Kiinasuhteiden hiipumista

Perjantai 2.2.2024 klo 15.31 - Kauko Niemi

Viikon kuluttua lauantaina 10. helmikuuta alkaa uusi vuosi kiinalaisittain. Värikäs ja vauhdikas alkuvuoden juhla on kerännyt tuhansittain ihmisiä Suomi-Kiinaseuran ja Helsingin kaupungin järjestämään juhlaan.

Tämä yhteistyö kesti 17 vuotta, kunnes suurempia julistuksia julistamatta Helsingin kaupungin tapahtumasäätiö ilmoittaa, ettei se enää järjestä Helsingin kiinalaisen uudenvuoden tapahtumaa. Yhden lauseen mittainen tiedonanto asiasta kiinnostuneille, yli 2000 nettiseuraajalle.

Mitään faktaa minulla ei tietenkään ole, mutta tyyli ja teot tarkoittanevat etäisyyttä, pikkuhiljaa, siinä missä yrityksetkin tekevät omia ratkaisujaan ja lisäävät varovaisuutta kiinalaisten kanssa.

Viime viikolla kiinalaiset ilmoittivat ostaneensa Nokian ulos TD Tech yhteisyrityksestä. Kiinan valtion markkinoiden sääntelyviranomainen ilmoitti perjantaina, että Huawei ja kolme muuta yritystä ovat ostaneet Nokian enemmistön TD Techistä.

TD Tech syntyi eri televiestintäuniversumissa vuonna 2005, jolloin Nokia oli maailman suurin matkapuhelinyhtiö ja Huawei oli tuskin tunnettu Kiinan ulkopuolella. Nokia osti 51 prosenttia ja Huawei loput 49 prosenttia.

Koko maailman autoteollisuus horjuu ja heiluu kiinalaisen sähköautotuotannon lupausten ja tekojen välissä. Kukaan ei tarkasti tiedä mikä rooli Kiinan valtiolla on autoteollisuuden rahoituksessa.

Somemaailmassa TikTok on Kiinan aivopesulahja Länsimaille. Pari viikkoa sitten TikTok tuli julki ja väitti ettei se ole edes kiinalainen. Sitkeät tarinat kuitenkin uskovat, että Kiina kerää tietoa länsimaista TikTokin avulla. Kiinalaiseen tyyliin ja tapaan tästäkin puuttuvat faktat.

Tekniikan saralla taistellaan ja tullaan taistelemaan merkittävillä panoksilla. Kiinalainen uusi vuosi ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaikkei se saisikaan suurta ihailua maailmalla. Kiinalainen uusivuosi vastaa meidän jouluamme siinä mielessä, että silloin suvut kokoontuvat viettämään yhteisiä hetkiä.

Kuvaavaa on esimerkiksi vapaan liikkuvuuden vuonna 2013, kun Kiinan rautatiet julkisti omia lukujaan. Sinä päivänä, kun uudenvuoden junalippujen myynti käynnistyi Kiinassa, heidän verkkopalvelussa lippukauppaa kävi yli 280 miljoonaa ihmistä vuorokaudessa. Ehkä VR voi olla salaa tyytyväinen, ettei meillä ole vastaavaa uudenvuodenperinnettä niin kuin Kiinassa.

Ensi viikonvaihteessa vaihtuva lohikäärmeen vuosi perustuu kiinalaiseen kuukalenteriin, se ei osu samaan aikaan meidän vuodenvaihteemme kanssa. Kiinalaisessa kalenterissa on kaikkiaan 12 eri eläintä.

Kiinalainen uusivuosi on Kiinan tärkein juhla. Sitä vietetään 15 päivää, ja se on koko perheen – niin elävien kuin kuolleiden – juhla ja monipuolisten perinteiden ylistystä.

Kiinalaiset uskovat, että ihmisen luonne määräytyy paljolti sen mukaan, missä eläinmerkissä hän on syntynyt. Kiinalaista uuttavuotta viettää noin 20 prosenttia maapallon asukkaista. Monissa Aasian maissa ihmiset saavat lomaa 1-4 päivää uudenvuoden viettoa varten. Kiinassa koulut ovat kiinni kokonaisen kuukauden.

Kiinalainen uusivuosi on ja pysyy riippumatta siitä nähdäänkö Helsingissä lohikäärmeiden tanssia vai ei, mutta suhteet Kiinaan kiikkuvat parhaillaan monenlaisella vaakalaudalla. Jopa presidenttiehdokkaamme mielipiteet Kiinan suhteen ovat erilaiset. Kiinan seuraaminen on vaikeaa, kun kukaan ei julista totuuksia, mutta jatkuvasti tapahtuu jotakin.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 5.2.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

12 eläimen luonteet ja löydä oma merkkisi

 

Välistä vetäjiä riittää

Lauantai 11.3.2023 klo 11.03 - Kauko Niemi

Kaiken maailman asioita joutuu epäilemään, vai ollaanko peräti jo siinä pisteessä, että on parasta, kun epäilet kaikkea.

Luottamus ja luottamuksellisuus olisi niin hieno ja rauhoittava asia elämässä. Se helpottaisi kaikkea toimintaa ja rakentaisi positiivista mielenrauhaa.

Olen tässä muutaman kuukauden miettinyt sitäkin, että jos nuorella miehellä on loistavat it-taidot, niin miksi ihmeessä hän käyttää niitä Vastaamon hakkerointiin ja tietojen vahingolliseen levittämiseen. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä taidoillaan muhkean tilin it-liiketoiminnassa ja elää vapaudessa.

Tällä esimerkillä en ole millään tavalla puolustamassa hänen tekojaan. Eikö kukaan lähipiirissä osannut epäillä ja olisi pystynyt auttamaan nuorta miestä oikeaan ja luottamukselliseen suuntaan.

Ja sitten Länsi-Uudenmaan poliisi on talven aikana kirjannut yli 20 tapausta, joissa uhreja on erehdytetty autokaupoilla. Ensin yksi tekijöistä soittaa autoaan myyvälle uhrille, ja sopii kaupoista. Ostaja kertoo ottavansa pikavipin maksaakseen auton.

Sen jälkeen uhrille soittaa toinen ostaja, joka tarjoaa korkeampaa hintaa. Kun uhri soittaa ensimmäiselle tarjoajalle, tämä vaatii uhria korvaamaan pikavipin kulut peruuntuneiden kauppojen vuoksi. Yhtään kauppaa ei ole syntynyt. Poliisin tiedon mukaan huijariryhmä asuu Forssan seudulla.

Mitäs pakkaat matkalaukkuusi? Luotatko matkatavaroiden koskemattomuuteen? Kaksi Teneriffan eteläisen lentoaseman työntekijää on pidätetty epäiltyinä tavaroiden varastamisesta matkustajien matkalaukuista. Asiasta kertovat useat paikalliset mediat, kuten Canarias7. Epäillyt olivat lastaamassa matkatavaroita lentokoneeseen, kun heidän huomattiin penkovan jotakin laukuista.

Luottamuksellisuus on ennen kaikkea myös kulttuurillinen ja kasvatuksellinen asia. Veikkaan, että itä-naapurissa luottamuksella tuskin olisi koskaan pysynyt hengissä, ei ainakaan tällä hetkellä. Italialaisten luottamuksellisuus minun suomalaisin silmin ja korvin tuntuu oudolta, mutta italialaisten oma hokema kuuluukin, ettei mitään tapahdu sovitusti, mutta kaikki järjestyy.

Pari viikkoa sitten Kyberturvallisuuskeskus kertoi saaneensa useita ilmoituksia huijauksesta, jossa ihmisiä houkutellaan tekstiviesteillä siirtämään vuokrarahoja rikollisille. Keskuksen mukaan kyseessä on uusi huijausmuoto, ja osa huijauksen kohteista on päätynyt jo antamaan rikollisille rahaa.

Suomalaiset menettivät viime vuonna huijareille yli 30 miljoonaa euroa. Huijattuja rahoja onnistuttiin palauttamaan reilut 14 miljoonaa euroa. Kyse ei siis ole mistään harmittomista tempuista, joita keksitään jatkuvasti uusia. Siis kaikkea normaalista poikkeavaa toimintatapaa kannattaa tosiaan epäillä.

Poliisi on saamassa valmiiksi esitutkinnan laajassa petostapauksessa, jossa tekijät saivat yli 40 000 euroa tekaistuilla netin myynti-ilmoituksilla.

Petoksen tekijät julkaisivat myynti-ilmoituksia netin kauppasivustoilla. Kun halukas ostaja oli ottanut yhteyttä myynti-ilmoituksesta, häntä pyydettiin maksamaan käsirahaa. Kun käsiraha oli maksettu, myynti-ilmoitus poistettiin.

Porissa puolestaan on kaupungin sähköpostiosoitteista lähetetty viime päivinä tietojenkalasteluviestejä. Porin kaupungin tiedotteesta ilmenee, että "muutaman käyttäjän" sähköpostitunnukset on otettu haltuun ulkopuolelta ja kalasteluviestejä on lähetetty näistä sähköpostiosoitteista. Ministeri Lintilän tilikaappaukseen en nyt ota kantaa tällä kertaa.

Jatkuvaa ja laajaa huijausta tapahtuu jatkuvasti. Todella vaikeaa on tavallisen ihmisen tulkita erilaisia vaikuttamisyrityksiä, etenkin jos olet samassa kuplassa vaikuttajan kanssa. Innolla toimit kätyrinä ja jatkolähetät viestejä, joiden alkuperä ajaa jotakin agendaa.

Tällä hetkellä ajankohtaista on vaalihäirintä. Se on verkossa koko ajan helpompaa tekniikan kehittyessä. Esimerkiksi valeuutissivuja on helppo rakentaa hetkessä. Pari viikkoa sitten vaalihäirintää nähtiin Twitterissä. Siellä trollitilit tekeytyivät suomalaisiksi henkilöiksi, jotka varoittivat Nato-jäsenyydestä sanomalla, että "Nato ei teitä tallenna". Kyseessä lienee konekäännösvirhe, ja oikea muoto olisi ollut "Nato ei teitä pelasta". Onneksi Suomen kieli tekee tepposensa konekääntäjille.

Pienikin epäilys ja kannattaa heti pysähtyä tarkistamaan ja miettimään todellista luottamusta. Ja niin kuin heti alussa arvelin ehkä kannattaa epäillä vähän kaikkea, vaikkei se niin kovin miellyttävää olekaan.

Kiitokset asiantuntija Petteri Järviselle. Hän on viime aikoina paljastanut ja kommentoinut kiitettävällä aktiivisuudella huijareiden tekosia. Näin pitäisi kaikkien toimia, jotta heidän temppunsa nyykähtäisi heti alkumetreillä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradion kanavilla 13.3.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Lisää aiheesta:

Pelottava huijaus tekee tuloaan: Lapsen hätäinen soitto

Poliisi varoittaa Whatsup-huijauksista

Verkkopankkihuijaukset ovat entistä yleisempiä

Googlessa vaani viheliäinen ansa OmaVeroa hakevalle: ”Ovelaa ja vaarallista”

Nainen oli menettää tonneja, mutta havahtui viime hetkellä – Suomalaisia yritetään nyt vedättää taitavilla kikoilla

 

 

 

 

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

Perjantai 4.11.2022 klo 10.49 - Kauko Niemi

 Tällaisten kuvien kuvaaminen Helsingissä ei ole työlästä eikä sattumanvaraista

Helsinki, missä asun, on kovaa vauhtia ajamassa asukkaitaan patikoimaan. Toki päämäärätön kuljeskelu kävelyalueilla on ihan mukavaa, jos ei tarvitse hoitaa mitään asioita, eikä kanniskella painavia tavaroita kaukana paikoitettuihin autoihin. Se vaan ei ole realistista ja parhaimmillaankin nautittavaa vain kesäaikana.

Onko Keskuskadusta tai Iso-Roobertinkadusta muodostunut jotakin ylitse muiden – no ei ole. Onko autoton Aleksi noussut arvoon arvaamattomaan – no ei ole – pikemminkin päinvastoin.

Positiivisin muutos lienee Baana Kansalaistorilta Ruoholahteen. Ennen etätöiden alkamista sitä käytti miljoona fillaristia vuodessa. Ja nyt suunnitellaan Baanan päälle asuinkerrostaloja. Kuka haluaa sen jälkeen liikkua kenenkään kellarissa.

Viime tiistaisessa kaupunkiympäristölautakunnan kokouksen esityslistalla oli kohta, jonka mukaan Pohjois- ja Eteläesplanadille lisättäisiin kävelyalueita. Alustavien suunnitelmien mukaan tämä tapahtuisi siten, että kummankin kadun ajoradalta otettaisiin toinen kaista kevyen liikenteen käyttöön. Ei ihan vielä päätetty.

Korona toi etätyöt enemmän ja vähemmän pysyviksi. Se muutti lopullisesti asenteita, ettei tarvitse asua mahdollisimman sujuvalla etäisyydellä työpaikasta. Asunnon valinnassa on paljon enemmän vapauksia ja ennen kaikkea säästömahdollisuuksia, kun toteuttaa vaikkapa nurmijärvi-ilmiötä.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nostaa asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Luovunko autosta vai muutanko pois? Jos näistä pitäisi valita jompi kumpi, niin muutan pois. Helsingin keskustan kuihtuminen on niin konkreettista, etten tunne menettäväni yhtään mitään. Ehkä kuitenkin pitää olla hätiköimättä ja katsoa onko koronan jälkeistä paluuta tapahtumassa.

Toisaalta asukaspysäköintiin on tulevina vuosina luvassa lisää reiluja korotuksia. Että mistäkö minun huimat prosentit tulevat? Tämän vuoden alussa kaupunki keksi poistaa 50 prosentin alennuksen bensa/hybridiautoilta ja sitten tulevassa vuodenvaihteessa päästäänkin jo 720 euron vuositasolle.

Hulppeita korotuksia lätkäistiin myös Helsingin julkiseen liikenteeseen. Bussit, junat, ratikat ja metrot kallistuvat kaksinumeroisilla prosenttiluvuilla. Ei siis paljoa lohduta luopua autosta ja siirtyä julkisten käyttöön.

Erittäin postitiivistä toki on se, jos ihmiset siirtyvät kävelemään ja säästämään energiaa ja samalla kohottamaan terveyttään. Siihen en kuitenkaan usko, että Helsingin kaupunki olisi suuressa viisaudessaan ryhtynyt tätä kautta pienentämään sairaanhoitokulujaan.

Helsingin keskusta kuihtuu ja hiipuu. Metrolla pääsee viiden minuutin välein aina uuteen ostoskeskukseen, missä samat liikkeet samassa järjestyksessä samoilla alennuskampanjoillaan siis samaan aikaan kun Aleksanterinkadulla ei juurikaan ostoskasseja näy.

Mikä on syy ja mikä seuraus? Se selviää vasta muutaman vuoden kuluttua, mutta pahaa pelkään, että kuihtuminen jatkuu. Helsingin ongelman ovat myös niin sanotut ooppera-asunnot. Keskustan asunnot, joissa ei asuta vakituisesti lainkaan. Niitä käytetään vain hotellien korvikkeena Helsingin reissuilla.

Muutaman vuoden sisällä selviää myös Helsingin vetovoima suhteessa Turkuun ja Tampereeseen. Tässä kolmikosta Tampere näyttäisi olevan hyvinkin vetovoimainen ja se on jo mallikkaasti muutaman kerran kampittanut Helsingin. Tampere on myös sijainniltaan keskeinen.

Eikä ole mikään harvinaisuus sekään, että asutaan ja tehdään etätöitä Tampereella ja piipahdetaan kerran tai kahdesti viikossa työpaikan toimistossa Helsingissä. Asuminen Tampereella on niin paljon edullisempaa, että budjetti sietää tarvittavat matkat Helsingin toimistoon.

Koronavuodet ovat tutustuttaneet suomalaiset myös moniin kotimaisiin paikkakuntiin ja keskuksiin sekä avanneet niitä pinttyneitä mielikuvia, jotta Suomessa olisi vain yksi asumiskelpoinen paikka – Helsinki. Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden tammi-helmikuun aikana kuntien välisiä muuttoja tehtiin 39 956. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 Kuntien välisessä muuttoliikkeessä Helsingin (1 044 henkilöä) ja Espoon (602 henkilöä) muuttotappiot olivat määrällisesti Suomen suurimmat.

Tämä on kuultavissa ääniversion Finnradion kanavalla 7.11.2022 alkaen

https://www.finnradio.fm/podcast.html

https://www.finnradio.fm/

 

Lisää aiheesta

Helsinki ei pääse 10 vetovoimaisemman kunnan joukkoon

Turku on niin hidas

Maailman paras bines-malli

 

 

 

 

 

Vaikea vaihtaa hevosvoimat tunteisiin

Lauantai 15.8.2020 klo 11.56 - Kauko Niemi

Autovalmistajien ja kauppiaiden viestintä on tavoittelemassa uusia viestintämuotoja, mutta ovatko viestit hallussa ja vaikutukseltaan haluttuja.

Autojen myynti on taho, joka on vuosikymmenet kertoneet pelkkiä faktoja. Nyt se on jotenkin eksyksissä viestintänsä kanssa. Kun yritetään sanoin ja etenkin kuvin välittää jotakin tiettyä tunnelmaa.

Onhan se niin helppoa luetella vaikkapa hevosvoimia, kiihtyvyyttä lukuina ja muita teknisiä yksityiskohtia. Entäs, kun pitäisi kertoa turvallisuudesta tai kuinka erottautua tavanomaisuudesta, ollaankin jo liukkailla teillä, missä eivät edes abc-jarrut auta.

Itse en ole missään tapauksessa aito automies. Auto on vain helppo apuväline kulkea paikasta A paikkaan B. Kuljettaa tavaraa ovelta ovelle. Pohjimmiltani minua hävettää se vähäinenkin auton käyttöni ja teen sitä mahdollisimman huomaamattomasti.

Toisaalta minä tiedän, että nykyisessä autossani on neljä ovea, muttei aavistustakaan paljonko siinä on hevosvoimia. Muistan vuosien takaa, kun menin autokauppaan ja myyjä aukaisi rempseästi konepellin ja alkoi esitellä uutta moottorityyppiä, jossa on 16 venttiiliä. Kysäisin – mihin minä tarvitsen kaikkia 16 venttiiliä. Myyjä laski pellin alas ja alkoi puhua niitä näitä – fiksuin automyyjä tähän asti.

Sen sijaan minua ilahdutti suunnattomasti tuore Kauppalehden artikkeli, missä Yhdysvalloissa automarkkinadataa tarjoava iSeeCars listasi ne autot, jotka pitävät hintansa parhaimmin ja ne, jotka menettävät jälleenmyyntiarvostaan eniten viiden ensimmäisen käyttövuoden aikana. Parhaimmin arvonsa Yhdysvalloissa säilyttävä automerkki on Toyota. Etenkin kun sen kaikki mallit pärjäsivät hyvin.

Tällaiset listaukset ovat melkoisen hyvää merkkikohtaista viestintää. Itse Toyotan käyttäjänä arvostan lisäksi alhaisia huoltokuluja sekä alhaisia käyttökuja ja sitäkin ettei ole 13 vuoreen tarvinnut maksaa senttiäkään korjauskuluja.

Olenko tyypillinen Toyota-käyttäjä? Siitä ei minulla ole luotettavaa tietoa, mutta epäilen, että muitakin vaatimattoman ja taloudellisen auton hyväksikäyttäjiä on joukossa.

Mutta mitäs saakaan nähdä uuden Toyota Yariksen viestinnässä autosta, josta voisi jo tehdä ennakkotilauksen. Yksi ja sama ärsyttävän näköinen sporttimalli on nähtävänä nopeissa kuvakulmissa. Siis ei näytetä edes muita malli tai värivaihtoehtoja.

Etsin pitkään netistä eripuolilta maailmaa olisiko jossain lipsahtanut muita kuin puna/musta-sporttiversioita. Ei ollut. Yksikään suomalainen media ei ollut saanut muuta kuin tuon yhden ja ainoan kuvan. Veikkaan että Toyota pitänyt suomalaismedian niin ahtaalla, ettei varsinaista autoa ole näytetty lainkaan.

Onko Toyota todella niin varma, että tämä muka sporttinen malli hurmaa kaikki Toyota-kuskit. Pahaa epäilen. Kyseistä mallia en huolisi vaikka ilmaiseksi annettaisiin. En halua esittää sporttista autoilijaa.

Toinen viimepäivien viestinnän kummallisuus tapahtui Audille. Audin mainos synnytti some-raivon ja nyt automerkki pyytelee vilpittömästi anteeksi. Audi ei vain ole ymmärtänyt, että viestit saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Uuden Audi RS 4 Avantin mainoskuvassa näkyy pieni lapsi syömässä huolettomasti banaania auton konepellin edessä. Saateteksti alkuperäisessä tviitissä kuuluu ”Anna sydämesi lyödä nopeammin, joka suhteessa”.

Mainos on herättänyt Twitterissä hämmennystä ja suuttumusta. Kriitikoiden mielestä kuva voi viestiä huolettomasta suhtautumisesta auto-onnettomuuksiin, joissa on osallisena lapsia.

Tämä on pelottava kuva, joka vain todistaa, että tällaiset isot nopeasti kiihtyvät koneet ovat vaaraksi lapsillemme ja eri yhteiskunnille, eivätkä kuulu samoille kadunvarsille lasten kanssa.

Toisten mielestä kuva yhdistettynä saatetekstiin puolestaan seksualisoi pienen lapsen. Tytön käyttämän asun sekä hänen nauttimansa banaanin voi joidenkin mielestä nähdä tarkoitushakuisina.

Oli miten tahansa sen enempää Audi kuin Toyotakaan ei ole onnistunut kääntämään viestintäänsä hevosvoimista tunteisiin koskettavalla ja rakentavalla tavalla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 17.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Tietomäärän turvallinen raja

Perjantai 13.10.2017 klo 13.00 - Kauko Niemi

Istahdan ja painan nappulaa. Muutama valo vilkahtaa ja näytölle ilmestyy tekstiä ja pyydetään vahvistamaan. Mistään ei kuulu mitään. 

Sisävalo ei sammukaan automaattisesti. Hmmmmmm. Menen kosketusnäytön valikkoon ja neljän klikkauksen jälkeen huomaan, että valon asetus on jollakin tehdasasetuksella. Säädän sammutuksen 7 sekuntiin.

Nyt olen valmis hiirenhiljaiseen lähtemiseen liikkeelle hybridi-autolla. Kyllä, istun vielä toistaiseksi ohjaajan paikalla ja päätän ihan itse ajanko suoraan, käännynkö oikealle vai vasemmalle. Mutta auto vaihtaa automaattisesti pitkät ja lyhyet valot. Vilkuttaa ja vinkuu, jos vaihdan kaistaa ilman suuntavilkkua. Niin ja tuoreen lehtitiedon mukaan minulla saattaa olla aktiivinen hirvivaroitus.

Koelautaan integroidun kosketusnäytön ja minun välinen viestintä ei ole saumatonta. Välillä tuntuu, että windows-tietokoneen kanssa yhteistyö on jopa sujuvampaa.

Olen kahdesti istunut käyttöoppaan kanssa tiukasti pysäköidyssä autossa ja käynyt läpi mitä kaikkea tietoa auto yrittää ja pystyy minulle viestittämään. Mitä tapahtuu mittaristossa ja toisaalta kosketusnäytöllä ja sen kahdeksalla painikkeella ja niiden yhdistelmillä. Ja tietenkin mitä ominaisuuksia tulee kännykän langattomalla parittamisella ja puhelimen toimiessa tukiasema kytkettäessä auto internetiin.

Kyse ei ole mistään super tesloista vaan ihan tavallisen ihmisen kukkarolle sopivasta 20 000 perheautosta.

Tässä vaiheessa herää ainakin kaksi kysymystä. Kuinka moni haluaa ylipäätään oppia sujuvasti käyttämään tämän tietokoneen ominaisuuksia, vai jäädäänkö tietotekniikan ja älypuhelinten tasolle, jossa ominaisuuksista on käytössä alle 20 prosenttia.

Sellainenkin ajatus on käynyt päässä, että pystyykö tietotekniikasta vieraantunut henkilö käyttämään autoa lainkaan. Autokauppias ei siitä kuitenkaan varoittanut.

Toinen kysymys on, kuinka turvallista toimintojen hallinta on liikenteessä. Yhdysvaltain autoliitto on teettänyt Utahin yliopistolla tutkimuksen, joka perustuu 30 uuden automallin koeajoon. Testiajajat arvioivat, että 23 automallissa järjestelmät vaativat joko "erittäin paljon" tai "paljon" kuljettajan huomiota. Siitäkin huolimatta, että järjestelmät ovat suunniteltu ja sulautettu ajonaikaiseen käyttöön.

Liki 70 prosenttia amerikkalaisista haluaa uutta teknologiaa autoihinsa. Kuitenkin vain 24 prosenttia kokee, että nykyinen teknologia toimii täydellisesti.

Elämmekö vain välivaihetta? Pian siirrymme apumiehen penkille ja robotti tai muu keinoäly ohjaa kulkuneuvoa. Juuri on käynnistymässä neljä vuotta kestävä eurooppalainen kokeilu, missä testataan eri puolilla Eurooppaa tuhannella autolla ja sadalla ”kuljettajalla” automaattiautoja liikenteessä.

Ostin uuden auton

Keskiviikko 31.5.2017 klo 14.13 - Kauko Niemi

Melkein voisin sanoa, että ostin auton verkkokaupasta. Käväisin yhtenä lauantaina kahdessa autokaupassa, joista molemmista sain tarjouksen. Eroa oli 100 euroa. Tai kävin kolmannessakin kaupassa, mutta siellä ei ollut ketään innokasta myyjää.

Auton valinnan kolme tiukkaa kriteeriä olivat uuden auton hinta ei saisi olla juurikaan yli 20.000 euroa. Sen enempää en halua autosta maksaa. Toinen kriteeri on ympäristöystävällisen vihertävä. Kolmantena, että sillä pääsee paikasta A paikkaan B kokonaistaloudellisesti. Kaikki muu onkin kaupanpäällistä.

Mutta miten niin verkkokaupasta. Tapasin yhden kerran automyyjän Kimmo Hyryn noin 20 minuuttia. En tavannut yhtään pankkitätiä. Yksi pankkitäti yritti soittaa, mutta en kokenut mitään syytä vastata siihen puheluun, kun asia selvisi netissä.

Soitin Hyrylle puolentoista viikon kuluttua tapaamisesta, keskiviikkona kello 12:00. siis sille satasen paremman tarjouksen tehneelle. Puhelimessa fiksasimme muutaman asian ja hän lupasi lähettää toimitussopimuksen sähköpostilla allekirjoitettavaksi.

20 minuutin kuluttua tuli Toyotalta pyyntö liittyä MyToyota palveluun. Liityin vaikken tiennytkään kuinka tämä liittyi ostoprosessiin. Kaikki sähköinen asiointi on kiehtovaa.

Reilun puolentunnin kuluttua tuli sähköposti ja pdf-liitteenä ostosopimus. Allekirjoitin pdf tiedoston sähköisesti ja toimitin viiden minuutin kuluttua sähköpostilla takaisin Toyotan Espoon myymälään. Sain myyjältä kuittausviestin ja tähän kaikkeen oli mennyt noin 45 minuuttia. Enkä edes koeajanut ostamaani autoa.

Alkuillasta ajattelin tutustua MyToyota palveluun mitä kaikkea se tarjoaisi. Hämmästyksekseni huomasin, että siellä on tilannetieto tilaamastani autosta.

Kuusi tuntia tuon ostotapahtuman jälkeen autoni oli toimitettu tehtaalta satamaan ja lastattu Belgiassa laivaan ja status oli matkalla. Näin netti minulle kertoi. Mitä turhaa jahkailua. Kaksi viikkoa myöhemmin palvelun kartta ja status näyttävät, että auto saapunut maahan.  Ja viimeinen status – auto toimitettu jälleenmyyjälle, ilmesty tasan kaksi viikkoa tilauksesta.

Vastaavaa logistiikan selkeyttä olen kokenut pari kertaa aiemmin ihan oikeassa nettikaupassa. Toinen oli Adobe ja toinen Amazon. Molemmissa tapauksissa tiesin tasan tarkkaan missä mennään. Yksistäkään sukista tai kalsareista en ole saanut tietoa toimitusstatuksesta, vaikka niidenkin toimitus on helposti kestänyt samaiset kaksi viikkoa.

Nyt minulla on uusi auto, järjestysnumeroltaan 14 ja johon minulla on kaksijakoinen suhde. Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun ostan toisen saman merkkisen ja mallisen auton peräkkäin. Aina olen halunnut kokeilla jotain uutta. Tosin tässäkin tapauksessa ehkä tuo uutuudenviehätys täyttyy, kun kyse on hybridistä pelkän bensiinin jälkeen.

Nykyinen Yarikseni täytti 10 vuotta, hyvin palvelleen koiran ikä. Siinä ei ole ollut yhtään itsemaksettua vikaa. Kaikki huollot kerran vuodessa on tehty merkkihuollossa. Kallein vuosi oli 360 euroa ja halvin 163 euroa. Vaikeaa on kuvitella, että pääsisi oman auton omistajana jotenkin merkittävästi halvemmalla.

Auto on minulle välttämätön PAHA. Nimenomaan paha. Olen toki kokeillut kolmea autotontakin vuotta, mutta ei tuntunut hyvältä vaan äärimmäisen hankalalta. Päivittäiset liikkumiset Helsingin keskustassa hoidan kuitenkin pääsääntöisesti kävellen, potkulaudalla ja city- tai omalla pyörällä.

Toyotan sivuilla sanotaan, että anna hyvän fiiliksen näkyä. Toivottavasti kukaan ei tulkitse, että minun hyvä fiilis johtuisi autosta. Tunnen huonoa omaatuntoa ajaessani autolla. Se vain helpottaa niin paljon elämää. Enkä millään haluaisi luopua esimerkiksi aamuyöllä tekemistäni matkoista luontoon kameran kanssa.

 

 

 

 

 

Elämän nautinnot ja vauraus

Maanantai 7.4.2014 klo 19.01 - Kauko Niemi

Yleiseksi totuudeksi muodostuu helposti lehtiä lukiessa ja somessa pyöriessä, että elämän nautintoja ovat luxus-tuotteet, bilettäminen, näyttävät autot, tavarataivaat, shoppailu  jne jne.

Luin juuri yhden itsensä kehittämistä käsittelevän kirjan. Kirja oli kaikin puolin mielenkiintoinen, mutta jossain kohtaa se rupesi tökkimään, kun ryhdyttiin puhumaan kuinka voit vaurastua ja nauttia elämästä.

Kirjan vaurastumisen aakkoset ja viikonloput suuret lotto-paukut käynnistivät ajatusprosessin, että miksi minun pitäisi vaurastua? Onko ajatuksissani jotain vialla, sillä vaurastuminen ja elämästä nauttiminen lehtijuttujen muodostaman yleisen totuuden ja käsityksen mukaisesti ei juurikaan kiinnosta. Siis miksi vaurastuisin?

Lämmin ja puhdas koti riittää. Autosta en maksaisi yli 20.000 euroa, vaikka voittaisin 57 miljoonaa euroa. Bilepaikkoihinn saisi kantaa ja michelin-ravintoloissa en viihtyisi, sillä ruoka on reseptivapaata uskomushoitolääkettä. Sitä otetaan oikea määrä oikeaan aikaan. Sitä paitsi tämä lääke on tehokkaampaa, kun sen ottaa 6 km patikoinnin jälkeen Nuuksion tulilla.

Mutta mitä se vauraus ja elämästä nauttiminen sitten on? Se on jokaiselle eri asioita, kunhan ei sorru toteuttamaan harhaista mielikuvaa elämän nautinnoista yleisen totuuden ja naapurien paineen alaisena.

Tunnen ihmisen, joka vielä parin vuoden jälkeen muistaa olla tyytyväinen, kun sai ostettua hyvin toimivan  lippiksen kahdella eurolla. Eikä hän ole edes köyhä, eikä huono-osainen, mutta nauttii muusta kuin luxustuotteista.

Kaveripiiriini kuuluu henkilö, joka käyttää työmatkoihinsa yli 2 tuntia päivässä, vaikka ihan hyväpalkkaisena ja korkeassa asemassa organisaatiossa voisi koska tahansa ostaa mersun tai ottaa työsuhdeauton. Hän nauttii aivan muista asioista. Tosin joutuu selittelemään autottomuuttaan harvase päivä.

Tuon kirjan käynnistämän ajatteluprosessin tuloksena ja ison ajatusmuutoksen jälkeen olenkin valmis vaurastumaan. Tosin en sen takia, että saisin itselleni näyttävämmän auton tai tavarataivaista turhaa krääsää (tälläkin hetkellä netissä myynnissä noin 50 tuotetta). Vaan siksi, että voisin kanavoida vaurautta sinne missä sitä ihan oikeasti tarvitaan. 57,3 miljoonalla saisin paljon hyvää aikaiseksi.





 

Toyotan pauloissa

Tiistai 29.1.2013 klo 10.02 - Kauko Niemi

Jos nyt ostaisin auton, niin voisi tapahtua ensimmäisen kerran elämässäni, että valitsisin saman mallin kuin minulla on. Tähän asti vaihtelunhaluisena tyyppinä olen aina vaihtanut mallia ja merkkiä. Ainahan pitää kokeilla jotain uutta.

Näin on ollut vakuuttavaa Toyota Yariksen elämä ja vielä vakuuttavampaa Toyotan asiakaspalvelu. Tänään vien auton hieman erikoislaatuiseen korjaukseen ja Toyota maksaa viulut vaikka auto täyttää huomenna kuusi vuotta.

Todettakoon, että olen ehdottomasti autoihminen, vaikken sillä city-eläimenä paljoa ajakaan. Autolla ajamisen aloitin 11-vuotiaana tyyny pepun alla. Elämäni aikana olen tehnyt kolmen vuoden kokeilun ilman autoa. Se haittasi liikaa arkirutiineja, eikä se toiminut lainkaan niin kuin olin ajatellut. Vaikkapa se, että ajaisin taksilla tietyissä tilanteissa. Kertaakaan en raaskinut taksia käyttää.

Olen tietysti omituinen autoihminen, kun minulla ei ole mitään intohimoja autoa kohtaan. Sillä pitää päästä paikasta A paikkaan B ja mieluusti niin, ettei tarvitse konepeltiä avata.

Tai oli minulla nuorena yksi autohaave Saab 96. Sitten kun sen sain raavittua kasaan, niin kertaakaan ei tarvinnut ajaa ehjällä autolla 120.000 km aikana. Se siitä.

Auton pitää olla minulle käytännöllinen ja toimiva sekä taloudellinen. En voisi kuvitella, että edes Eurojackpot-voiton jälkeenkään kehtaisin ajaa audeilla, bemareilla tai mersuilla  ja osoittaa tuhlaavani turhaan.

Kuusi vuotta sitten minulla ei ollut pienintäkään aikomusta ostaa Yarista. Olin taas niin kuin aina, etuajassa menossa tapaamiseen ja kulutin aikaa nurkan takana menemällä Toyota-kauppaan vilkaisemaan.

Viimeiset 20 vuotta olen valinnut auton mittanauhan kanssa. Sinne kun pitää mahtua fillari tavalla tai toisella. Yllätyksekseni huomasin, että Yariksen muuntautuimiskyky täyttikin tarpeeni. Uusi merkki hankintalistalla.

Käytäntö on osoittanut vielä paljon muuta. Todellisuudessa kävin kaverin kanssa fillaroimassa Levillä. Yariksen sisään mahtuivat molempien maastofillarit ja reilun viikon tavarat.

Cityihmisen auton paikoitus on taidetta ja onnea. Tämän kokoisen auton sujauttaa rakoon kuin rakoon. Olen jopa kerran luonut lumipenkkaan Yariksen mentävän reiän.

Kuuden vuoden aika huoltokuluni ovat olleet 246 euroa vuodessa ja kaikki huollot ovat tehty huoltokirjan mukaan Toyotan merkkihuollossa Helsingissä. Ja nyt piste i:n päälle Toyota vaihtaa tänään kustannuksitta oikean etupenkin rikkoutuneen lämmityksen, joka sulatti jopa reiän istuimeen.

Yhtiön ilmoituksen mukaan he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voi johtua.

Kieltämättä minulla ja Yariksellani synkkaa hyvin. Se on tähän asti ainakin ollut taloudellinen, ketterä ja riittävän tilava. Sen ylläpidon on voinut kohtuullisella hinnalla ulkoistaa Toyotalle.
 

Menisköhän se nettikauppa jotenkin näin

Maanantai 28.1.2013 klo 21.07 - Kauko Niemi

Lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 18:22:06. Noudin uuden sykemittarini pakettiautomaatista Helsinki kympissä. Ohitin 15 sekunnissa 23 henkilön jonon.

Mitä tapahtui sitä ennen. Posti lähettää sekä tekstarilla että sähköpostitse noutokoodin Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 17:36:13.

Nettiseuranta ilmoittaa, että lähetys on lajiteltu 28.1.2013 klo 09:02:06. Sitä ennen se on ollut Itellan logistiikkakeskuksessa 26.1.2013 klo 08:27:09

Lähetys on lajiteltu 25.1.2013 klo 18:14:39 Seinäjoella ja sitä ennen lähetyksestä oli vastaanotettu ennakkoilmoitus EDI-sanomana 25.1.2013 klo 11:35:24 Tuurista.

Tein tilauksen 25.1.2013 klo 11:20 ja sain Keskisen kello Oy:n tilausvahvistuksen sähköpostiin viiden minuutin kuluttua: Lisätietoja tilauksestasi: Tilauksenne lähtee postin kuljetettavaksi. Lähetystunnus on JJFI61497712345162XXX, tapahtuma-aika 25.01.2013 11:25:57.

Minuutti tilausvahvistuksen jälkeen tuli vahvistus myös Suomen verkkomaksut Oy:ltä, että maksu on hyväksytty.

Siis torstaista 25.1.2013 klo 11:20 tehty tilaus oli kädessä 28.1.2013 klo 18:22:06 ja olihan siinä viikonloppu välissä. Ai niin – tuote oli juuri se, jonka tilasin ja noin 70 euroa edellisempi (38 %) kuin valmistajan, Suunnon omassa verkkokaupassa.

Lue myös tämä

Onko vihaisella koiralla vihainen omistaja

Maanantai 17.9.2012 klo 10.47 - Kauko Niemi

Hiljattain raotettiin pohjois-irlantilaista tutkimusta, jonka mukaan vihainen koira kertoo vihaisesta omistajasta. Tutkimus julkaistaan kokonaisuudessaan ensi kuussa.

Pohjoisirlantilaisen tutkimuksen mukaan saksanpaimenkoiria ja rottweilereita pidetään yleisesti aggressiivisina, labradorinnoutajia  ja muita noutajia kiltteinä ja rauhallisina koirina.  

Jos ihminen omistaa yleisesti vihaisena pidetyn koirarodun edustajan, kuten rottweilerin, hän on todennäköisesti luonteeltaan vihaisempi kuin esimerkiksi labradorinnoutajan omistaja.

Tutkimuksen mukaan aggressiiviseksi tyypiteltyjen koirarotujen omistajilla on enemmän psykoottisia taipumuksia, jotka ilmenevät vihana, vihamielisyytenä ja aggressiona.

Tutkimus saattaa osoittaa, että ihmiset valitsevat lemmikkinsä ilmaistakseen omaa persoonallisuuttaan. Näinhän tapahtuu myös autoa ostettaessa. Auto on asenne ja niin on helposti myös koira. Kuvasin Helsingissä muutamassa päivässä kymmeniä mersuja, bmw:tä, audeja, joita ei koskenut tavallisen ihmisen paikoitussäännöt. Ratin ja penkin välissä oli asennevika.

Vuosia jatkunut piina Helsingin Herttoniemessä saatiin ainakin hetkeksi rauhoittumaan. Siellä rottweilerin omistaja ja hänen poikansa uhottelivat koiraihmisiä, kunnes yksi pienempi koira kuoli rottweilerin uhrina. Tässäkään tapauksessa vika ei ollut koiran eikä rodun. Maailmassa on paljon kilttejä rottweilereita, vaikka se onkin ehkä helpompi saada vihaiseksi kuin muut rodut.

Myös aiemmin brittiläisen psykologiseuran tutkimuksessa osoitettiin, että kääpiökoirien omistajat ovat avoimia uusille kokemuksille. Samassa tutkimuksessa todettiin, että paimen- ja palveluskoirien omistajat ovat muita useammin ulospäin suuntautuneita ja sosiaalisia.

Tiedejulkaisu Anthrozoosissa julkaistussa tutkimuksessa puolestaan todettiin, että terrierien omistajat ovat muita riidanhaluisempia.

Tuorein pohjois-irlantilainen tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena, jossa 147  koiranomistajaa koirien tottelevaisuuskurssilta Pohjois-Irlannista täyttivät kyselylomakkeen.

Auto on asenne

Perjantai 13.4.2012 - Kauko Niemi

Helsingissä määrättiin viime vuonna yhteensä 222 817 pysäköintivirhemaksua. Näistä melkoinen osa on asennevammaisten aiheuttamia tapauksia.

Pysäköintivirhemaksut nousevat maanantaina 16. huhtikuuta. Helsingin ydinkeskustassa 50 eurosta 80 euroon ja muualla Helsingissä 40 eurosta 60 euroon.

Pysäköintimaksua nostetaan, jotta sillä olisi riittävä virheellistä pysäköintiä ennaltaehkäisevä vaikutus. Nykyiset maksut on koettu liian pieniksi etenkin asennevammaisten väärinpysäköinnin ehkäisyssä.

Korotetut pysäköintivirhemaksut otetaan käyttöön Helsingissä sisäasiainministeriön uuden asetuksen astuessa voimaan. Esityksen korotuksesta tekivät viime vuoden puolella Helsingin yleisten töiden lautakunta ja kaupunginhallitus. Pysäköintivirhemaksu nousee samaan aikaan myös 12 muussa kaupungissa ja kunnassa.

Rohkenen epäillä, että 20 – 30 euron korotus ei juurikaan niitä, audien, bemareiden, mersujen ja muiden ökyautojen kuljettajia hetkauta. Auto kun on asenne, jolla ilmaistaan etteivät kaikki arkiset pikkupykälät meitä ohjaa.

Ja jos autoon on halua tuhlata ylenpalttisesti, reilusti enemmän kuin päästäkseen paikasta A paikkaan B, niin siinä muutamalla kympillä sinne tai tänne, ei ole suurtakaan väliä.

Mielenkiintoista on nähdä mihin suuntaan tuo 222817 lappuliisojen kirjoittamaa tikettiä muuttuu hinnankorotuksen jälkeen. Ainakin hinnankorotus kasvattaa kaupunkien kassaa. Sehän on vain positiivista.

Itse kokeilin muutama vuosi sitten pysäköintivalvonnan tehoa. Vuoden aikana jätin tietoisesti maksamatta parkkimaksut. Sain vuoden aikana kahdet sakot. Investointina se oli varmaan kutakuinkin plus-miinus-nolla. Tosin en ollut mitenkään tuolloinkaan mikään auton suurkuluttaja Helsingin keskustassa. Selkeä osoitus, että vain harva saa parkkisakot.

Viimeaikoina olen sitä vastoin harkinnut kokeilla kuinka monta päivää kuluu, kun saan kuvattua sata väärinpysäköityä autoa. Tämän pelin sääntönä on se, että kuvattavaksi kelpaavat vain Audi, BMW, MMercedes Benz, Volvo, Porche ja isot katumaasturit. Tässä malliksi alkua.

Yhteistä joulurauhaa eläimille ja ihmisille!

Perjantai 23.12.2011 klo 10.40 - Kauko Niemi

Liian monta purematapausta, liian monta myrkytystapausta, liian monta oikeudenkäyntiä koirien ja muiden lemmikkien huonon kohtelun takia. 500 pelastettua eläintä yksinomaan Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen toiminta-alueella on myös liian paljon.

Sen sijaan 40000 tappouhkausta oli Brasiliassa vasta riittävästi, että poliisi ryhtyi tutkimaan tapausta, jossa nainen rääkkäsi koiransa lopetuskuntoon. Tutkintaan ei ryhdytty kun naapuri ilmoitti tapauksesta, mutta kun naapuri latasi rääkkäyksestä taltioidun videon Youtubeen, niin raivostuneet ihmiset saivat poliisin töihin. Nainen kertoi hänellä olleen huonon päivän.

Korkein oikeus teki merkittävän päätöksen jänistä ajaneen koiran ja auton törmäyksestä. Alemmat asteet tuomitsivat koiran omistajan korvaamaan 1200 euron autonkorvauskulut, mutta korkein oikeus kumosi päätökset, sillä se ei katsonut metsästäjää ja hänen ajavaa koiraansa syylliseksi. Koira on nyt kuitenkin koirien taivaassa.

Mikä meitä riivaa?

Tuntuu kuin autoakin pidettäisiin paremmin kuin tuntevaa, elävää eläintä. Kolarit tutkitaan tarkemmin kuin eläinrääkkäykset. Edes huonoina päivinä emme menisi potkimaan autoa lommoille saati hakata se lunastuskuntoon.

Pienikin hipaisu parkkipaikalla selvitellään juurta jaksain ja sovitaan korvauksista tai kutsutaan poliisi paikalle. Tuusulassa tällä viikolla pikkupoikaa jalkaan purreen koiran omistaja ei korvaansa lotkauttanut, ei edes torunut koiraansa tai puhettakaan, että olisi selvittänyt tilannetta.

Ihmiset näyttävät jakautuvan kovin jyrkästi kahtia koiraihmisiin ja ei koiraihmisiin. Haastaen  ja jopa ärsyttäen toisiaan. Koiraihmiset katsovat oikeudekseen tehdä asioita, jopa lakia rikkoen niin sanotusti koiran hyvinvoinnin kustannuksella toisia huomioimatta.

Toisaalta koirattomilla on täysin vääriä käsityksiä purevista ja paskovista karvaturreista.

Tämän kuilun tasoittaminen molemminpuolisen ymmärryksen lisäämisellä olisi hyvä tavoite meille kaikille.

Tämä molemminpuolinen ymmärrys joutuu erityisen suurelle koetukselle vuoden vaihteen jälkeen, kun on mahdollista mennä koiran kanssa ravintolaan. Silloin kun ravintola sen sallii. Pahaa pelkään, että ensi vuonna uutisoidaan ravintola-koira-provokaatioita.

Hyvää Joulua ja paljon yhteisymmärrystä vuodelle 2012 kaikissa yllättävissäkin tilanteissa!

Rakas pikku Yarikseni

Tiistai 14.12.2010 klo 16.30 - Kauko Niemi

En minä ole sinua hylännyt, enkä tahallani kohtele kaltoin, vaikka sinut hylkäsinkin hetki sitten kahden punaisen roskislavan väliin puoliksi jalkakäytävälle. Tiedoksesi vaan, että toinen lava kuuluu virolaiselle rakennusporukalle ja toisen kohtalosta en tiedä mitään.

En pidä sinua alkoholistina vaikka nyt yön vietätkin roskislavojen välissä ja tuota pikaa ryhdyn lisäämään ryyppyjesi alkoholipitoisuutta.

Minä kyllä maksan sinun päivä- ja yöhoitopaikastasi ihan asiallisen summan kaupungille, joka summa tämän vuoden alusta nousi monta sataa prosenttia. Vähintäänkin samassa suhteessa kun lumivuoret ovat kasvaneet. Kaupunki ei vain halua kertoa, missä se sinun päivähoitopaikkasi todellisuudessa on. Ne ovat kaikki piilotettu. Tänäänkin sitä etsittiin yli puolituntia eikä löydetty.

Pientä lohtua tuo naapuri. Kuulin lumitöistä aiheutuvia ääniä – ah mikä nautinto. Naapurissa oleva Museovirasto kun elää museoaikaa ja hoitaa lumitöitä edelleen samalla tavalla kuin 50-luvulla. Museovirasto voisi totisesti ottaa Helsingin kadut suojelukohteekseen ja vaatia niiden palauttamista vuosikymmenten takaiseen talvikunnossapitoon.

Rakas pikku Yarikseni nyt minusta tuntuu, että joudun adoptoimaan sinut apulaiskaupunginjohtaja Saurille kevääseen asti. Hänellä on kuulemma moitteettomasti tehdyt lumityöt ja siellä olisi sinullekin sopivaa tilaa niin kauan kunnes kirkasääniset tenorit taas saapuvat etelästä muistuttamaan lumivaaran olevan ohitse.

Samalla esitän vaateen päivähoitomaksun palauttamisesta. Sinulle on ostettu paikka, jota ei ole olemassakaan. Tämähän täyttää rikosoikeudellisesti petoksen tunnusmerkit.

Näillä palautuvilla rahoilla ostan keväällä hellävaraista shamppoota ja vahaa, jotta sinusta tulee taas kiiltäväposkinen kaunotar auringon säteillessä samaan aikaan kun minä lopetan D-vitamiin hotkimisen ja kuvittelen olevani rantakunnossa.

Rekka-autot pitää kieltää

Sunnuntai 14.3.2010 - Kauko Niemi

Rekka-autot pitää kieltää maanteiltä, sillä ne ovat vaarallisia. Tämä on kuta kuinkin samanlainen vaatimus, kuin joidenkin tiettyjen koirarotujen kieltäminen.

Tanskassa on jo kielletty ja monissa maissa keskustellaan, valmistellaan vakavasti niin sanottujen vaarallisten koirarotujen kieltämistä kokonaan.

Tällaisia lakiehdotuksia tekevät ja hyväksyvät vain ihmiset, joilla ei ole ymmärrystä eläimen käyttäytymisestä. Se on aivan sama kuin kiellettäisiin rekka-autojen kulkeminen maanteillä sillä varjolla, että suuri auto on vaarallinen ja aiheuttaa suuria tuhoja.

Yksikään rekka-auto eikä mikään muu auto aiheuta kuolonkolaria kuin ani harvoin tekniikan pettäessä. Vaaratilanteiden aiheuttaja on ajoneuvon ohjaaja.

Ani harvoin on myöskään luonnevikaisia koiria ja jos on, niin niitä saattaa olla missä rodussa tahansa. Vika on tässäkin tapauksessa ohjaajassa, kun koiran käyttäytyminen kehittyy johonkin tiettyyn suuntaan.

Aivan kuin ajokortiton ja täysin kokematon kuski pistettäisiin rekan rattiin ja puikkelehtimaan liikenteen sekaan. Samanlainen tilanne kuin ensimmäiseksi pikkulemmikiksi otettaisiin kaukaasianpaimenkoira. Kannattaa katsoa vielä kerran Myrsky-elokuva.

Lausuntokierroksella oleva suomalaisten siitoskoirien luonnetesti saattaa karsia ne muutamat luonnevikaiset yksilöt, mutta millaisella testillä karsitaan luonnevikaiset koiranomistajat, joiden ei koskaan pitäisi saada koiraa.

Jos rekkakuskilla pitää on ajokortti ja ymmärrys vastuusta, miten isoa ajoneuvoa pitää käsitellä, niin samanlainen ymmärrys ja vastuu on oltava koiranomistajalla. Olkoon koira sitten iso tai pieni.

Tässä suhteessa Ranskassa on ymmärretty mistä hihna kiristää. Siellä on rotuja, joiden hallussapitoon tarvitaan koiranajokortti. Sellainen kortti ei olisi pahitteeksi kaikille koiran omistajille.

Sitä paitsi jonkun rodun kieltäminen johtaa siihen, että lakia kierretään siittämällä kaksi ”pahaa” rotua ja seuraus voi olla vieläkin arvaamattomampi monirotuisten maailmassa.