Eksyksissä ihan siis fyysisesti

Lauantai 3.10.2020 klo 12.33 - Kauko Niemi

Viime kesänä eksyin kolmasti ja tänä kesänä olin viikon aikana eksyksissä lähes joka päivä ja pari kertaa aikaisemminkin. Siis fyysisesti en ollut siellä missä halusin olla.

Näille kaikille eksymisille on yhteistä, että yritin käyttää tietoteknistä paikanninta siis niin sanottua navigaattoria. Mistähän sitä saisi ostettua tuoreen maantiekartan, jotta voisi hahmottaa ja ymmärtää kokonaisuuksia. Taitaahan se olla myös niin, että on koronan takia eksyksissä myös henkisesti. Henkisessä eksymisessäkin samaa syy, kun riidellään pienistä palasista eikä tiedetä tai ymmärretä kokonaisuutta.

Karttakeskuksen nettikaupassa näyttäisi olevan kyllä ihan tuoreita ja ajankohtaisia GT-karttoja myös ihan maantiereissaajillekin.

Taitaa olla noin kymmenen vuotta siitä, kun käytin autossa kännykän navigaattoria. Ajelin Sveitsissä ja löysin oikein hyvin tien pienille putouksille ja takaisin Zurichiin. Se oli hyvä ja myönteinen kokemus.

Tuon jälkeen en ole navigaattoria juurikaan käyttänyt. Katson toki nettikartasta ennen matkaa mihin olen menossa, jos en suorilta käsin tiedä reittiä. Näin hahmotan kokonaisuuden ja painan mieleeni kartan tärkeimmät mutkat.

Kolme vuotta sitten autonvaihdon yhteydessä ”kaupanpäälle” tuli navigaattori ja sehän tuntui hienolta suoraa kojelaudassa. Nyt kolmen vuoden kokemuksen jälkeen olen melko varma, että navigaattoreiden kehitys on kulkenut yhtä kauemmas perinteisen kartan logiikasta ja minä en olekaan ajatuksiltani yhteensopiva navigaattoreiden kanssa. Vaatisi varmaan jonkinmoisen periaatekoulutuksen, kuinka navigaattoria käytetään. Paikannusta en salli noin yleisellä tasolla. Vain niissä tilanteissa joissa on ”pakko” vaikkapa pysäköintimaksun maksamisessa.

Toki autoni systeemi tekee varsin selväksi, että olipa näytöllä mitä tahansa, niin kuljettaja on vastuussa reittivalinnoista ja tämä alkuviesti pitää oikein vahvistaa nappia painamalla.

Kaikkia ongelmia en kuitenkaan ota kontolleni. Tänä kesänä eksyin silloinkin, kun minua paljon syvällisemmin it-asioita tunteva apukuski kytki kännykän auton järjestelmään ja käytti kahtakin erilaista sovellusta ja aina vain olimme paikassa, jota emme tienneet emmekä tunteneet, saati tavoitelleet.

Pahinta asiassa alkoi olla luottamuspula. En pystynyt livehavaintojeni ja karttasovelluksen yhteisseurannassa tulkitsemaan missä oikeasti olen. Toyotan sovellus pääsääntöisesti poistaa kaiken informaation sen jälkeen, kun on hyväksynyt reitin. Näkyy vain sininen juova, mitä pitkin nuoli etenee, kertomatta missä mennään.

Silloin tällöin näkyy joku paikan nimi. Kuten esimerkiksi ajaessani Ounasjoen länsipuolella Meltauksesta etelään. Meltausta ei kartalla näkynyt missään vaiheessa, mutta itäpuolella näkyi jonkun pikkukylän nimi. Aivan kuin olisi minua auttanut hahmottamaan sijaintiani.

Auton karttaa voi jonkin verran zoomata lähemmäs, jolloin saattaa näkyä muutakin kuin ajettava tie. Tällöin asiasta ei juurikaan ole ennakoivaa hyötyä, kun saman näkee omilla silmillään tuulilasin läpi. Yhtään ei helpota sekään, että auton kartta on inhottavasti aavistuksen hidas. Ainakin kolmasti piti tehdä sitten u-käännös, kun oli ajanut satasta ohi risteyksen.

Vaikka ajaisin suoraan ja tulee risteys, niin olisihan se kiva tietää, että nyt ollaan sekä kartalla että luonnossa siinä risteyksessä mistä käännytään Onnelanperäkylälle. Näin se usko ja luottamus kasvaisi. Ja kaikkein parasta tietenkin olisi, että kartalla näytettävät nimet olisivat samoja nimiä mitä näkyy tiekylteissä.

Ennakkosuunnittelussa käytin neljää eri sähköistä karttasovellusta ja sain kolme eri suositusta parhaaksi reitiksi. Paitsi että perusasetukset eivät tainneet olla ihan ideaalisäädöilla, kun väliin osui 10 km hiekkatietä. Tai viime kesänä nopein reitti hotellille oli tie, joka päättyi kerrostalon pihaan ja viimeinen puolikilometriä oli kävelytietä. Silti nopein.

Ymmärrän oikein hyvin tietotekniikan muuttavan asioita ja aika moneen asiaan olen pystynyt mukautumaan ja jopa innostunut kuinka paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa asioiden hoito tekniikan avulla onkaan.

Tämä autolla suunnistaminen nyt vain tuottaa ongelmia. Ehkä se johtuu siitä, että olen niin pirun hyvä hahmottamaan paikkoja ja reittejä. Viitteitä siitä olen saanut kaveriltani, joka on aina eksyksissä ja toteaa, että sulla on ainakin kaksi gps:ää perseessäsi.

Lupaan kuitenkin opetella sähköistä navigointia ja lisäämään luottamusta näitäkin härpäkkeitä kohtaan, sillä pahaa pelkään, etteivät paperiset kartat taida pysyä  ajantasalla.

 

ps. juuri ryöpsähti somessa keskustelu Toyotan hankalasta ja kalliista karttojen päivityksistä ja ei tunnu muutoinkaan olla autojätin nettipalvelut ihan tätä päivää.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 5.10.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

 

ITC: Ryhdyin opettelemaan navigoinnin saloja

Sunnuntai 22.7.2012 - Kauko Niemi

”Sinulla on ainakin kaksi gps:ää takapuolessasi”, sanoo kaverini, joka on aina hukassa ja minä en juuri koskaan.

Muutaman kerran olen vuosien varrella yrittänyt käyttää Nokian kännykän navigointia ja vain yhden kerran siitä on ollut oikeaa hyötyä tähän mennessä.

Suurin syy käyttämättömyyteen on ollut, ettei minun ajatuslogiikkani ole yhteensopiva nokialaisten kanssa. Navigoinnin käyttökuntoon asettaminen kun on vienyt aikaa kyllästymiseen asti ja olen vain ajanut perille. Vastaan tulee myös sellaisia termejä, joita on vaikea ymmärtää. Kysyessäni tietä ja neuvoessani tietä, en varmasti käyttäisi tällaista teminologiaa.

Kerrankin olin kuskina kavereille, johonkin Hyvinkään liepeille keskelle ei mitään. Vilkaisin paikan Googlen mapsista ja sitten mentiin. Kaverit eivät saaneet navigointia toimimaan koko matkan aikana. He näpräsivät kännykkäänsä kun olin jo ajanut määränpäähän eksymättä kertaakaan. Eikä kestänyt kuin reilun tunnin.

Tietenkään kokemus ei kasva jos ei käytä. Ja jos käyttää vain joka toinen vuosi, niin kaikki toiminnot ovat muuttuneet. Eniten kyrpee se, että koko systeemi on tehty hotelleille, ravintoloille ja muille kaupallisille toimijoille ja vasta seuraavaksi käyttöliittymä palvelee navigoijaa.

Steven Elop julisti juuri, että Nokiasta tulee johtava navigointiyritys. Jos näin on, niin navigoitava matka on pitkä, jotta palvelusta innostuisi ja ottaisi sen vakio-käyttöön. Elopin julkilausuma ei ole käänteentekevä, sillä samaa asiaa julistettiin noin neljä vuotta sitten, kun navigointi tuli maksuttomaksi.

Ikään kuin sattuman kauppaa onnistuin kaksi vuotta sitten tallentamaan kolme kantarellipaikka ja ne ovat edelleen monista päivityksistä huolimatta säilyneet tallessa. Mikä onkin tämän jutun positiivisin asia.

Tulin tänä viikonloppuna Turun suunnasta. Aja kotiin oli riittävän yksinkertainen asetus opetellakseni navigointia ja tarkistaakseni missä vaiheessa kehitys kehittyy. Miltä navigointi tänään näyttää ja mitä tietoa se tarjoaa.

Reitti oli viimeisen päälle tuttu. Tunnen sen kuin taksimies konsanaan. Tiedän mihin kellonaikaan pitää valita mikäkin reitti. Mikä on nopein ja helpoin ja mukavin reitti ajaa.

Lopputulemana oli että jouduin poikkeamaan kuusi kertaa navigoinnin antamista ohjeista. Aika sujuvasti se nykyään valitsee uuden reitin. Joskus aikoinaan näytettiin pitkään, että lasken uutta reittiä.

Vakavin asia perjantaina oli tietenkin, että ohjeiden mukaan minun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle risteyksessä, missä on vasemmalle kääntyminen kielletty. Tunsin risteykset ja tietenkin jätin ohjeet noudattamatta. Edellisessä kokeilussa olisi pitänyt ajaa kiellettyyn ajosuuntaa. Totean vielä, että varmuuden vuoksi päivitin karttani ennen tätä koeajoa.

Ehkä nyt ollaan aika lähellä, että käyttökokemus on sen verran kohtuullinen, että hädän hetkellä otan navigoinnin käyttöön. Paitsi jos se taas seuraavalla kerralla näyttää täysin erilaiselta ja eksoottiselta. Tunnustan myös, että takapuolessani olevat gps:t ovat pitäneet oikealla tiellä, eikä ole kokemusta mistään muustakaan navigointilaitteesta.

Kaksi gps:ää perseessä

Lauantai 26.12.2009 - Kauko Niemi

Tapaninajelut suoritettu. Aamulla piti löytää Helsingistä Nurmijärven metsäperukoille lähelle Hyvinkäätä.

Vilkaisin illalla netistä Googlen karttapalvelusta mihin suuntaan sitä ollaan oikein menossa. Matkaa näytti olleen 43 km suuntaansa ja 46 minuuttia ilmoitettiin ajoajaksi. Tosin tätä lumimyräkkää ei nyt tuohon ajoaikaan ollu leivottu.

En tietenkään kantanut suurtakaan huolta reitistä, sillä kyydissä oli kaksi navigaattoria nokialainen ja samsungilainen.

Ei muuta kuin matkaan aamutuimaan. Apukuskit ryhtyivät räpläämään navigaattoreitaan. Ensimmäisenä jotakin tietoja alkoi indikoimaan samsungilainen.

Se kuitenkin käski kääntymään ympäri ja esitti mitä ihmeellisimpiä paikkoja. Asiaan syvällisemmin tutustumatta tuntui, että taisivat mennä suunnat väärinpäin, eikä löytynyt vaihtoehtoa kääntää lähtö ja määränpäätä ympäri.

Nokialaiseen ei saatu otetta lainkaan tuon 47 minuutin aikana jonka matka kesti.

Kuinka sitten löysimme tuon yksinäisen talon keskellä ei mitään? Ajoin suoraan, kertaakaan harhaantumatta perille sen mielikuvan pohjalta, joka jäi eileniltaisesta karttavilkaisusta.

Siis ainakin kaksi gps:ää on mun perseessä, kun perstuntumalla pääsee paikkaan, jossa ei koskaan elämässään ole käynyt.

Sitten ihmettelen, että onko matkapuhelinten käyttöliittymät ihan kohdallaan. Jos ne olisivat googlemaiset. Ainostaan kaksi asiaa. Lähtöosoite ja määränpää ja sen jälkeen valinta autolla kävellen. Ei pitäisi olla vaikeaa.

Itsekään en ole vielä koskaan onnistunut nokialaisessa suoraan valitsemaan haluttua navigointireittiä.

Käytön logiikka on jotenkin täysin väärä tai sitten se on tehty tahallaan sellaiseksi, että pitää mennä karttapaikan ostaneen kapakan kautta. Vaikka ravintolalla ja autoilulla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Nöyränä pitää vain etsiä Nokia Mapsin käytön periaatteet jostakin. Puhelimen käyttöohjeesta niitä ei löydä.