla vastaanottamasta näitä viestejä.

Toki roskapostisuodin kerää ne ihan ikiomaan kansioon. Tämän kansion voi tyhjentää kahdella napin painalluksella. Tosin siellä silloin tällöin menee asiapostiakin mukana. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen alle puolet kaikesta maailman sähköpostista on roskapostia. Kesäkuussa roskan osuus oli 49,7 prosenttia kaikesta postista. Kyse ei ole ihan mitättömästä asiasta. Suurin syy laskuun lienee, että huijarit siirtyvät enenevässä määrin sosiaalisen median piiriin.

Ihmettelen että eikö näiltä millään ilveellä voida vaatia toimivaa peruutuslinkkiä. Tai eikö operaattorit pysty rajoittamaan heidän tukkoisten verkkojen turhaa käyttöä. Tämä lienee toiveajattelua. Jonkinlainen nettiraivon lietsominen olisi nyt paikallaan.

Lue myös: Peruutus onkin vahvistus

Miksi mediatalot käyttävät roskapostittajia

Maanantai 27.7.2015 klo 12.48 - Kauko Niemi

Luusi, että entistä ahtaammalla olevat mediatalot hallitsisivat huolellisemmin mainettaan. Tiedän, että toimituksissa tehdään lujasti työtä, luodaan juttutyyppejä ja hiotaan toimintamalleja. Sitten lehtien myynnissä käytetään roskapostittajaa, joka romuttaa kaiken hyvin tehdyn työn.

Toki tiedän, että tämä epätoivo pohjaa levikkilukujen kaunisteluun. Pätkätilauksilla kun niitä voidaan lukuja manopuloida lyhyellä tähtäimellä. Tämä on sitä pakkasella housuihin kusemista.

Taidan perustaa palvelun, missä kaikki roskapostit voi jatkolähettää aina kyseisen lehden päätoimittajalle. Kun hän saisi satoja viestejä päivässä, niin luulisi sisäisen keskustelun käynnistyvän markkinoinnin, toimituksen ja levikkimyynnin välillä millaista kokonaisuutta on tarkoitus rakentaa nyt ja tulevaisuudessa.

Ja ettei olisi epäselvää, niin roskapostittaja on se, jonka lähetyksessä on peruutuslinkki, joka toimii vain vahvistuksena, että kyseessä on toimiva sähköposti, johon voidaan roskapostittaa tämän vahvistuksen jälkeen entistä enemmän.

 

>> Lue myös Peruutus onkin vahvistus

 

 

Pitäisikö ostaa uusi televisio

Lauantai 5.6.2010 - Kauko Niemi

Elämässäni on harvoja asioita, joista jää pitempiaikaisia naarmuja sielunmaisemaan. Yksi niistä on televisiotekniikka ja miksei myös tarjottava sisältö.

Lokakuun 18. päivänä 2005 kello 17:40 siirryin niin sanottuun taulutelevision aikaan. Ennen tuota h-hetkeä minut oli vakuutettu ties kuinka monta kertaa ja ties kuinka monelta taholta, että erillinen digiboxi on ja pysyy.

Yksikään kauppias ei ollut kuullut edes huhuja, että digiboxi istutettaisiin yhdeksi kokonaisuudeksi näytön kanssa.

Menin ja uskoin. Siitäkin huolimatta, että tunnen television sielunelämän, kun olen sellaisen jopa komponentaista rakentanut toimivaksi laatikoksi. Ja satavarmasti tiedän on mahdollista rakentaa minimivaatimukset täyttävä televisio yhdellä virtakytkimellä.

Siis kahvipaketin kokoinen televisio, joka ei järin kallis ollut, mutta siihen sopiva näyttö maksoi tuolloin maltaita, peräti 1699 euroa. Tekniikkahullu kun olen.

Käyttökokemus oli järkyttävä. Parhaalla tahdollanikaan en pystynyt ymmärtämään, että television katseluun pitää käyttää kahta on/off-nappulaa ja kahta kaukosäädintä. Toinen kaukosäätimistä ei ole oikeastaan kertaakaan toiminut näiden vuosien aikana.

Nyt kun avaan päivän aviisin ja katselen televisiomainoksia, internet-tv:stä, joka sisältää kaiken maailman virittimet kaikenlaisiin verkkoihin ja hinta on alle puolet maksamastani. Hieman tuntuu kuin olisi tullut huijatuksi. Hieman on toki siisti ja varovainen ilmaisu.

Lopputulos ei nyt kuitenkaan ole järin katastrofinen. Tekniikkani on piilotettu kiinalaiseen ”ristikytkentä” kaappiin. Virransyöttö hoituu master-pistokkeella, kaikki käynnistyy tai sammuu, kun kytkee virinvahvistimen päälle (tv-ääni tulee siis stereoiden kautta)

Kanavaa vaihdan noin kahdesti kuukaudessa. Tv kun on päällä vain aamuisin ja silloinkin aina YLE:n puolella, missä turha viihdehömppä on pidetty kiitettävän vähäisenä. Kanavanvalitsijallakaan ei siis tarvitse pahoittaa mieltään.

Ohjasiko huijatuksitulemisen tunne ja inhottava käyttökokemus pois tv:n äärestä? Sitä sopii nyt miettiä. Sopii myös arvailla mikä on seuraava askel. Vienkö koko käyttämättömän elektroniikkaläjän sorttiasemalle siitäkin huolimatta että minullekin on tulossa mediamaksu. Minulle se siis olisi nettiradiomaksu.