Myöhästyminen johtaa minut paniikkiin

Perjantai 20.10.2023 klo 18.54

Kellonalla_IMG_69791.jpgNyt olen elänyt liki viikon ilman ranteessa olevaa aikarautaa, vai liekö muovia tai nykyään titaania. En ole aikoihin noteerannut kuinka tiheään vilkuilenkaan aikaa ja erityisesti silloin kun on sovittu, varattu tai suunniteltu jotakin johonkin aikaan. Ja mitäänhän en tee, jos en ole suunnitellut ja ajastanut.

Myöhästyminen olisi minulle täysin anteeksi antamatonta, enkä varmaan keksisi siihen mitään valkoisia valheita selitykseksi. Nyt kun ryhdyin kiinnittämään huomiotani asiaan, niin menneisyydestä muistan vain lukuisia tilanteita, missä käämini ovat palaneet, kun joku ei ole minuutilleen noudattanut sovittua aikaa. Enkä juurikaan muista tilanteita, missä naputetaan kellon tarkkuudella.

Joku voisi toki suositella minulle aikatauluterapiaa. Ehkä se olisikin paikallaan ja helpottaisi päivittäisiä rutiineja tai sitten se sekoittaisi päivärytmini ja loisi saamattomuuden sekamelskan.

Kuinkahan monta sataa odotusvuotta on muodostunut  vuonna 1932 valmistuneen Stockan kellon alla. 

Sisäinen kelloni on myös trimmaantunut varsin tarkaksi. Ouran mittausten mukaan uneni noudattaa melko tarkasti luontaista kronotyyppiäni. Herätyskelloa olen käyttänyt aniharvoin. Vain silloin kun varmistan aikaisen aamutapahtuman. Herätyskellon herätys jää aikeeksi, sillä sisäinen kelloni herättää minut viimeistään kuusi minuuttia ennen asetettua herätystä.

Taustalla voi toki vaikuttaa sekin, että viimeiset 20 työvuottani elin tiukoissa deadline kehyksissä. Muutama vuosi jopa niin, että joka päivä oli kaksi deadlineä, joista ensimmäinen aamulla 7.20, jolloin 8 päivän uutista lähti paikalliselle radiolle.

Kyse on myös kulttuurillisesta asenteesta. Tuskin pystyisin viettämään kovinkaan rauhallista elämää vaikkapa Italiassa. Maa missä mitään ei tapahdu sovitusti, mutta kaikki järjestyy aikanaan. Pressimatkoilla kun ilmoitettiin, että kuljetus lähtee hotellilta seitsemältä, niin Pohjoismaiset toimittajat olivat seitsemältä bussissa. Keski-eurooppalaiset 7.15, espanjalaiset 7,25 ja italialaiset 7.40.

Minulla oli kerran tapaaminen ystäväni kanssa Helsingin rautatieasemalla ja olin siellä niin kuin normaalisti reilut 5 minuuttia etuajassa. Puhelimeni soi kolme minuuttia ennen sovittua aikaa ja kaveri halusi tarkistaa kohtaamispaikan ja ilmoitti samalla ihan pokkana lähtevänsä nyt kotoa. Hän liikkui julkisella liikenteellä ja koti oli 10 km päässä.        

Olen jo aiemminkin kertonut Nokian tiedotustilaisuudesta aamulla klo 09.00. Tilaisuuden isäntä kysyi viestintähenkilöltä tasan yhdeksältä, että voidaanko aloittaa? Vastaus oli, että odotetaan hetki, yksi ilmoittautunut puuttuu. Silloin aukaisin suuni – miksi meitä rangaistaan, kun yksi myöhästyy – tilaisuus alkoi heti.

Nettikauppojen toimituksilla on vielä tosi pitkämatka hallittuun ajastukseen. Viime viikolla minulle ilmoitettiin toimituksen tapahtuvan klo 16.30 – 22.00 välisenä aikana.

Ajankäytön hallitsijasta nostan malliksi kaverini Jannen. En muista, että hän olisi kertaakaan myöhästynyt menneiden vuosikymmenten aikana. Ei edes silloin kun olemme vaan menossa räkäkelillä metsään vaeltamaan. Jannen täsmällisyyden kruunaa vakio kysymys muille sählääjille – kestääkö vielä kauan?

Joskus olen toki miettinyt, että kuinka monta vuotta elämästäni olen tuhlannut, kun olen kulman takana varmistellut ja odotellut sitä minuutilleen oikeaa hetkeä. Varmaan aika monta, mutta säilyttänyt mielenrauhani. Tunnustan ne pari tapausta, jolloin on tullut ”este” osallistua johonkin tilaisuuteen. Oikea, rehellinen este oli häpeä mennä myöhässä ja häiritä tilaisuutta.

Jos nyt joku tietää hyvän tavan kouluttautua pois plus/miinus minuutin tarkkuudesta tai tuntee hyvän terapeutin, niin mielelläni otan vinkin vastaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantain 23.10.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, aikataulu, myöhästyminen, sisäinenkello, Oura, sisäinen rytmi, herätyskello,

Asia jota en ole oppinut vaikka olen koko elinikäni opetellut

Lauantai 23.2.2019 klo 12.56 - Kauko Niemi

Luen todella helpottavaa uutista, kuinka 74 pendelöijää vetoaa VR:lle: Meidän lisäksemme jatkuvasta myöhästelystä kärsivät perheemme, työn­antajamme, työ­toverimme, lastemme hoitajat ja harrastusten vetäjät.

Uutinen on minulle helpottava, kun olen koko elämäni yrittänyt opetella, ettei se muutama minuutti sinne tai tänne maailmaa kaada. Tämä asia on jossain niin syvällä minussa, etteivät mitkään opit ole asiaa pystyneet korjaamaan, eikä edes helpottamaan.

Aikataulussa pysyminen on niin keskeinen asia, että lukuisista menneistä tapahtumista muistan vain ovatko ne olleet aikataulussaan, mutten muista itse tapahtuman sisällöstä mitään.

Vaikkapa aikoinaan aamu yhdeksältä oli Nokian lehdistötilaisuus. Tilaisuuden isäntä kysyi tiedotusvastaavalta tasan yhdeksältä, että voidaanko aloittaa. Hänelle vastattiin, että yksi ennakkoilmoittautunut on tulematta. Silloin kysyin, että miksi meitä rangaistaan, jos yksi on myöhässä ja tilaisuus alkoi heti.

Tähän sisäiseen kellottamiseen on varmaan osaltaan vaikuttanut myös se, että työelämässä on ollut jatkuvia toimituksellisia deadlineja, joista ei voinut millään lipsua. Eikä koskaan lipsuttukaan.

Muistan senkin dealinen, kun taitot piti olla painossa aamulla kahdeksalta ja ne valmistuivat hyvissä ajoin 06:10 läpi yön puurtamisen jälkeen. Ja vain sen takia, että avustajat olivat myöhässä.

Sisäistä kelloa viriteltiin niinäkin vuosina, kun jokaisen päivän ensimmäinen deadline oli 07:20 ja seuraava 12:30.

Tietenkin elämässä olen tuhlannut melkoisen paljon aikaa, varautuessani siihen etten varmasti myöhästy. Olen nurkan takana odottamassa oikeaa hetkeä 10-15 minuuttia. Tosin silloin on toki voinut kirkastaa viimeiset ajatukset itse h-hetkeen.

Toisaalta on tapahtunut muutaman kerran niinkin, että olen jättänyt tilaisuuden kokonaan väliin, koska en ole kehdannut mennä sisään myöhästyneenä.

Entäs sitten ihan arkinen siviilielämä. Sielläkin olen 99,9 prosenttisesti ajoissa. Minulla on pari hyvää ystävää, joiden elämää ei kovinkaan tarkasti kellon ajat rytmitä. Toinen saattaa soittaa silloin kun olen jo paikalla, että olethan tulossa. Hänelle olen vakuuttanut, että luota. Minä soitan silloin, jos olen yli 3 minuuttia myöhässä.

Huikein ja eniten hikikarpaloita pukkaa kun on tekemisissä muiden kulttuurien kanssa. Italiassa ja Espanjassa mikään ei suomalaisittain tapahdu sovitussa aikataulussa, mutta kaikki kuitenkin järjestyy.

Tyypillinen esimerkki entisestä elämästä oli vaikkapa eurooppalainen lehdistötapahtuma, jonne matkustettiin edellisenä päivänä ja illalla mentiin yhteiselle illalliselle. Ilmoitettiin, että kuljetus lähtee hotellilta klo 19:00.

Skandinaaviset toimittajat tulivat klo 19:00. Saksalaiset ja muut keskieurooppalaiset 19:10, espanjalaiset 19:25 ja italialaiset 19:40 ja sitten päästiin lähtemään.


Toista se oli Japanissa, missä päivän aikataulu alkoi 07:30 ja ohjelman mukaan päättyi 21:30. Kellään ei tuntunut olevan mitään paniikkia, vaikka meidän pyynnöstä ohjelmaa muutettiin isostikin kolmeen kertaan päivän aikana. Palasimme hotellille 21:32 ja isäntä pyysi anteeksi pientä viivästymistä. Pienenä yksityiskohtana ohjelman jokaisen vierailupaikan yhteydessä oli aikataulutettu kaksi minuuttia muistokuvausta ja sitten ryhmässä hymyiltiin.

Tuttavani asui jonkin aikaa Milanossa ja sikäläinen ystävä meni naimisiin. Juhlaväelle ilmoitettiin, että kuljetus hotellilta kirkkoon on 14:00. Hotellin pihalla juhlaväki odotteli kuljetuksen saapumista ja siihen pölähtikin morsian klo 13:50 – voi kun kiva että olette jo täällä. Nähdään kirkolla, käyn ensi kampaajalla.

Samaa sanoo Suomessa, järvenpääläinen, juhlia järjestävä Mari Mattila. Hän hoitaa suomalaisia häätapahtumia Toscanaan. Mattila kommentoi, että kauhu valtaa italialaisen pitopalvelun, kun pöytään istuu hääseurue Suomesta.

Tein aika monta opintomatkaa kuoron kanssa Italiaan. Ja voin vakuuttaa, ettei siihen totu, että konsertti alkaa ilmoitetusta ajasta 40 minuuttia myöhässä ja koskaan ei oikein tiedä milloin se sitten alkaakaan.

Ja sitten toisin päin, kun italialainen ystäväkuoro vieraili Helsingissä, niin moneen kertaan piti vakuutella, että Temppeliaukion konsertti alkaa tasan 19:00 tai ihmiset lähtevät kotiin viimeistään klo 19:10 kun kirkossa ei tapahtunutkaan mitään.

Aika on mielenkiintoinen käsite. Onko se rahaa, nautintoa tai jotain muuta? Sitä kuitenkin on vuorokaudessa tasa-arvoisesti jokaisella yhtä paljon.  Minulle ensivaikutelma toisesta ihmisestä syntyy aikataulujen kautta.

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 25.2.2019 klo 08:00 ja uusintoina viikon aikana (Espanjan aikaa).

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, aikataulu, myöhästyminen, täsmällisyys, Mari Mattila, Espanja, Italia, Japani

Aika on merkillinen käsite - miksi naiset ovat eksyksissä

Maanantai 26.5.2014 klo 15.04 - Kauko Niemi

Aika rytmittää elämistämme toisia orjallisesti, kuten minua. Toisille aika tarkoittaa toisten nöyryyttämistä, kun kaikkien pitää odottaa ja järjestellä tekemisensä hänen pillinsä mukaan. Ja joillekin sillä ei ole mitään merkitystä, kovinkaan moni afrikkalainen ei tunne kelloa.

Käytän paljon Tori.fi ja huuto.net – palveluja. Annan nyt tuoreen esimerkin, kun tarjosin ilmaiseksi hyväkuntoista työpöytälevyä.  Ystävällinen naisääni soittaa pari tuntia ilmoituksen ilmestymisen jälkeen sunnuntaina.

Hän kertoo olevansa Helsingin ulkopuolelta ja tulevansa vasta loppuviikosta miehensä kanssa Helsinkiin. Että voisinko säilyttää levyä siihen asti. Vastasin myöntävästi ja pyysin häntä ilmoittamaan kun tietää ajankohdan. Ilmoitin olevani paikkakunnalla, mutta milloin asioilla ja milloin uimassa tai kuvaamassa. Pyysin häneltä vielä sähköpostitse vahvistusta käydystä keskustelusta.

Poistin ilmoituksen netistä, lähetin sähköpostilla hänelle oman vahvistukseni ja tarkat osoitetiedot ja ohjeistukset. Tähän ei tullut koskaan kuittausta.

Torstaina ei kuulu mitään. Perjantaina ei kuulu mitään. Lähetän tekstarilla perjantai alkuillasta kysymyksen aikataulusta. Vastauksena saan, että he tulevatkin vasta lauantaina Helsinkiin. Ilmoitan, että lähden lauantaina klo 13:50 pois ja palaan sunnuntai-iltana.

”Voisiko sitten tulla lauantaiaamuna?” Ilmoitin olevani aamuvirkku ja levyn voi noutaa klo 07:00 jälkeen lauantaiaamuna.

Lauantaina aamulla lähetän yhdeksältä kyselyä matkaan, että oletteko tulossa. Vastauksena, ettei mies tullutkaan kotiin ja tulee vasta sunnuntaina. ”Mihin aikaan sunnuntaina olet takaisin kotona” Ilmoitin olevana 17:30. Ei kommenttia.

Sitten sunnuntaina ei kuulunut mitään ja seitsemältä päätin lähteä uimaan kilsan verran ennen vaaleja ja jääkiekkomatsia. Parkkeerattuani auton Uimastadionille, pirahti puhelin ja ilmoitus, että he ovat nyt tulossa hakemaan levyä. Keskeytin uintimatkani, takaisin autoon ja kotiin.

Kuinka ollakaan he todella tulivat noutamaan ilmaisen pöytälevyn. Ovatko viestiminen ja aikatauluttaminen todella näin hankalaa. Sunnuntaina olisi ollut milloin tahansa mahdollisuus ilmoittaa arvioitu noutoaika, jolloin olisin voinut järjestellä äänestykseni ja uintini sopiviin rakoihin ja olisin jopa saattanut olla pidempäänkin kyläreissullani Länsi-Suomessa. Mutta K Niemen ”kirpputorilla” taitaa palvelu pelata liian hyvin.

Samaan hengenvetoon voin kertoa, että esimerkiksi huuto.netin noin 200 myydystä tuotteesta naisasiakkaista seitsemän kymmenestä muuttaa jopa samana päivänä sovittuja tapaamisia tai ovat enemmän kuin kaksi tuntia myöhässä. Mies ostajista vain yksi kymmenestä on eksyksissä.

Odottavan aika on pitkä.

Lue myös
Myöhästyin seitsemän minuuttia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aika, aikataulut,