Jaakko heitti kylmänkiven

Tiistai 25.7.2023 klo 18.24 - Kauko Niemi

 Jaakko Koskinen heittää kylmänkiven Helsingissä

Suomalaisen perinteen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven veteen ja vedet alkavat sen takia viilentyä. Tuo tapahtuu siis Jaakon päivänä 25. heinäkuuta.

Tänä vuonnakin kiven heitti Jaakko Koskinen Suomen Epätieteellisen Seuran puheen- ja toiminnanjohtaja. Suomen Epätieteellinen Seura nouti kylmänä kivenä käytettävän hirmuliskon kivettyneen silmämunan Kanadassa sijaitsevalta jäiseltä Mount Logan-vuorelta.

Jaakonpäivä loi muutenkin monenlaista kuvaa ihmiskunnan tulevaisuudelle, joista pohdinnan aiheena oli juurikin ilmaston muutos. On melko varmaa, että Jaakko menettää vuosien saatossa tuon arvovaltansa saattaa suomalaiset vedet kylmenemään. Toki kalenterissakin päivä lyhenee ja sen mukana lämpö hiipuu kovasti paljon Jaakon päivästä eteenpäin, mutta toisaalta samaan aikaan maapallon ilma lämpenee ja kumpi ilmiö on voimakkaampi, selviää lähivuosina.

Eurooppa ja muu maailma kärvistelee kuumuudessa ja kaikki merkit viittaavat siihen, että ääri-ilmiöt tulevat esiintymään muodossa jos toisessa. Euroopassa ja Yhdysvalloissa voi syntyä tulevana viikonloppuna uusia lämpöennätyksiä.

Euroopan avaruusjärjestö Esan mukaan Italian Sisiliassa ja Sardiniassa lämpötilan odotetaan nousevan 48 asteeseen ja voivan jopa ylittää maanosan korkeimman mitatun lämpötilan, Sisiliassa vuonna 2021 mitatun 48,8 astetta.

Poikkeuksellinen helleaalto huolestuttaa ja kuumentaa myös tunteita. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen kommentti uudesta normaalista sai osakseen tiukkaa kritiikkiä. ”Antaa virheellisesti ymmärtää, että olemme yksinkertaisesti saapuneet johonkin uuteen ilmastotilaan”, moittii Pennsylvanian yliopiston professori Michael E. Mann.

Perimmäisiä kysymyksiä onkin, milloin tutkimustiedot ja asiantuntijoiden arviot pysäyttävät tavallisen tallaajan ja muuttavat hänen toimiaan.  Siitä ei ole epäselvyyttä mikä on aiheuttanut ilmaston muutoksen – syyllinen on ihminen, joka ei osaa elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

Alkuviikon toinen mittava puheenaihe on ollut lintuinfluenssa. Sekin ihmisen aiheuttama luonnon muutos. Muutama vuosi sitten lintuinfluenssa oli vaatimaton ohimenevä ilmiö. Viikonvaihteessa Norjassa löydettiin noin 10000 lintuinfluenssaan kuollutta lokkia yhdeltä jokisuulta.

Virus on muuttanut muotoaan jo niin paljon, että sitä on löydetty kymmeneltä suomalaiselta turkistarhalta tarttuneena turkiseläimiin. Melkein voisin lyödä vetoa, että 3,5 vuoden kuluessa viruksesta on löydetty ensimmäiset muunnokset, jotka elävät ihmisessä. Ja taas ihmetellään, kuinka paha luonto oikein onkaan, kun häiritsee ihmisten elämää.

Entäs jos ihminen on saman arvoinen luotokappale kuin iilimato tai punkki, jonka kuuluisi elää sopusoinnussa kaikkien muiden luontoelementtien kanssa, eikä tuhota luontoa saadakseen ferrareita ja luxuskämppiä.

Jokainen pienikin muutos on osa kokonaisuutta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Liian kuumat pintavedet karkottavat pintakalat ja linnut jäävät ilman ruokaa jne jne jne.

En nyt ala Greta Thunbergiksi. Sen sijaan ilmastopakolaiseksi saattaisin hyvinkin alkaa ja muuttaa vaikkapa Posiolle. Ei vaan tule mieleenikään esimerkiksi matkustaa lentämällä johonkin etelän kuumaan kohteeseen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivuilla

Kohta on hiihdot lopullisesti hiihdetty

Perjantai 17.3.2023 klo 11.35 - Kauko Niemi

Suomen nettoilmastopäästöt eivät ole tavoitteista huolimatta pienentyneet. YK:n luontokokous päätti joulukuussa, että maailman maa- ja merialueista suojellaan 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Energia on kallistunut, ja eri puolueet tekevät erilaisia johtopäätöksiä siitä, miten sen pitäisi vaikuttaa ilmastotoimiin.

Karu ennuste nykymenolla on se, että vuonna 2050 pysyvä lumiraja on hieman Oulun pohjoispuolella. Siis valtaosassa Suomea loppuu hiihtäminen. Valtaosa Suomesta menettää kaiken sen toiminnan ja bisneksen, johon liittyy lumi. Tarvitsemmeko edes talvirenkaita autoihimme?

Lumi on vain yksi, mutta konkreettinen, häviävä elementti. Kukaan ei tiedä mitä kaikkea muuta muuttuu. Esimerkiksi vaikkapa yksittäinen tapaus tilli. Suomalainen tilli on viisi kertaa aromikkaampaa kuin saksalainen tilli. Suomainen aromikkuus syntyy tillin kasvaessa viileässä riittävän hitaasti ja yöttömät yöt boostaavat aromeja.

Kaikkein tärkeintä on muistaa, että luonnon voimien kanssa ei neuvotella. Ne on hyväksyttävä ja toimittava sen mukaan. Tasapainoinen muutos tapahtuu vain ihmisten tasapainoisten toimien kautta. Ei jatkuvan kasvun ja maksimaalisten taloudellisten voittojen kautta. Mutta millaisten toimien, sitä ei tunnu kukaan tietävän eikä aidosti välittävän.

Suomen hiihtoliitto on ainakin herännyt heidän häviävään todellisuuteen. Nyt on toinen vuosi, kun nostetaan kissa pöydälle. Helsingin Olympiastadionilla järjestetään Helsinki Ski Weeksin yhteyteen Olympiastadionille rakentunut ”Lumimuseo – Oodi lumelle.” Se vie meidät tulevaisuuteen, jollaista emme halua. Lumimuseoon on kerätty esineitä, tavaroita, ääniä, joita emme enää vuonna 2050 koe, emmekä kohtaa.

Ski Weeks on kaikkine tapahtumineen pysäyttävä muistutus, mihin me ihmiset olemme tätä palloamme muokkaamassa. Samaa konkreettista varoittelua soisi tapahtuvat ihan kaikilla toimialoilla. Tosin se ei näytä olevan kovinkaan yksinkertaista tai sopusointuista.

Hyvä esimerkki vaikkapa Saksan autoteollisuudesta. Yhteistyö tai edes -ymmärrys siitä, että kaikki autot olisivat täyssähköautona vuoteen 2035, repii jyrkästi eri osapuolia.

Kahlasin jälleen läpi neljä vaalikonetta, selvittääkseni millä keinoin ja tavoittein kansanedustajaehdokkaat toimivat ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Lopputulos on masentava. Siis yhtään konkreettista, mielenkiintoista pointtia ei tullut vastaan.

Kaikki perustelut ilmastomuutoksen hillitsemiseksi olivat yleisiä puppusanageneraattorilla tuotettuja ja kuultuja hokemia. Hiilineutraalisuustavoite on kunnianhimoinen ja kannatettava, mutta en uskalla sanoa onko se realistinen. Varsin yleinen vastaus oli myös - ehdokas ei ole perustellut vastaustaan. Entäs, johtaako tämä perustelu yhtään mihinkään - luonnon tasapaino tulee säilyttää.

Pieni mietintä on matkassa Marcus Rantalalla (RKP). Ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia ja sen seuraukset voivat olla katastrofaaliset koko ihmiskunnalle. Ihmisen toiminnalla on kiistaton vaikutus ilmaston lämpenemiseen ja siksi on toimittava ripeästi ilmastonmuutosta vastaan. Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti. Ilmastomuutoksen torjuntaa ei voi, eikä saa siirtää tulevaisuuteen. Se olisi vastuutonta ja tuhoisaa.

Ainoa perustelu, jossa on omaa ajattelua mukana, on Lauri Alhojärvellä (Feministinen puolue) - ns. länsimaat ovat ulkoistaneet tuotantonsa ja päästönsä muualle. Niiden on aika ruveta kantamaan globaali vastuunsa.

Tulevan hallituksen intohimo ei näyttäisi olevat kovinkaan korkealla elinolojemme turvaamisessa.

Nyt olisi jo kiire saada konkretiaa ja muutoksia aikaan. Moni saattaa olla jopa tyytyväinen, jos ei tarvitsisi tehdä lumitöitä, eikä liukastella sairaalakuntoon. Mutta kukaan ei tiedä miten suomalainen luonto muuttuu lämmön myötä. Häviävätkö mustikat metsistä? Muuttuuko puuston rakenne, entä millaisia eläimiä kohtaamme luonnossamme? Miten reakoi viileiden vesien lohi? Millaisia sään ääri-ilmiötä kohtaamme? Kysymysmerkkejä riittää. Kaipaisin konkretiaa, kun näitä vaikutuksia ei muuteta yhdessä yössä!

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradion kanavilla 20.3.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Lisää aiheesta:

Helsinki Ski Weeks

Norjan parlamentti: Metsäteollisuus ei saa enää hävittää luontoarvoja

Poikkeuksellinen helle aiheutti Australiassa valtavan kalakuoleman

Tuhansia ihmisiä marssii luonnon puolesta

 

Ihminen häviää aina luonnolle

Keskiviikko 23.11.2022 klo 18.59 - Kauko Niemi

 

Kukapa meistä ei olisi omissa pikku päissäimme miettinyt ilmastoasioita. Minäkin mietin harva päivä, mutta en lopeta miettimistäni syvään masennukseen. Enhän minä tiedä eikä kovin moni muukaan tiedä totuutta 1,5 asteesta ja kuinka tuo lämpötilan muutos pidetään aisoissa. Vai tarvitseeko?

Päivittäin törmää myös politikointiin. Ne uutiset eivät sytytä, jos joku ryhmä valjastaa näin vakavan asian omien etujen ajamiseen olipa nyt sitten joku vihreä tai elokapinointi tai joku muu.

Vaikutusvaltaisimmatkaan ihmiset eivät kykene ohittamaan omia etujaan yhteisen hyväksi. Tämä tuli varsin selvästi esille viime viikolla, kun Egyptissä päättyneen YK:n ilmastokokouksen tulokset olivat kaikkien asiantuntijoidenkin mielestä selvä pettymys.

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, emeritusprofessori Markku Ollikainen luonnehti kokouksen tuloskokonaisuutta huonoksi kompromissiksi.

Ilman hyvinvoipaa luontoa olisimme nykyistäkin huonommassa tilanteessa. Egyptin ilmastokokouksen epäonnistuminen ei saisi toistua YK:n luontokokouksessa joulukuussa.

Minun ajatteluni perustuu siihen, että ihminen häviää aina satavarmasti luonnolle. Tähän perustuu myös minun ajatuksenjuoksu ilmasto-ongelmista. Luonnon ei tarvitse kinata kenenkään kanssa ja hakea teennäisiä kompromisseja tuottavuuden takaamiseksi seuraavilla kvartaaleilla.

Luonto elää tai kuolee ja mukautuu niihin tilanteisiin mitä on tarjolla. Luonto vain muuttaa toimintaansa sen mukaan mitkä ovat kasvun edellytykset eikä juurikaan anele apua tai jatkoaikaa muka viisaalta ihmiseltä. Etenkään välistävetäjiltä.

Viime viikolla maapallon väkiluku ylitti kahdeksan miljardin ihmisen rajan. Kaikkien näiden ihmisten pitäisi saada päivittäisen ravintonsa. Ja mistäs muualta se saadaan kuin luonnosta.

Tiedämme hyvin, että joka vuotista ylikulutuspäivää vietetään maailman laajuisesti nykyisin jo elokuussa. Tuolloin maapallon uusiutuvat luonnonvarat ovat vuositasolla käytetty. Meillä Suomessahan ylikulutuspäivä on jo keväällä. Pörräävät lentsikat kuljettaa meille kuitenkin herkkuja ympäri maailman ja nautiskellen pysymme hengissä. Samalla nuo lentsikat saastuttavat ilmaa ja ilmaston lämpenevä kierre sen kun kasvaa.

Kun ajattelemme maapallomme kehitystä, niin erilaiset ihmisten keksimät fyysiset rajat eivät ole niin kamalan vanha keksintö. Ihmiset vaeltelivat ja asettuivat sinne missä luonto tarjosi ruokaa ja toimeentuloa.

Olen tavattoman kiitollinen siitä perinnöstä tuolta ajalta eli Suomen jokamiehen oikeuksille liikkua luonnossa. Monessa maassa luonnossa liikkuminen ei olekaan itsestään selvyys vaan vaatii maanomistajan luvan. Rajoja pitää noudattaa ja kunnioittaa.

Sitten kun haen Amppareista uutista maamme itärajan aidasta, niin saan vastaukseksi liki 150 median julkaisemaa artikkelia/uutista uuden raja-aidan rakentamisesta. Eikä yhtään vähemmälle huomiolle jäänyt Trumpin muuri Mexicon rajalla.

Vuosisatojen saatossa rajojen vakiinnuttaminen synnytti myös sodat. Parhaillaan Venäjä ja Ukraina ovat erimielisiä rajoista. Jokainen vahtii omaa reviiriään ja jopa rauhanomainen rajan ylitys vaatii monimutkaisia toimenpiteitä.

No mitä merkitystä tällä kaikella on ilmastokysymyksiin. Vanhat kaavat tuppaavat vain toistumaan enemmän tai vähemmän voimakkaina. Jonakin päivänä, kun luonto on pilattu niin pahasti, ettei se pysty ruokkimaan meitä kaikkia kahdeksaa miljardia ihmistä, niin silloin alkavat erilaiset vaellukset, joita ei pitele aidat eikä muurit.

Yksikään ihminen ei kykene elämään aavikolla eikä vedenpeittämällä maa-alueella. vaan ihmisen on lähdettävä etsimään itselleen paikkaa, missä luonto tarjoaa tavalla tai toisella ravintoa elämiseen ja turvaa olemiseen.

87 prosenttia suomalaisista kokee luonnon erittäin tai melko tärkeäksi elämässään. (Sitran kysely 11.2021) Siis ei mikään marginaaliryhmä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavilla 28.11.2022 alkaen

Lisää aiheesta

Ilmasto unohtui ilmastohallitukselta

Taas hallitus kinaa luonnonsuojelusta

Suomen ensimmäinen ilmasto-oikedenkäynti

Taas pelkkää politikointia

 

Kolmas mylläkkä toden sanoo

Lauantai 5.3.2022 klo 11.19 - Kauko Niemi

 

Viime viikolla pohdiskelin mielen mylläköitä ja vaikka nyt saataisiin korona ja Putin edes jollakin tasolla kuriin, niin todellista sopeutumista vaatii meiltä jokaiselta ilmastonmuutos. Siihen sopeutuminen sitten viekin enemmän aikaa kuin pari vuotta. Tosin jo nyt olemme osittain myöhässä ja muutos on nopeampaa mihin luonto ja ihmiset kykenevät täysin sopeutumaan.

Viime viikolla jäi pahasti sodan jalkoihin hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC:n raportti, joka on varsin murheellista luettavaa. Lue silti! Ainakin niille, jotka paukuttavat edelleen muka ainoalla oikealla tiellä ja paasaavat seuraavan kvartaalin huikealla talouskasvulla, jota maapallomme ei kestä.

Raportin selväsanainen viesti on, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmiseen ja luontoon ovat aiemmin uskottua nopeampia ja kaoottisempia ja että osa niistä on jo väistämättömiä. Siksi on samaan aikaan hillittävä lisälämpenemistä ja alettava sopeutua vahinkoihin. Vahinkoja ovat esimerkiksi ruuantuotannon ongelmat, helleaallot, vesipula, äärisäät, taudit sekä pakolaisaallot ja konfliktit.

Jos kukaan ei pysähdy tuon listan lukemisen jälkeen, vaan jatkaa miettimistä miltä minä näytän ensi viikolla uusissa muotivaatteissa, niin sopeutuminen saattaa aikanaan koskettaa todella kovaa ja syvältä.

Vähin mitä nyt voin suositella on ryhtyä seuraamaan virallisia tutkimuksia ja raportteja ja luomaan itselle realistista tilannekuvaa ja ymmärrystä mitä on tapahtumassa. Oikea käsitys ei synny istumalla viikonloppua Mannerheimintiellä tukkimassa liikennettä Eduskuntatalon ohitse kuten nyt lauantaina. Keinovalikoima on syytä muuttaa ärsyttämisestä vaikuttamiseen.

IPCC:n raportin mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat laajoja ihmisryhmiä sekä vaikuttavat laajasti luontoon ja alueisiin. Helleaallot, kuivuus ja metsäpalot ovat yleistyneet ympäri maailman, mikä vaikuttaa kaikkiin luonnon ekosysteemeihin. Lisäksi ruokaturva ja vesiturvallisuus ovat heikentyneet. Tiedeyhteisön mukaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vuodelle 2030 on vaikea päästä päätetyillä nykytoimilla. Vaikutukset ja riskit ovat monimutkaisia ja niitä on vaikea ennakoida täsmällisesti.

Tiedeyhteisön viesti on selkeä: ilmastonmuutos ei ole jossain tulevaisuudessa vaan on jo aiheuttanut peruuttamattomia muutoksia. Tarvitaan ajattelun ja järjestelmien muuttamista niin, että ilmastonmuutokseen sopeutumisesta tulee osa kaikkea päätöksentekoa niin kotimaassa, EU:ssa kuin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Mitä pidemmälle hillintä- ja sopeutumistoimia lykätään, sen kalliimmaksi toimet tulevat niin inhimillisesti, luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta kuin taloudellisestikin tarkasteltuna.

Metsätaloudessa lisääntyvät kuivuus-, myrsky- ja tuholaisriskit. Maataloudessa voidaan saada etujakin, mutta sääheilahtelut ja tuholaiset uhkaavat tehdä ne tyhjiksi. Ja loppujen lopuksi taas tarvitaan lisää kemiaa tuholaisten torjuntaan ja kadotamme luomuruoan.

Ratkaisuksi IPCC ehdottaa monessa kohtaa luonnon omien prosessien tukemista: maaperää elvyttävää ja monipuolista maataloutta, hiilinieluja ja veden kiertoa vahvistavaa suojelutoimintaa, kestävää metsätaloutta ja kaupunkien vihertämistä helteiden viilentämiseksi. Esimerkiksi Helsingin tiukkaakin tiukempi nykyrakentaminen ei ole mitenkään linjassa tulevaisuuden kanssa. Sitten on aikanaan turha surkutella ihmispakoa väljemmille ja siedettävimmille alueille.

Aikaikkuna sopeutumiselle on nyt yllättävän lyhyt. On muutettava elämäntapa, kaupungit ja talousjärjestelmät pohjia myöten, jotta luonnonvarojen käyttö palaisi kestävälle uralle. Pystymmekö me pinnalliset ja mukavuudenhaluiset ihmiset siihen ennen kuin viimeisen pakon edessä.

Ovathan korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan tietyllä tapaa olleet opettavaisia uuteen ja vakavaan tilanteeseen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 7.3.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta:
Luontoa ei voi rajata turvaan ihmiseltä

Hitaat muutokset eivät sovi nykyajan hätäiselle ihmiselle

Lauantai 14.8.2021 klo 21.57 - Kauko Niemi

Korona on osoittanut, ettei hätäinen ihminen sopeudu hitaisiin muutoksiin. Minulle kaikki ja heti on ensisijainen toimintamalli nykyihmiselle. Sen enempää ei sitten jaksetakaan. Hetkessä ostetaan uusi asunto, että saadaan etätyöpiste. Hetkessä ostetaan kesämökki, että päästään edes johonkin kotoa. Hetkessä ostetaan asuntoauto, että päästään matkustelemaan.

Korona aikana on pelätty enemmän karanteeniin joutumista kuin itse virusta ja sen aiheuttamia sairauksia. Rajoitukset ovat synnyttäneet mitä ihmeellisimpiä tarinoita, joita on pyöritetty totena ilman faktoja omissa kuplissaan.

Kauppakeskus Redi helmikuussa 2021

Kaikesta tästä on ollut toki se hyöty, että valveutuneimmat ihmiset ovat ryhtyneet opettelemaan valeuutisten tunnistamista ja ajan mittaan muidenkin höynäytettyjen on aika herätä todellisuuteen.

Taudit saisivat olla nykyihmiselle vain lyhyitä onnettomuuksia, jotka eivät mieluusti koske minua ja voidaan parin pillerin jälkeen nopeasti unohtaa.

Siirrytään toiseen näkökulmaan. Varsin uudessa kauppakeskus Triplassa on parhaillaan urheiluliikkeen loppuunmyynti. Kuka nyt jaksaa enää vaakuilla kauppakeskuksissa. Pitkä ja hidas muutos on sielläkin käynnissä, jota itse kauppiaat eivät oikein jaksa sulattaa. Tällä hetkellä vain ruokakaupat pystyvät pitämään päätä pinnalla ja kauppakeskusten erikoiskaupat ovat henkitoreissaan.

Vähittäiskauppakin siirtyy kaiken aikaa nettiin. Henkilökohtainen tyrkyttäminen on jo aikansa elänyttä ja kulahtanutta. Erinomainen esimerkki on Helsingin Sanomissa julkaistu juttu autokauppias Otto Nyströmistä. Renkaanpotkijat ja ajantappajat ovat kadonneet myyntilattialta. Selkeiden ja laadukkaiden kuvien merkitys on korostunut. Trendi on sama kuin asuntokaupassa, jossa kuluttajat hankkivat kaiken tiedon internetistä etukäteen ennen kuin lähtevät katsomaan myyntikohdetta paikan päälle. Otto Autokauppias uskoo netin voimaan, eikä tyrkyttämiseen ja lipeviin myyntilauseisiin. Se on muistutusmarkkinointia.

Riippuen tuotteesta myyntilattialla yhä harvemmin ja pian ei tarvitse käydä koskaan. Suurimman ongelman muodostavat logistiikka-yritykset. Jos Posti ja kumppanit eivät pysty parempaan kuin nykyinen toiminta ne katoavat kuvioista kun todelliset osaajat saavat kuljetushommat.

Facebook kaverini viestitti juuri kuinka Postilta on tullut peräkanaa tekstareita, joissa vannotetaan olemaan kotona, koska paketti toimitetaan jonakin lähiarkipäivänä kotiin klo 8-16. Eihän yksikään nykyihminen voi sietää tuollasta. Entäs kun tilaat pizzan ja Woltilta tulee peräkanaa tekstareita, joissa vannotetaan olemaan kotona, koska pizza toimitetaan jonakin lähiarkipäivänä kotiin klo 8-16. No way!

Ihmiset ovat joka tapauksessa siirtyneet nettiin. Jopa löytyy ruokakauppoja joiden myynnistä yli 30 prosenttia tapahtuu netissä. Logistiikka ei voi elää sata vuotta vanhassa moodissa sitähän hätäinen nykyihminen ei kauaa katsele saati siedä.

Kolmas ja vaikein sektori. Viimeaikojen suurin haaste nykyihmiselle on ilmastomuutos. Kuinka ihminen jaksaa miettiä samaa asiaa, saati tehdä jotain sen hyväksi seuraavat 50 vuotta. Parin vuoden korona jo puudutti suuren osan tämän luomakunnan joka kulmalla olevista diktaattoreista.

Ilmastomuutoksen suurena ongelmana onkin se, ettei ihminen oikein osaa ajatella kuin yhtä asiaa kerrallaan. Siksihän on värkätty vaikka tuo maaginen 1,5 astetta. Kukaan ei oikeasti tiedä onko Golf-virran tämänhetkinen vaimeneminen syy vai seuraus. Kukaan ei oikeasti tiedä millaisia uusia viruksia syntyy lämpimämmässä ilmanalassa. Kaikki luonnon muutokset vaikuttavat kaikkeen vuorovaikutteisesti. Sehän on tosiaan kamalaa yhteen asiaan keskittyvälle lyhyen hetken ihmiselle, vaikka itse sen aiheuttaakin.

Ilmastomuutoksessa tuskin tapahtuu mitään sen seurauksena, että juhlajargonioissa maalataan kaunista vastuullisuuskuvaa ja seuraavana päivänä osavuosikatsauksessa vannotellaan huikean kasvun jatkuvan.

Tulevat vuodet joudumme elämään suurten arvailujen varassa, eikä - minulle ja heti mentaalilla - päästä kovinkaan hyvään tulokseen.

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 16.8.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

Muutos - pieni vai suuri, nopea vai hidas

Lauantai 5.12.2020 klo 13.31 - Kauko Niemi

 

Tunnistat varmasti sen tilanteen, kun Facebook on tehnyt sinulta kysymättä muutoksen palvelun käytöstä. Koneeltasi kuuluu ääneen kiroamista – mitä helvettiä ne taas ovat menneet tekemään. Miksi taas pitää muuttaa ja häiritä käyttäjiä. Kuitenkin viikon kuluttua huomaat, että tämähän olikin hyvä muutos

Menet ruokakauppaasi ja siellä on myllätty hyllyjä uuteen uskoon. Maski pullottaen, otsa punaisena paahdat henkilökunnan luo ja uhoat mihinkähän ihmeeseen olette piilottaneet taatelit. Nehän ovat aina olleet tuossa hyllyn päässä.

Ajat töihin autollasi ahdasta katua pitkin, jota ole käyttänyt viimeiset viisi vuotta. Melko lähelle on rakennettu uusi väljempi katu, joka rikkoisi rutiinisi. Ja onhan siellä tehokas liikenteen seuranta ja nopeuskameratkin häiritsemässä ja sekoittamassa.

Tuntuu niin turvallisen tutulta, kun radion soittolista toistaa lempibiisejäsi tuon tuostakin. Joululaulutkin kilisevät taas samalla tavalla kuin viimeiset 50 vuotta. Ei kyllästytä, kun on vuoden huili välissä. Spotyfy rakentaa sinulle tutun turvalliset listat.

Taas on aika miettiä jokavuotista uuden vuoden lupausta. Olenhan minäkin aina tehnyt ja koskaan en ole pystynyt toteuttamaan muutosta. Tipaton tammikuu on monelle aivan liian suuri elämänmuutos hetkellisesti.

Sitten kun olet rutiinien orja. Rutiini toki vapauttaa mielen päätöksenteosta ja suunnittelusta: ei tarvitse miettiä jokaista askelta tietyn asian tekemisessä, koska tekee sen aina samalla tavalla samassa tilanteessa. Tuttua ja turvallista jopa helppoa arkielämää päivästä toiseen.

Netti on täynnä ohjeita ja koulutusta, kuinka teet asioista rutiineja ja toisaalta kuinka pääset eroon rutiineista. Mitä nopeammassa aikataulussa muutos suuntaan tai toiseen pitäisi tehdä sitä suurempaa tuskaa se tuottaa ihmispoloiselle. Emme pystykään elämään niin sanottua normaalia elämää. Mikä sitten onkaan normaalia kenellekin.

Pienessä mittakaavassa järkyttävän nopeita muutoksia tapahtuu jatkuvasti, joihin rutinoituneen ihmisen on tavattoman vaikea sopeutua – äkilliset sairaudet, onnettomuudet.

Laajassa mittakaavassa olemme tänä vuonna nähneet ja kokeneet koronan myötä kuinka sopeutumaton ihminen yhtenä lajina on luonnon muutosten edessä. Kaipaamme ja hoemme paluuta normaaliin. Olemme kykenemättömiä muuttumaan ja muuttamaan käyttäytymistämme edes vuoden aikajänteellä.

Tällä hetkellä asiantuntijat kertovat, kuinka elämä muuttuu koronarokotteen myötä: Pikapaluuta entiseen ei näköpiirissä - pitäisikö olla?

Pakotettuna olemme ottaneet käyttöön uutta tekniikkaa, oppineet uusia työtapoja, huomanneet ettei tarvita niin paljon kalliita toimistotiloja. Etäopetus tuli jäädäkseen. Mutta miksei ilman pakkoa – koska emme halua muuttua. Tai emme viitsi muuttua.

Pian puhuu myös raha. Terveydenhuollon kustannuksissa tulee väistämättä raja vastaan jossain vaiheessa, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki. Pandemian hoitamiseksi oli nyt otettava velkaa, mutta niin tuskin voidaan tehdä joka vuosi seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Ehkä ihmisrodun pitää ottaa uusi kurssi myös ilmastonmuutoksen suhteen. Nythän keskusteluissa pyöritään vain kuinka ihmisten pitää hillitä ilmastonmuutosta muuttamalla toimintaansa

Entä jos lähtökohtana olisikin, että ilmasto muuttuu joka tapauksessa. Ihminen ei näet pysty hallitsemaan, määräämään tai ohjaamaan luontoa. Ihminen on vain pieni osa luonnon kokonaisuutta ja monimuotoisuutta siinä missä korona-viruksetkin.

Ja nyt haettaisiin muutosta, kuinka eletään jatkuvissa myrskyissä ja tulvissa, kun joudutaan kaikki toiminta pistämään aina joksikin aikaa pakettiin. Kuinka toimitaan lapin bisneksen kanssa, kun hiihtäminen ja laskettelu loppuu. Kuinka kaavoitetaan ja korjataan, kun merenpinta on pysyvästi reilun metrin nykyistä korkeammalla. Mitä syödään, kun pölyttäjät käy vähiin ja luonnon ruoka hupenee.

Suuria muutoksia, joihin ihmisen tekeminen ei riitä, vaan niihin on sopeuduttava.

Ja vaikkei tämä skenaario toteutuisi, niin aina löytyy myös niitä ihmisiä, joille muutos on mahdollisuus. Uusi sauma nähdä asioita uudella tavalla ja irtautua vanhasta. Kannattaa treenata.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.12.2020 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Ketäs tänään moitittaisiin

Perjantai 17.4.2020 klo 20.00 - Kauko Niemi

Päivän tärkein päätös vielä tekemättä ja kello naputtelee jo aamuyhdeksää. Ketäs tänään moittisin somessa?

Näyttää olevan todella monen ihmisen tärkein päivän työ todistaa, että minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä. Näin ainakin esitystyylillisesti, kun keskustelutaito on kuihtunut johonkin takavasemmalle. Itsekeskeisyys voittaa me-keskeisyyden 6-0.

Olen pitkään miettinyt miksei vaikkapa sosiaalisessa mediassa voida keskustella asioista. Tarkoittaa, että löydetään erilaisia näkökulmia asioihin. Opitaan ymmärtämään erilaisia vaihtoehtoja. Ja tietenkin tämä kaikki kohdistamatta näkökulmaa asiasta kehenkään henkilöön, kytkemättä sitä mihinkään poliittiseen tai uskonnolliseen tai muuhun agendaan.

Koronaviruksesta ei ole olemassa todellista faktaa, paitsi se leviää helposti ja nopeasti ja täysin tietämättä. Ilmastomuutoksesta ei ole faktasyitä tiedossa mikä ja kuinka eri asiat vaikuttavat toisiinsa, mutta järkevällä pohdinnalla ja monilla erilaisilla näkökulmilla varautuminen voisi parantua.

Nythän kokemus koronapandemiasta saattaa olla hyvinkin lähellä tilannetta kuin olisi ilmastomuutoksesta tehty nopeutettu maailmankuva eli timelaps.

Aidon keskustelun synnyttäminen verkossa on kovasti hankalaa. Sen opetteleminen tuo voittajia. Toisten päivitysten pelkkä kommentoiminen tai tykkääminen ei vie asioita eteenpäin. Ei etenkään kommentoiminen asian vierestä. Toki syynsä on myös päivittäjän ymmärrettävällä kirjoitustaidolla.

Jokunen viikko sitten pohdin sosiaalista etäisyyttä, joka tulee kasvamaan ja tarkoittaa, että kirjoitustaito nousee yhtä tärkeäksi kuin puhetaito. Viestintää yhtä kaikki. Pitää vaan muistaa, ettei hymiö korvaa oikeaa hymyä.

Sosiaalinen eristäytyminen ja etääntyminen saattaa olla joidenkin arvioiden mukaan tarpeen jopa 2022 saakka tämän pandemian vuoksi.

Mikäli rokotetta tai toimivaa hoitoa ei saada kehitettyä, koronavirus voi jatkaa leviämistään kausi-influenssan tavoin.

Itse olen tietoisesti testannut ja aloittanut useamman kerran omasta mielestäni järkevän keskustelun Facebookissa. Viimeisin asiallisena pysynyt keskustelu oli se, millaisia kokemuksia ihmisillä oli nettiruokakaupoista.

Syntyi paljon hyviä kokemuksia ja näkemyksiä ja laajensi ainakin minun käsitystä nettiruokakauppojen toiminnasta ja valaisi kuinka minun pitäisi muuttaa omaa toimintaani ainakin nyt, kun ne ovat täysin ylikuormitettuja ja ruoan toimitus ei onnistu niin kuin seuraavan aterian valmistamiseen. Se oli hieno ja hyödyllinen nettikeskustelu. Kukaan ei etsinyt syyllistä tässä tapauksessa, eikä poikennut harhateille.

Näin kuitenkin menee aniharvoin. Homma lähtee hetkessä lapasesta, kun joku tietää että minä olen väärässä ja se joku on ihan varmasti oikeassa. Ja ikään kuin asialla olisi vain kaksi vaihtoehtoa. Ja sitten on niitä, jotka löytävät syyllisen oman poliittisen tai uskonnollisen ajattelunsa kautta, vaikkei löydetty syyllinen mitenkään liity kyseiseen viestiin. Näin siirrytään sivuraiteille ja asiallisetkin keskustelijat häipyvät linjoilta.

Aika usein olen myös mielikuvituksessani miettinyt ennen kommentointiani, että tapaan henkilön ihan livenä vaikkapa jalkakäytävällä Eduskuntatalon edessä ja aikaisemmasta tapaamisesta on tosi piiiitkä aika.

Ohittaisinko hänet vain peukkua näyttämällä? Alkaisinko heti paasata kuinka hullua porukkaa tuossa talossa työskentelee ja sitten kymmenennen hengenvedon jälkeen ohimennen kysäisisin kuinka sulla menee, kun oot pukeutunutkin noin rumaan ja epämuodikkaaseen takkiin?

Itse uskon ja luotan, että sosiaalisella medialla on vielä mahdollisuuksia kehittyä keskustelevampaan suuntaan. Yksi merkittävä kasvattaja on erilaiset videoneuvottelut ja etäpalaverit, joissa opitaan asiallisiksi ilman hajujakin.

Toki Trumpin tyyppisiä ja iltapäivälehtien tissinaisia valitettavasti riittää, joiden tarve on tuoda itseään esiin keinolla millä hyvänsä ja jotka eivät varmaan osaa keskustella kuin itsestään edes livenä saati netin ylitse.

Suosittelen rehellisesti miettimään sosiaalisen median roolia käytöksessämme. Onko sosiaalinen media sinulle vain paikka kommentoida, onko se paikka missä pääset pätemään yli kaiken, onko se paikka missä sopivalla feikkaamisella rakennat ja ylläpidät kulisseja vai onko se paikka missä löydät uusia näkökulmia asioihin vai onko se helppo ja mukava kanava pitää yhteyttä ystäviisi ja läheisiisi?

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 20.4.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)