Kiinasuhteiden hiipumista

Perjantai 2.2.2024 klo 15.31 - Kauko Niemi

Viikon kuluttua lauantaina 10. helmikuuta alkaa uusi vuosi kiinalaisittain. Värikäs ja vauhdikas alkuvuoden juhla on kerännyt tuhansittain ihmisiä Suomi-Kiinaseuran ja Helsingin kaupungin järjestämään juhlaan.

Tämä yhteistyö kesti 17 vuotta, kunnes suurempia julistuksia julistamatta Helsingin kaupungin tapahtumasäätiö ilmoittaa, ettei se enää järjestä Helsingin kiinalaisen uudenvuoden tapahtumaa. Yhden lauseen mittainen tiedonanto asiasta kiinnostuneille, yli 2000 nettiseuraajalle.

Mitään faktaa minulla ei tietenkään ole, mutta tyyli ja teot tarkoittanevat etäisyyttä, pikkuhiljaa, siinä missä yrityksetkin tekevät omia ratkaisujaan ja lisäävät varovaisuutta kiinalaisten kanssa.

Viime viikolla kiinalaiset ilmoittivat ostaneensa Nokian ulos TD Tech yhteisyrityksestä. Kiinan valtion markkinoiden sääntelyviranomainen ilmoitti perjantaina, että Huawei ja kolme muuta yritystä ovat ostaneet Nokian enemmistön TD Techistä.

TD Tech syntyi eri televiestintäuniversumissa vuonna 2005, jolloin Nokia oli maailman suurin matkapuhelinyhtiö ja Huawei oli tuskin tunnettu Kiinan ulkopuolella. Nokia osti 51 prosenttia ja Huawei loput 49 prosenttia.

Koko maailman autoteollisuus horjuu ja heiluu kiinalaisen sähköautotuotannon lupausten ja tekojen välissä. Kukaan ei tarkasti tiedä mikä rooli Kiinan valtiolla on autoteollisuuden rahoituksessa.

Somemaailmassa TikTok on Kiinan aivopesulahja Länsimaille. Pari viikkoa sitten TikTok tuli julki ja väitti ettei se ole edes kiinalainen. Sitkeät tarinat kuitenkin uskovat, että Kiina kerää tietoa länsimaista TikTokin avulla. Kiinalaiseen tyyliin ja tapaan tästäkin puuttuvat faktat.

Tekniikan saralla taistellaan ja tullaan taistelemaan merkittävillä panoksilla. Kiinalainen uusi vuosi ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaikkei se saisikaan suurta ihailua maailmalla. Kiinalainen uusivuosi vastaa meidän jouluamme siinä mielessä, että silloin suvut kokoontuvat viettämään yhteisiä hetkiä.

Kuvaavaa on esimerkiksi vapaan liikkuvuuden vuonna 2013, kun Kiinan rautatiet julkisti omia lukujaan. Sinä päivänä, kun uudenvuoden junalippujen myynti käynnistyi Kiinassa, heidän verkkopalvelussa lippukauppaa kävi yli 280 miljoonaa ihmistä vuorokaudessa. Ehkä VR voi olla salaa tyytyväinen, ettei meillä ole vastaavaa uudenvuodenperinnettä niin kuin Kiinassa.

Ensi viikonvaihteessa vaihtuva lohikäärmeen vuosi perustuu kiinalaiseen kuukalenteriin, se ei osu samaan aikaan meidän vuodenvaihteemme kanssa. Kiinalaisessa kalenterissa on kaikkiaan 12 eri eläintä.

Kiinalainen uusivuosi on Kiinan tärkein juhla. Sitä vietetään 15 päivää, ja se on koko perheen – niin elävien kuin kuolleiden – juhla ja monipuolisten perinteiden ylistystä.

Kiinalaiset uskovat, että ihmisen luonne määräytyy paljolti sen mukaan, missä eläinmerkissä hän on syntynyt. Kiinalaista uuttavuotta viettää noin 20 prosenttia maapallon asukkaista. Monissa Aasian maissa ihmiset saavat lomaa 1-4 päivää uudenvuoden viettoa varten. Kiinassa koulut ovat kiinni kokonaisen kuukauden.

Kiinalainen uusivuosi on ja pysyy riippumatta siitä nähdäänkö Helsingissä lohikäärmeiden tanssia vai ei, mutta suhteet Kiinaan kiikkuvat parhaillaan monenlaisella vaakalaudalla. Jopa presidenttiehdokkaamme mielipiteet Kiinan suhteen ovat erilaiset. Kiinan seuraaminen on vaikeaa, kun kukaan ei julista totuuksia, mutta jatkuvasti tapahtuu jotakin.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 5.2.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

12 eläimen luonteet ja löydä oma merkkisi

 

Kotien tietotekniikassa muutosta ja kysymysmerkkejä

Perjantai 24.2.2023 klo 10.46 - Kauko Niemi

 

Pysähdyin miettimään, että kuinkahan tuolla Microsoftilla oikein menee. Viikon sisällä sain kolmeen laitteeseeni kaikkiaan 24 päivitystä. Windows 10, Windows 11 ja iPhone. Jotain täytyy olla tekeillä näin vilkkaalla hosumisella.

Hosumiseksi tätä voin kutsua, kun yhdestä satsista päivittyi vain puolet ja ilmoitettiin loppujen epäonnistuneen. Epäonnistuneet ilmestyivät toisella yrittämällä mutteivat onnistuneet silloinkaan ja sen jälkeen päivityksiä ei olekaan näkynyt.

Suurin osa ihan tavallisista tietokoneen käyttäjistä joutuu tekemään kohtuu isoja päätöksiä ja kannanottoja omiin työkaluihin parin vuoden aikajänteellä. Omalla kohdallani muutoksen rahallinen arvio on 2000 - 5000 euroa. Riippuen jatkanko windows-maailmassa vai siirrynkö esimerkiksi Apple-maailmaan. Konekantani menee joka taoauksessa uusiksi.

Johtava käyttöjärjestelmä Windows kehitettiin alun perin vuonna 1985. Tarkoituksena oli parantaa kilpailumahdollisuuksia Applen Macintosh-koneita vastaan. Yhteistyötä tehtiin paljon IBM:n kanssa, ja Microsoft oli kehittämässä IBM:n OS/2-käyttöjärjestelmää. Windows 3.0:n julkaisun jälkeen Microsoft sanoutui irti OS/2-yhteistyöstä.

Vuonna 2020 Windows oli suosituin käyttöjärjestelmä työpöytäkäytössä IDC:n mukaan. Käyttöjärjestelmän osuus oli 80,5 prosenttia, kun Chrome OS:llä oli 10,8 prosentin ja macOS:llä 7,5 prosentin osuus.

Microsoft on ottamassa parhaillaan melkoista riskiä, kun Windows 10 ja valtava määrä vielä vanhempia versioita lakkaavat olemasta. Minullakin kaksi kymppikonetta, joita en kohta pysty päivittämään. Se on kertakaikkinen muutos yksittäiselle käyttäjälle.

Itse hankin Windows 11 tabletin reilu puoli vuotta sitten saadakseni todellisen tuntuman ennen lopullista päätöstäni jatkanko 32 vuotista, jokapäiväistä windows-elämääni. Vuonna 1991 näet siirryin Apple-maailmasta windows-maailmaan.

Eittämättä muistuu mieleeni, kun 1990-luvun lopulla toimittajan ominaisuudessa keskustelin Nokian johtoon kuuluvan henkilön kanssa ja utelin, etteikö heitä yhtään pelota Applen tulo puhelinmarkkinoille. Varmaakin varmempana sain selvityksen kuinka he ovat vähintään viisi vuotta edellä teknologisesti ja Apple ei tule koskaan saamaan kiinni tätä etumatkaa.

Tuolloin alkoivat hälytyskelloni soimaan ja jo työni takia seurasin tarkkaakin tarkemmin molempien kehitystä. Enkä lainkaan yllättynyt miksi Nokian puhelimille kävi niin kuin kävi.

Kokemuksen Windows 11 käytöstä eivät ole järin maarittelevia. Pelin henki on enempi ota tai jätä ja jos en käytä konettani heidän haluamallaan tavalla, pälähtää popup ikkunoita ruudulle, missä jatkuvasti kehotetaan käyttämään konetta suositulla tavalla. Melkoista käyttäjän aliarvioimista.

Toki omat tarpeenikin ovat vuosien varrella muuttuneet. Kirjoittamisen lisäksi koneet pyörittävät nykyisin melkoista määrää itseni ottamia valokuvia. Toistaiseksi kaikki W11 oletus lähtee siitä, että kuvat latautuisivat automaattisesti Microsoftin pilveen ja en ole löytänyt sujuvaa tapaa esimerkiksi esivalita samasta kohteesta otettuja kymmeniäkin kuvia. Ja vielä hankalampaa on yhteensovittaa iPhonea ja Windows 11:sta. Toki tämä kaikki on kohdallani kokeneen windows-ihmisen uusien tapojen etsimistä ja harjoittelua.

Tämä antaa viitteitä, ettei käyttöjärjestelmäylivoima luo mitään itsestään selvyyksiä pärjäämiseen. Käyttäjien kannattaa olla hyvinkin valppaina ja tietoisia missä mennään. Pakkomuutos on joka tapauksessa edessä viimeistään 2025, kun Windows 10 tuki on ilmoitettu ajettavaksi alas. Silloin loppuvat nuo tämän blogin alussa kiroamani päivitykset. Silloin menevät vanhat koneet vaihtoon, joita ei voida päivittää uuteen Windowsiin. Silloin mitattaneen suuria muutoksia myös käyttöjärjestelmien markkinaosuuksissa.

Jonkinlaisia ennakkoviitteitä on muutenkin ilmassa. Microsoft ilmoitti tammikuussa vähentävänsä maailmanlaajuisesti 10 000 työntekijää maaliskuun loppuun mennessä. Irtisanomisten taustalla on heikentynyt taloustilanne.

Yhtiöllä oli viime vuoden kesäkuun lopussa 221 000 työntekijää, joista valtaosa työskentelee Yhdysvalloissa.

Suomen Microsoftilla on parhaillaan käynnissä myös muutosneuvottelut. 65 henkilön työpaikka on uhattuna, ja neuvottelut koskevat yhteensä 157 henkilöä. Kaiken kaikkiaan Suomessa Microsoftilla työskentelee 550 henkilöä. Microsoft ei ole julkisesti kertonut muutosneuvotteluistaan.

Kokonaisuuden ohjaaminen ja hallinta ei aina ole helppoa.

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 27.2.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

 

Yhden miehen boikotti voi räjähtää

Sunnuntai 8.7.2018 klo 9.55 - Kauko Niemi

Yhden miehen boikotti ei maailmaa paranna tai toisaaltä rankaise paitsi jos nyt sattuu olemaan joku trump. Tosin someaikana on mahdollista, että yhden miehen bokotti voi räjähtää.

Siitä huolimatta allekirjoittaneelle on elämän varrella syntynyt enemmän tai vähemmän harkittuja boikotteja. Ja varmasti yhdellä jos toisella on huonoja kokemuksia joitakin yrityksiä kohtaan.

Tänäänkin FB kaverini tilitti pitkäsi ja hartaasti kuinka Nordea kyykytti häntä. Ja kommenteista päätellen moni sai tukea pankkisuhteen katkaisuun. No on minullakin historiassa boikotti pankkisuhteeseen. Ensimmäinen asuntolainani evättiin ja pankinjohtaja sanoi, että kun sinä olet niin nuoren näköinenkin. Olin kuitenkin vakituisessa työsuhteessa ja omaa rahaakin olisi ollut melko suuri osa. Tämä boikotti on sitten jatkunut liki 50 vuotta.

Joskus boikotti on hetken pyrähdys. Vaikkapa sellaisissa kaupoissa, joilla on jatkuvasti 70 prosentin alennuskampanjoita. Minulle toiminta tarkoittaa kusetusta ylikorkeilla hinnoilla. Sehän on varmaa, ettei niitä 70 prosentinkaan tuotteita myydä tappiolla.

Turistina en järin suurilla rahoilla helpota vierailukohteiden taloudellista tilaa. Nyt tällä hetkellä en edes pienillä rahoilla halua auttaa Yhdysvaltoja, Puolaa, Unkaria enkä Turkkia.

 Sitten minulla on niitä huijareita boikotissa, jotka kyseenalaisilla tavoilla ajavat epärehellisesti omia etujaan. Tällaisilla yrityksillä on jonkinlainen sisään leivottu epärehellisyyden kulttuuri. Miten sellaiseen voisi luottaa.

Täytyisi tapahtua ihmeitä, jos ostaisin esimerkiksi Volkswagen-konsernin auton. Kaksi pääjohtajaa, johtajat sekä Volkkarilta että Audilta on todettu syyllisiksi. Ei ole sattumaa eikä missään tapauksessa yksittäisiä tapauksia.

Viime syksynä ostin uudet talvirenkaat. Olen yli 20 vuotta ajanut Nokia Renkaiden kitkoilla, luottaen siihen, että ”riippumattomat testit” pitävät paikkansa, eivätkä suosi kotimaisia. No testit varmaan pitivätkin paikkansa, mutta Nokia Renkaat toimitti testeihin kaikkia muuta kuin kaupan hyllyltä saatavia kumeja.

Moitteet toki menevät testien tekijöillekin, jotka ovat nyt viisastuneet vahingosta, ja ostavat testirenkaat nyt ennalta arvaamattomista paikoista. Hakkapeliitat saavat nyt odottaa boikottoni lientymistä.

Kaikkein pisin boikottini, liki 70 vuotta, kohdistuu Valioon. Valion ongelmana on myös yrityskulttuuri. Se ei ole päässyt eroon monopoliajatuksestaan, eikä oppinut siihen, että se palvelee kuluttajia, eikä hallitse elintarvikemarkkinoita.

Arlan tullessa Suomen markkinoille, Valio lähes itki kotimaisen tuotannon ja suomalaisen maidon puolesta. Kutenkin tuli selville, että Valio osti samaan aikaan maitoa Virosta.

Valion sisäistä mentaalia kuvastaa sekin, että toimittajana jouduin pariin otteeseen tukkanuottasille, koska en kirjoittanut heidän mielestään asioita oikein. Minun olisi pitänyt käyttää samoja termejä, joita he käyttivät markkinointikampanjoissaan. Joten Valion tuotteita tarttuu ani harvoin ostoskoriini.

Kaikki esimerkkini ovat yhden miehen boikotteja ja ei varmastikaan kaada yhtäkään mainitsemistani yrityksistä. Kuitenkin some-ajan sytytyslanka on tavattoman lyhyt. Uskonvahvistusta omille kokemuksille ja mielipiteille  jaetaan helposti. Salaisuudet vuotavat aivan varmasti jotain kautta julki ja boikotoijat voidaan laskea hetkessä miljoonissa ja silloin onkin jo tosi kysymyksessä.

Tämä on kuultavissa maanantaina 9.7.2018 klo 13:00 (Espanjan aika) Finnradion taajuudella 104,8 Mhz Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiossa www.finnradio.fm.

 

Osataan tekniikkaa, muttei ymmärretä viestintää

Maanantai 15.1.2018 klo 20.49 - Kauko Niemi

Nokian kohtaloa on arvioitu mennen tullen viime vuosien aikana. Viimeisin Kauppalehden vieraskolumnissa Talent Vectianin Tero Vuorinen kirjoittaa, että Nokian missio oli Connecting People. Todisteet viittaavat vahvasti siihen, että todellisuudessa Nokian dna:han oli kirjoitettu Disconnecting People. Vuorinen pohjaa ajatuksiaan uuteen kirjaan Ringtone.

Niin Ringtone kuin monet aiemmatkin analyysit viittaavat siihen, että Nokia oikeastaan lopetti siihen mistä sen olisi pitänyt toden teolla aloittaa. Siis siitä mihin insinöörit saattelivat teknisesti moitteettomat kännykät. Toki tekniset patentit edelleenkin elättää nykyistä Nokiaa.

Nokia oli teknisesti itsevarma laiteiden tekemisistään. Itse keskustelin pitkään 90-loppupuolella erään Nokian johtajan kanssa heittäen ilmaan ajatuksen, mitä jos Apple tai joku muu tulee häiritsemään markkinoita. Matkapuhelimen käyttöjärjestelmä oli kuuleman niin haastava ja monimutkainen, ettei kukaan saa heitä kiinni kehityksessä. Näin kuitattiin epäilyni.

Vuorinen tulee kolumnissaan siihen tulokseen, että Nokian varsinainen ongelma oli todellisuudessa kyvyttömyys ymmärtää ihmisten välistä viestintää. Tai ylipäätään ihmistä. Kyvyttömyys tuottaa laitteita, joita kuluttajat oikeasti haluaisivat.  Tai oikeastaan kuluttajat eivät halua laitteita vaan haluavat tehdä laitteilla jotakin mielekästä, hyödyllistä tai viihdyttävää.

Tästä tuorein esimerkki varmaa muutama päivä sitten Applen julkaisemat tiedot heidän sovelluskaupastaan. Yhtiön mukaan yksin uudenvuodenpäivänä App Storessa käytiin kauppaa yli 300 miljoonalla dollarilla. Siis yhtenä ainoana päivänä myynti on saman suuruinen kuin suomalaisen keskisuuren yrityksen koko vuoden myynti. Tietysti joku voi vielä ihmetellä, että pyhäpäivänä. Juurikin pyhäpäivänä on nettikaupassa oltava kaikki huippuvireessä. Silloin kun ihmisillä on aikaa tutustua sovelluksiin ja hoitaa uusien sovellusten käyttöönottoa.

Jouluaatosta alkaneen seitsemän päivän ajanjakson aikana AppStoressa käytiin kauppaa puolestaan 890 miljoonalla dollarilla.

Tässä ei ole kyse siitä onko puhelimen painike pyöreä vai soikea, vaan ihmisten välisestä viestinnästä ja yritysten välisestä laajasta yhteistyöstä. Yksin ei pärjää kukaan.

Nokia ei suinkaan ollut ainoa yritys tai kuppikunta, jossa sorrutaan samaan ongelmaan. Luullaan hoidettavan viestintää, mutta vain tiedotetaan itseriittoisesti.

Valitettavasti edelleenkin törmää siihen, että mennään tekniikka, kanavat ja ennalta määritellyt muodollisuudet edellä. Viestinnässä rakennetaan valmiudet, jotta voidaan välittömästi reagoida ja hyödyntää tilanteet.

Pahimmissa tapauksissa tehtäviä hoitavat ihmiset, joilla on organisaation parhaat tai sopivat tietotekniikkataidot. Tällöin on jo naulittu käytännön toiminta täysin vääriin poteroihin.

Lopuksi voisin suositella, että käytät tietoa samalla tavalla kuin rahaa. Kuinka käytät rahaa tuottavimmin. Kun kuulet jonkun uuden asian. Muista aina ensimmäisenä miettiä kenelle tästä tiedosta on hyötyä. Kenen pitää meidän organisaatiossa tämä asia tietää.

Sen jälkeen mieti kuinka kiireesti asia on hoidettava ja vasta viimeiksi mitä kanavia käytät.

Tänään päättyi 30 vuoden yhteiselo nokialaisten kanssa.

Torstai 26.10.2017 klo 22.11 - Kauko Niemi

Se oli vuosi 1987, kun perheen autoon asennettiin Mobiran Talkman. Laite lisäluureineen ja asennuksineen maksoi 24.000 markkaa. Vertailukohtana voi mainita, että samaan aikaan sai upo uuden Ladan reilulla 13.000 markalla. Talkmanilla pystyi tuolloin soittamaan aika monesta paikasta.

Suhteet ovat kovasti muuttuneen. Kallein puhelin taitaa tällä hetkellä iPhone X, jonka saa 1350 eurolla. Tuolla hinnalla ei saa ainuttakaan uutta autoa ja aika kehnon käytetyn.

Matkan varrelta mieleen on jäänyt etappeja muistojamuistoja. Ensimmäinen on ihan 1990 luvun alusta, kun voitin Classic-radion kilpailusta ihan oikean kännyliittymän ja toki hankin kännykänkin. Voittoliittymän numero on edelleen käytössä olevan numeroni.

Seuraava etappi oli 1995, jolloin viimeksi käytin paperista kalenteria. Tosin se oli ensin Palmilla, mutta pian käynnykässä. Samalla voin sanoa, ettei minulta ole kertaakaan vahingossa tai teknisten ongelmien vuoksi kadonnut yhdenkään kännykän muistista yhtään puhelinnumeroa. Yhteystieto siis 1990 vuosikymmenen puolivälistä.

Seuraava etappi on viime vuosituhannen viimeinen vuosi 1999, jolloin fillaroin Helsingistä Venetsiaa ja sovin Soneran kanssa, että kirjoitan matkaraportteja heidän sivuilleen. Kyllähän minä kirjoitinkin, mutta olikohan niin, että 17 päivän aikana löytyi kolme paikkaa mistä onnistuin niitä lähettämään kännykän varassa.

2000-luvulla vauhti kiihtyikin niin, ettei niissä muisteloissa enää ole pysynyt matkassa. Aina vain pienempiä ja monipuolisempia härpäköitä ilmestyy harvase päivä. Toimittajana pääsin eturintamassa niitä hipelöimään mennen tullen.

2010 jälkeen kännykästä tuli minun toinen kamera, jolla voi tarvittaessa soittaa. Tosin tarvetta ei juuri ole, koska samaisten värkien viestintämahdollisuudet ovat niin runsaat.

Toinen kamera sai aivan uuden merkityksen Lumia 1020 myötä. Kameran pixelit riittivät päihittämään tuolloisen järjestelmäkamerani, kuvat sai raw-versioina Photoshoppiin ja ennen kaikkea käsisäädöt olivat riittävän hyvät vaikeisiin kuvausolosuhteisiin.

Minun viimeisin Lumiani on nyt 950, missä edelleen markkinoiden yksi parhaimmista kameroista raw-ominaisuuksineen ja riittävine käsisäätöineen. Lupaan tarjota kahvit jos pystyt kuvistani erottelemaan, mitkä ovat kännykkäkuvia ja mitkä järjestelmäkameran kuvia.

Tähän on vuosien saatossa tultu monien sattumien ja väärien tulkintojenkin kautta tultu. Lumiat ajautuivat sivuraiteelle ja useat sovellukset, joita tarvitsen, eivät koskaan tulleet windows-puhelinten ulottuville.

Näkemiin

- aidot Nokia-sukuiset – nyt siis viimeisen kerran!

 

Neljäs kesä löysässä hirressä

Torstai 9.7.2015 klo 22.06 - Kauko Niemi

Microsoftin rakennemuutokset ja sitä ennen Nokian suurjärjestelyt 2012 ja muut muutokset ovat kaikki ajoitettu kesään. Mikähän suuri viisaus siinäkin mahtaa olla.

Varmaan joku fiksu konsultti on keksinyt tällaisen ajankohdan, sattumaahan se ei voi olla. Samoin kuin potkuja ei pitäisi antaa perjantaina.

Vai onko ajankohdan valinta pelkkää matematiikkaa. Tuottavuus ei laske, kun ihmiset ovat jo valmiiksi puoliteholla kesänvietossa, eikä turhia kuppikuntia pääse muodostumaan ja jarruttamaan työtehoa.

Tuttavani on nyt neljännen kesän löysässä hirressä. Yt-neuvottelun virallinen ilmoitus tuli tänään ja niin se on tullut kolmena aikaisempana kesänä samoihin aikoihin.

Ja sitten kun lomat on vietetty alkaa valjeta jatkuuko loma edelleen. Lomalukeminen vaihtuu lomamiettimiseen. Reilun kuuden viikon kuluttua myös selviää olisiko lomasuunnitelmat pitänyt peruuttaa ja säästää nekin rahat mahdolliseen tyhjäkäyntiaikaan. Olisiko pitänyt muuttaa kaikkien muidenkin kesäsuunnitelmat.

Kesään löysässä hirressä on vaikea tottua. Epävarmuuteen on vaikea tottua edes näin pitkän kokemuksenkaan myötä. Pitäisikö tämä ainutlaatuinen kokemus jo kirjata ansioluetteloon.

Joskohan tämä olisi viimeinen kesä löysässä hirressä.

Myöhästyin seitsemän minuuttia koulutuksesta

Maanantai 16.12.2013 klo 7.15 - Kauko Niemi

Käväisin Jyväskylässä päivän mittaisessa koulutuksessa. Koneet antoivat ajoajaksi kolme tuntia. Säätietojen tarkistuksen jälkeen lisäsin säävaraukseksi 40 minuuttia.

Näillä reunaehdoilla en onnistunut aikataulutuksessani. Matkalla seurasin koko ajan kuinka matka-ajan arvio kasvoi kaiken aikaan. Silti en ryhtynyt yllytyshulluna ajamaan ylinopeutta. Seitsemän minuutin myöhästyminen on minulle kuitenkin iso vi**tuksen asia.  Minulle, joka en koskaan ole sietänyt omaa enkä muiden myöhästymistä.

Myöhästymisen syynä oli se, että Nokian Here elää joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna täydellistä kesää reittien nopeusrajoituksissa.

Tekniikkaa ja operointimallia en tunne, mutta tuntuu, ettei voi olla maailman paras paikkatietopalveluissa ja navigointipalveluissa, jos tiedot eivät pidä paikkaansa.

Helsingistä Turkuun on jopa sähköiset nopeusrajoitukset ja tuntuisi loogiselta, että nopeusinformaatio kulkisi tosiajassa.

Toki ymmärrän, että tienvarressa olevat liikennemerkit ovat voimassa olevia sääntöjä, joiden mukaan sakotetaan tai ollaan sakottamatta.

Here-palvelua en juuri koskaan tarvitse reitin ohjaukseen, vaan sen suunnitteluun ja aikatauluttamiseen. Saapumisaika on joko ennakkoon määritelty tai sitten minulla on tapana aina ilmoittaa päämäärään minuutin tarkkuudella arvioitu saapumisaika.   

Media ajaa ylilyönneillä itsensä karille

Torstai 7.11.2013 klo 14.55 - Kauko Niemi

Julkisen sanan neuvosto saa käyttöönsä järeämpiä aseita torua lehdistön ylilyöntejä. Englannissa mennään vielä pidemmälle ja siellä, sananvapauden tyyssijassa pääministerinkään pokka ei pitänyt niin kuin Hyacinth Bucketin tapauksessa olemme brittiläisittäin tottuneet.

Median olisi jo kiireen vilkkaa ymmärrettävä, ettei sen valta-asema ole entisellään. Ettei tulevaisuutta ja menestystä mitata kävijämäärillä ja sivulatauksilla. Viimeksi mainitut ajavat vain ylilyönteihin, joita nyt on harvase päivä muissakin kuin iltapäivälehdissä. Juuri tämän takia lehdistö sahaa omaa oksaansa ja jos nyt käyttöönotettavat suitset eivät tehoa, joudutaan ajan mittaan rajoittamaan median väärin käytettyä vapautta.

Järisyttäviä muutoksia mediakentässä on muutamia, joita kannattaisi miettiä syvällisemminkin. Menestyksen mittarit pitää muuttaa, jos halutaan, ettei toiminta ohjaudu täysin hakoteille. Kävijämäärien mittaus on iankaikkisen vanha jäänne paperilehtien ajalta. Levikillä perusteltiin mainostajille kuinka hyvä mainosväline kukin lehti on.

Tuohon aikaan tehtiin mammuttikampanjoita muuta kerta vuodessa. Nyt mainostajat hakevat sopivia tapoja olla jatkuvasti läsnä suoraan kuluttajiin. Mikäs siihen on sen parempi kuin netti. Vanhanmallisen mainonnan haikaileminen on medialle suuri harha samaan aikaan kun entiset mainostajat tekevät itseään tykö netissä. Miksi ihmeessä siinä tarvitaan jotain välittäjää.

Ennen myös perusteltiin valintoja, että reklaamin ympäristö on osa mainosviestiä. Nyt tuota ympäristöä sabotoidaan sisältä päin ylilyönneillä, puolivillaisilla väittämillä, tarkistamattomilla tiedoilla, puolitotuuksilla.

Vanhasta kunnon journalismista on enää toteutettavissa luottamus. Kuka tahansa pystyy tarkistamaan netistä taustoja, luomaan oman kantansa asioihin. Jokaisen jutun hyvyys ja sitä kautta myös median hyvyys pohjimmiltaan mitataan kuinka luotettava se on. Luottamuksella erottautuminen pitäisi olla jopa helppoa, koska netti on täynnä kaiken maailman tietoa. Luottamusta ei kuitenkaan rakenneta ylilyönneillä.

Neljännen valtiomahdin auktoriteetti on nykymaailmassa varsin helppo murtaa ja se on jo käytännössä murrettu muutama vuosi sitten, vaikkeivat kaikki toimitukset ole sitä itse vielä huomanneet.

Olen muutamaan otteeseen veikannut seuraavaksi suureksi romahdukseksi Sanomaa. Siellä on ollut ja edelleen kehittynyt samanlainen ylimielisyys läpi organisaation kuin Nokiassa. Nokia tiesi paremmin kuin käyttäjät mitä puhelimessa tarvitsee olla. Nokia tiesi paremmin kuin käyttäjät miten puhelinta pitää käyttää. Asiallinen ja rakentava vuorovaikutus ulkomaailmaan hiipui jo viime vuosikymmenen puolivälissä. Nokian nousu oli aikoinaan nimenomaan vuorovaikutusta suomalaisten korkeakoulujen, operaattoreiden ja käyttäjien kanssa.

Asennevamma oli myös IBM:n kohtalo 1990-luvun alussa, kun ei suostunut kuuntelemaan markkinoita, vaan vähätteli niitä, jotka lähtivät pc-kelkkaan.

Median pariin palatakseni YLE:n radiouutisissatulosjulkistuksen yhteydessä Sanoman Harri-Pekka Kaukonen (nelosesta) sanoo, että teimme hyviä uutisia, mutta ne eivät löytäneet katsojia. Siis norsunluutornista kuuluu viesti, että kansa on tyhmää kun ei ymmärrä mitään hyvistä uutisista. Jos joku tuote syntyy omasta itseriittoisuudesta, eikä mene kaupaksi, niin se ei vaan ole silloin hyvä. Ei ainakaan Sanoman taustavoimilla.

Juuri nyt tätä kirjoittaessa luin Kirkko&Kaupunki-lehteä. Voisin hyvinkin sanoa, että lehti on tällä hetkellä suomen paras journalistinen tuote. Lukijakunnasta valtaosa on passiivisia, mutta silti kirkon jäseniä. Heitä ei todellakaan kannata syyllistää ja härnätä kirkon virallisilla, teologisilla opeilla, vaan pitää heidät kirkon lähellä yllättävillä ja mielenkiintoisilla näkökulmilla.

Tämä lehti ei trollaa ylilyönneillä, vaan avaa ajankohtaisia asioita yllättävistä näkökulmista. Yllättävä asia tai näkökulma on Kirkko&Kaupunki-lehdelle ehkä normaalia helpompaa, kun lukijoilla on erittäin pinttyneet ja yksioikoiset ennakkokäsitykset kirkosta ja sen lähipiiristä.

Huomenna Lumia 1020:aa saa suomalaisista kaupoista

Maanantai 30.9.2013 klo 14.03 - Kauko Niemi

Otin ensimmäiset kuvani Nokia Lumia 1020:lla aivan elokuun lopussa. Tämän jälkeen olen kameraa, puhelinta, eikun puhelinta, kameraa pyöritellyt hyppysissäni. Jopa ottamalla ottanut muutamia testikuvia.

Rajala mainostaa tänään, että huomenna saa ammattitason pokkarin, joka kulkee aina mukana. Kyllä totta on ainakin se, että kulkee aina mukana.

Lumia 1020 on eittämättä hyvä, eittämättä paras kännykkä kamera, jolla olen kuvia ottanut, mutta!

Väistämättä tulee mieleen, että kohderyhmä on kuitenkin miljoonat ihmiset, jotka napsivat kuvia ja jotka haluavat ne heti facebookiin tai muuten jakoon. Ammattilainen joutuu kaivelemaan kuvainformaatiota hieman kauemmin.

Pahin ongelma on virrankulutus. Loma- tai kuvausmatkoille on pakko ostaa kameraan kiinnitettävä lisäakku. Normaalilla akulla ei puoltapäivää kauempaa kuvailla.

Kamera tekee kuvista kaksi versiota. Jakoon sopivat pikkuversiot (1-2 Mt) ja jämäkämpään käyttöön sopivat isot versiot (10 Mt kahtapuolta). Käsittelemättöminä pikkuversiota selvästi prosessoidaan jo kännykässä. Sitä on muun muassa terävöitetty melko paljon. Molemmat kuitenkin jpeg-tiedostoja.

Jpeg:stä huolimatta kaikki kuvankäsittelyohjelmat eivät osaa niitä aukaista suoraan kameran muistista. Kun kopioin ne vaikkapa työpöydälle, niin avautuvat. Jos käyttää esimerkiksi Skydrive-palvelua, niin sinne siirtyvät vain pienet versiot. Isojen käsittelyyn on kännykkä helpointa ja varminta kytkeä usb-kaapelilla koneeseen. Tässä vaiheessa todellakin olisin ollut onnellinen ja varmaan moni ammattilainen, jos isommat fileet olisivat olleet raw-versioita.

Zoomaus on myös suoraa facebook-kamaa. Täysin saman saa aikaiseksi Photoshopilla rajaamalla isoa kuvaa. Tosin pikselithän siinä useimmissa tapauksissa hyvinkin riittävät. Optinen zoom tekisi ihan oikean rajauksen. No optista zoomia ei tietenkään kovin helposti rakenneta tähän kokoon.

Kameran käsisäädöt, siis niitä on ihan oikeasti. Tosin ne loppuvat nopeasti kesken. Myös niiden käyttäminen vaatii jonkinlaista ymmärtämistä valon käyttäytymisestä ja kuinka kohde prosessoidaan biteiksi. Itse olen ottanut kuukauden aikana muutaman sata kuvaa ja arvioni on että omaan makuuni olen halunnut käyttää käsisäätöjä noin 70 prosentissa kuvia. Kuvat kun tuppaavat olemaan aavistuksen ylivalottuneita - varmuuden vuoksi, eikä tämä ole ainoastaan Lumian ongelma. Se on myös minun Canon järjestelmäkameran ongelma.

Itse laukaisinnappula on kuitenkin järkevä, että voit tarkentaa ja mitata valon ja sen jälkeen muuttaa kameraa ennen lopullista kuvaa. Sama tehdään näytöllä napsauttamalla tarkaksi haluttua kohdetta. Jos vaikka kuvattava ihminen halutaan kuvan laitaan tarkaksi. Käsisäädöt loppuvat nopeasti kesken niillä jotka harrastavat luovaa kuvausta ja ovat luopuneet jonkun bittinikkarin väsäämistä automaattiasetuksista.

Aivan sataprosenttisen varma en vieläkään ole, josko tämä olisi minun kakkoskamera. Vaatii edelleen ominaisuuksien kaivelua. Lisää testaamista ääriolosuhteissa. Joka tapauksessa olen jaellut paljon kuvia, joista keskiverto kameran käyttäjä ei enää pysty erottelemaan, onko kuva otettu kännykällä tai isolla kameralla. Esimerkkinä vaikkapa nämä.

(Kuvat toimivat linkkeinä isompiin kuviin) - kumpikin kuva on suoraan kamerasta, mutta kuvaushetkellä käsisäädetty.

Lue myös:  Kakkoskamera hakusessa

Kakkoskamera hakusessa

Maanantai 26.8.2013 klo 21.20 - Kauko Niemi

Kamerareppuni painaa noin15 kiloa silloin kun siellä on koko varustus matkassa ja vielä on jalusta irrallisena kädessä. Silloin sisällä on Canonin 7D –runko ja muutamia kakkuloita sekä kaiken maailman hilpakkaa ja johtoa.

Toisaalta nykyinen puhelimeni Nokia Lumia 820 kuvien taso on keskivertosiedettävä. Sopii hyvin dokumentointiin, kun joku ajaa perääsi tai muuten törttöilee. Rekisterikilvestä saa hyvin selvää. Hyvissä olosuhteissa sillä voi ottaa myös joitakin muistokuvia äkillisestä tapahtumasta, mutta varsinaiseen valokuvaukseen siitä ei ole.

Kakkoskamerahaave on kytenyt pitkään. Siis pokkari, joka menee pockettiin eli taskuun. Mieluusti paidan taskuun. Siis sellainen, joka kulkee aina mukana kuin puhelin. Tähän asti olen pitänyt ehdottomana vaatimuksena raakakuvien taltiointia. Raw-kuvien käsittelyssä minulla on tuhottomasti enemmän informaatiota ja mahdollisuuksia, kuin valmiiksi pakatuissa jpeg-kuvissa, joissa joku tekniikka on puolestani päättänyt mikä kuvassa on tärkeää ja mikä ei.

Kokonsa ja raw-vaatimuksen mukaan sekä runsaine käsisäätöineen kuolauksen kohteena on pitkään ollut Canonin S110. Hinta on pyörinyt Suomessa 399 – 460 haarukassa ja tänään, Rajalan maagisena maanantaina sen saisi 299. Tosin vuosi sitten hinta Hong Kongissa oli 260 euroa. Hinnanpudotus johtuu taas siitä, että uusi malli S120 on juuri tulossa markkinoille listahintaan 499 euroa.

Peilittömät järkkärit vaihdettavine objektiiveineen ovat kaikki niin isoja, että ne vaatisivat jo erillisen laukun, jopa ison sellaisen, jos vaikkapa olisi kaksi objektiivia.

Eilen käsiini osui Nokian Lumia 1020, muutaman kymmenen kuvan ja parin kuvankäsittelyohjelman jälkeen eittämättä jäi hautumaan ajatus josko sittenkin luopuisin raw-vaatimuksesta ja saisin lopputuloksena yhden mukkuran vähemmin taskuuni. Avainnippu, kakkoskamera, puhelin ja lompakko saavat kuitenkin aika pullottavan olon ja riskin, että joku niistä kuitenkin unohtuu johonkin.

Lumian kaikkia koukeroita en nyt yhdessä iltapäivässä ehtinyt selvitellä, mutta se on jo 41 megapikselin kennolla ihan varteenotettava kakkoskamera. Jäi nyt kuitenkin kaivelemaan, että mihin kaikkeen ja kuinka se pikselinsä hyödyntää.

Lumia 1020 0n edelleen kännykkäkamera, tosin erittäin hyvälaatuinen kun taas Canon S120 on oikeesti kamera. Molemmat kyllä toimisivat kakkoskamerana.

Seuraava kuvapari osoittaa selvästi pokkarimaailman ja järjestelmäkameramaailman eron kuvassa.

Kuva toimii linkkinä isompaan kuvaan

Lumia tallettaa kuvasta kaksi versiota. Tämä on isommasta kuvasta ja kuva voimakkaasti rajattu, jonka se hyvin sietääkin.

Järjestelmäkameran kuvan tausta on kauniin pehmoinen objektiivin erilaisen polttovälin takia, eikä häiritse itse pääasiaa.

Kolmas kerta toden sanoo - vai sanooko

Maanantai 17.6.2013 klo 19.43 - Kauko Niemi

Lällärit eli radiopuhelimet ovat hoitaneet rajatun porukan keskinäistä viestintää. Nokia yritti kehittää aikoinaan viestintäratkaisua pienille rajatuille ryhmille ja lanseerasi push-to-talk-mallin. Lynxnet tulee nyt samalla ajatuksella, mutta normaalia matkapuhelinverkkoa ja älypuhelimia käyttäen. Sanooko kolmas kerta toden?

Perspektiivi on mielenkiintoinen. Perusajatus siitä, että jonkun ennalta määritellyn ryhmän pitää pystyä kommunikoimaan nopeasti, luotettavasti ja heti, ei ole hävinnyt mihinkään. Päinvastoin – tällaisia tarpeita nousee kuin sieniä sateella.

Työelämä on täynnä virtuaaliorganisaatioita, kansallisia ja globaaleita projektiryhmiä, päivystysrinkejä, popup-työryhmiä. Se on tämän hetken työelämän kehitystrendi.
Eikä harrastusryhmissäkään ole näkyvissä muuta suuntaa kuin teknisesti tehokas tapa pitää yhteyttä tavalla tai toisella.

Omalla tavallaan Twitter rakentaa samanlaista maailmaa. Tieto välittyy pienten ryhmien välillä, kunhan twitter-maailmassa vain ymmärretään ja luovutaan seuraamasta ja arvottamasta toimintaa twiittien määrien perusteella, kuten nettimaailmassa on totuttu asioita arvottamaan.

Twitteri on avoin kaikille kun taas push-to-talk-periaate on tarkasti rajattu ja sisällöltään suojattu. Kummankin tulevaisuus kuitenkin perustuu samaan ajatukseen viestinnän kohdistamiseen.

Tunnetuin puh-to-talk-periaatteella toimiva verkko Suomessa on Virve-viranomaisverkko, missä poliisi ja pelastuslaitos operoivat yhdessä. Virve on sekä verkkotekniikaltaan että päätelaitteiltaan räätälöityä ja siksi kallista, eikä sen hevin halutakaan avautuvan kenellekään muulle. Esimerkiksi vapaapalokunnat ovat Virven ulkopuolella.

Kautta aikojen radiopuhelimet omilla taajuuksillaan ovat toimineen puh-to-talk-periaatteella niin hirvimetsässä kuin suurten hotellien siivoojilla. Taajuuskantama vain rajaa viestinnän melko suppealle alueelle.

Jos tällainen tarve on ollut olemassa ja kasvaa entistä voimakkaammin, niin mikä ihme sitten pidättelee ratkaisujen käyttöönottoa?

Tähän mennessä ei vaan ole toteutettu asioita – verkkoa ja päätelaitteita – olemassa olevilla tekniikoilla, joita ihmiset jo valmiiksi käyttäisivät. Ratkaisuista on tullut liian räätälöityjä ja kalliita hankkia ja ylläpitää, eritoten muuttuvissa käyttötarpeissa. Verkkojen kattavuus on loppunut kesken jne.

Älypuhelinten käyttö, normaaleissa matkapuhelinverkossa ryhmäviestintään täyttää nyt ensimmäisen kerran oikeasti perusedellytyksen kohdennettujen käyttötarpeiden toteuttamiselle.

Älypuhelinten muilla ominaisuuksilla voidaan tuottaa tarpeellisia lisäominaisuuksia. Kamera viivakoodin lukijana ei pitäisi olla ylivoimaista vaikkapa logistiikka- tai vartiointiyrityksille, koska kameraa käytetään jo muutenkin tähän tarkoitukseen.

Kolmas kerta voi nyt hyvinkin sanoa toden.

Tänään siirryttiin Lumia aikakauteen

Torstai 22.11.2012 klo 10.19 - Kauko Niemi

Heti aluksi on todettava, että tässä tarinassa on vain omia kokemuksiani siirtymisestä Symbian Belle versiosta windows 8 versioon. En tällä kertaa viisastele Nokian tulevaisuudella enkä muullakaan epämääräisyyksillä.

Lähtökohtanahan minulla on ollut jo 90-luvun puolivälistä lähtien, että kapula ja tietokone ovat aina synkassa. Käytännössä siis useampikin kone. Olen Officen suurkuluttaja ja sen Outlook-postio/kalenteri muodostavat perustan koko ”elämälleni.”

Vuosien varrella kontakteja taustatietoineen on kertynyt yli tuhat. Sähköpostiliikenne on 100 – 150 päivävauhtia. On omat projektit, kuoroasiat, koira-asiat, valokuvaus, kaverit jne jne. Office-paketin Outlookissa on reilut 500 kansiota/alikansiota, mihin postit ohjautuvat tehtyjen sääntöjen mukaan.
Esimerkkinä vaikkapa kuoron kansiossa on 51 alikansiota, joissa yhteensä reilun vuoden aikana tulleet 2605 sähköpostia. Vanhemmat arkistoitu vuosittain.

Tämän ruljanssin siirtäminen uuteen ympäristöön on ihan mielenkiintoista. Windowsphone 8 eroaa aiemmista maailmoista merkittävästi. Yksi hankalampia kokemuksia nyt on se, etten varmasti tiedä enkä ymmärrä mitä teknisesti tapahtuu.

Siirtyminen on mennyt mentaalilla – antaa tapahtua. Siitä en ihan hirveästi pidä. Lähtökohtana tuntuu olevan, että kaikki ovet ja ikkunat ovat avoinna ja kaikkien nähtävillä. Tietoja, kuvia siirtyy mitä ihmeellisimmistä paikoista mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Kaikkien Facebook tietojen ja päivitysten sotkeentuminen arkisiin askareisiin ei helpota tietovirtojen käsittelyä eikä missään tapauksessa ole minulle tärkeitä.

Alkupöläyksen jälkeen onkin haastavin vaihe ryhtyä sulkemaan ovia ja ikkunoita ja rajoittamaan toimintoja. Sen sijaan olisin ollut tyytyväinen jos kaikki olisi ollut kiinni ja itse olisin niitä availlut omassa tahdissani.
Suurin haaste omassa tapauksessani oli saada Office-paketinOutlook synkkaamaan puhelimen kanssa. Vaatii parin välipalikan löytämistä ja asentamista, enkä edelleenkään ole varma miten tietojenvaihto tapahtuu. Mutta toistaiseksi se tapahtuu.

Asiaa ei yhtään helpota, että Microsoftin tilin sähköpostia kutsutaan Outlookiksi ja Office-paketin postiosuutta kutsutaan Outlookiksi. Kaksi saman nimistä ja täysin erilaiset. Microsoftin tiliä kutsutaan välillä MS ID, välillä Hotmailiksi, välillä Outlookiksi – ohjeiden luku vaatii melkoista taituruutta ymmärtää mistä asiasta milloinkin puhutaan. Ilman ohjeita windows ekosysteemi ei minulta onnistu.

Windows-tilin outlook-posti PC:llä onkin yht´äkkiä ulkoasultaan ja nimeltään Hotmail, vaikka kalenteri ja ihmiset ovat Windows 8 mukaisia. Ohjeiden sirpaleisuus Microsoftin sivuilla, Windowsphone.com ja Nokian sivuilla on silmiinpistävä. Tietoa tuputetaan mitä puhelimessa voi tehdä, mutta miten ja miksi –vastaukset ovat hakusessa.

Itse puhelin on todella nopea ja täynnä hienoja oiottuja ominaisuuksia. Minun mielestäni liian paljon iPohen suuntaan on menty. Säädöt ovat vähissä ja siksi tiettyjä ominaisuuksia on pakko ottaa pois käytöstä, ennen kuin löytää vastauksen miksi ja miten. Ja onko minun ihan oikeasti pidettävä tuplana kalenteri- ja kontaktitiedot PC:llä - Office-paketin Outlookissa ja Windows-Outlookissa? Mielihyvin täydennän näitä alkuhetken kokemuksiani hyvillä siivousneuvoilla.

Ensi kokemus on varsin positiivinen. Sen verran erilainen on maailma, että jälkivirittely kestää tällä kertaa enemmän kuin kolme päivää, kuten aiemmassa Nokia-maailmassa.

Kuinka suuri hehkutuksen marginaali voi olla

Torstai 13.9.2012 - Kauko Niemi

Taas on kaksi maailmanlaajuista julkistusta tehty huikeilla superlatiiveillä, rakennettu pilvilinnoja, hilattu odotusarvot taivaisiin ja lopputuloksena epätietoisuutta ja pettymyksiä.

Sekä Nokia että Apple tekivät kuta kuinkin normaalit tuotejulkistukset. Hieman aiempia kehittyneimpiä puhelimia.

Kuinka suuri tuo hehkutuksen ja todellisuuden marginaali voi olla? Ja kuinka usein pitkällä tähtäimellä voi tai kannattaa tietoisesti rakentaa pettymyksiä. Nakertaa uskottavuutta.

Olen elämäni aikana kirjoittanut useita tuhansia otsikoita ja ollut nokitusten tämän tosiasian kanssa. Tavallisena kuluttajana minulla on aika monta mediaa ja aika monta yritystä, joiden viestit jäävät lukematta, koska hehkutus ja tarjottava tieto eivät kohtaa reaalimaailmassa kerta toisensa jälkeen.

Toimittajana ihmisten listakin on aika pitkä, joiden puheet pitää aina huolellisesti tarkistaa, koska hehkutuksen ja todellisuuden marginaalit ovat liian suuret. Valitettavasti toimittajan työssä on otettava vastaan hehkutusta, eikä voi aina jättää sanomisia noteeraamatta. Se pienikin viite todellisuuteen auttaa normaalia työläämmän tarkistusprosessin jälkeen oikeille jäljille.

Toki asioista pitää innostua ja innostus saa näkyä, muutenhan ei tapahtuisi mitään. Siinä vaiheessa kun hehkutusmarginaali muuttuu suorastaan liioitteluksi jopa valehteluksi, pitäisi hehkuttajan ymmärtää oma vastuunsa myös pitkällä aikajänteellä.

Pian sanavarastostamme loppuvat superlatiivit. Autojen peräluukuista tila super turbo –lisätarroille ja muille lisäsymboleille. Tänään pakkasta ja iltapäivälehti lupaa lööpissään huomiseksi intiaanikesää.

ITC: Ryhdyin opettelemaan navigoinnin saloja

Sunnuntai 22.7.2012 - Kauko Niemi

”Sinulla on ainakin kaksi gps:ää takapuolessasi”, sanoo kaverini, joka on aina hukassa ja minä en juuri koskaan.

Muutaman kerran olen vuosien varrella yrittänyt käyttää Nokian kännykän navigointia ja vain yhden kerran siitä on ollut oikeaa hyötyä tähän mennessä.

Suurin syy käyttämättömyyteen on ollut, ettei minun ajatuslogiikkani ole yhteensopiva nokialaisten kanssa. Navigoinnin käyttökuntoon asettaminen kun on vienyt aikaa kyllästymiseen asti ja olen vain ajanut perille. Vastaan tulee myös sellaisia termejä, joita on vaikea ymmärtää. Kysyessäni tietä ja neuvoessani tietä, en varmasti käyttäisi tällaista teminologiaa.

Kerrankin olin kuskina kavereille, johonkin Hyvinkään liepeille keskelle ei mitään. Vilkaisin paikan Googlen mapsista ja sitten mentiin. Kaverit eivät saaneet navigointia toimimaan koko matkan aikana. He näpräsivät kännykkäänsä kun olin jo ajanut määränpäähän eksymättä kertaakaan. Eikä kestänyt kuin reilun tunnin.

Tietenkään kokemus ei kasva jos ei käytä. Ja jos käyttää vain joka toinen vuosi, niin kaikki toiminnot ovat muuttuneet. Eniten kyrpee se, että koko systeemi on tehty hotelleille, ravintoloille ja muille kaupallisille toimijoille ja vasta seuraavaksi käyttöliittymä palvelee navigoijaa.

Steven Elop julisti juuri, että Nokiasta tulee johtava navigointiyritys. Jos näin on, niin navigoitava matka on pitkä, jotta palvelusta innostuisi ja ottaisi sen vakio-käyttöön. Elopin julkilausuma ei ole käänteentekevä, sillä samaa asiaa julistettiin noin neljä vuotta sitten, kun navigointi tuli maksuttomaksi.

Ikään kuin sattuman kauppaa onnistuin kaksi vuotta sitten tallentamaan kolme kantarellipaikka ja ne ovat edelleen monista päivityksistä huolimatta säilyneet tallessa. Mikä onkin tämän jutun positiivisin asia.

Tulin tänä viikonloppuna Turun suunnasta. Aja kotiin oli riittävän yksinkertainen asetus opetellakseni navigointia ja tarkistaakseni missä vaiheessa kehitys kehittyy. Miltä navigointi tänään näyttää ja mitä tietoa se tarjoaa.

Reitti oli viimeisen päälle tuttu. Tunnen sen kuin taksimies konsanaan. Tiedän mihin kellonaikaan pitää valita mikäkin reitti. Mikä on nopein ja helpoin ja mukavin reitti ajaa.

Lopputulemana oli että jouduin poikkeamaan kuusi kertaa navigoinnin antamista ohjeista. Aika sujuvasti se nykyään valitsee uuden reitin. Joskus aikoinaan näytettiin pitkään, että lasken uutta reittiä.

Vakavin asia perjantaina oli tietenkin, että ohjeiden mukaan minun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle risteyksessä, missä on vasemmalle kääntyminen kielletty. Tunsin risteykset ja tietenkin jätin ohjeet noudattamatta. Edellisessä kokeilussa olisi pitänyt ajaa kiellettyyn ajosuuntaa. Totean vielä, että varmuuden vuoksi päivitin karttani ennen tätä koeajoa.

Ehkä nyt ollaan aika lähellä, että käyttökokemus on sen verran kohtuullinen, että hädän hetkellä otan navigoinnin käyttöön. Paitsi jos se taas seuraavalla kerralla näyttää täysin erilaiselta ja eksoottiselta. Tunnustan myös, että takapuolessani olevat gps:t ovat pitäneet oikealla tiellä, eikä ole kokemusta mistään muustakaan navigointilaitteesta.

Taas tuli tehtyä treeni ? so what

Maanantai 7.5.2012 - Kauko Niemi

Nyt on vuosi kuluun. kun aloitin terveysprojektini. Ehkä sana projekti on paikallaan, sillä kaikki tavoitteet eivät menneet putkeen. Jos nyt pitäisi antaa avosana menneelle vuodelle niin se olisi 9 miinus.

Jotain tapahtui joulukuun puolivälissä. Projekti pysähtyi tai mitattavia, tavoiteltuja muutoksia ei tapahtunut. Enkä lopullista syytä pysty sanomaa. Toisaalta onko se edes tarpeellista.

Nyt olen päättänyt, että unohdan menneet. Aloitan uuden terveysprojektin ja lähtökohtana on nykyinen tilanne ja uudet tavoitteet.

Sanoin, että mitattavia, tavoiteltuja muutoksia ei tapahtunut. Nyt voisinkin katsoa vuoden kokemuksia mittaustekniikan näkökulmasta.

Ehdottomasti suurin ongelma on se, että mitä mitatut ominaisuudet tarkoittavat minun tapauksessa ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ei yleisesti, vaan minun aineenvaihdollani, lihaskunnolla, mentaalilla, olemassa olevilla vaivoillani,  jne jne.

Vuoden aikana mittasin painoani kehonanalyysilla (jalkapohjista)  varustetulla Beurerin vaalla, verenpainetta Omronin M6 mansetilla varustettu verenpainemittari, sykettä Suunnon M5 sykemittarilla, syke/harjoitustiedot latasin Suunnon Movescount-verkkopalveluun, ulkotreeneissä käytin myös Nokian E7:ssa Sport tracker –palvelua, taskussa on aina askelmittari, käytössä on myös Nokia Labsin Wellnes diary. Ja kaiken kukkuraksi verenpainedata on tallennettava exeliin, kun mikään palvelu ei suostu tätä taltioimaan.

Laite- ja palveluvalikoima on melkoinen ja osoittaa, ettei kokonaisvaltaista terveystekniikkaa ole olemassa, vaikka ihmisen terveys on kokonaisvaltaista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suuren ongelman muodostaa myös, ettei mitattu tieto siirry automaattisesti yhteiseen ”terveystietovarastoon.”

Verepainemittari on täysin stand alone. Muutama muistipaikka ei asiaa auta vuoden mittaisessa projektissa. Nokian Wellness Diaryn uusimmassa versiossa verenpaineelle ei ole enää seurantataulua. Omronilla on malli, jossa on tietokoneliitäntä, mutta tulostusta varten hoitavalle lääkärille.

Askelmittari kuvannee parhaiten hyötyliikuntaa. 10.000 askelta päivässä auttaa pitämään kuntoa yllä. Esimerkiksi viime kuussa askeleita kertyi keskimäärin 10569 päivässä. Myös maaliskuussa keskiarvo ylitti myös tuon tavoitteen. Siis noin kahdeksan kilometriä päivässä. Askeleet tilastoin manuaalisesti askelmittarista Wellness Diaryyn.

Wellness Diaryyn taltioin myös unen määrän, harjoituksiin käytetyn ajan ja painon. Wellness Diary ilmoittaa taltioiduista tiedoista viikon keskiarvot vaikkapa painosta.

Wellness Diary osaa laskea askeleita, jos puhelin on taskussa. Ainakin minun rytmillä hyötyaskeleista jäisi noin puolet pois , jos käyttäisi vain puhelinta. Yhtään vaakaa en tunne joka osaisi lähettää painotiedot suoraan Wellnes Diaryyn.

Sport Tracker puhelimessa osaa piirtää kauniita karttoja ja mitata matkaa. Verkkopalvelu toimii hyvin ja siellä minulla on nyt yli 300 harjoitusta taltioituna. Mielenkiintoista on aika ajoin verrata kuinka paljon on eroa nyt ja kaksi vuotta sitten ajetulla 70 km fillarilenkillä.

Sport Trackeriin on saatavissa myös sykevyö. Itse asiassa minulla sellainen onkin paitsi en sitä käytä.

Sykettä seuraan Suunnon sykemittarilla. Siihen on selkeä syy. Suunnossa on kunto-ohjelma, joka rakentaa kunto-ohjelmaa sen mukaan kuinka kuntosi kehittyy. Tämä on siis kaiken syvällisin toiminne koko terveysprojektin aikana. Sykettä mittaan Suunnolla sekä sisä- että ulkoharjoituksissa.

Suunnon ongelma on se, ettei se toimi uidessa. Polar tekisi sen, mutta Polarista luovuin silloin kun siinä ei ollut ohjaavaa kunto-ohjelmaa ja jokaisen harjoituksen jälkeen maksimisyke oli 220. Jos kuljin ratikkalinjojen alta niin syke oli aina 220 ja Helsingin keskustasta ei lenkille pääse ilman ratikkalinjoja, eikä muitakaan voimalinjoja.

Sunnon mittaustiedot synkroinoidaan pc:lle langattomasti Suunnon omalla Movescount linkillä.

Mittaustietoa on siis runsaasti – so what? Valitettavasti liian moni tolpanväli on ilman piuhoja. Voin hyvin ymmärtää lääkäreiden tuskan, jotka tallentavat tietoja sovelluksesta toiseen.

Suunnon kunto-ohjelma on se todellinen osa tätä häkkyrääni, joka pitää yllä riittävää motivaatiota. Muutenhan en ymmärtäisi mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä. Niin suurta asiantuntemusta en omaa, että pystyisin mitattujen tietojen pohjalta laatimaan viikon harjoitusohjelman.

Tästä tarinasta voit huomata, ettei minkäänlaista tietoa keräänny syömisestä. Sellainenkin palvelu oli, mutta K-ryhmä lopetti Ravintotiedon. Kuitenkin ravintoaineiden kokonaismäärä olisi hyvä osviitta terveellisestä syömisestä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos olisi se oikea instanssi, jonka pitäisi tarjota ravintotietopalvelua.

Onkohan viiden vuoden kuluttua jo kokonaisvaltaisempaa terveystekniikkaa itsestään huoltapitäville ihmisille? Eri valmistajat voisivat yhdistää voimiaan ja määritellä toimivat rajapinnat terveystiedoille, jotta eri järjestelmät toimisivat automaattisesti yhteen ja ymmärtäisivät toisiaan.

PS.

Huhtikuussa 29 harjoituskertaa, yhteensä 34:30 tuntia.
Ensimmäisen 4 kuukauden aikana 90 harjoitusta 113:29 tuntia. 10 eri lajia.

Maaliskuu

Helmikuu

Tammikuu

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Belle on parempi ? sain uuden puhelimen

Sunnuntai 12.2.2012 - Kauko Niemi

Umpimähkään lähdin tekemään tätäkin päivitystä, niin kuin päivityksiä yleensä. Luotin, että Nokian ilmoittaessa uudesta päivityksestä, kyse olisi päivityksestä eikä kokonaan uudesta puhelimesta vanhoissa kuorissa.

Tietoni ovat kyllä jatkuvassa synkronoinnissa tietokoneeni kanssa sekä varmuuskopiot ovat aivan siedettävällä tasolla, muutama kerta kuukaudessa. Ja tällä kertaa ohjelmapäivitys teki automaattisesti ensin varmuuskopion.

Sydämentykytystä syntyi kuitenkin kun huomaan päivityksen jälkeen, että useita sovelluksia puuttuu kokonaan. Vaikkapa minulle kovin keskeinen ja tärkeä Wellness Diary, johon olen koonnut kuntoprojektin terveystietoani viime toukokuusta lähtien.

Sovelluksen uudelleen lataus ratkaisi kuitenkin kaiken. Tiedot olivat jossakin ”pilvessä” ja palautuivat. Pitkään harkitsin viime keväänä, että annanko luvat olla yhteydessä palvelimelle vai käytänkö Wellness Diarya vain offline-tilassa.

Varovainen kannattaa siis olla Belllen päivityksessä. Joitakin tolpanvälejä voi olla ilman piuhoja. Sen sijaan päivitys säilytti entisen siivoustilanteen. Minulla on tapana siivota koneet turhilta. Ensimmäisenä siivoan roskiin pelit viemästä turhaa tilaa. Jos en ole koskaan pelannut yhtään peliä, niin en usko tarvitsevani niitä jatkossakaan. Bellen päivityksen jälkeen puhelimessani ei ollut yhtään peliä – kiitos.

Ensimmäiset viisi minuuttia tuntui katastrofilta, ennen kuin tajusin ikonien pidempään painamisen idean. Parasta oli myös unohtaa näyttöjen visuaalisuus, vaikka siitä yleensä aloitankin muokkaamisen omaan tarpeisiini.

Bellen kanssa on parasta lähteä liikkeelle tavoitteesta, että kaikki päivittäiset toiminnot ovat käytettävissä 2-3 kosketuksen takaa. Siihen on nyt ensimmäistä kertaa Nokia-historiassa jopa hyvät mahdollisuudet. Sen opin jo 1997, että kolmas painallus/kosketus vaatii käyttäjältä suunnatonta motivaatiota ja viitseliäisyyttä. Vain harvalta löytyy.

Suuria ahaa-elämyksiä syntyy hetkittäin, kun aloituspinnasta voi poistaa kokonaan vaikkapa kameran ikonin. Kamera käynnistyy laukaisinta pidempään painettaessa. Ja käynnistyy omilla säädöilläni, joista tärkein on poistaa salama käytöstä.

Kameraan on tullut laukaisukuvake näyttöön, mikä parantaa kuvien laatua ainakin 80 prosenttisesti. Päällä oleva mekaaninen nappula heilautti kevyttä laitetta ja suurin osa kuvista oli tärähtäneitä.

Oikoteitä etsittäessä (ilman ohjeiden lukua) nyt neljää päivää päivityksestä, minulla on aloituspinnassa kolme widgettiä (odotan parempaa sanaa tilalle) ja 11 ikonia. Näillä pärjään 95 prosenttisesti päivittäisestä käytöstä. Ja tämä tarkoittaa myös että toiminnot ovat kahden maksimissaan kolmen kosketuksen päässä.

Näissä 11 ovat jo mukana parkkimaksut, terveystieto ja liikuntatreenit.

Nyt olen kuta kuinkin sillä tasolla mistä olen haaveillut. Äänikomennot saattavat toki vieläkin pudottaa kosketusten määrää, kunhan ehtii tutustua ja virittää kohilleen.

Sitten on vuorossa se visuaalisuus. Aloituspintaan jäävistä ikoneista toivoisi jäävän tekstit pois. Ikoneita jää loppujen lopuksi vain muutama ja ovat päivittäisessä käytössä, joten hyvin muistaisi niiden tehtävän. Ilman tekstiä ilme rauhoittuisi melkoisesti. Hienoa on, että pysty- ja vaakanäyttö pitävät palikat paikoillaan, eikä muljauta niitä omituisiin asentoihin kuten edellisessä Annassa.

Nyt vain Photoshopilla pyöräyttämään silmiä hiveleviä näkymiä tai teemoja kuten Nokia niitä kutsuu.

Linnanmäellä on vakavan arvioinnin paikka

Sunnuntai 3.7.2011 klo 19.39 - Kauko Niemi

Kun toimitusjohtaja käyttäytyy kuin Linnanmäen toimitusjohtaja Risto Räikkönen, on vain yksi arvio. Hän ei ole tehtäviensä tasalla.

Hän elää jotain muuta kuin tätä päivää. Tuskin hän on tietoinen mitä nykyaikaisessa verkossa ja siellä käytävissä keskusteluissa tapahtuu ja ennen kaikkea kuinka nopeasti.

Televisio-ohjelmia tai lehtiä kun ei vaan tehdä Linnanmäen markkinointitavoitteiden mukaan. Kyllä medialla on ihan ikiomat linjauksensa, joihin räikkösillä ei ole syytä puuttua tai edes yrittää määräillä.

Tuskin kukaan tulee Linnanmäellekään vaatimaan millaisia laitteita heidän on ensi kaudeksi hankittava.

Tällaisia täydellisiä floppeja valitettavasti tapahtuu, vaikka koulutusta ja konsultointia olisi saatavissa yllin kyllin. Joillakin ihmisillä vain on synnynnäinen musta aukko, johon ei oikein tunnu mikään auttavan.

Linnanmäen kohdalla tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Muutama vuosi sitten nousi kohu kirjallisista ohjeista, joiden mukaan kukaan muu ei saanut puhua medialle kuin toimitusjohtaja. Ja kerrottavien asioiden oli oltava vain positiivisia.

Tämä ajattelu on täysin luonnotonta. Ei ole sellaista organisaatiota tai sellaista ihmistä, jolle ei tapahtuisi myös negatiivisia asioita tai vähintäänkin vähemmän kiiltokuvamaisia asioita. Paasikiven patsaan jalustasta kannattaa ohimennen lukea, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden myöntäminen.

Tässä se haaste onkin tämän päivän viestinnässä, jota kukaan ei pysty eikä ehdi vahtimaan. Nyt kannattaa miettiä kuinka uskottava ja inhimillinen on viestinnässään sekä hyvässä että pahassa.

Minullakin on Facebook ystäviä, joiden uskottavuus on kadonnut aika päivää sitten. Tiedän organisaatioita, joihin ei voi uskoa ja luottaa. Ei kenelläkään voi olla joka päivä hyvä, ainutlaatuisen aurinkoinen aamu. Ei se ole uskottavaa. Joku aamu on, joku aamu ei ja jonakin aamuna suorastaan vituttaa.

Viestinnässä inhimillisyyttä ja uskottavuutta kannattaa ylläpitää ja kasvattaa. Se kiiltokuvapuoli rapisee jonakin päivänä joka tapauksessa. Meillä on riittävästi nokioita ja trainerhouseja.

Nokiaakin lyötäisiin nyt kevyemmin, jos se olisi viestinnällään inhimillistänyt itsensä, eikä kontrolloinut jokaista sanaa ja sanomista lakimiesten turvin. Viestinnän ja totuuden toleranssi ei voi olla liian iso. Siloteltu kupla puhkeaa ennemmin tai myöhemmin. Nykyisessä viestintäkentässä nopeammin.

Jos nyt joku organisaation johdossa kuvittelee kuin Risto Räikkönen, että median tehtävänä on edesauttaa hänen tavoitteitaan positiivisilla jutuilla, niin silloin ovat omat ja median tavoitteet menneet hieman sekaisin.

Ymmärrystä kannattaisi kehittää tai lähteä poimimaan marjoja metsään.

 

Mihin suuntaan muuttuu Nokian viestintä

Sunnuntai 20.2.2011 - Kauko Niemi

Arja Suominen jättää Nokian ja siirtyy Finnairin leipiin. Suominen tulee varmasti paremmin toimeen entisen työkaverinsa Mika Vehviläisen kanssa kuin Stephen Elopin kanssa. Elop on jo tuonut uutta eloa Nokian esiintymiseen. Elopin kohdalla merkittävin oli hänen ensi esiintymisensä.

Ainakin Nokian käytävillä iloittiin huhusta, että Elop puhui omilla sanoillaan, eikä viestinnän määräämillä sanoilla. Hän sanoi kirjoittavansa puheensa itse.

Suominen onnistui vetämään vuosien varrella hihnat aina vaan kireämmälle. Viime aikoina ilman viestinnän lupaa ei suuta pahemmin aukaistu ja jos aukaistiin, niin viestinnän edustaja oli aina korppina paikalla.

Nokian viestintä määrittää kuinka monta kertaa jonkun avainsanan on oltava puheessa. Täytyy olla melkoinen verbaalivirtuoosi, joka oikeita sanoja oikean määrän kulloisessakin puheessaan pystyy pudottelemaan.

Kyllähän merkittävä osa viestintää on myös esittäjän persoona hyvässä ja pahassa. Jos ja kun persoona riisutaan pois ja jäljelle jää vain ennalta määritelty nokialainen kylmän tarkkaan harkittu ja matemaattisesti laskettu viestintä, lopputulos ei voi olla paras mahdollinen, ainakaan kiinnostavuudessaan.

Veikkaan, että jos Kallasvuo olisi saanut olla Kallasvuo, eikä vain Nokian toimitusjohtaja, mielikuva sekä Kallasvuosta että Nokiasta  olisivat olleet inhimillisempiä ja kiinnostavampia.

Tiedän toki, että tässä vaiheessa puolustaudutaan pörssiyhtiön säännöillä ja käytännöillä. Ne ovat kuitenkin säälittävän heikkoja selityksiä.

Kuinka paljon tästä kiinalaistyyppisestä propagandasta ja sen valvonnasta on suoraan Suomisen keksimää, siihen en ota kantaa, mutta hän on joka tapauksesta ollut vastuussa ja hallinnoinut asiaa.

Jottei tämä tuntuisi pelkältä puskasta ampumiselta, muutama esimerkki todistakoon asiaa.

Yksi omakohtaisista kokemuksistani päätyi surkuhupaisaan lopputulokseen. Kaverini Nokialla kutsui aamukahveille Nokia-taloon. Sovittiin aika, kun kumpikin puuhasteli saman asian ympärillä, joten tulisi päivitettyä paitsi menneitä yhteisiä vuosi, niin myös mitä ajassa liikkuu.

Pian aikataulutuksen jälkeen sainkin soiton Nokian viestinnästä. Tiukkasävyiset kysymykset kartoittivat aionko toimittajana kirjoittaa tapaamisen pohjalta juttua. Tietenkään en voinut vastata sitovasti tällaiseen tiedusteluun. Eihän toimittaja voi etukäteen tietää saako tarpeeksi ja mielenkiintoista tietoa jutuksi asti.

Tämä ei sitten riittänyt vastaukseksi ja minulle tehtiin selväksi, että jos tapaan kaverini vain aamukahvin merkeissä, niin saamme juoda aamukahvit kahdestaan, mutta jos aion kirjoittaa jotakin, niin viestinnän edustaja tulee paikalle meitä vahtimaan.

Vastaavan kohtelun olen saanut vain Yhdysvaltain maahantulovirkailijalta, joka tivasi millaisia juttuja aion kirjoittaa tapahtumasta, johon olin matkalla. Hänelle riitti kaksi nimeä, joita mahdollisesti tapaan.

Nokian tapauksessa annoin periksi. Lupasin, etten kirjoita tästä tapaamisesta mitään. Mutta sitä en tiedä kuinka Nokian viestintä seurasi kirjoitteluani, josko olisin kirjoittanut joitakin trendejä mainitsematta lähteitä suoraan.

Toinen esimerkki kertoo Nokian tiukasta otteesta, kun kaverini meni Nokialle töihin melkoisen korkeaan asemaan ja antoi lehdelle pari ympäri pyöreää kommenttia nimityksestään ennen ensimmäistä työpäiväänsä. Ensimmäisenä työpäivänä hän sitten joutuikin puhutteluun moisesta vallattomuudesta.

Kolmannen esimerkin välitän kollegaltani YLE:stä. Hän kuvaili haastattelu ja kuvausmatkaansa Nokia-taloon pahemmaksi kuin raastuvassa käyntiä tuntien itsensä suorastaan rikolliseksi. Asiat olivat niin hankalia saada purkkiin Nokian mieleisellä tavalla, että Nokia oli pakko pudottaa pois ohjelman kahdesta seuraavasta jaksosta. Näinhän oli toki parasta molemmille, silloin kun ei löydy yhteistä intressiä.

Kirjoittajalla on vuosikymmenten aikana ollut kymmeniä tuttavia Nokialla töissä sekä seurannut it-alan toimittajana Nokian virallista esiintymistä reilun parin vuosikymmenen ajan. Olen myös tutustunut Nokian sisäiseen valmennusohjelmaan, "kuinka kohdataan toimittaja".

Kuinkas Nokia nyt kelpaa Microsoftille

Lauantai 12.2.2011 klo 22.20 - Kauko Niemi

Nyt voin jatkaa viime kesäkuussa kirjoittamiani arvioita Nokiasta – Nokiasta tuli vain iso yritys.

Nokia Microsoft kumppanuus on aika ajoin vuosien varrella pompannut esiin. Kalpene Nokia oli ensireaktiot silloin kun Microsoft kehitti windows käyttiksen matkapuhelimeen.

Tuolloin Nokian asenne oli kylmän viileä. Matkapuhelimen käyttöjärjestelmä on jotain aivan muuta kuin tietokoneen käyttöjärjestelmä. Puhelimen käyttöjärjestelmän pitää osata tehdä puhelun aikana sellaisia asioita, joihin pc:n käyttöjärjestelmä ei ikinä pysty. Siis ei syytä huoleen.

Puhumiseen tehdyn käyttöjärjestelmän piti olla perin helppoa laajentaa muihin toimintoihin ja tietokoneen käyttöjärjestelmää ei koskaan saataisi kunnolliseksi puhelimen käyttöjärjestelmäksi. Siis ei edelleenkään syytä huoleen.

Nämä kaksi yritystä olivat lähtökohdiltaan niin erilaiset, että milloin Jorma Ollila kumosi yhteistyöhuhut ja milloin taas Bill Gates teki samoin. Ei löytynyt aitoa synergiaa, vaikka Ollila ja Gates nähtiinkin jo muutaman kerran kaveeraamassa.

Markkinakehitys on toki liikkunut nopeammin tietokoneista puhelimiin kuin puhelimista tietokoneisiin. Tässä on syntynyt se rako Androidille ja Applelle. Tehdä sellainen käyttöjärjestelmä, joka taipuu nykyisiin tarpeisiin ilman vanhoja rasitteita. Apple on lisäksi aina osannut intuitiivisen käytettävyyden salat.

Historia toistaa itseään. IBM oli tietotekniikan mahtivaltias, kunnes se joutui 90-luvun alussa muuttamaan koko toimintansa syvän notkahduksen kautta. Uusi aika osoitti, että tietohallintojohtaja ei aina ollutkaan oikeassa, eikä varmistanut selustaansa ostamalla tuotteita kuin tuotteita, kunhan ne olivat vain IBM-merkkisiä. Niin kuin nyt käy Nokialle 20 vuotta myöhemmin.

En muista juurikaan yhtään menestystarinaa, missä kaksi isoa tietotekniikka organisaatiota olisivat onnistuneet tekemään jotain suurta. Pahaa pelkään, että ei tule olemaan helppoa tässäkään tapauksessa. Ja jos pitää jotain veikata, niin veikkaan, että Nokian vaarana on, että siitä muodostuu tehokas tuotantolinja Mikrosoftille.

Välttämättä nousee myös ajatus, että joitain oli tehtävä ja nopeasti. Stephen Elopilla ei ollut aikaa juuri muuhun kuin valmiiden kanavien ja kavereiden hyödyntämiseen. Tosin Elop väitti, että kaikki vaihtoehdot tutkittiin.

Onnistumisen mahdollisuuksiakin toki on. Strategian olisi syytä olla lähempänä kuinka integroidutaan maailman kanssa kuin se, että saako puhelimeen ladattua musiikkia. Teinitytön musiikin lataaminen Afrikan savannilla sopii ihan hyvin hetkelliseksi markkinointi tempuksi, jolla boostataan seuraavan kvartaalin lukuja kuntoon, mutta ei sen varaan voi laskea tuon kokoisten yritysten pitkän aikavälin kehitystä.

Kirjoittaja on integroinut puhelimen ja tietokoneen yhteen jo 1993 – ensin Palmin kanssa ja myöhemmin nokialaisten kanssa. Lopettanut 15 vuotisen Applen käytön, kun hermo petti jatkuvien integraatio-ongelmien takia. Oli Apple-maailma ja muu maailma. Kirjoittaja on tietoisesti lopettanut yhteistyön sellaisten palveluntuottajien kanssa, jotka eivät tarjoa sähköistä integraatiota palveluunsa. E-laskun puuttuminen on jo täysi syy vaihtaa kumppania. Kirjoittaja on vaihtanut pankkia jo 1990-luvun alusta lähtien sen mukaan millaisia sähköisiä palveluita on tarjolla.

Hetken hurmurit

Lauantai 11.9.2010 - Kauko Niemi

Olli-Pekka Kallavuo olisi ollut parempi Kallasvuona kuin Nokian toimitusjohtajana. Silloin kun ihminen on oma itsensä hän on uskottava. Nyt Kallasvuolle asetettiin normit Nokian toimitusjohtajasta, jota hän ei luontevasti, ja uskottavasti toteuttanut. Asiasisällöt jäivät taka-alalle.

Esitystalouden hetken hurmurit istuvat aitiopaikalla Espoon teatterissa. Pelkkä esittäminen ei tuo toivottavaa lopputulosta, ei ainakaan silloin kun hihnan päästä pitää tulla ihan oikeita tuotteita.

Esittämisellä pärjää hieman pidempään kun esittämien ei tarvitse muuttua konkretiaksi. Näinhän on Jari Sarasvuon kohdalla. Kohtuuttoman suurta esittämistä 27 miljoonan liikevaihdon yritykseltä.

Sarasvuo voi jatkaa nyt pelkkää esittämistä, kun pääsi eroon Satamasta. Mutta esittäminen on kaukana kun ostaa yrityksen 60 miljoonalla ja pääsee eroon siitä 9 miljoonalla. Tosin hän itse nettosi välistä noin 17 miljoonaa.

Hetken hurmuriksi voi suuressa mittakaavassa luokitella aikoinaan Jan Carlzonin, joka nosti Scandinavian Airlinesin, SAS, ja itsensä lentoyhtiöiden jumalaksi. Sellaista mediaa tai seminaaria ei ollutkaan missä hän ei olisi esittänyt. Nyt tiedämme SAS:n tilan. Pysyvää ei tuostakaan hurmiosta syntynyt.

Aikoinaan kollegani hurmasi kansainvälisissä kokouksissa omilla esityksillään, mutta nousukiito katkesi, kun joku realisti huomasi, että asiakasmarkkinointiin tarkoitetuista rahoista valtaosa kului hänen sisäisten presentaatioiden esittämiseen. Massiiviset kertakäyttöiset videotuotannot eivät olleet halpoja.

Eihän Jorma Ollila ole räiskyvä mediapersoona. Hän on kuitenkin uskottava oma itsensä. Sellainen kun jäyhän suomalaisen pitääkin. Tosin Ollilalla oli juuri oikea aikakehys matkapuhelinmarkkinoilla.

Kallasvuon ulkoinen uskottavuus ei ollut niinkään pahasti pielessä kuin sisäinen uskottavuus. Heti alusta pitäen nokialaiset jännittivät kuinka Kallasvuo esiintyy. Itse asiasisältö jäi sivuseikaksi, kun nokialaiset miettivät kuinka Kallasvuo piti käsiään ja kuinka väkinäistä hänen hymynsä oli. Nokian viestintäkoulutus voisi myös mennä itseensä yrittäessään taivuttaa erilaisia persoonia samaan muottiin.

Kallasvuota verrattiin Nokian sisällä Applen Jobsiin. Hänen olisi pitänyt olla joku muu kuin Olli-Pekka Kallasvuo, jolla kuitenkin on laaja kokemus ja tietämys alasta.

Hurmuriksi hänestä ei ollut, eikä välttämättä olisi ollut tarpeenkaan. Nokia voisi lopettaa nyt kaikilla muillakin tasoilla esittämisen ja miettiä tosissaan mitä hihnan päästä lasketaan ulos. Osaamistahan löytyy, jos sitä osataan oikein kanavoida.