Uutiskriteereitä etsimässä

Lauantai 15.12.2018 klo 21.06 - Kauko Niemi

Pakkohan tässä on ryhtyä miettimään mitä ne median oikeat uutiskriteerit oikein ovatkaan. Nyt on kulunut viikko niin, että valtaosa tarjottavasta uutisoinnista on käsitellyt ihmisten ulkonäköä ja pukeutumista. Kuinkahan tärkeää se oikeastaan on?

Linnanjuhlat ja heti perään Nobel-juhlat Oslossa ja Tukholmassa. Kummankin tärkeän tapahtuman on terrorisoinut ulkonäköuutisointi, vaikka kummassakin tapahtumassa olisi ihan oikeaa asiaakin.

Valitettavasti minulle ei aukea lainkaan se yhteys mikä on itsenäisyydellä ja ihmisten pukeutumisella. Joku kysyy mikä yhteys itsenäisyydellä ja mielenosoituksilla. No en ymmärrä sitäkään.

STT, Suomen Tieto Toimiston, uutiskriteereissä määritellään muun muassa, että aiheen merkittävyys syntyy ennen kaikkea sen inhimillisistä, taloudellisista tai poliittisista vaikutuksista. Mitä useampien ihmisten elämään asia vaikuttaa tai mitä dramaattisempia vaikutukset ovat, sitä merkittävämpi se on uutisena.

Vallankäyttäjien yksityisasioilla tai vilppiepäilyillä voi olla kauaskantoisia seurauksia, joiden vuoksi yleisöllä on oikeus saada niistä tietoa. Tällöin pienikin vilppi voi olla suuri uutinen. Julkisuuden henkilöiden yksityiselämällä on uutisarvoa myös silloin, jos se on ristiriidassa heidän luomansa julkisen kuvan tai heidän ajamiensa arvojen kanssa.

Uutisen merkitys voi perustua myös yhteiskunnan arvoihin tai yleiseen oikeustajuun. Siksi lapsiin kohdistuvat rikokset saavat enemmän huomiota kuin muut väkivaltarikokset ja päättäjien menettely herättää usein kovaa keskustelua, vaikkei siihen liittyisi mitään rikollista.

Joillain tapahtumilla voi esimerkiksi henkilön aseman vuoksi olla merkitystä, vaikkei niihin sisälly suurta uutista. Esimerkiksi presidentin uudenvuodenpuheet tai valtiovierailut uutisoidaan, koska yleisöllä on oikeus saada tietoja valtion päämiehen toiminnasta.

Uutiseksi ei riitä esimerkiksi se, että viranomainen aloittaa hankkeen, yritys tekee kauppoja, oppilaitos aloittaa uuden koulutusohjelman tai jossain järjestetään seminaari. Kyse on tällöin tavanmukaisesta toiminnasta, jolla ei sellaisenaan ole uutismielessä merkitystä. Uutisarvon täytyy syntyä juuri kyseisen hankkeen, kaupan, koulutuksen tai seminaarin sisällöstä tai annista.

Jotenkin noinhan sen pitäisi mennä. Se, että kuka on suunnitellut jonkun koltun tai mistä materiaalista on enemmänkin niin kutsuttua syvää paheksuntaa herättävää tekstimainontaa, kuin kansalle tärkeää tietoa.

Tietoa, jota varten esimerkiksi YLE palkkaa erillisen muotitoimittajan paikan päälle ja julkisuuden kipeät vieraat toimittavat ennakkoon yksityiskohtaiset tiedot pukeutumisestaan. Poliitikot saavat nimensä esille ja näin on alkanut keväisten vaalien kampanja.

Viime eduskuntavaaleissa eduskuntaan päässyt käytti kampanjaansa keskimäärin 38000 euroa, joten Jaana Pelkosen 4000 euron puku toi tietysti paljon näkyvyyttä itsenäisyyden siivellä.

Ensi vuonna on jo varmaan tieto siitäkin, kuka kampaaja ja millä hiustenkäsittelyaineilla on käsitellyt kenenkin pään. Ja Mariankadulle sijoitetaan Suomen paras autotoimittaja, joka pystyy kertomaan kulloisenkin auton ominaisuudet, joilla vieras saapuu juhliin.

Edelleen STT:n kriteereitä -  Julkisuuden henkilöillä pitää STT:n uutiskynnyksen ylittääkseen olla muitakin syitä julkisuuteen kuin oma halu, edustava ulkonäkö tai railakas elämä.

Tänä vuonna näytti tulleen mukaan kilpailuja ja äänestyksiä illan puvuista. Siis Suomen itsenäisyydestäkö? Finexit?

Ymmärrän oikein hyvin, jos järjestetään pukugaala omana juhlanaan vaikkapa aprillipäivänä, muttei sotketa asioita keskenään. Se katsoo, jota kiinnostaa.

Täytyykin tässä pikkuhiljaa suunnitella kilpailua, kellä on erikoisin asuste minun hautajaisissani. Toivottavasti joku kuitenkin show- ja kilpailuinnostuksesta  huolimatta muistaa pudottaa minut oikeaan monttuun.

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 17.12.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyyspäivä, linnanjuhlat, STT, Nobel, Jaana Pelkonen,

Nuotinvierestä

Perjantai 7.12.2012 klo 14.48 - Kauko Niemi

Tunnemaailmani on ilmeisesti muuttunut melkoisesti. Linnanjuhlien televisiointi ja eritoten eilinen selostus sai minut aidosti voimaan pahoin. Ehdin katsella netistä muutaman minuutin ja rupesi tympimään ihan tosissaan. YLE muutti keskipäivän ohjelman Nuotinvierestä itsenäisyyspäivän iltaan.

Mitä yhteistä on Suomen itsenäisyydellä ja jonkun mimmin mekkokankaan ostopaikalla tai jonkun koltun suunnittelijalla? Eilinen ohjelma olisi pitänyt lähettää olemassa olevalla ohjelmanimellä – Nuotinvierestä. Ja ehkä Heimo Holopainen olisi voinut vetää senkin.

Ja journalistisesti ajatellen pahinta product placementtiä, mitä YLE ikinä on tehnyt. Seuraavassa tietotekniikkaa käsittelevässä ohjelmassa kerrottakoon kanssa komponenttivalmistajat ja koneen suunnittelijat. Pintamateriaalit ja väritykseen vaikuttavat taustaseikat.

Tänään perjantaina YLE vaalii silmät ymmyräisinä, ettei tuotteiden nimiä ja ominaisuuksia lipsahtaisi ohjelmissa ulos. Kovin on tekopyhää.

En ole Linnanjuhlien friikki, itsenäisyyden friikki kylläkin. Juhlat ovat niiden oikeassa tarkoituksessa ihan paikallaan, mutta jos millään muulla ei ole väliä kuin pukeutumisella – kiitos ei!

Journalistina ja tiedottajana, voin kuvitella kuinka paljon on käytetty aikaa ja rahaa, palkattu pr-henkilöitä, jotka ovat kirjoittaneet tarinoita puvuista, niiden suunnittelijoista. Kuinka juuri tämä kangas odotti minua Pariisin muotikadun pikkuisessa luxus-puodissa.

Näitä tarinoita ja satuja on sitten kiikutettu toimituksiin hienojen kuvien kera. No hyväpuoli tietenkin on tiedotustoimistojen työllistäminen.

Tänäkin vuonna päätin olla ärsyttämättä itseäni ja pitää television visusti kiinni. Pujahdin kuitenkin suoraan nettilähetykseen. Onneksi. Näin pystyin jo muutamassa minuutissa toteamaan että aina vaan pahempaan suuntaan ollaan menossa.

Toki tunnustan senkin, että oma ajatusmaailmani on muuttunut viime aikoina kaikkea kallista turhamaisuutta vastaan. Kyllä se riittää, että vaatteet ovat puhtaita eivätkä haise, edes hajuvedelle.

Tunnemaailman muutoksiin vaikuttaa eittämättä se selkeä tietoisuus, että maailman meno ei voi jatkua näin, perustuen kasvuun ja kuluttamiseen. Omaan napaan tuijottamiseen ja löysään esittämiseen.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyyspäivä, linnanjuhlat, YLE, Nuotinvierestä, journalismi

Karpela edestä, Karpela takaa, Karpela makaa

Sunnuntai 7.12.2008 - Kauko Niemi

Suomen itsenäisyyspäivän voisi aivan hyvin muuttaa joulukuun muotimessuiksi. Tilaisuuden voisi siirtää saman tien Helsingin Messukeskukseen, niin mahtuisi muutama seksikäs raksamieskin mukaan.


Rouva presidentti - tämän nykyisen ohjelmaformaatin kehittämiseksi ehdotan, että jokaiselle vieraalle annetaan ensi vuonna kilpailunumero ja kansa saa äänestää tekstiviesteillä illan kuningattaren.

Sitä ennen ovat tietystä alkukarsinnat. Rouva presidentin valitsemista 5000 henkilöstä kansa äänestää 1900 varsinaiseen muotinäytökseen. Jokaisella karsintakierroksella on oltava eri iltapuku ja eri kampaus. Karsinnat voisi olla vaikkapa 200 henkilön erissä, niin riittäisi ohjelmaa koko vuodeksi Idolsin ja tangomarkkinoiden lomassa.

Tuntuu aika käsittämättömältä, että tuollaisen päivän pääasia on se, millainen puku ja millainen mies on Tanja Karpelalla tänä vuonna. Ensi vuonna ne ovat joka tapauksessa erit.

Onko nyt todella niin, että itsenäisyyden mittari on iltapukujen muodot ja värit? Ja muotinäytökselle annetaan maan juhlavimmat tilat? Sillä varjolla että on kulunut muutama vuosi itsenäisyyden julistuksesta. Kovin on vaikea ymmärtää näiden kahden asian kytköstä.

Tunnustan ihan reilusti, että jossakin päässä minulla varmasti heittää pahasti, kun ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka joku pukeutuu tähän muotinäytökseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyyspäivän juhlat, Karpela