Toimiva rahanpesu vaatii runsaasti treeniä ja temppuja

Sunnuntai 27.8.2023 klo 9.01 - Kauko Niemi

OP_IMG_6013.jpg

 

Kyllähän minä sujuvasti pesen kalsarit ja t-paidat, mutta en kykene pesemään rahaa. No kerran luottokorttikotelo meni taskussa pesukoneeseen, mutten rikastunut euroakaan.

En ole tiennytkään, kuinka monimutkaista nykyään on nostaa pankista käteistä rahaa. Se ei ole suinkaan mikään pikainen toimenpide. Siis älkää menkö pankkiin nostamaan käteistä rahaa viimetipassa vaikkapa odotellessanne junan lähtöä asemalla.

Minulla meni kahden päivän aikana reilut kolme tuntia ja yksi ilta valmistellessa todistusdokumentteja asioiden kulusta. Monimutkaiseksi asian teki, että olin jelppimässä kaveria, joka oli työmatkalla ja kaukana Suomen pankkitiskeiltä.

Kaverini oli sopinut käytetyn laitteen ostosta ja sen maksamisesta käteisellä noudettaessa. Oman matkansa takia hän siirti rahan minun tilille ja lupasin muina miehenä käydä nostamassa rahat pankin kassalta sopivana setelinippuna valmiiksi hänen palattuaan reisusta.

Että miksi näin? Kun summa oli suurempi kuin maksimi Mobilepay:n sallima 2000 euron maksimimäärä vuorokaudessa ja kun nosto-automaattien kertanostoraja on 400 euroa. Ja eipä ollut kokemusta, kuinka olisi käynyt, jos olisin käynyt nostamassa usealta eri automaatilta.

Pankissa lomakkeen täyttöä, ristikuulustelua, ostettavasta tuotteesta, tuotteen ostajasta, tuotteen myyjästä, heidän välisistä suhteista ja myyntineuvotteluista. Minun poliittisista suhteistani. Minun ja ostajan välisistä suhteista. Ja kaikki piti pystyä osoittamaan muutoinkin kun selittämällä.

Kuulustelujan jälkeen minut ohjattiin istumaan ja odottamaan asian käsittelyä. Tuona reiluna puolena tuntina kuulin samoja keskusteluja ja monia eri versioita kanssaasiakkailta, vaikka yhdessäkin tapauksessa oli vain 50 euron nostosta. Ihmettelyjä miksei asiakas nosta rahaa automaatilta. Miksei asiakas käytä verkkopankkia. Mitä asiakas aikoo tehdä tuolla käteisellä.

Kun olin viipyillyt pankin tiloissa reilut 1,5 tuntia, minulle tultiin ilmoittamaan, ettei rahoja voida luovuttaa ja samalla lista tiedoista, jotka pitää vielä täydentää. Olivat onneksi huomanneet, että pystyn käyttämään nettipankkia ja voin tehdä täydennykset kotona netissä ja he sitten ilmoittavat riittävätkö ”selitykset” vai tarvitaanko vielä lisää.

Seuraavana päivänä sainkin viestin, että nosto voidaan hoitaa. Kuulustelut kuitenkin jatkuivat, mutta samalla painotettiin, että kyse on lain pykälien täyttämisestä. Ja kun vihdoin päästiin itse setelien saamiseen, niin sitäkään ei voitu tehdä kerralla yhden virkailijan voimin. Virkailijalla on oma limiittinsä ja sitten tarvitaan toinen virkailija antamaan loput. Siis älä luota, että pankissa oleva ystäväsi voisi jakaa sinulle rahaa vaikka kuinka paljon.

Prosessi oli minulle yllättävä ja aika ajoin pitkän kankea. Näin jälkikäteen olen kuitenkin kiitollinen, että rahan siirtoja ja pesuja pyritään estämään mahdollisimman tehokkaasti. Kaikesta huolimatta sitä kuitenkin tapahtuu. Jotkut ovat treenanneet riittävästi ja tietävät kuinka koukeroista selvitään.

Toisaalta minun mielikuvitukseni ei riittäisi keksimään tarinoita rahan siirroista ja todistelemaan tarinat oikeiksi ja uskottaviksi. Tietenkin, jos on kyse miljoonista ja onnistuu, eikä tarvitse huijata kuin kerran, niin onhan se jonkinmoinen oikotie onneen. Päivittäisenä työnä se olisi kovin rassaavaa, jos sattuu omaamaan edes hitusen omaatuntoa.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm -kanavalla 28.8.2023 alkaen

ps.
Suurempi käteissumma automaatilta on kun onkin mahdollista. Automaatti antaa kerrallaan nostaa 400 euroa. Kun säädät oman nostorajasi vaikka 4000 euroa/vrk, niin pystyt nostamaan vuorokauden aikana tuon 4000 euroa pankkiautomaatilta - siis 10x400 €
Aina oppii uutta!

 

 

Lisää aieesta:

Veikkauksen tuntemistietokysely

Rahannosto automaatilta

Pankkiautomaatit sekosivat

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, rahanpesu, käteisnosto, nettipankki, pankkipalvelu,

Nörttivaarin loogisuus petti

Lauantai 20.6.2020 - Kauko Niemi

Nörttivaarin tietotekninen loogisuus, pankin mielestä epäloogisuus johti reilu viikko sitten verkkopankkipalvelujeni sulkemiseen. Tapahtuma vaati henkilökohtaisen käynnin pankissa ja kaikkien nettipankkipalvelujen aloituksen nollasta. Luojan kiitos en asu 200 km päässä oman pankin konttorista.

Siis piti vain sähköisesti allekirjoittaa yksi sopimus. Kirjauduin normaalisti pankkipalveluun ja löysin sieltä valikosta kohdan allekirjoitukset. Sen jälkeen alkoikin sählinki, sillä näin jälkikäteen selvisi, ettei allekirjoitukset kuulukaan minun päivittäisiin pankkipalveluihin, johon normaalisti kirjaudun, vaan siinä oli vain linkki johonkin sivujuonteeseen.

Ja sitten kun yritän hoitaa allekirjoitusta mobiilivarmenteella, jota on tyrkytetty viimeiset kuukaudet mennen tullen. Siis olin väärässä ympäristössä väärillä tunnuksilla, vaikka olinkin oikeilla tunnuksilla oikeassa paikassa.

Lopputulema, että minun sähköinen pankkitieni lukittiin ja jouduin käymään fyysisessä pankissa ja tekemään kokonaan uuden verkkopalvelusopimuksen. Edellinen käyntini olikin jotain 10 vuotta sitten.

Ei pitäisi olla niin itsevarma omista mielipiteistä, kuinka hommat hoituvat. Pelolla ajattelen niitä, joiden nettitaidot eivät ole hääppöisiä ja pankkiin on matkaa useampi sata kilometriä.

Joudun toki toisessa yhteydessä sähköisesti allekirjoittamaan kokouspöytäkirjoja harvase viikko. Niissä kuitenkin ihan ymmärrettävän loogisesti käytetään ulkopuolista allekirjoituspalvelua.

Reilut 25 vuotta sitten kun selainten ilmestymisen jälkeen olin mukana kehittämässä ensimmäisiä niin sanottuja nettipalveluja, niitä tehtiin tarkasti oletettuja käyttäjiä varten. Käytettiin melkoisesti aikaa selvittelyyn mitä ja kuinka ihminen palvelua haluaisi käyttää. Tehtiin jopa kalliita tutkimuksia. Tosin kaikki oli uutta ja outoa, eikä käyttäjät itsekään tienneet mitä oikeasti mitä halusivat. Mutta vanha ajatusmallia – asiakas on aina oikeassa - piti kuitenkin tavoitella.

Insinöörien tietotekninen loogisuus valikosta toiseen ei läheskään aina tuottanut tulosta ja siirryttiin vaiheeseen jotakin vaan nopeasti tuotantoon, jota sitten täydennettiin käyttäjäkokemuksiin perustuen palikka kerrallaan. Tosin pitempiaikainen juoni alkoi hämärtyä. Tehtiin vain jotain, jotta käyttäjäluvut näyttäisivät hyviltä tulevina kvarttaaleina.

Ota tai jätä – 2000-luvun alun ja etenkin puolivälin jälkeen käyttäjien toiveista tai käytöstavoista viis veisattiin. Kaikenlaisilla tempuilla ja koukutuksilla kerättiin ja kerätään edelleen mahdollisimman paljon tietoa käyttäjistä, joita niin sanotut algoritmit sitten muokkaavat ja tekevät käyttäjästä täydellisen uhrin markkinavoimille.

Tällä hetkellä käyttäjän terve lähtökohta on netissä suojella yksityisyyttään. Ja vastuullisen käyttäjän suojella erityisesti toisten yksityisyyttä olla julkaisematta mitään tietoa, saati kuvia toisesta henkilöstä.

Kyllä sinä voit vaikuttaa algoritmeihisi ja sitä kautta mitä sinulle netissä tarjoillaan. Oman käyttäytymisesi kautta tehdään johtopäätöksiä mitä mielessäsi liikkuu. Jos et ikinä tykkää jonkun ihmisen kommenteista vaikkapa Facebookissa, niin ei niitä ajan mittaan sinulle edes näytetä.

Monella on selkeä harhaluulo, että some toimisi kuin sähköposti. Kun jotain julkaisen, niin kaikki kaverini sen saavat. Tarkkaa lukua ei kukaan tiedä, mutta joidenkin arvioiden mukaan julkaisusi näytetään reilulle 10 prosentille kavereistasi.

Sama koskee myös asia- ja kuvasisältöjä. Itse lopetin tietoisesti tykkäämästä mistään ravintoloiden ruokakuvista ja mistään alkoholikuvista tai viesteistä. Aihepiiri hävisi minun seinältäni noin reilussa kolmessa kuukaudessa.

Tietenkin tämäkin on varsin vaarallista, sillä voimistat omaa kuplaasi rajaamalla sinulle jaettavaa informaatiota, jopa hyvää ja hyödyllistä informaatiota. Oman kuplan rakentamista parhaimmillaan ovat Instagram ja Twitter. Itse en oikein ole löytänyt syitä, että jatkuvasti seuraisin jonkun ihmisen päivityksiä ja tekemisiä. Ymmärrän, jos olisin politiikantoimittaja, niin seuraisin Marinin ja muiden keskeisten politiikkojen viestejä.

Itselläni on monia asioita, joita kaivelen ja seuraan netistä hetken ja sen jälkeen homma saa olla. Hyvä esimerkki vaikkapa auto. Olin kiinnostunut autoista kolme vuotta sitten ja en sitä ennen 10 vuoteen ja en nytkään. Auto vaihtui kolme vuotta sitten ja nyt ei taaskaan ole tarvetta yksityiskohtaiselle autotiedolle.

Kuplautuminen tapahtuu niin huomaamatta ja sen kyllä some-jätit hyödyntävät täysillä. Samoin kun erilaiset poliittiset ja aatteelliset trollitehtaat.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta en aio missään tapauksessa aio luopua somesta, enkä netistä yleensäkään. Ensimmäisen kerran elämässäni siivosin noin 15 vuotta sitten kaikki palvelujen toimittajat, jotka eivät pystyneet hoitamaan asioitaan netissä sähköisesti. Liki puolet käyttämistäni palveluista saivat lopputilin.

Korona-kokemukset ei vielä ajanut ruokaostosten nettiasiointiin. Pari harjoitusta olivat todella huonoja.  Sitä siirtoa tässä nyt omalla kohdallani odottelen.


Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 22.6.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, nörttivaari. pankkipalvelu, sähköinen allekirjoitus,

Numerot kertovat totuuden uuden vuoden lupauksistasi

Sunnuntai 6.1.2019 klo 8.56 - Kauko Niemi

Uusi vuosi oli jälleen se ajankohta, jolloin tehtiin lupauksia. Osalle se on mukavaa viihdettä, joita ei ole tarkoituskaan lunastaa. Toisten lupauksissa mukana halu – josko sittenkin. Ja sitten on niitä, jolle uuden vuoden lupaus on tavoite, eikä mikään mielikuvituksen tulkitsema tina ruiskaus.

Totta kai viihteelliset lupauksetkin ovat hauskoja ja sopivat suureen muutokseen kuten vuodenvaihteeseen. Tällä kerralla keskityn vain liki ryppyotsaisesti oikeisiin lupauksiin eli tavoitteisiin. Joidenkin asioiden kohdalla vain pitää ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin mitään oikeasti tapahtuu. Joskus se on pakko, joskus se on jopa kivaa, etenkin kun muutos ei tapahdu pakon edessä, vaan halusta ja loputtomasta uteliaisuudesta uutta kohti ja kehittyä.

Hoppu on Hanurista kirjan kirjoittajat Kissconsulting Oy:m Maarika Maury ja Jaana Tuomila ottavat hyvin kantaa siihen, kannattaako uuden vuoden päätöksiä tehdä ja miten lupaukset saadaan muutettua oikeaksi toiminnaksi.

Ilman päätöksiä harvoin saadaan sitä vähääkään aikaan. Päätös on aina lähtökohta muutokselle. Oleellista on se, miten päätöksen jälkeen saadaan muutos juurrutettua käytännöksi ja rutiiniksi. 

Päätöksien toteutumista estää usein se, että ei ole mietitty konkreettista tapaa, miten sen päätöksen voisi toteuttaa. Muutosta pitää myös seurata ja puuttua poikkeamiin. 

Pulmallista on myös se, että uudenvuoden innostamana päätetään korjata koko elämä kertaheitolla ja tavoitteiksi kirjataan kaikki maan ja taivaan väliltä. Seuraavalla viikolla ei enää edes muisteta, mikä tuo tavoite olikaan.  

Joskus myös tavoite on niin iso, ettei sitä vaan saa tehdyksi. Esimerkiksi täysin liikkumaton kaveri sanoo, että nyt alkoi jokapäiväinen puolentoista tunnin jumppa. Kun se sitten kerran jäi välistä, jäi seuraavakin. Parempaan tulokseen päästiin, kun hän otti alkuun vain viidentoista minuutin päivittäisen jumpan, josta oli helpompi sitten laajentaa.  

Vähemmän ja kunnolla on parempi oikeissa teoissa, kuin paljon asiaa paperilla ja vielä suuremmat puheet. 

 

Itse haluan nostaa esiin numerot, joilla voit mitata ja seurata tavoitteesi toteutumista. Numeroiden faktinen merkitys on erittäin suuri tavoitteeseen pääsemiseksi, oli se sitten paino, terveys yleensä, henkilökohtainen talous tai melkein mikä vaan.

Minusta tuntuu -mentaali ei oikein johda kuin itsensä pettämiseen. Tunne on tänään tällainen ja huomenna tuollainen. Numerot kertovat selkeää totuutta. Yksittäisten numeroiden oikeellisuus ei ole niin tärkeä kuin numeroiden osoittama muutos.

Mistä niitä numeroita sitten oikein saa. Tänä päivänä tekniikkaa ja erilaisia testejä saa niin edullisesti, ettei se ainakaan ole mikään este. Jokainen sovelluskauppa on niitä pullollaan. Ilman lääkärin määräystä pystyt ostamaan kohtuuhinnalla mitä erilaisempia terveyteen liittyviä kokeita.

Muutoksen seuraaminen ei ole enää työlästä exel-hallinnointia.

Päätin selvittää viime vuonna talousmenoni ja sepäs oli avartavaa ja helppoa. Voin todeta, että perusraaka-aineista itse terveellisen ruokansa tekevä pääsee verrattain edullisin kustannuksin. Eivätkä kustannukset nousseet, vaikka vuoden aikana siirryin pitkälti luomuraaka-aineiden käyttöön.

Näidenkään numeroiden saanti ei aiheuttanut minkään näköistä päänvaivaa. Ryhdyin käyttämään S-pankin korttia vain ja ainoastaan talousmenoihin. Netistä voin seurata kulutustani jopa kaupan tarkkuudella, jos sellaisille numeroille olisi käyttöä. Joka tapauksessa vuoden jälkeen numerot paljastavat, että luuloni olivat eri hehtaarilla kuin tiedot. Tietenkin kuukausittaiset tai jopa viikoittaiset numerot ohjaavat myös toimintaa kauppareissuilla. Ja sekin on vain positiivinen asia.

Otan pari esimerkkiä omalta kohdaltani, joita ei toteutettu yhdessä yössä. 11 vuotta sitten podin kolme tosi pitkää flunssa. Tuolloin tunsin, ettei huonompaan suuntaan ei voi enää mennä. Tein kolme muutosta. Lopetin vuosittaiset flunssarokotukset, aloin syömään reilun ”yliannoksen” D-vitamiinia – 100ug/päivä ja säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia sinkkivalmisteita. Olen käynyt kahden vuoden välein omakustanteisissa verikokeissa ja huomannut ettei d-vitamiininumeroni ole noussut kovinkaan korkealle. Lopputulos on kuitenkin se että 10 vuodessa on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina.

Toinen esimerkki tunteesta ja numeroista. Olen aina tiennyt, ettei nukkumiseni ole oikein mistään kotoisin, vaan en ole riittävän topakasti asiaan paneutunut, vaikka varsin hyvin tiedän yleisellä tasolla levon merkityksen kaikkeen. Ensimmäinen mittaus osoitti vaikeahkon uniapnean.

Syvemmälle unen syöverein pureutuessani itsellekin suuri yllätys on ollut reilun kuukauden unen laadun seuranta Ouran älysormuksella. Kaiken uni-informaation tulkinnassa olen toki vielä alkutaipaleella.

Numerot kertovat, että öinä, kun on enemmän syvää unta, niin aamulla verenpaineet ovat alhaalla. Jos vielä muutaman kuukauden numeroilla on sama korrelaatio, niin sitten menen kouluttamaan lääkäreitä. Vuosien varrella lääkärit ovat tyrkyttäneen useaan otteeseen verenpainelääkitystä huonolla menestyksellä, mutta yksikään lääkäri ei ole koskaan kysynyt kuinka nukut.

Yksikään laihduttaja ei onnistu peiliin katsomalla ja arvioimalla painonsa kehitystä. Siihen tarvitaan hyvä, mieluusti analysoiva vaaka, joka kertoo kuinka oikeaa painonlähtö on - lähteekö läskiä vai lihasta. Ja painonseuranta mieluusti päivittäiseen käyttöön. Silloin numerot kertovat todellisen muutoksen. Samalla opit ymmärtämään mikä painoosi vaikuttaa.

Aina kun olet vaalla tai mittaat mitä tahansa, niin samalla muistutat itseäsi omasta tavoitteestasi ja jokainen numeroiden osoittama oikean suuntainen muutos motivoi sinua jatkamaan kohti päämäärää. Oli se sitten mikä tahansa.



 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 7.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Oura, viestintä, s-pankki, tavoitteet, Kiiconsulting, Maarika Mayry, Jaana Tuomila,

Omituinen asiakassuhde

Tiistai 6.2.2018 klo 16.45 - Kauko Niemi

Markkinoinnin oppikirjoissa ja gurujen puheissa painotetaan, kuinka tärkeä on luotettava ja toimiva asiakassuhde.

Tämän vuoden alusta pankkisuhde ei ole enää pyhä. Vuoden vaihteessa astui voimaan maksupalveludirektiivi, joka pakottaa pankin avaamaan tietojärjestelmänsä.

Pysähdyin miettimään omaa asiakassuhdettani pankkiin. Siis itse olen se asiakas, jolla on vuosikymmenien aikana ollut suhde ainakin kuuteen jos ei seitsemäänkin pankkiin ja tälläkin hetkellä kahteen eri pankkiin. 

Minä olen se asiakas, jonka eräpäivät eivät kertaakaan näiden vuosien aikana ole lipsuneet, jonka suoritteille ei ole kertaakaan haettu jatkoaikaa, jolla on ollut kohtuullisesti velkaa, siis asuntovelkaa koko elämän ajan.

Suhde jokaiseen pankkiin on ollut pohjimmiltaan pakko, koska rahaliikennettä ei ole voinut hoitaa sukanvarsitekniikalla.

Asiakassuhteeni pankkiin voi siis luokitella arviolla pakkopulla. Kerran olen näiden vuosien aikana tiennyt pankinjohtajan nimen, jolle olisin voinut soittaa hätätilanteessa. Asiakassuhteita, joissa ihminen on ollut harvinaisen tuntematon ja kaukainen siellä jossain marmoriholvien kätköissä.

Ensimmäinen pankinjohtajan tapaaminen oli lähinnä häätö asiakkuudesta. En saanut ensiasunnon ostoon lainaa ja perusteena oli, kun olet niin nuoren näköinen. Myönnän etten varmaan kunnioittanut tuolloisen tavan mukaan riittävästi pankinjohtajaa. En ollut pukeutunut parhaisiini, enkä riittävän lipevä kehumaan pankkia. Toisaalta minulla on vakituinen työ ja palkka, tosin pieni, juoksi tuohon konttoriin.

Jos ensimmäinen tapaaminen oli fiilikseltään tuollainen, niin paljoakaan parempaan ei yltänyt viimeisin henkilökohtainen pankissa käyntini. Netissä olin tehnyt summaltaan pienen lainahakemuksen maksaakseni osuuteni taloyhtiön hissin rakentamisesta. Lainaa ei voinut nostaa, ennen kuin olisin käynyt asian fyysisesti allekirjoittamassa. Kovasti ihmettelin miksi – kaikkihan oli jo sähköisesti keskusteltu ja sovittu.

Allekirjoitusta ei voinut hoitaa minuutissa, jossain tiskin kulmalla, kun normaalisti kirjoitan nimeni noin 12 sekunnissa. Ei  - minun piti varata allekirjoitusaika palveluneuvojalle. Tuo aika suvaittiin myöntää puolentoista viikon kuluttua. Ja maksuni tietty myöhästyi.

Palveluneuvoja osoittautuikin yllättäen pankin myyntihenkilöksi, jonka pankin palvelun esittelyn halusin keskeyttää ja hoitaa vain allekirjoituksen. Ei muuta. Olisi ollut reilua ilmoittaa etukäteen, että jutellaan muustakin.

Näiden kahden, ensimmäisen ja viimeisimmän kokemuksen väliin mahtuu monenlaista asiakassuhdetta. Pääsääntöisesti strategialla – pysy mahdollisimman kaukana fyysisestä pankista.

Tätä strategiaa toteutin ensimmäisen kerran siirtyessäni STS-Pankin asiakkaaksi. Tässä ei ollut mitään aatteen paloa eikä muutakaan kuin yksinkertaisesti se, että tavallinen ihminen pystyi hoitamaan pankkiasioita etänä. Sekin tarina sitten päättyi niin kuin päättyi ja taas olin yllättäen KOP:n asiakas.

Tällä hetkellä olen asiakassuhteessa kahteen pankkiin. Toisessa olen siis käynyt ja toisesta en edes tiedä missä heidän pankkitiskinsä on. Tai oikeastaan tiedän, kun olen kahdesti tallettanut rahaa Alepan kassalla. Tämä pankki on siis joka kulmalla. Sinne ei tarvitse pukeutua erikseen, eikä varata ennalta aikaa. Ja osa sen palvelutiskeistä on auki 24/7.

Pankkisuhteeni ovat olleet ja ovat edelleen kuin pakkoavioliitto ilman minkään tasoista fiilistä. Asiakassuhde on alisteista, ennalta arvaamatonta ja tuntuu jopa mielivaltaiselta vedoten sääntöihin ja lakeihin.

Kirjoitettuani tämän blogin, luin netistä noin viitisenkymmentä juttua pankkisuhteesta ja huomaan, etten ole ajatusteni kanssa yksin. Suurtakaan myötätuntoa on vaikea löytää pankkisuhteesta.

Kirjoittelussa pankkien puppusanageneraattorit vertaavat suhdetta mihin tahansa ihmissuhteeseen tai parisuhteeseen. Siis tarkoittaakohan se sitä, että joka kolmas suhde päättyy eroon.

Alkanut vuosi tuonee jollakin aikajänteellä suuria muutoksia pankkisuhteisiin, kuten Ylen Kovatalous maalaisi juuri ennen vuoden vaihdetta.

Vanhaan hyvään aikaan asiakkaat astuivat pankkiin lakki kourassa ja pankkisuhde periytyi vanhemmalta lapselle. Tuo suhde ei ytimeltään muuttunut edes silloin, kun perinteinen konttori vaihtui verkkopankkiin.

Suomalainen vaihtaa nimittäin pankkia äärimmäisen harvoin. Todennäköisesti vain asuntolainaa kilpailuttaessaan, jos silloinkaan.

Nyt pankkien on – jos asiakas niin toivoo – päästettävä ulkopuoliset yritykset lukemaan tilitietoja ja hoitamaan asiakkaan maksuja.

Uudet toimijat voivat luoda asiakkailleen näkymän tämän tileille, vaikka ne sijaitsisivat kolmessa eri pankissa. Nettiostoksia tehdessä maksut voi hoitaa vierailematta pankin tai korttiyhtiön verkkopalveluissa.

Konsulttiyhtiö Accenture arvioi taannoin, että Pohjoismaiden kahdeksan suurinta pankkia voivat menettää jopa 1,8 miljardia euroa liiketoiminnastaan.

Vieläkin pahempaa on, jos pankin niin sanottu asiakassuhde alkaa rakoilla.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pankki, asiakassuhde,

Pahempia kuin vakuutusyhtiöt

Perjantai 3.5.2013 klo 12.55 - Kauko Niemi

Omassa sisäisessä arvojärjestyksessäni vakuutusyhtiöt ovat olleet kautta aikojen epämiellyttävin yritystyyppi. Niissäkin tosin yksi pienen pieni poikkeus, joka palveluita käytän kun on pakko.

En oikein voisi kuvitella, että vapaaehtoisesti ottaisin yhteyttä vakuutusyhtiöön ja luojan kiitos he ovat lopettaneet puhelinmarkkinoinnin. Vai johtuuko se siitä, että olen aina tylysti ilmoittanut, ettei vakuutusasioissa minulle saa soittaa.

Nyt markkinaoikeus on kieltänyt minun teleoperaattori DNA:ta mainostamasta laajakaistaansa Suomen nopeimpana liikkuvana laajakaistana.

Markkinaoikeus kieltää DNA:ta käyttämästä ilmaisuja, joissa totuudenvastaisesti tai harhaanjohtavalla tavalla väitetään DNA:n matkaviestinverkon olevan Suomen nopein tai matkaviestinverkossa tarjottavien tiedonsiirtopalvelujen olevan Suomen nopeimpia.

Markkinatuomioistuin saisi kaikin mokomin siivota paljon muutakin kaikkien operaattoreiden toiminnasta. Kokemukseni telepalvelujen suurkuluttajana alkaa olla samalla tasolla kuin vakuutusyhtiöiden.

Operaattoreiden palvelut ja sopimukset ovat niin monimutkaisia, että teleoperaattoreiden henkilökuntakin antaa erilaisia vastauksia, riippuen keneltä kysyy. Olemassa olevalle asiakkaalle ei automaattisesti muuteta tehokkaampaa ja halvempaa yhteyttä, vaan sitä pitää kysyä. Vastaukseksi saan - juu kyllä tässä on päivittämisen varaa.

Kolmas yritystyyppi samassa kastissa on pankki. Valitettavasti joudun menemään pankkiin ensi viikolla ennakkoon sovittuun aikaan. Ensimmäistä asuntolainaa hakiessani, pankinjohtaja eväsi lainan, koska olin niin nuoren näköinen. Onneksi nykyisin 99 prosenttia pankkipalveluista voi hoitaa netissä.

Mitä yhteistä näillä yrityksillä on ja mikä tekee niistä niin vastenmielisiä, joissa palvelukokemuksen asteikot eivät riitä mihinkään suuntaan. Ne ovat omalla tavallaan, asiakkaan näkökulmasta monopoleja. Niitä on vain pakko käyttää. Palvelupaketointeja ei hallitse kukaan, eivät yritykset itsekään. Ja kun palvelut ovat riittävän epämääräistä ja hämäriä, niin niitä voi markkinoida miten tahansa kenenkään ymmärtämättä, kuten DNA nyt tekee.

Kaikkien niskaan on helppo ripustaa huijarin viitta syystä tai ilman syytä. Siinä olisi imagonrakentajilla töitä pitkäksi aikaa.








Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pankki, vakuutusyhtiö, DNA, palvelu, teleoperaattori

Asiakaslehdet - Kustaanko omiin muroihin?

Torstai 11.10.2012 klo 10.45 - Kauko Niemi

Lokakuun alku ja luukusta kolahtaa monenlaisia asiakaslehtiä, niin kuin muinakin kuukausina. Siis lehtiä, joita en ole varta vasten tilannut, mutta tulevat jäsenyyden kylkiäisinä. Kaikkien hyvä puoli on se, ettei tilausmyyjä soita ja kinua jatkotilausta, eikä tule pahamieli lukematta jättämisestä

Kaksi näistä lehdistä on selkeästi ylitse muiden. Journalisti ja Kirkko & Kaupunki. Kummassakin on rohkeutta kirjoittaa asioista ja kumpikin liikkuu tässä hetkessä. Näillä elementeillä julkaisuista on saatu ajankohtaisia ja kiinnostavia.

Nopeasti läpi skannattavia olivat lokakuun Pirkka ja Yhteishyvä sekä OP:n asiakaslehti. Lokakuun pohjanoteeraus oli Sulasolin lehti 3.10.2012 kannen otsikolla; Kesän alkusoinnut kajautettiin Kuopiossa. Keilaaja-lehti on jo pidemmän aikaa mennyt suoraan paperikeräykseen. Se kun ei herätä ajatuksia suuntaan eikä toiseen.

Kuinka uskottavia voivat olla lehdet Pirkka ja OP-pankin lehti. Kumpikaan ei kirjoita edes pääkirjoituksessaan halaistua sanaa irtisanomisistaan tai uhkailusta muuttaa Viroon,  vaikka nämä olivat valtakunnallisia uutisia viikkoa aikaisemmin. Pirkassa Minna Järvenpää  kirjoittaa pääkirjoituksessaan; ”K-ruokakaupat ovat tehneet ravinnon laadukkuuden ja myös eettisyyden vaalimisen uskomattoman helpoksi asiakkaalle . . ” Ja kuinkahan monen seulan läpi tämäkin ilouutinen on mennyt?

Pirkka yritti muutama vuosi sitten muuttua journalistisempaan suuntaan ja palkkasi pätevän ja kokeneen journalistin päätoimittajaksi. Yksi pääsky ei kesää tehnyt ja eiköhän siellä taas istu riittävän kauppiashenkinen myymässä erikoishintaista elintarviketta.

Eikös se olisi reilumpaa julkaista tuotekatalogia, kuin kömpelösti yrittää naamioida tuotemyynti näennäisjuttujen kainaloon. Tehokkaimmaksi markkinoinniksi, positiivisen kuvan luomiseksi on tällä hetkellä todettu viestintä, jossa ei suoraan myydä mitään.

Mikä tahansa asiakaslehti ottakoon mallia Kirkko & Kaupunki –lehdestä. Vaikka seurakuntayhtymä maksaakin viulut, niin lehti ottaa reippaasti kantaa kirkon toimintaan suhteessa ympäröivään maailmaan. Kirkko & Kaupunki –lehti tekee kirkosta ja sen suhteesta normaaliin elämään kiinnostavan. Eiköhän se ole parasta mitä kirkko voi saada aikaan painotuotteella.

Ikään kuin allekirjoituksena lukaise tämä. Ja löydät samalla myös tämän jutun otsikon


ps.
Olen omalla rahalla erikseen tilannut – Fillari, Digi-kuva ja Kuluttaja sekä Rondo Classic –aikakauslehdet. Haluaisin ja olen kokeillut montaa terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvää lehteä. Ne eivät sisällöllisesti pääse alkua pidemmälle ja kohderyhmänä ovat ainoastaan naiset.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asiakaslehti, markkinointi, journalimi, Pirkka, Yhteishyvä, Sulasol, OP-pankki

Kun sinä olet niin nuoren näköinen (vahingon iloako?)

Sunnuntai 6.11.2011 - Kauko Niemi

Varaan tapaamisajan. Se minulle suodaan puolentoista viikon päähän. Käyn parturissa, jotta olisin siisti. Pukeudun solmioon ja muutenkin huomiota herättävän huolellisesti. Olen 25-vuotias.  Menen anomaan pankista ensimmäistä lainaani asuntoa varten.

Olen jännittynyt kun astun KOP:n pankinjohtajan tummaan jalopuuvoittoiseen työhuoneeseen. Hermostuneena en muista millaisia ja kenen tuotantoa seinillä olevat aidot maalaukset olivat. Pankinjohtajan auktoriteetti leijui vahvana katosta lattiaan. Tämän nöyrempi tavallinen, tunnollinen vakiotyössä käyvä ihminen ei pysty olemaan.

Fiilistä ei voinut kuvailla millään tavalla rennoksi. Tuskin olisi ollut suurtakaan eroa kuulusteluiden sisällössä pankin ja poliisilaitoksen välillä.

Liki tunnin selvittelyn jälkeen minulle luettiin tuomio. Minulle vakituisen työpaikan omaavalle ja kyseisen pankin konttorissa palkkatiliä säästäväisesti käyttävälle asiakkaalle pankinjohtaja kertoo istunnon päätteeksi päätöksen, etten saa asuntolainaa, joka olisi ollut noin 40 prosenttia asunnon ostohinnasta.

Kaikkia perustelut eivät tuossa romahduksen ja masennuksen tilassa jääneet mieleeni. Sen muistan, että yhtenä ääneen sanottuna perusteena oli – kun sinä olet niin nuoren näköinen.

Tämän jälkeen minulla ei ole ollut asiaa KOP:n ja sen jälkeläisten konttoreihin. Nurkan takana olevasta toisen pankin konttorista heltisi laina, vaikken edes ollut asiakas. Auktoriteetti-ilmastossa ei uudessa pankissani ollut juurikaan eroa. Pankinjohtaja vie ja asiakas vikisee, jos uskaltaa.

Luojan kiitos syntyi pankkien verkkopalveluita. Itse vaihdoin pankkia sen mukaan, millaisia ja kuinka toimivia verkkopalveluita ne pystyivät tarjoamaan. Pystyinhän olemaan mahdollisimman kaukana äärimmäisen vastenmielisistä asiakaskyykyttäjistä.

Tällä hetkellä pankkikonttini on toisessa kaupungissa, eikä konttorin johtajasta ole ollut pariin vuosikymmeneen harmainta aavistustakaan. Jos tulisi jostain syystä asiaa pankkiin niin olisi pakko googlata osoite, jotta tietäisin missä se konttorini nyt sijaitseekaan.

Kreikan ja koko Euroopan pankkikriisi opettakoon nyt vihdoin viimein pankeillekin oikeaa asennetta, että heillä ei pitäisi olla mitään erityisoikeuksia leikkiä riskittömästi toisten rahoilla. Suomalaispankit joutuivat tunnustamaan 90-luvun alussa, että heilläkin on asiakkaita, joita kannattaisi käsitellä muinakin kuin numeroina.

ps.
toisen lukemisen jälkeen rupesi tuntumaan, että mukana on vahingoniloa. Rahanhimoisten oppimisprosessi näyttää vain olevan kovin mutkikas ja pitkä. Eikä nykyisillä  suojelutoimenpiteillä vieläkään opita riittävästi.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pankki, asiakas, pankkikriisi

Pankki otti minulta korotonta lainaa

Sunnuntai 11.4.2010 - Kauko Niemi

Millä ihmeen oikeudella pankit käsittelevät minun rahojani kuin omiaan. Käsittääkseni teknisesti ei ole mitään syytä, miksei raha voisi siirtyä pankista toiseen saman tien kuten sähköpostitkin siirtyvät ja monet muut bittivirrat.

Siirsin rahaa omalta tililtä omalle tilille eri pankkien välillä. Siirto tapahtui kiirastorstaina, jolloin se hävisi saman tien lähettävän pankin tililtä. Vastaanottavan pankin tilillä se näkyi  tiistaina. Siis viisi päivää minun rahani ei ollut kummallakaan tililläni.

Ehkä olen jossakin tilinavaussopimuksessa antanut luvan pankeille lainailla rahojani korottomasta parempiin tarkoituksiin. Maalaisjärjellä ajatellen se ei ole reilua.

Jos siirtäminen, johon en usko, kestää teknisesti useita päiviä, niin vähintään rahan tulisi näkyä jommallakummalla tilillä niin kauan kun siirtoprosessi on tehty.

Kovasti ihmettelen, että miten suuret yritykset hyväksyvät tällaisen korottoman lainan pankeille, vain onko se piensijoittaja, säästäjä joiden kohtelusta ei tarvitse olla niin nogon nuuka.

Paljonkohan pankeilla on vuorokaudessa käytössään tällaista halpaa rahaa? Summat ovat varmasti sitä luokkaa, ettei ole suurtakaan intressiä siirrellä sitä saman tien niin kauan kuin asiakkaat eivät perään huutele.

Ehkä se on otettava suurennuslasi pieneen kätöseen ja luettava millaisen sopimuksen olen pankkieni kanssa allekirjoittanut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pankki,

Mikä pankkilakko

Torstai 17.12.2009 - Kauko Niemi

Tänään siis päättyi pankkilakko. Tosin en kyllä millään tavalla huomannut kyseistä mielenilmaisua. Ei taida tehota vanhanaikaiset temput uudenaikaisissa verkoissa.


Jouduin todellisuudessa asioimaan fyysisesti viimeiksi viisi vuotta sitten, kun selvittelin perikunnan tilejä. Sen jälkeen fyysiseen konttoriin ei ole ollut asiaa.

Nykytilannetta en tunne tarkkaa, miten käy lainojen allekirjoitukset, kun OP lopetti kansalaskortin käyttämisen. Se olisi muutoinkin ollut käyttökelpoinen, ettei olisi tarvinnut salasanalistoja. Takapakkia mentiin.

Nykyään en tee mitää pitempiaikaisia sopimuksia sellaisen yrityksen kanssa, joka ei lähetä e-laskuja.

Kaikesta voi päätellä, että minun puolestani H&M voisi perustaa myymälänsä muihinkin pankkisaleihin kuin Helsingin Aleksanterinkadulle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pankkilakko

Toivottavasti Pohjola ei ole maineensa veroinen

Tiistai 4.3.2008 - Kauko Niemi

Aikojen saatossa yrityksen maine syntyy palveluja ja tuotteita käyttävän asiakkaan päässä. Samoin kun viestinnässä yleensäkin sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. 

Henkilökohtaisesti pysähdyin epämiellyttävään uutiseen. Minun hyvä pankkini OP-pankki muuttaa nimensä Pohjola-pankiksi. Mutta eihän nimi pankkia pahenna.

Toivottavasti ei, vaikka Pohjola onkin vastenmielisin yritysnimi, mitä kohdalleni on koskaan tullut.

Olin vuosikymmenet Pohjolan asiakkaana, enkä muista tuosta ajasta mitään muuta kuin jatkuvat maksut ja nöyryytykset. Kunnes keräsin tarmoni ja rohkeuteni ja katkaisin kaikki suhteeni Pohjolaan.

Yhtenä esimerkkinä vaikkapa polkupyörävarkaus. Lukitutun sisäpihan telineessä oli eräänä aamuna lukitut pyörät telineessä ja kaikki muu vohkittu. Pyöräliike varmisti, että ko osasarjoista näytti olevan huutava puute, kun olet jo viides uhri tällä viikolla, joka on tullut meidän tietoomme.

Pohjolan kanssa asiaa vetkuteltiin kahdeksan kuukautta. Tyylilajiksi yhtiö valitsi yksi asia kerrallaan. Yhtiöstä tuli lisäselvityspyyntö, jonka tarkastelu kesti viikkoja ja sen jälkeen seuraava pyyntö ja taas viikkoja jne jne. Yksi arvokas pyöräilykesä jäi väliin. Kaikki muutkin Pohjolan palvelukokemukset olivat saman suuntaisia.

Toinen pyörävarkaus tapahtui nykyisen vakuutusyhtiöni, Pojantähden aikana. Taloyhtiön pyörävarastossa telineeseen lukittu pyörä sai kyytiä, kun teline oli sahattu poikki. Vakuutusyhtiön käsittely kesti vajaat kolme viikkoa, kun rahat olivat tililläni. Ja siihen tarvittiin yksi käynti ja nykyisin ilmoituksen voi täyttää myös netissä. Ero palvelukokemuksessa on aika huikea.

Pankin valintaa on taas pitkälle ohjannut se, millainen on kyseisen pankin nettipankki. En tunne mitään erityistä kaipuuta kohdata pankkivirkailijaa.

Yksi muukin syy löytyy pankin vaihdossa. Pohjolaa lähellä olleesta KOP:stä otin aikoinani hatkat, kun asuntolainan epäämisen syynä oli pankinjohtajan ääneen annettu lausunto minulle. ”Kun te olette niin nuoren näköinen.” Nyt olisin tietenkin imarreltu tuollaisesta lausunnosta, mutta lopputulos olisi sama – vaihtaisin pankkia.

Nykyinen OKO-pankkini on ollut maineeltaan sopiva ja toiminta vastannut hyvin minun mielessäni muodostettua mainetta. Verkkopankki toimii hyvin sekä sijoitus, laina että säästöpuolella. Tosin OKO on mennyt samaan solmuun bonustensa kanssa kuin suuret kauppaketjut. Bonusjärjestelmä vaatisi varmaan viikon opiskelun, jos mielisi tietää mitä yli 30-rivinen bonusraportti oikeasti tarkoittaa. Tuota selvittämisen vaivaa en toistaiseksi ole itselleni suonut. Kait se jotain hyvää tarkoittaa. Jos ei niin kertokaa minulle.

Nyt kun nämä kaksi vastakkaista mainetta niputetaan, niin millainenkohan maine-mixi siitä syntyy?

Nähtäväksi jää kestänkö tämän nimen muutoksen nöyryytyksen. Varmistin on joka tapauksessa poissa ja sormi liipaisimella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pohjola, pankki