Kauppa, ota vastuu ravitsemustiedosta

Lauantai 1.8.2020 klo 9.27 - Kauko Niemi

Milloinkahan kaupan asiakasjärjestelmät tai mitähän ne bonus-kortit sitten ovatkaan, alkavat oikeasti palvelemaan asiakkaita, eikä tyrkyttämään jotain ruokateollisuuden pupputuotetta.

Lidl aloitti viimeinkin tarjoamaan omaa plus-ohjelmaa. Puolimiljoonaa suomalaista latasi hetkessä kännykkäänsä plus-sovelluksen. Itse odotin jotain merkittävästi erilaista kuin Plussa- tai S-kortilla on ollut tarjolla jo vuosia. Ainoa käytännön ero on tähän mennessä ollut, ettei ole fyysistä korttia vaan kännykkäsovellus. Itselleni on heinäkuulta tulossa 0,63 euroa s-bonusta ja k-rahaa on näköjään tullut viimeiksi 2017 peräti 7 euroa. Näiden rahojen perässä tuskin kenenkään kannattaa juosta.

Jos kaupat oikeasti palvelisivat asiakkaita, niin järjestelmät kasvattaisivat asiakkaiden ravitsemustietoa. Kaikki tietohan on jo joka tapauksessa olemassa. Jokaisen tuotteen kupeessa on tarkat tiedot ravintosisällöistä. Itse en osta ainuttakaan ravintotuotetta, jonka sisältölistaa en olisi koskaan lukenut ja tutkinut.

Tai mikseivät ruokakauppojen järjestelmät rakenna omia algoritmejään. Odotan sitä päivää, kun Lidlin minulle tarjoamissa etukupongeissa ei ole hampurilaisia, pataattiranskalaisia, vastamelukuulokkeita, irtomakeisia, lihapiirakoita jne. Tuotteita joita en ole koskaan kyseisestä kaupasta ostanut.

Tietysti tässäkin on vaaransa kuten sosiaalisessa mediassa yleensäkin. Piilaakson pioneeri Jaron Lanier kertoo kirjassaan, miten Facebook ja Google ovat ottaneet mielemme ja yhteiskuntamme valtaansa käyttäytymisen muokkauksella. Kumpikin on kehittänyt niin kutsuttuja addiktiota synnyttäviä algoritmejä. Tarkkaan tieteeseen perustuvia toimintamalleja, joilla ihminen saadaan koukutettua ja oikein hyvin ovat onnistuneetkin.

Yksinkertaisimmillaan kauppa voisi perustaa edes ostokäyttäytymiseen perustuvia etuja. Vai olisiko se liian lempeää olla innostamatta asiakkaita jatkuviin heräteostoihin. Kuten nyt muutaman viikon Lidl-kokemukseni osoittaa, niin etukupongeilla ei ole mitään yhteyttä minun kauppakassiini. En tiedä millainen tilanne pitäisi tulla, että ostaisin hampurilaisen Lidlin tarjouskupongilla.

Kaupalla on joka tapauksessa täysi tieto mitä olen ostanut ja koska. Kauppa voisi jopa tietää melko tarkasti, että kahvipapuni ovat pian lopussa. No kaupan näkökulmasta ei tietenkään kannata tarjota erikoishintaa, kun pitää ostaa joka tapauksessa. Paitsi ostan sieltä mistä halvemmalla saan minun kriteerit täyttävät pavut.

Entäs, jos kauppa tarjoaisi ostoslistapalvelun. Laittaisin listalle ne kahvipavut ja saisin siihen tiedon minkä hintaisia mitkäkin pavut ovat tänään. Ja oikein huippuostoslistalla kauppa kertoisi, että ensi viikolla nämä pavut ovat tarjouksessa. Kun kirjoitan ostoslistalle tomaatti, niin saan tiedon millaisia tomaatteja ja mihin hintaan on tarjolla.

Olisin oikein tyytyväinen, jos saisin kaupan palveluun tehdä rajoituksia. Vaikkapa en halua mitään tarjouksia tuotteista, joissa on hiilihydraatteja enemmän kuin 15 g /100 g. Enkä tuotteita, joissa on lisättyä sokeria. Entäs sitten vegaanit, joille joka tapauksessa on turha tyrkyttää lihatuotteita. Meitä hyvin käyttäytyviä asiakkaita on vaikka kuinka paljon, joilla on joku allergia. Tiettyjen tuotteiden tai ravintosisällön rajoituslista olisi asiallinen palvelu.

K-ryhmällä oli muutamia vuosia sitten maailman paras palvelu, joka sitten vaivihkaa loppui jostain syystä. Plussapalvelusta pystyit näkemään ostostesi kokonaisravintosisällön. Ravintosisällöthän ovat jokaisen tuotteen kupeessa joka tapauksessa ja informaatio saatavissa varsin helposti.

Tuosta K-palvelusta sai kattavan kuvan millaista ruokavaliota toteutan. Ei nyt päivittäin – eikä ole edes tarpeen, mutta kuukausi- tai puolen vuoden tasolla näet helposti, että ruokaostoksesi sisältävät vaikkapa 70 prosenttia hiilihydraatteja 10 prosenttia proteinia ja 20 prosenttia rasvaa. Ja näin voit pikkuhiljaa alkaa odotella kakkostyypin diabeteksen puhkeamista ja ties mitä. Tai ostoskassisi kuitupitoisuus hipoo nollaa, voi odotella mitä ihmeellisimpiä ongelmia. Onhan vatsa toiset aivot ja hyvä bakteerikanta tarvitsee runsaasti kuituja tehdäkseen elimistöstäsi tasapainoisen.

Siis ravinnon kokonaiskuva pitkällä juoksulla olisi paljon tehokkaampi ravitsemustiedon lisääjä kuin joku yksittäinen tuote, jota joku julkkis on menestyksekkäästi muka käyttänyt pari viikkoa huimin tuloksin – täyttä huuhaata.

Elintarvikekaupalla olisi todella suuren mahdollisuudet auttaa asiakkaitaan paremman ravitsemuksen tiellä. Jarrunahan tietysti on kuinka samalla hoituisi bisneksen maksimointi rehellisellä tiedolla ja toisaalta ruokateollisuuden huolena olisi liian helposti paljastuvat sivuraiteet .

Vai tarvitaanko valtiovallan holhousta, kuten Britanniassa päätettiin viime viikolla Boris Johnsonin mainostempussa. Kansan pitää pudottaa painoa – voi miten yllättävä päähänpisto voikin tulla koronan tehohoitopunkassa, että terveellä ihmisellä on parempi vastustuskyky.

Joka tapauksessa Briteissä hallituksen esityksessä yritetään saada epäterveellisen ruuan kulutus laskemaan. Paljon rasvaa ja sokeria sisältävien elintarvikkeiden mainontaa hillitään. Paitsi että nykyisillä virallisilla ruokasuosituksilla on jo pitkään kasvatettu vastutuskyvyttömiä ihmisiä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 3.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Omituinen asiakassuhde

Tiistai 6.2.2018 klo 16.45 - Kauko Niemi

Markkinoinnin oppikirjoissa ja gurujen puheissa painotetaan, kuinka tärkeä on luotettava ja toimiva asiakassuhde.

Tämän vuoden alusta pankkisuhde ei ole enää pyhä. Vuoden vaihteessa astui voimaan maksupalveludirektiivi, joka pakottaa pankin avaamaan tietojärjestelmänsä.

Pysähdyin miettimään omaa asiakassuhdettani pankkiin. Siis itse olen se asiakas, jolla on vuosikymmenien aikana ollut suhde ainakin kuuteen jos ei seitsemäänkin pankkiin ja tälläkin hetkellä kahteen eri pankkiin. 

Minä olen se asiakas, jonka eräpäivät eivät kertaakaan näiden vuosien aikana ole lipsuneet, jonka suoritteille ei ole kertaakaan haettu jatkoaikaa, jolla on ollut kohtuullisesti velkaa, siis asuntovelkaa koko elämän ajan.

Suhde jokaiseen pankkiin on ollut pohjimmiltaan pakko, koska rahaliikennettä ei ole voinut hoitaa sukanvarsitekniikalla.

Asiakassuhteeni pankkiin voi siis luokitella arviolla pakkopulla. Kerran olen näiden vuosien aikana tiennyt pankinjohtajan nimen, jolle olisin voinut soittaa hätätilanteessa. Asiakassuhteita, joissa ihminen on ollut harvinaisen tuntematon ja kaukainen siellä jossain marmoriholvien kätköissä.

Ensimmäinen pankinjohtajan tapaaminen oli lähinnä häätö asiakkuudesta. En saanut ensiasunnon ostoon lainaa ja perusteena oli, kun olet niin nuoren näköinen. Myönnän etten varmaan kunnioittanut tuolloisen tavan mukaan riittävästi pankinjohtajaa. En ollut pukeutunut parhaisiini, enkä riittävän lipevä kehumaan pankkia. Toisaalta minulla on vakituinen työ ja palkka, tosin pieni, juoksi tuohon konttoriin.

Jos ensimmäinen tapaaminen oli fiilikseltään tuollainen, niin paljoakaan parempaan ei yltänyt viimeisin henkilökohtainen pankissa käyntini. Netissä olin tehnyt summaltaan pienen lainahakemuksen maksaakseni osuuteni taloyhtiön hissin rakentamisesta. Lainaa ei voinut nostaa, ennen kuin olisin käynyt asian fyysisesti allekirjoittamassa. Kovasti ihmettelin miksi – kaikkihan oli jo sähköisesti keskusteltu ja sovittu.

Allekirjoitusta ei voinut hoitaa minuutissa, jossain tiskin kulmalla, kun normaalisti kirjoitan nimeni noin 12 sekunnissa. Ei  - minun piti varata allekirjoitusaika palveluneuvojalle. Tuo aika suvaittiin myöntää puolentoista viikon kuluttua. Ja maksuni tietty myöhästyi.

Palveluneuvoja osoittautuikin yllättäen pankin myyntihenkilöksi, jonka pankin palvelun esittelyn halusin keskeyttää ja hoitaa vain allekirjoituksen. Ei muuta. Olisi ollut reilua ilmoittaa etukäteen, että jutellaan muustakin.

Näiden kahden, ensimmäisen ja viimeisimmän kokemuksen väliin mahtuu monenlaista asiakassuhdetta. Pääsääntöisesti strategialla – pysy mahdollisimman kaukana fyysisestä pankista.

Tätä strategiaa toteutin ensimmäisen kerran siirtyessäni STS-Pankin asiakkaaksi. Tässä ei ollut mitään aatteen paloa eikä muutakaan kuin yksinkertaisesti se, että tavallinen ihminen pystyi hoitamaan pankkiasioita etänä. Sekin tarina sitten päättyi niin kuin päättyi ja taas olin yllättäen KOP:n asiakas.

Tällä hetkellä olen asiakassuhteessa kahteen pankkiin. Toisessa olen siis käynyt ja toisesta en edes tiedä missä heidän pankkitiskinsä on. Tai oikeastaan tiedän, kun olen kahdesti tallettanut rahaa Alepan kassalla. Tämä pankki on siis joka kulmalla. Sinne ei tarvitse pukeutua erikseen, eikä varata ennalta aikaa. Ja osa sen palvelutiskeistä on auki 24/7.

Pankkisuhteeni ovat olleet ja ovat edelleen kuin pakkoavioliitto ilman minkään tasoista fiilistä. Asiakassuhde on alisteista, ennalta arvaamatonta ja tuntuu jopa mielivaltaiselta vedoten sääntöihin ja lakeihin.

Kirjoitettuani tämän blogin, luin netistä noin viitisenkymmentä juttua pankkisuhteesta ja huomaan, etten ole ajatusteni kanssa yksin. Suurtakaan myötätuntoa on vaikea löytää pankkisuhteesta.

Kirjoittelussa pankkien puppusanageneraattorit vertaavat suhdetta mihin tahansa ihmissuhteeseen tai parisuhteeseen. Siis tarkoittaakohan se sitä, että joka kolmas suhde päättyy eroon.

Alkanut vuosi tuonee jollakin aikajänteellä suuria muutoksia pankkisuhteisiin, kuten Ylen Kovatalous maalaisi juuri ennen vuoden vaihdetta.

Vanhaan hyvään aikaan asiakkaat astuivat pankkiin lakki kourassa ja pankkisuhde periytyi vanhemmalta lapselle. Tuo suhde ei ytimeltään muuttunut edes silloin, kun perinteinen konttori vaihtui verkkopankkiin.

Suomalainen vaihtaa nimittäin pankkia äärimmäisen harvoin. Todennäköisesti vain asuntolainaa kilpailuttaessaan, jos silloinkaan.

Nyt pankkien on – jos asiakas niin toivoo – päästettävä ulkopuoliset yritykset lukemaan tilitietoja ja hoitamaan asiakkaan maksuja.

Uudet toimijat voivat luoda asiakkailleen näkymän tämän tileille, vaikka ne sijaitsisivat kolmessa eri pankissa. Nettiostoksia tehdessä maksut voi hoitaa vierailematta pankin tai korttiyhtiön verkkopalveluissa.

Konsulttiyhtiö Accenture arvioi taannoin, että Pohjoismaiden kahdeksan suurinta pankkia voivat menettää jopa 1,8 miljardia euroa liiketoiminnastaan.

Vieläkin pahempaa on, jos pankin niin sanottu asiakassuhde alkaa rakoilla.

 

Minulla on kokemusta asiakkaana

Sunnuntai 2.8.2015 klo 18.46 - Kauko Niemi

Asiakaskokemus taitaa olla yksi eniten pohdittuja asioita nykyisessä kaupallisessa maailmassa. Yksistään Google antoi heti kättelyssä liki 90 000 osumaa kuinka sitä tutkitaan ja opetetaan kuinka se vaikuttaa.

Kyse on pitkälti viestinnästä, kuinka asiat hoituvat, kuinka uskottavasti asiat hoituvat. Mutkikkaaksi asian tekee se, että ihmiset kokevat eri asiat niin kovin eri tavalla omista taustoistansa riippuen.

Minun tuorein asiakaskokemus on Microsoft ja Windows 10. Päivitys oli helpoin tähänastisista päivityksistä. Se ei näköjään riitä hyvään asiakaskokemukseen.

Luulisi, että Microsoftilla olisi itseluottamusta ja taitoa tehdä niin ylivoimaisia tuotteita, ettei niitä tarvitsisi monimutkaisten asetusten kautta pakkosyöttää asiakkaille. Olen aivan varma, ettei Microsoftilla ole yhtään niin fiksua ihmistä, joka tietäisi paremmin kuin minä kuinka haluan tietokonettani käyttää.

Kaikki pakkosyöttö panee vihaksi ja vie uskottavuuden. Tämä on minulle niin voimakas kokemus asiakkaana, että pian kaikki hyvätkin asiat alkavat tuntua huonoilta. Ja jos luottamuksen puute ajaa tilanteeseen, että asetuksista pitää kieltää kaikki toiminnot ja ryhtyä pikkuhiljaa avaamaan ja seuraamaan mitä tapahtuu, on asiakaskokemus varsin huono.

Toinen esimerkkini on K-kaupat. Nyt vaan huomaan, että käyn enää melko harvoin ruokaostoksilla missään K-kaupassa. Ostokseni K-kaupoissa ovat vähentyneet reilusti yli puolella. Todennäköisesti en ole ainoa, sillä ryhmän ruokamyynti on pudonnut vuositasolla 200 miljoonaa euroa.

Käyttäytymiseeni en oikein keksi mitään selkeää syytä paitsi pääjohtaja Mikko Helanderin viimeaikaiset lausunnot. Ilmeisesti Helanderin henki on ollut valtaamassa ja jalkautunut jo ennen näitä kommentteja sisäisesti koko ketjuun. Vika on muissa, asiakkaissakin, kun eivät meiltä osta, viranomaisista puhettakaan. Siitä olen melko varma, että yhdenkään kassan väärä hymy ei pidä K-kauppaa loitolla minusta.

Tässä tapauksessa asiakaskokemus hiipii hiljaa ja silloin korjaustoimenpiteet ovat äärimmäisen hankalia.

Niin pahaa asiakaskokemusta minulla ei kuitenkaan ole, että asettaisin jonkun sataprosenttiseen boikottiin. Lähimpänä sitä on Valio. Valioon en yksinkertaisesti luota. Olen ollut kyseisen yrityksen kanssa monella eri tasolla tekemisissä aina 50-luvulta asti ja jatkuvasti tulee vastaan vedätyksiä.

Valiolla on ollut aina sama mentaliteetti kuin K-ryhmällä nyt. Muissa on vika ja niitä yritetään kampittaa, vaikka omaa toimintaa pitäisi kohentaa.

Valion kohdalla kartan tuotteiden käyttöä jopa siinä määrin, että olen tulkinnut isokorkkiset maitotuotteet tulevan Valion pakkauslinjalta ja ostan pienikorkkisia rainbow- ja muita ketjukohtaisia tuotteita.

Asiakaskokemus on aina monen asian synnyttämä tulema. Yhden virheen pystyy pyytämään anteeksi ja korjaamaan, jolloin sen pitkäaikainen vaikutus saattaa jäädä vähäiseksi. Asiakaskokemuksessa liikutaan tunnetasolla, jos se koskettaa asiakkaan syvintä tuntoa niin parantuminen kestää pitkään.

 

 

 

 

Ovatko asiakkaat todella lomalla

Sunnuntai 19.7.2015 klo 9.48 - Kauko Niemi

Suomi pistää edelleen lappua luukulle kesäaikana, kun asiakkaatkin ovat lomalla. Siis mitkä asiakkaat? Ne vanhat vakioasiakkaat vai ne tuhannet lomalla olevat ihmiset, jotka saapuvat paikkakunnalle, jotka edelleen ostavat ja käyttävät palveluja.

Tuttavani viestitti Porista, ettei löydy kampaamopalveluita. Viestit ovissa ja ikkunoissa kertoo lomasta tai sitten sulkemisaika on se normaali 17:00, silloin kun jazz-vieraat alkavat virittäytyä iltarientoihin. Porilaiset ravintolat ovat jo onneksi heränneet ja tekevät heinäkuussa vuoden parhaan kuukauden.

Mieleen tulee se vanha tarina afrikkalaisesta kenkäkauppiaasta, joka viestitti pääkonttoriin, ettei täällä ole markkinoita, kukaan käytä kenkiä. Siinä vaiheessa häntä ohjattiin, että siellähän on sitten todella suuret markkinat, kun kaikille pitää myydä kengät.

Ajatusmalli, että Suomi on suljettu kesällä ja kaikki ovat lomalla ja toiminta suhteutettuna siihen, on aikansa elänyttä. Ihan kuin lomalainen eläisi pyhästä hengestä.

Useimmat palvelut kilpailevat ihmisten ajasta. Kesällä on enemmän aikaa kuluttaa ja jopa pussin nyörit ovat kesällä löysemmällä. Kesä muuttaa kuluttamisen aikaa ja paikka, muttei lopeta kuluttamisen tarvetta

Verkkomaailmassa kesä 2013 oli käänteentekevä. Tuolloin oli ensimmäinen kesä, kun nettitilastot eivät juurikaan notkahtaneet kesällä. Ainakaan niillä saiteilla, joita seuraan ja ylläpidän. Tietenkin sillä ehdolla, ettei toimintaa supistettu kesän takia, kun asiakkaat ovat muka lomalla. Vaikka todellisuudessa heillä oli enemmän aikaa ja mobiilitekniikan kehitys rikkoi tuona kesänä kaikki käytön esteet.

Tätä ennen jo moni oli huomannut, että viikonloput olivat suotuisaa aikaa ja tekivät viikonlopputarjouksia, juhlapyhätarjouksia ja mediatalot alkoivat julkaista uutisia myös viikonloppuisin. Olihan ihmisillä viikonloppuisin enemmän aikaa.

Statistiikat alkoivat osoittaa, että paras nettipäivä on sunnuntai ja tarkemmin sunnuntai-ilta sekä maanantai.

Tänään Expert-ketju tekee tunnin mittaisia netti-tarjouksia, vaikka ihmiset ovat lomalla. Joka tunti vaihtuu uusi tuote tunnin mittaiseen super-hintaan. Kesällä on aikaa hoitaa kuntoon nuo nilkuttavat kodinkoneetkin.

Ylläpitämälläni Facebook-sivulla tehtiin kesä-heinäkuussa kaikkien aikojen tavoitettavuusennätys ja tälläkin viikolla ollaan noin kolminkertaisella tasolla normaaleihin talviviikkoihin verrattuna. Sivupäivityksissä ei olla siirrytty niin sanottuun kesärytmiin.

Hyvää ja aktiivista kesän jatkoa vaan kaikille.

 

 

 

 

Kylläpä ovat Expertin järjestelmät solmussa

Maanantai 6.7.2015 klo 7.56 - Kauko Niemi

Kun ostaa tuotteen ja saa oikean tuotteet ja oikealla hinnalla, niin luulisi että kuitissakin olisi oikea tuote ja oikea takuuaika. Näin ei kuitenkaan ollut.

Ensimmäisellä kerralla, kun henkilökohtaisesti kävin asiaa oikomassa, niin selityksenä oli järjestelmien keskinäinen ymmärtämättömyys ja ratkaisuksi tarjottiin pian tulevaa korjattua kuittia sähköpostitse.

Toisella kerralla, kun henkilökohtaisesti kävin asiaa oikomassa, niin asia oli hoidossa jossakin tuotehallintaryhmässä ja kuitin pitäisi tulla kohtapuoliin. Tosin mitään tarkkaa aikalimiittiä ei suostuttu antamaan.

Kolmannella kerralla, kun henkilökohtaisesti vaivauduin Stockmannin alakerran Expert-myymälään, niin myyjä sanoi, ettei hänellä ole valtuuksia hoitaa asiaa. Paikalle haettiin myymäläpäällikkö.

Myymäläpäällikkö alkoi selittämään, että heillä nyt järjestelmät laahaa perässä, kun ennen oli 2500 tuotetta ja nyt on yli 7000 tuotetta. Onko se minun, asiakkaan vika, etteivät teidän järjestelmät pysy perässä? Ei kuulemma ole.

Myymäläpäällikön mukaan ei sillä ole väliä mitä siinä kuitissa ja takuutodistuksessa lukee, kun näillä tuotteilla on se tietty takuu kaksi vuotta, vaikka takuutodistuksessa nyt lukeekin yksi vuosi. Ja takuutodistuksessa on saman valmistajan, toisen tuotteen tuotenumero.

Oletko sataprosenttisen varma, ettei jonakin päivänä tulisi eteen, etten saisikaan ostamalleni tuotteelle takuuehtoihin sisältyvää palvelua? Eikö minulla asiakkaana ole oikeus saada kuitti ja takuutodistus, jotka ovat ihan oikein? Kyllä sinulla on oikeus saada oikeat paperit.

Ja jälleen kerran kirjoitettiin kaikki tiedot ruutupaperille ja luvattiin lähettää sähköpostilla uusi, oikeat tiedot sisältävät dokumentit.

Kauppa tehtiin 23.5.2015 Stockmannin uudessa Expert-myymälässä. Kohta tämä tapaus viettää kaksikuukautta täyttäviä synttäreitään. Sähköposti ei ole tuonut ratkaisua asiaan. Liekö syynsä Expert-ketjun hajoamisella jokin aika sitten? Montakohan it-asiantuntijaa tarvitaan tuottamaan yksi oikea kuitti? Ainakin suositan tarkistamaan mitä Expertin kuiteissa nykyisin kirjoitellaan.

Hot ass

Sunnuntai 9.2.2014 klo 22.05 - Kauko Niemi

Toyota vaihtoi vuosi sitten kuusi vuotta vanhaan Yarikseeni kustannuksitta oikean etupenkin. Pelkääjän puolen istuimen lämmitys kuumeni ja jopa sulatti reiän istuimeen. Sekä reiät kahteen kyydissä olleiden ihmisten takkeihin.

Toyota selitti tuolloin, että he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voisi johtua. Tuolloin annettiin ymmärtää, ettei vastaavaa vikaa ole aiemmin tullut vastaan.

Penkinvaihto tapahtui sujuvasti heti kun uusi istuin oli saatu maahan. Samoihin aikoihin Huomattiin myös takeissa olevat reiät, joiden kuvat lähettiin Toyotalle. Mitään kannanottoa tai kommenttia heiltä ei takkien suhteen herunut.

Viime viikolla levisi maailman laajuisesti uutinen, että Toyotan penkinlämmittimet ovat palovaarallisia.

Otin yhteyttä Suomen Toyotaan, mistä asiakassuhdepäällikkö Rani Palmu selittää, ettei minun tapauksellani ja uudella tapauksella ole mitään yhteyttä, eivätkä he näin ollen palaa asiaan eikä takkien korvausasiaan.

Asiakkaana tietenkin minulle on aivan sama mistä syystä istuin palaa ja polttaa matkustajan vaatteisiin reikiä. Se vaan on minulle auton istuimen tekninen vika. Auton, jonka on valmistanut Toyota jossakin päin maailmaan. Luultavasti Ranskassa.

Asiakaslehdet - Kustaanko omiin muroihin?

Torstai 11.10.2012 klo 10.45 - Kauko Niemi

Lokakuun alku ja luukusta kolahtaa monenlaisia asiakaslehtiä, niin kuin muinakin kuukausina. Siis lehtiä, joita en ole varta vasten tilannut, mutta tulevat jäsenyyden kylkiäisinä. Kaikkien hyvä puoli on se, ettei tilausmyyjä soita ja kinua jatkotilausta, eikä tule pahamieli lukematta jättämisestä

Kaksi näistä lehdistä on selkeästi ylitse muiden. Journalisti ja Kirkko & Kaupunki. Kummassakin on rohkeutta kirjoittaa asioista ja kumpikin liikkuu tässä hetkessä. Näillä elementeillä julkaisuista on saatu ajankohtaisia ja kiinnostavia.

Nopeasti läpi skannattavia olivat lokakuun Pirkka ja Yhteishyvä sekä OP:n asiakaslehti. Lokakuun pohjanoteeraus oli Sulasolin lehti 3.10.2012 kannen otsikolla; Kesän alkusoinnut kajautettiin Kuopiossa. Keilaaja-lehti on jo pidemmän aikaa mennyt suoraan paperikeräykseen. Se kun ei herätä ajatuksia suuntaan eikä toiseen.

Kuinka uskottavia voivat olla lehdet Pirkka ja OP-pankin lehti. Kumpikaan ei kirjoita edes pääkirjoituksessaan halaistua sanaa irtisanomisistaan tai uhkailusta muuttaa Viroon,  vaikka nämä olivat valtakunnallisia uutisia viikkoa aikaisemmin. Pirkassa Minna Järvenpää  kirjoittaa pääkirjoituksessaan; ”K-ruokakaupat ovat tehneet ravinnon laadukkuuden ja myös eettisyyden vaalimisen uskomattoman helpoksi asiakkaalle . . ” Ja kuinkahan monen seulan läpi tämäkin ilouutinen on mennyt?

Pirkka yritti muutama vuosi sitten muuttua journalistisempaan suuntaan ja palkkasi pätevän ja kokeneen journalistin päätoimittajaksi. Yksi pääsky ei kesää tehnyt ja eiköhän siellä taas istu riittävän kauppiashenkinen myymässä erikoishintaista elintarviketta.

Eikös se olisi reilumpaa julkaista tuotekatalogia, kuin kömpelösti yrittää naamioida tuotemyynti näennäisjuttujen kainaloon. Tehokkaimmaksi markkinoinniksi, positiivisen kuvan luomiseksi on tällä hetkellä todettu viestintä, jossa ei suoraan myydä mitään.

Mikä tahansa asiakaslehti ottakoon mallia Kirkko & Kaupunki –lehdestä. Vaikka seurakuntayhtymä maksaakin viulut, niin lehti ottaa reippaasti kantaa kirkon toimintaan suhteessa ympäröivään maailmaan. Kirkko & Kaupunki –lehti tekee kirkosta ja sen suhteesta normaaliin elämään kiinnostavan. Eiköhän se ole parasta mitä kirkko voi saada aikaan painotuotteella.

Ikään kuin allekirjoituksena lukaise tämä. Ja löydät samalla myös tämän jutun otsikon


ps.
Olen omalla rahalla erikseen tilannut – Fillari, Digi-kuva ja Kuluttaja sekä Rondo Classic –aikakauslehdet. Haluaisin ja olen kokeillut montaa terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvää lehteä. Ne eivät sisällöllisesti pääse alkua pidemmälle ja kohderyhmänä ovat ainoastaan naiset.

Kun sinä olet niin nuoren näköinen (vahingon iloako?)

Sunnuntai 6.11.2011 - Kauko Niemi

Varaan tapaamisajan. Se minulle suodaan puolentoista viikon päähän. Käyn parturissa, jotta olisin siisti. Pukeudun solmioon ja muutenkin huomiota herättävän huolellisesti. Olen 25-vuotias.  Menen anomaan pankista ensimmäistä lainaani asuntoa varten.

Olen jännittynyt kun astun KOP:n pankinjohtajan tummaan jalopuuvoittoiseen työhuoneeseen. Hermostuneena en muista millaisia ja kenen tuotantoa seinillä olevat aidot maalaukset olivat. Pankinjohtajan auktoriteetti leijui vahvana katosta lattiaan. Tämän nöyrempi tavallinen, tunnollinen vakiotyössä käyvä ihminen ei pysty olemaan.

Fiilistä ei voinut kuvailla millään tavalla rennoksi. Tuskin olisi ollut suurtakaan eroa kuulusteluiden sisällössä pankin ja poliisilaitoksen välillä.

Liki tunnin selvittelyn jälkeen minulle luettiin tuomio. Minulle vakituisen työpaikan omaavalle ja kyseisen pankin konttorissa palkkatiliä säästäväisesti käyttävälle asiakkaalle pankinjohtaja kertoo istunnon päätteeksi päätöksen, etten saa asuntolainaa, joka olisi ollut noin 40 prosenttia asunnon ostohinnasta.

Kaikkia perustelut eivät tuossa romahduksen ja masennuksen tilassa jääneet mieleeni. Sen muistan, että yhtenä ääneen sanottuna perusteena oli – kun sinä olet niin nuoren näköinen.

Tämän jälkeen minulla ei ole ollut asiaa KOP:n ja sen jälkeläisten konttoreihin. Nurkan takana olevasta toisen pankin konttorista heltisi laina, vaikken edes ollut asiakas. Auktoriteetti-ilmastossa ei uudessa pankissani ollut juurikaan eroa. Pankinjohtaja vie ja asiakas vikisee, jos uskaltaa.

Luojan kiitos syntyi pankkien verkkopalveluita. Itse vaihdoin pankkia sen mukaan, millaisia ja kuinka toimivia verkkopalveluita ne pystyivät tarjoamaan. Pystyinhän olemaan mahdollisimman kaukana äärimmäisen vastenmielisistä asiakaskyykyttäjistä.

Tällä hetkellä pankkikonttini on toisessa kaupungissa, eikä konttorin johtajasta ole ollut pariin vuosikymmeneen harmainta aavistustakaan. Jos tulisi jostain syystä asiaa pankkiin niin olisi pakko googlata osoite, jotta tietäisin missä se konttorini nyt sijaitseekaan.

Kreikan ja koko Euroopan pankkikriisi opettakoon nyt vihdoin viimein pankeillekin oikeaa asennetta, että heillä ei pitäisi olla mitään erityisoikeuksia leikkiä riskittömästi toisten rahoilla. Suomalaispankit joutuivat tunnustamaan 90-luvun alussa, että heilläkin on asiakkaita, joita kannattaisi käsitellä muinakin kuin numeroina.

ps.
toisen lukemisen jälkeen rupesi tuntumaan, että mukana on vahingoniloa. Rahanhimoisten oppimisprosessi näyttää vain olevan kovin mutkikas ja pitkä. Eikä nykyisillä  suojelutoimenpiteillä vieläkään opita riittävästi.