Varattu aika 08:30

Lauantai 30.10.2021 klo 17.17 - Kauko Niemi

Nappyla_B_IMG_01471.jpg
 

Tällä kertaa kirjoitan blogini käyttäen tarinallista journalismia, joka on nykyisin niin muotia ja minusta niin sapettavan ärsyttävää. Kyllä jutun otsikon ja alun pitää rakentaa selkeä kuva mistä on kyse. Jos et jaksa niin lopeta tähän.

No joka tapauksessa minulla oli visiittiaika 8:30. Olinhan itse halunnut käydä paikassa, missä en ollut aiemmin käynyt, koska organisaatio oli sinne muuttanut reilu vuosi sitten. Sitten oli toki vähän oma lehmäkin ojassa, niin kuin politiikoillakin.

Neljän viikon ehdottelujen jälkeen sain kun sainkin ajan tiistaiselle aamulle kello 8:30. No melkoisen vitkuttelun jälkeen minun intressini olivat jo laimenneet, mutta vastapuoli senkun innostui. Se lähetti sähköisesti neljä viestiä, ohjeistusta, ettei maalaispoika vaan eksy. Kaikkien viestien sisältö oli tosin ihan sama - muista tulla ajoissa ja varaudu odottamaan.

No minulle ajoissa tuleminen on rakkain synnyinlahja, enkä voi olla mistään sen onnellisempi kuin täsmällisistä aikatauluista. Tuo odottamiseen varautuminen ei sitten oikein auennut, mutta katsotaan.

Ai niin ja sitten kaikki tuli vielä paperiversiona postissa. No sitähän kuitenkin netti pätkii niin usein ja asiakkaiden koneet tilttailevat harvase päivä. Ja voihan se olla niinkin, että ovat jostain kaivaneet minun ikäni ja epäilevät netin käyttötaitojani. Siis ihan broomer ja syvältä.

Tiistai aamu valkenee. Herätyskellokin päällä. Herätyskelloa käytän vain absoluuttisen tärkeissä tilanteissa varmistaakseni rauhallisemmat yöunet ja aina herään kuitenkin ennen kellon soittoa niin kuin nytkin. Osoite on tarkistettu ja paikka tarkoin hahmotettu netin karttapalvelusta. Tosin tuossa samaisessa osoitteessa on taloa kuin pipoa ja sisäänmenoja vieläkin enemmän.

Löydän sisäänkäynnin ja info näyttäisi olevan toisessa kerroksessa. Huomaan kuitenkin, että ekan kerroksen käytävällä istuu ikään kuin tilapäinen neuvonta ala korona. Maski naamalla lähestyn häntä ensin. Papereiden kaivelun jälkeen hän tietää kertoa, että tapaamiseni olisi huoneessa 54, tuolla kulman ja noin 20 metrin päässä.

Kello on 08:12. Olen siis ohjeen mukaan hyvissä ajoin istumassa huoneen 54 ovenpielessä. Nipistän itseäni ja varmistan, että olenhan tässä. Ihmisiä kulkee ohitse, kukaan ei huomaa minua. Ei edes se nuori nainen, jonka näen viidesti, kun hän piipahtaa huoneessa 54.

Kello on jo 08:26, kun tämä ”tilapäisinfohenkilö” tulee huutelemaan käytävälle meille kummallekin odottajalle, että onko täällä se henkilö, jonka ohjasin huoneelle 54. Hänen muistinsa ei siis riittänyt 20 minuutin taakse, jotta olisi tullut henkilökohtaisesti ilmoittamaan, että anteeksi kun ohjasin sinut väärään paikkaan.

Olen jokseenkin varma, että huoneessa 54 piipahteleva henkilö oli sittenkin huomannut minut oven pielessä ja käynyt organisaation hierarkian perusteella ilmoittamassa infohenkilölle, että olen väärässä paikassa ja hänet pitää siirtää kulman taakse oikealle tuolille.

Siirryin seuraavaan paikkaan 08:29 ja heti sen jälkeen ovi avautuu ja minut kutsutaan tapaamiseen. Ja kuinka ollakaan, virallinen sisäänkutsuja oli tasan tarkasti sama henkilö, jonka olin jo viidesti nähnyt 20 minuutin aikana.

Olin siis oman terveyskeskukseni lääkärin vastaanotolla. Olin jo viikkoja aiemmin lähetellyt useampia kuvia selässäni olevasta, 8 viikkoa märkivästä näppylästä, joka ehti hieman ennen käyntiä puhjeta ja vuotaa kuivaksi.

Ei tässä mitään ongelmaa ole. - Eikö edes punkkia löydy tai ihosyöpää? – Ei.

Poistun huoneesta ja kännykkäni kilahtaa 8:44 – tekstiviesti kertoo, että sinulla on Maisassa uusi merkintä. Käynnykkäni kilahtaa 8:46 ja sama viesti sähköpostitse. Nyt odotan, että viesti tulee vielä paperina postiluukustani.

Onko tuo tietoisesti absoluuttisen tunteetonta terveyskeskuksen toimintaa. Jos lääkäri olisi huoneen 54 edessä sanonut inhimillisesti huomenta / moi ja kertonut, että toimenpide tapahtuukin tuossa kulman takana voisitko siirtyä sinne vielä hetkeksi odottamaan.

Vai olisiko lääkäriä voitu syyttä tällaisesta tunteellisesta käyttäytymisestä lumehoitamisesta ja puoskaroinnista. Vai olisiko lääkärin arvovalta ja asiakassuhde kärsinyt arvovaltakolauksen. No ei ainakaan minun silmissäni. Nyt olin siis joku työ numero XX - vartalon ihopaise, äkämä tai ajos.

Kaikki tämä heti 9,5 viikon jälkeen ilman ainuttakaan tervehdystä

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 1.11.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008319119.html

 Hidas, monimutkainen, jopa vaarallinen Apotti

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008349061.html

” Hän olisi toivonut saavansa terveydenhuollon henkilöstöltä enemmän lämpöä ja empatiaa. Syövän mahdollisuus olisi hänen mielestään pitänyt ottaa heti puheeksi. Sen sijaan Nurmisto koki, että esimerkiksi terveyskeskuslääkäri vältteli aihetta käyttämällä suuren osan vastaanottoajasta keskusteluun alkoholinkäytön vaaroista.”

 

https://www.sttinfo.fi/tiedote/kielilahettilasohjelma-husille?publisherId=23980819&releaseId=69923181

Tänä vuonna Svenska veckan -viikolla lanseerataan HUSin kielilähettiläsohjelma. Viikon tavoitteena on kannustaa henkilöstöä puhumaan rohkeasti eri kieltä kuin omaa äidinkieltään.

Miten olisi jos aloitettaisiin oman äidinkielen käyttö rehellisellä ja kannustavalla viestinnällä

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveysasema, ihosyöpä, äkämä, punkki,

Saanko kysyä ? kiitos ei

Sunnuntai 16.6.2019 klo 10.46

Näin alkaa liian moni myyntitapahtuma. Tämän jälkeen tulisi käsikirjoitettu ja ulkoa opeteltu myyntipuhe. Ja jos ollaan myymässä tietotekniikka tai verkkopalveluita, kohteeksi otetaan vanhempi henkilö, joka ei tunne palveluita, tuotteita, eikä tiedä loppujen lopuksi mitä ollaan myymässä. Itsekin kuulun ulkoisilta tuntomerkeiltäni tähän kohderyhmään ja kohtaan tilanteen harvase päivä.

Vielä pahempaa on puhelinmyynti. Se että myyjä hyppää eteeni ihan missä tilanteessa tahansa. Puhelinmyyntikielto, salainen numero, numero pois kaupparekisteristä, trafin tiedoista, väestörekisteristä ja mitä niitä nyt onkaan. Puhelimen osoitekirjani yleisin kontaktitieto taitaa olla Älä Vastaa.

Taivas varjele Suomeenkin jo rantautuneet robottipuhelut. Suomessa ei-toivotut robottipuhelut ovat uusi ja vielä pieni ilmiö. Käyttämällä netin kautta toimivaa tekniikkaa, huijari voi soittaa sekunneissa jopa tuhansia puheluja ympäri maailmaa.

Minun puhelimeni vastaajan viesti kertoo, etten vastaa numeroihin, jotka eivät ole tallennettu kontakteihini. Jätä viesti. Näin olen varustautunut puhelinmyyjiin. Ja nyt on onneksi jonkinmoinen roti olemassa.

Nykyisin ei oikein tahdo saada edes myynnissä olevien asuntojen pohjakuvia, jos ei ilmoittaudu jonkin moiseksi vip-asiakkaaksi ja anna yhteystietoja ja puhelinnumeroa – no way.

Miksi myynnin pitää olla agressiivistä?  Kovasti paljon ihmettelen viestinnän näkökulmasta, että sellainenhan rikkoo kaikkia sivistyneitä tuloksellisia kanssakäymisiä. Ja liki sataprosenttisen varmasti tulet petetyksi, jos päätöksenteolla on niin kiire, että sen pitäisi tapahtua tässä ja nyt. Se on hyvä pitää nyrkkisääntönä kaikessa päätöksenteossa ja erityisesti puhelimessa. Niin pientä ja mitätöntä päätöstä ei ole olemassakaan, että kannattaa lähteä mukaan heti ensi-iskulla.

Se miksi ryhdyin näitä kohtaamisia miettimään, johtuu siitä, että juuri eteen tuli pari oikein positiivista kokemusta, jotka pyörsivät ennakkoasenteitani.

Menin käymään Töölön terveysasemalla lääkärissä. Ennakko-odotukseni oli valkotakkinen arvonsa tunteva, kymmenen porrasta minun yläpuolella oleva ihminen, joka lukee koneeltaan käypähoitosuosituksia ja kirjoittaa lääkereseptin. Eikä ole pätkääkään kiinnostunut potilaasta yksilönä.

Vastassa olikin reipas, oikeasti terveen oloinen nuori mies t-paidassaan. Hän oli ilmeisesti myös noteerannut ennakkoon, että kaikki kommunikointini terveysaseman kanssa on tapahtunut netin kautta. Hän ei lainkaan tyrkyttänyt lääkkeitä, vaan pyysi varmistamaan ruokavaliotani. Löydät kyllä googlettamalla ne ruoka-aineet, joiden käyttöä kannattaa välttää. Pääsimme myös hyvään yhteisymmärrykseen jatkoista.

Edellinen lääkärin nettikokemus oli kovasti erilainen. Lääkäri kysyi tulenko hakemaan labratulokset vai lähetetäänkö postitse. Vastasin, ettei kumpaakaan. Näen ne netistä. Vanhempi lääkäri valahti täysin punaiseksi ja kysyi – mitä te sieltä netistä oikein näette?

Olin jo jonkin aikaa tutustunut tuotteeseen, joka tuntui kovasti kalliilta, kun ei ole sata varma sen tuomista hyödyistä ja käytännön tuloksista. Olin siis normaalin tapani mukaan lukenut sivutolkulla erilaisia teknisiä ominaisuuksia ja käyttäjien mielipiteitä. Käyttäjien mielipiteiden suhteen pitää tietenkin olla tarkkana, koska yritykset tehtailevat niitä itse ja toisaalta olen törmännyt niihinkin yrityksiin, jotka ovat jättäneet negatiivissävytteiset kommenttini julkaisematta.

Päätin tuossa pari viikkoa sitten käydä katsomassa, josko ko tuotetta olisi hiplattavana helsinkiläisessä Kampin kauppakeskuksessa. Nettitietojen mukaan tarjolla oli kaksi potentiaalista kauppaa.

Ensimmäisessä kodin tekstiileihin erikoistuneessa Hemtexissä tuote olikin esillä ja myyjä sanavalmiina kehumaan ja tyrkyttämään sitä 249 euron hintaan. Kerroin väyrysteleväni ainakin yhden yön. Menin toiseen kauppaan, missä en uskonut tuotetta olevan hyllyssä, sillä Lifen hyllyt ovat täynnä vitamiini- ja kauneuskosmetiikkapurkkeja.

Yllätys, yllätys Lifessa oli sama tuote 189 euron hintaan. Ryhdyin utelemaan myyjältä tuotteen ominaisuuksista kilpaileviin tuotteisiin verrattuna. Myyjä sanoi heti, että tuote on niin uusi, että hänellä ole mitään extra-tietoa tästä eikä muidenkaan valmistajien vastaavista tuotteista.

Teki suunnattoman vaikutuksen, ettei myyjä ryhtynyt vääntämään puppusanageneraattorilla korulauseita, vaan siirsi päätösvallan suoraan minulle. Lopputulemana oli tuotteen osto, vaikken kotoa lähdettyäni tiennytkään, että tänään ostan tuon kiinnostuksen kohteena olleen tuotteen.

Umpimähkäinen tuotteesta puhuminen ja tyrkyttäminen ihmiselle, jonka tarpeista ei ole mitään tietoa, ei mielestäni ole myyntiä. Myyjän ammattitaitoa on kuunteleminen ja sitä kautta ymmärtäminen mitä on hakusessa.

Hyvän myyjän merkkeihin kuuluu, että hän on sanonut rehellisesti useamman kerran työssään, ettei tämä tuote ole paras mahdollinen sinun käyttöösi. Itse olen muutaman kerran kohdannut tällaisen myyjän ja palannut luottavaisin mielin seuraavallakin kerralla samaisen myyjän pakeille.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 17.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Finnradio, myynti, puhelinmyynti, robottipuhelu, terveysasema, Life,

Sääntely kasvattaa meidät vastuuttomiksi

Sunnuntai 12.5.2019 klo 8.32 - Kauko Niemi

Edellinen hallitus lupasi poistaa turhaa sääntelyä. Toivottavasti tuleva hallitus tekee sitä samaa mutta kasvatuksellisella ajatuksella.

Saatettiinhan sieltä viime hallituksen aikana jotain poistaakin. Tosin osin väärästä päästä kuten taksit.  Taksit pääsivät villiintymään mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Taksinkuljettajat tappelevat keskenään Turussa ja Helsingissä epäillään niin sanotun kiinteän hinnan väärinkäyttöä. 

Vanhustenhoidossa on alitettu rimaa tosi reippaasti ja rakentamisen laatu homeineen on luvattoman huonoa.

Nuo sopivat erinomaisiksi esimerkeiksi, etteivät ongelmat ole itse normeissa vaan vuosien mittaan normien opettamilla käytöstavoilla, jotka suomalaiset ovat oppineet oikein hyvin laajalla rintamalla.

Omaa harkintaa ja ajattelukykyä ei oikeastaan tarvita lainkaan sääntelyn keskellä.

- Se mikä ei ole kiellettyä, on sallittua -

Siis lainsäädännöllä ja erilaisilla säännöksillä kiellettyä. Ihminen tykkää helpoista ratkaisuista ja hyödyntää vastuuttomasti kaiken mahdollisen.

Olen aiemminkin kirjoittanut jopa useaan otteeseen välistävedoista, joista on kasvanut tiukan säätelyn seurauksena uusi normaali.

Normit ja säännöt ovat erittäin tehokas kasvatusmetodi kitkeä pois oma ajattelu ja henkilökohtainen vastuunotto. Jokainen lapsen kasvattaja tietää lopputuloksen, jos lapsen ei tarvitse koskaan sisällään miettiä ja arvottaa voinko tehdä näin ja pitääkö kantaa vastuuta omista päätöksistään ja tekemisistään.

Saska Saarikoski nosti Helsingin Sanomien kolumnissaan esille kuinka Suomi otti viime viikolla uuden ykkössijan kansain­välisessä vertailussa, mutta siitä ei ole pidetty ihan yhtä isoa melua kuin koulutus- ja onnellisuus­vertailuista.

”Suomi säilytti selvällä erolla EU:n johtavan holhousvaltion kyseen­alaisen kunnian”, holhous­valtio­indeksistä vastaava brittiläinen ajatuspaja IEA julisti. Raportin mukaan alkoholin­käyttöä ja tupakointia rajoitetaan Suomessa enemmän kuin missään muussa EU-maassa.

Suomi oli 28 vertailumaan joukossa ihan omaa luokkaansa selvällä erolla Liettuaan ja Viroon, jotka olivat vertailussa toisena ja kolmantena.

Euroopan vapaimmaksi maaksi vertailu nosti Saksan, minkä jokainen Berliinissä käynyt voi vahvistaa.

Tässäkin tapauksessa tietysti pitää olla lähdekriittinen. Ja tässä tapauksessa IEA:n epäillään myös saaneen rahoitusta tupakkayhtiöiltä. Tupakkafirmojen juonikkuuden tietäen se ei olisi suuri yllätys.

Joka tapauksessa tiukkapipoinen normitus on tehtävänsä tehnyt ja kasvattanut meidät helppoihin tulkintoihin – jos ei ole kielletty niin on sallittu - ja vastuu siirtyy muille.

Jos Antti Rinne pystyy hallituksen kokoamaan tai kuka muu tahansa, niin toivoa sopii, että norminpurkutalkoon jatkuisivat. Kuitenkin niin, ettei se ole yhden lakipykälän tekninen peukalointi ja äänestys kuten berneröinnin tuloksena vapautunut taksilaki.

Purkuun on otettava aina mukaan seuraamusarvioinnit sen mukaan millaiseksi maantapa on jo ehtinyt kasvaa ja muokkaantua. Varmasti on niitä normia, jotka olisi helppo poistaa, mutta käytännön seuraamukset olisivat huonot, koska uuteen tilanteeseen ei olla totuttu eikä kasvettu. Ehkä silloin pitäisi purkua tehdä aste asteelta.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 13.5.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

Lue myös:
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2019/03/10/29251

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, sääntely, norminpurkutalkoot, hallitus, Saska Saarikoski, Helsingin Sanomat, Antti Rinne

28 minuutissa lentoasemalle

Torstai 6.6.2013 klo 16.33

Lähdin omalla autolla Helsingin keskustasta, Kalevankadun länsipää, alkuiltapäivästä lentoasemalle. Tämä matka kesti nopeusrajoituksia noudattaen ja ilman vanhoja vihreitä 28 minuuttia.

Lentokentälle ajavat yleiset bussit ilmoittavat ajoajaksi 30-40 minuuttia ja Finnairin bussi 30-35 minuuttia. Todennäköisesti taksi päihittää meidät kaikki, kun ne osaavat ajankohdan mukaan valita nopeimman reitin.

Olen iät ja ajat ihmetellyt sitä miten kallista, 700 miljoonaa euroa maksavaa kehärataa on perusteltu hyvällä yhteydellä lentoasemalle. Samaa ihmetteli Tekniikka&Talous toukokuun alussa otsikolla Kehärata avaa Euroopan hitaimman lentokenttäyhteyden.

Lentomatkustajan painajainen on alku ja loppupään siirtymiset ja odottelut. Se on jo psykologisesti syvällinen ja kova koetinkivi lähteä lennon jälkeen laukkuineen etsimään ja odottamaan hidasta junaa, kun tiedät, että taksiin hypättyäsi olet alle puolessa tunnissa kotiovella.

Kehärata on varmaan sopiva julkinen yhteys sen varressa asuville ja sinne muuttaville ihmisille. Sen on kompromissi ilman todellista arvoa. Lentoaseman matkustajien houkuttelemiseksi onkin tehtävä todella töitä, sillä nykyiset väärät mielikuvat on oikaistava tavalla tai toisella ja kampanjoinnin perusajatusten on oltava jotain muuta kuin numeroita.

Elämäni hienoimman kokemuksen koin aikoinaan Wienin matkalla. Lentoni lähtöportti oli Wienin keskusrautatieasemalla. Siirtyessäni rautatieasemalla junaan olin jo kansainvälisellä alueella ja joku muu hoiti matkalaukkuni SAS:n lennolle kohti Helsinkiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kehärata, Lentoasema, SAS

Hetken hurmurit

Lauantai 11.9.2010 - Kauko Niemi

Olli-Pekka Kallavuo olisi ollut parempi Kallasvuona kuin Nokian toimitusjohtajana. Silloin kun ihminen on oma itsensä hän on uskottava. Nyt Kallasvuolle asetettiin normit Nokian toimitusjohtajasta, jota hän ei luontevasti, ja uskottavasti toteuttanut. Asiasisällöt jäivät taka-alalle.

Esitystalouden hetken hurmurit istuvat aitiopaikalla Espoon teatterissa. Pelkkä esittäminen ei tuo toivottavaa lopputulosta, ei ainakaan silloin kun hihnan päästä pitää tulla ihan oikeita tuotteita.

Esittämisellä pärjää hieman pidempään kun esittämien ei tarvitse muuttua konkretiaksi. Näinhän on Jari Sarasvuon kohdalla. Kohtuuttoman suurta esittämistä 27 miljoonan liikevaihdon yritykseltä.

Sarasvuo voi jatkaa nyt pelkkää esittämistä, kun pääsi eroon Satamasta. Mutta esittäminen on kaukana kun ostaa yrityksen 60 miljoonalla ja pääsee eroon siitä 9 miljoonalla. Tosin hän itse nettosi välistä noin 17 miljoonaa.

Hetken hurmuriksi voi suuressa mittakaavassa luokitella aikoinaan Jan Carlzonin, joka nosti Scandinavian Airlinesin, SAS, ja itsensä lentoyhtiöiden jumalaksi. Sellaista mediaa tai seminaaria ei ollutkaan missä hän ei olisi esittänyt. Nyt tiedämme SAS:n tilan. Pysyvää ei tuostakaan hurmiosta syntynyt.

Aikoinaan kollegani hurmasi kansainvälisissä kokouksissa omilla esityksillään, mutta nousukiito katkesi, kun joku realisti huomasi, että asiakasmarkkinointiin tarkoitetuista rahoista valtaosa kului hänen sisäisten presentaatioiden esittämiseen. Massiiviset kertakäyttöiset videotuotannot eivät olleet halpoja.

Eihän Jorma Ollila ole räiskyvä mediapersoona. Hän on kuitenkin uskottava oma itsensä. Sellainen kun jäyhän suomalaisen pitääkin. Tosin Ollilalla oli juuri oikea aikakehys matkapuhelinmarkkinoilla.

Kallasvuon ulkoinen uskottavuus ei ollut niinkään pahasti pielessä kuin sisäinen uskottavuus. Heti alusta pitäen nokialaiset jännittivät kuinka Kallasvuo esiintyy. Itse asiasisältö jäi sivuseikaksi, kun nokialaiset miettivät kuinka Kallasvuo piti käsiään ja kuinka väkinäistä hänen hymynsä oli. Nokian viestintäkoulutus voisi myös mennä itseensä yrittäessään taivuttaa erilaisia persoonia samaan muottiin.

Kallasvuota verrattiin Nokian sisällä Applen Jobsiin. Hänen olisi pitänyt olla joku muu kuin Olli-Pekka Kallasvuo, jolla kuitenkin on laaja kokemus ja tietämys alasta.

Hurmuriksi hänestä ei ollut, eikä välttämättä olisi ollut tarpeenkaan. Nokia voisi lopettaa nyt kaikilla muillakin tasoilla esittämisen ja miettiä tosissaan mitä hihnan päästä lasketaan ulos. Osaamistahan löytyy, jos sitä osataan oikein kanavoida.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, Kallasvuo, Sarasvuo, SAS

Auton katsastus herätti monta mietettä

Lauantai 30.1.2010 - Kauko Niemi

Auton katsastus tällä viikolla herätti monenlaisia mietteitä. Aivan tarkkaa kuvaa minulla ei ollut mitä se jupina katsastuksen ympärillä oikein on, paitsi että tämä maksoi 90 euroa ja Ruotsissa sama homma kuulopuheiden mukaan 25 euroa. Mikähän mahtaa olla yhden katsastuksen omakustannushinta? Ei kovinkaan korkea.

Onko raha kuinka ratkaisevaa? Tämä oli kolme vuotta vanhan auton ensimmäinen katsastus ja seuraava tulee kahden vuoden kuluttua. 180 euroa viidessä vuodessa. Sehän on 36 euroa vuodessa minun kohdallani.

Katsastajien markkinoinnissa kohderyhmä löytyy tasan tarkkaan autorekisterikeskuksen tietokannasta. Varmaan yksi harvoista toimialoista, missä ei tarvitse tehdä yhtään hukkamarkkinointia. En tiedä yhtään autoilijaa, joka mielijohteesta haluaisi katsastuttaa autonsa.

Markkinointi alkoi heti syksyllä kun katsastuksen aikaikkuna avautui ja viimeiset liput ja laput tulivat luukusta pari viikkoa ennen viimeistä katsastuspäivää. Katsastusajankohtani jäi viime metreille, niin kuin moni muukin inhimillinen asia. Oli kyllä oikeakin syy. Toinen takavalo oli nuukahtanut.

Polttimon kyllä kävin jo ostamassa, mutta odottelin lämpöisempiä kelejä sen vaihtoon. Merkkihuollosta ostettu varaosa oli tähän asti pienin autokaupassa maksettu lasku 3,5 euroa. Polttimonvaihdossa osoittautui, ettei polttimo ollutkaan palanut vaan vähän löysällä tai hapettunut.

Katsastajien markkinointi oli sen verran ärsyttävää, että loppujen lopuksi valitsin sellaisen, jolta en ollut saanut yhtään lippulappua. Toinen valintakriteeri oli, että ajanvarauksen voi hoitaa nettipalveluna.

Jään miettimään milloin olen viimeksi käynyt katsastuksessa. En todella muista. Tämä on myös selkeä mittari elintason putoamisesta. Työsuhdeautolla ajaessani katsastus ei ollut ajankohtainen asia ja jos oli, niin joku leasingyhtiö hoiti homman.

Katsastusmuistot ovat siis siltä ajalta , kun itse ajoin autoa pukille ja heiluttelin rattia oikealle ja vasemmalle ja sadistisen tärkeä herrahenkilö mutrusteli kulmiaan.

Nyt kassalla pyydettiin avaimet ja käskettiin istuutumaan kahvikoneen viereen ja odottelemaan. Ilmeisesti naisetkin käyvät nykyisin katsastamassa autojaan, kun lehtihyllyssä oli kaksi Tekniikan Maailmaa ja kaksi Me Naiset –lehteä.

Ajan olin varannut kello 12:00 ja 12:07 tulikin mukavan oloinen mieshenkilö avaimien kanssa ja kehui, että oikein hyvässä kunnossa on auto.

Se kehuminen ja kehumisen sävy ei ollut ihan tavallinen viran puolesta tehty. Se kosketti, vaikka mitäpä muuta kolme vuotta ja 31000 km ajettu auto voisi ollakaan.

Palautteen antaminen ja sen sävy on siis melkoinen taitolaji. Olisihan sen voinut antaa kielteisesti suomalaisittainkin. Ei siinä mitään vikaa ollut.

Hyvä palaute pysyy pitkään mielessä pitempään kuin yksikään kampanjakirje. Itse muistan vieläkin sen palautteen kun 18-vuotiaana ajoin ajokortin. Kysyin ajon jälkeen heti hädissäni, että saanko ajokortin – kukas sen sitten saa jos et sinä – oli rauhallinen vastaus. No olinhan jo 12-vuotiaana ajanut mummoani kirkkoon kaksi tyynyä takapuolen alla, jotta näin ratin puolien välistä eteenpäin.

3 kommenttia . Avainsanat: katsastus, palaute, elintaso,