Mikä ranskalaisten rekrytoinnissa meni pieleen

Tiistai 14.5.2013 klo 13.18 - Kauko Niemi

Mielenkiintoista kuinka ranskalaisten rekrytoidessa itselleen presidenttiä, koko homma meni pieleen. Vuodessa paikkaan valitun kehitys- ja arviointikeskustelut osoittavat, että suoritustaso on pudonnut 65 prosentista 25 prosenttiin.

Yritysmaailmassa taitaisi tulla jo potkut – ainakin jossakin Jalliksen vaikutusvallassa olevassa urheiluseurassa. Ei taitaisi kyseiset headhunteritkaan saada uusia toimeksiantoja.

Missä tällainen rekrytointi voi mennä näin pieleen. Eihän vain François Hollande ole valepresidentti ja hänellä ei olekaan pätevyyttä tähän tehtävään. Antoiko hän haastattelukierroksilla sellaista tietoa tai väärää tietoa, jolla palkkaajia johdettiin harhaan. Vai jäikö rekrytoijilta joitakin tietoja tarkistamatta.

Todennäköisesti organisaation toiminta ei ole vuodessa muuttunut niin paljon, että palkatun esitetyt tiedot ja taidot olisivat vuodessa täysin vanhentuneet ja hän ei olisikaan kykeneväinen enää tähän tehtävään. Tällöinhän organisaation intresseissä pitäisi olla jatkokouluttaa ja ohjata palkattu henkilö uuteen tilanteeseen.

Ovatkohan rekrytoijat ymmärtäneet tässä tapauksessa omaa tehtäväänsä oikein, vai tehneet päätöksiä pärstäkertoimen ja vanhojen tuttavuuksien pohjalta. Kuinkahan suuri on informaatiovaje toimeksiannon ja todellisuuden välillä. Ja toki sattuuhan organisaatioissa sitäkin, että tunnustetaan tehdyn täysin väärän rekrytoinnin ja lopetetaan kaveeraaminen siinä toivossa, että väärä valinta ottaa jalat alleen.

Yrityksissä rekrytointiprosessi on aika tiukka, jopa aika tunteeton. Pitäisiköhän poliitikkojen samaistua tähän prosessiin ja jättää iän ikuiset vaalilupaukset julistamatta, joita sitten ei kuitenkaan pystytä olosuhteiden pakosta lunastamaan. Kun ei edes etukäteen tiedetä kenen kanssa niitä pitäisi niitä lunastaa.

Ehkä Juha Sipilä on jotain tämän kaltaista alitajunnassaan toteuttanut. Tai jopa ihan tietoisesti. Ja tällä kommentilla en ota minkäänlaista kantaa puolueisiin tai niiden kannatuksiin. Itseäni ei politiikka niinkään kiinnosta, mutta nämä iän ikuiset prosessit kyllä.

Entäs jos headhuntereina ei olisikaan kaiken maailman kansa. Vaan kansa palkkaisi headhunterin valikoimaan loppukierroksille pääsevät pätevät ei sopivat kandidaatit.

Jotkut himaset voisivat hyvinkin tahkota nyt rahaa kehittämällä uuden mallin politiikoille sen sijaan että mentäisiin samalla vanhalla kaavalla kuin viimeiset sata vuotta.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: politiikan mallit, Juha Sipilä, Ranska, François Hollande

Miten käy ranskalaisten medialukutaidon?

Torstai 27.3.2008 - Kauko Niemi

Ranskalainen luottaa täydellisesti verbaaliin ilmaisuun. Eikä vähiten presidentti Nicolas Sarkozy, joka on jo moneen otteeseen osoittanut puheen ja sanan voiman. 

Ranskan televisiokanavat paljastaa nopeasti pariisin murteesta johtuvat puutteet. Ei edes uutisissa saa mitään tukea faktoille. Uutis- ja ajankohtaistoimituksissa ei taida olla töissä yhtään graafikkoa. Uutiset ovat pelkkää puhuttua Ranskaa. Urheilu-uutisissakaan ei näytetä edes tuloslistauksia. Yhden kanavan teksti-tv:ssä oli sentään yhden lauseen uutinen, että Hamilton voitti Australian F1 osakilpailun. Muista ei puhuttu mitään, saati olisi näytetty lopputuloslistaa.

Pääsiäisviikolla pidetyt aluevaalit ei tilannetta muuttanut millään tavalla. Ranskalaisilla kanavilla ei grafiikkaa näkynyt. Suomalaiset kanavat esittelevät jo viikkoja ennen vaaligrafiikkaansa ja seurannan kohokohta on kun toimittaja painaa nappia ja pilarit ja pallukat ilmestyvät ruutuun.

Sanan voima korostuu myös erilaisissa keskusteluohjelmissa, joita ei myöskään koristella millään turhanpäiväisillä visualisoinneilla. Eikä juontaja jaa puheenvuoroja yksi kerrallaan. Kaikki, joilla on jotakin asiaa, sanoo sen ja normaalia on, että viisi ihmistä puhuu samaan aikaan päällekkäin.

Kaikki ulkomaiset ohjelmat ovat dupattuja, eikä nekään anna armoa. Tosin se ei ole pelkästään ranskalaisten käyttämä tapa.

Seuraavaksi on ryhdyttävä seuraamaan ranskalaisia nettisaitteja, kuinka ne toteutetaan ilman puhetta, vai toteutetaanko?

Ranskalaiselle visuaalisuus merkitsee ihmisen itsensä pääroolia, itsensä esittelemistä.

Väistämättä jää miettimään kuinka ranskalainen kuuro esimerkiksi pärjää tällaisessa yhteiskunnassa. Hän ei saa mitään visuaalista tukea mistään. Hän ei voi edes lukea huulilta, sillä puheella ja huulisynkalla ei ole mitään yhteistä dupatuissa ohjelmissa.

Mielenkiintoista tulee olemaan myös se, kuinka ranskalaisten uusmedian lukutaito kehittyy. Kannattaa varmasti seurata ranskalaisia verkkopalveluja, joissa varmasti tehdään mielenkiintoisia ratkaisuja - joko parempia tai huonompia. Täytyy myös muistaa, että Citikka on ottanut lusikan kauniiseen käteen ja asettanut ohjausviikset samaan järjestykseen kuin muissakin autoissa ja siirtynyt H-vaihdekaavaan.

Jopa Wall Street Journal lisää visuaalisuutta uudessa omistuksessa ja antaa periksi menneelle maailmalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: medialukutaito, ranska