Somen algoritmit siirtyvät pikkuhiljaa oikeaan elämään

Lauantai 1.4.2023 - Kauko Niemi

Vaalimainos_Blogi_IMG_53951.jpg

 

Sosiaalista mediaa on haukuttu vihan lietsonnasta. Niinhän se on tietoisesti rakennettukin, että mitä ärhäkkäämpää kommentointia saat aikaan, sitä enemmän koneet viestiäsi jakavat. Sopusointuinen viesti ei somessa laajalle leviä.

Algoritmit ovat muuttaneet asiallisen ja sivistyneen nettikeskustelun enemmän ja vähemmän rähjääväksi, missä faktoilla ei ole suurtakaan painoarvoa.

Nyt on vaalikampanjoinnissa sama ilmiö siirtynyt toreille ja turuille. Rähjääminen on yltänyt sellaiselle tasolle, etten ole juurikaan katsonut vaalikeskusteluja. Yrittänyt kyllä, mutta jos sivistynyt keskustelutaito on kateissa, niin se tuntuu minulle liian pahalta. Ennakkoääneni kävin kuitenkin antamassa.

Toisaalta valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo ennustaa hyvää äänestysprosenttia eduskuntavaaleissa, ja siihen on hänen mielestään kaksi syytä. Puolueet eroavat selvästi toisistaan vastakkainasettelun voimistumisen myötä ja suosituimpien puolueiden väliset kannatuserot ovat pienen pieniä.

Hänen mukaansa fyysiset hyökkäykset ovat saaneet alkunsa toimintakulttuurista, joka oikeuttaa väkivallan. Kyseinen toimintakulttuuri on lähtenyt liikkeelle verkosta, missä saa usein puhua mitä tahansa ilman, että kukaan tuomitsee. Vähitellen sama toiminta valuu myös vaaliteltoille.

Ennakkoäänestys oli tällä kertaa historian vilkkain. Eduskuntavaalien 2023 ennakkoäänestyksessä annettiin yli 1 712300 ääntä, joten ennakkoon äänesti noin 40 prosenttia Suomessa asuvista äänioikeutetuista. Ja mikäli nuoret ovat liikkeellä, vaalien lopputulos voi olla yllättävä. Tätä blogia kirjoitettaessani oli varsinaisen äänestyspäivän tulos vielä suuri kysymysmerkki.

Vahvoja ennusteita yllätyksistäkin on ollut ilmassa. Nuoriso, joka ei välttämättä seuraa päivän politiikkauutisia, eivätkä lueskele kadulla olevia vaalimainoksia, voi rakentaa yllätyksiä. Kuinka ehdokkaat ovat osanneet hyödyntää nuorison käyttämää sosiaalista mediaa. Kuinka ovat osanneet valita oikeat nettikanavat ja kuinka viestien sisältö ja sävy kohtaavat nuoret.

Omalla kohdallani ennakkoäänestyspaikan tiskillä ehdin kohdata kolme muuta äänestäjää ja jokaiselta kysyttiin – onko ensimmäiset eduskuntavaalit – onneksi olkoon.

Somen tehosta esimerkkinä vaikkapa Sanna Marinin sometaustaryhmä, joka on saanut paljon aikaan niin hyvässä kuin pahassa. Livealgoritmina toimii oikein hyvin myös Riikka Purra, joka onnistuu ärsyttämään kumppaneitaan asiassa kuin asiassa.

Jos ja kun huolestuttava someäksyily on siirtynyt livelavoille, niin vieläkin huolestuttavaa on ollut, miten vihapuhe on alkanut kanavoitua vihateoiksi. Fyysinen väkivalta on aina tuomittavaa, mutta silloin kun se kohdistuu vaaliehdokasta kohtaan, kyseessä on hyökkäys myös demokratiaa vastaan. Tässäkin toiminnassa on selvää kasvua nähtävissä.

Elämme selkeästi siirtymävaihetta ja neljän vuoden kuluttua on monta uutta vaikuttamiskeinoa käytössä ja todennäköisesti kadunvarsi mainosrivit vähissä.

Toimintakulttuurit kehittyvät hitaasti mutta toisaalta perääntymättömästi ja äärimmilleen vietynä vähän kuin yhdysvaltalaiset kouluampumiset tai hiljalleen kasvava suomalainen katuväkivalta.

Kaikista uusista tempuista ja algoritmeistä huolimatta toivon ja äänestän edelleen henkilöä, joka osaa esittää asiansa suuta soittamatta ja riitelemättä. Käytöstavat ovat myös aina esimerkkinä ja politiikoilla julkisina esimerkkinä, kuinka asioita tulisi yhteisesti ja rakentavasti hoitaa. Turha syyttää perheitä ja vanhempia huonojen mallien näyttämisestä. Vain olenko väärässä?

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradion kanavilla 3.4.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

Lisää aiheesta:

 
Voittaako kiljuva veronkiristäjä-Marin, köyhien kurittaja Orpo vai mamuja ruoskiva Purra?

Meta pohtii kieltävänsä poliittisen mainonnan Euroopassa

Arvaa kuka puheenjohtaja

Tekoäly mullistaa maailmaa, mutta ehdokkaita se ei hetkauttanut

Pohdinnan paikka mistä ihmisten omituinen käytös johtuu

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradi.fm, vaalit, eduskunta, some, Riikka Purra, Sanna Marin, someäksyily, keskustelu

Keskustelua kehityksestä ja osaamisesta ja nyt etänä

Lauantai 9.5.2020 klo 21.07 - Kauko Niemi

Jos kehitys- ja arviointikeskustelut mielletään viestinnäksi ollaan terveellä polulla. Jos ne mielletään byrokratiaksi kannattaa sellaiset lopettaa.

Nykyiset toiminta- ja organisaatiomallit muuttaa toimintaa monen muotoiseksi.  Varsinkin nyt kun etätyö tulee varmasti jäämään osittain myös vallitsevaksi toimintamalliksi hyvine ja huonoine puolineen, kunnes se hioutuu ja asettuu osaksi jotakin.

Jonkin aikaa jo ennen koronaa on ollut erilaiset hajautetut toimintamallit, joko kustannus tai muista tuotannollisista syistä. Esimerkiksi monen yrityksen puhelinpalvelu saattaa olla vaikkapa Espanjassa. Tekninen tuki Intiassa.

Hajautuksesta muutama askel eteenpäin ovat tiimi-organisaatiot ilman esimiestä tai muuta johtajamallia tai johtamisbyrokratiaa. Silloin pelataan viestinnällä ja luottamuksella.

Itse olen kokenut kolmenlaisia kehitys- ja arviointikeskusteluja, joista yhdet olivat viestinnällisiä ja kahdet muut olivat luokassa hyödytöntä byrokratiaa.

Siinä hyödyllisessä paitsi oltiin konkreettisia, niin myös vuorovaikutteisia ja ennen- kaikkea jos joku oli hyvää tai huonoa niin selvitettiin miksi. Samalla rakentui yhteisymmärrys kummankin roolista asioista. Yritys enkä minä olleet järjestäytyneitä, joten näihin neuvotteluihin oli kytketty suoraan myös palkkakehitys.

Siis palaute ja kehitys- ja arviointikeskustelu ovat täysin kaksi eri asiaa kuten yksisuuntaisuus ja vuorovaikutteisuus tuppaavat olemaan.

Montakin astetta haastavammassa tilanteessa ollaan nyt kun sosiaalinen etäisyys tulee väkisinkin kasvamaan eikä vain koronan aikana vaan tulevassa uudessa normaalissa. Tilanne syntyi vaan niin äkisti, ettei tilanteen hallinta ja toimintamuodot vaan ole hetimiten hallussa.

Kuinka olla läsnä etänä – siinä onkin monella opettelemista. Pikavauhtia on syntymässä asiasta myös kirja.

Kolmen viestintä- ja toimittajataustaisen naisen HNY Groupin voimin syntyy kolmessa viikossa etätyökirjan, joka tulee painosta ja saapuu kauppoihin touko-kesäkuun vaihteen tuntumassa. Vetojuhtana asiassa on toiminut Elina Yrjölä.

Kirja käsittelee etätyökonkarifirmojen ja -ihmisten vinkkejä, on itseohjautuvuutta etätyön ja kriisin aikaan, on etäkoulun johtamista, on tulevaisuudentutkijan näkemystä, on asiaa luottamuksesta ja tunteista etäyhteisössä – ja mikä parasta, myös nuorison ohjeita eli e-sporttihäiskän "born virtual" -yhteisökokemuksia. Hän esimerkiksi suosittaa punaisen luurin käyttöä – eli kun otetaan vaikea asia puheeksi etänä, sovitaan, että jos tilanne alkaa tuntua pahalta, voi vain painaa punaista luuria.

Punainen luurihan sotii kaikkia keski-ikäisten käsityksiä vastaan – mutta on itse asiassa nerokasta, koska se purkaa valtasymmetriaa ja lisää turvallisuudentunnetta. Punaista luuria ei tietenkään voi painaa ikuisesti, eli asiat kyllä käsitellään ennemmin tai myöhemmin.

Ylen laajassa artikkelissa – kehityskeskustelu tuo järjestelmällisyyttä ja johdonmukaisuutta johtamistyöhön. Se on tapa pitää esimies-alais -suhteet kunnossa, sanoo johtamisen professori Janne Tienari Svenska Handelshögskolanista.

Yleisesti kehityskeskusteluissa asetetaan yhdessä tavoitteita työuralle ja seurataan niiden saavuttamista. Tarkoitus on pysähtyä yhdessä katsomaan, missä mennään.

Tienarin mukaan työntekijä määrittää, kuinka paljon aikaa keskusteluun tarvitaan, ei kiireinen pomo.

Molemmilla pitää olla tunne, että kuunnellaan puolin ja toisin - vuorovaikutetaan. Kyse ei siis ole yksittäisten projektien arvostelusta tai palautteen antamisesta.

Itse olen useasti verrannut palautteen antamista koiran kouluttamiseen. Koiran motivaatio loppuu välittömästi, jos hän ei heti saa palkkioksi herkkupalaansa. Kun koira suoriutuu hienosti tänään ja sinä kehut sitä huomenna, niin koira ei ymmärrä lainkaan mistä ja miksi häntä kehutaan, kun on laiskana lötkötellyt koko päivän.

Näin se menee ihmistenkin suhteen. Viivästetty palaute ei tunnu missään, etenkin kun välissä palautteen saaja on ehtinyt miettiä, eikös se nyt kelvannutkaan.

Sama kuin palaute annetaan yrityksen vuosijuhlassa kerran vuodessa. Kehutaan vähän sieltä sun täältä, joka ei kohdistu mihinkään konkreettiseen. Eli ei kehitä toimintaa oikein mihinkään suuntaan. Ja onhan se vain jokavuotinen rutiini.

Omalta kohdaltani huippupalaute oli kun sain julkista tunnustusta yrityksen vuosijuhlassa elokuussa ja sitten joulukuun alussa potkut. Muutaman kerran tietysti piti miettiä mikä oli syy ja mikä seuraus.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 11.5.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, palaute, kehitys ja arviointikeskustelu, Elina Yrjölä, HNY Group, Janne Tiekari, Yle, Läsnä etänä,

Ketäs tänään moitittaisiin

Perjantai 17.4.2020 klo 20.00 - Kauko Niemi

Päivän tärkein päätös vielä tekemättä ja kello naputtelee jo aamuyhdeksää. Ketäs tänään moittisin somessa?

Näyttää olevan todella monen ihmisen tärkein päivän työ todistaa, että minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä. Näin ainakin esitystyylillisesti, kun keskustelutaito on kuihtunut johonkin takavasemmalle. Itsekeskeisyys voittaa me-keskeisyyden 6-0.

Olen pitkään miettinyt miksei vaikkapa sosiaalisessa mediassa voida keskustella asioista. Tarkoittaa, että löydetään erilaisia näkökulmia asioihin. Opitaan ymmärtämään erilaisia vaihtoehtoja. Ja tietenkin tämä kaikki kohdistamatta näkökulmaa asiasta kehenkään henkilöön, kytkemättä sitä mihinkään poliittiseen tai uskonnolliseen tai muuhun agendaan.

Koronaviruksesta ei ole olemassa todellista faktaa, paitsi se leviää helposti ja nopeasti ja täysin tietämättä. Ilmastomuutoksesta ei ole faktasyitä tiedossa mikä ja kuinka eri asiat vaikuttavat toisiinsa, mutta järkevällä pohdinnalla ja monilla erilaisilla näkökulmilla varautuminen voisi parantua.

Nythän kokemus koronapandemiasta saattaa olla hyvinkin lähellä tilannetta kuin olisi ilmastomuutoksesta tehty nopeutettu maailmankuva eli timelaps.

Aidon keskustelun synnyttäminen verkossa on kovasti hankalaa. Sen opetteleminen tuo voittajia. Toisten päivitysten pelkkä kommentoiminen tai tykkääminen ei vie asioita eteenpäin. Ei etenkään kommentoiminen asian vierestä. Toki syynsä on myös päivittäjän ymmärrettävällä kirjoitustaidolla.

Jokunen viikko sitten pohdin sosiaalista etäisyyttä, joka tulee kasvamaan ja tarkoittaa, että kirjoitustaito nousee yhtä tärkeäksi kuin puhetaito. Viestintää yhtä kaikki. Pitää vaan muistaa, ettei hymiö korvaa oikeaa hymyä.

Sosiaalinen eristäytyminen ja etääntyminen saattaa olla joidenkin arvioiden mukaan tarpeen jopa 2022 saakka tämän pandemian vuoksi.

Mikäli rokotetta tai toimivaa hoitoa ei saada kehitettyä, koronavirus voi jatkaa leviämistään kausi-influenssan tavoin.

Itse olen tietoisesti testannut ja aloittanut useamman kerran omasta mielestäni järkevän keskustelun Facebookissa. Viimeisin asiallisena pysynyt keskustelu oli se, millaisia kokemuksia ihmisillä oli nettiruokakaupoista.

Syntyi paljon hyviä kokemuksia ja näkemyksiä ja laajensi ainakin minun käsitystä nettiruokakauppojen toiminnasta ja valaisi kuinka minun pitäisi muuttaa omaa toimintaani ainakin nyt, kun ne ovat täysin ylikuormitettuja ja ruoan toimitus ei onnistu niin kuin seuraavan aterian valmistamiseen. Se oli hieno ja hyödyllinen nettikeskustelu. Kukaan ei etsinyt syyllistä tässä tapauksessa, eikä poikennut harhateille.

Näin kuitenkin menee aniharvoin. Homma lähtee hetkessä lapasesta, kun joku tietää että minä olen väärässä ja se joku on ihan varmasti oikeassa. Ja ikään kuin asialla olisi vain kaksi vaihtoehtoa. Ja sitten on niitä, jotka löytävät syyllisen oman poliittisen tai uskonnollisen ajattelunsa kautta, vaikkei löydetty syyllinen mitenkään liity kyseiseen viestiin. Näin siirrytään sivuraiteille ja asiallisetkin keskustelijat häipyvät linjoilta.

Aika usein olen myös mielikuvituksessani miettinyt ennen kommentointiani, että tapaan henkilön ihan livenä vaikkapa jalkakäytävällä Eduskuntatalon edessä ja aikaisemmasta tapaamisesta on tosi piiiitkä aika.

Ohittaisinko hänet vain peukkua näyttämällä? Alkaisinko heti paasata kuinka hullua porukkaa tuossa talossa työskentelee ja sitten kymmenennen hengenvedon jälkeen ohimennen kysäisisin kuinka sulla menee, kun oot pukeutunutkin noin rumaan ja epämuodikkaaseen takkiin?

Itse uskon ja luotan, että sosiaalisella medialla on vielä mahdollisuuksia kehittyä keskustelevampaan suuntaan. Yksi merkittävä kasvattaja on erilaiset videoneuvottelut ja etäpalaverit, joissa opitaan asiallisiksi ilman hajujakin.

Toki Trumpin tyyppisiä ja iltapäivälehtien tissinaisia valitettavasti riittää, joiden tarve on tuoda itseään esiin keinolla millä hyvänsä ja jotka eivät varmaan osaa keskustella kuin itsestään edes livenä saati netin ylitse.

Suosittelen rehellisesti miettimään sosiaalisen median roolia käytöksessämme. Onko sosiaalinen media sinulle vain paikka kommentoida, onko se paikka missä pääset pätemään yli kaiken, onko se paikka missä sopivalla feikkaamisella rakennat ja ylläpidät kulisseja vai onko se paikka missä löydät uusia näkökulmia asioihin vai onko se helppo ja mukava kanava pitää yhteyttä ystäviisi ja läheisiisi?

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 20.4.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, some, Trump, keskustelu, koronavirus, ilmastomuutos,

Kaikki koirakouluun

Lauantai 31.3.2018 klo 10.37 - Kauko Niemi

Hän joka on yhtäkään koiraa kouluttanut, tietää että koiralle pitää antaa palaute välittömästi. Et voi mennä kolmen vuoden kuluttua torumaan, että tänään et saa herkkua, kun söit minun rakkaan sandaalin eteisen nurkassa. Ei tehoa!

Näinhän se on ihmisten kohdallakin. Ihminen ymmärtää huomattavasti paremmin, jos saa palautteen heti. Ja se palaute ei pidä olla henkilöön kohdistuva – kun sinä olet kuulemma aika vittumoinen kaveri, niin voisitko nyt pitää turpasi kiinni. Vaan oletko nyt aivan varma ja mihin perustuu, että tässä tapauksessa päästäisiin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen näillä metodeilla.

Sama koskee kiitosta niin koiralla kuin ihmisellä. Jos kiität koiraa puolen vuoden kuluttua rotuyhdistyksen vuosikokouksessa, ei koira tiedä miksi hän saa juuri nyt nakkeja. Eikä yksikään sankarikoira osaa yhdistää joulukuussa messukeskuksen lavalla sitä tunnetta, kun haistoi ja löysi naapurin mummon paleltuneena metsästä. No toki sankariudessa kunnia kuuluu aina myös koiraohjaajalle.

Muodolliset kiitokset firman pikkujouluissa tai vuosijuhlissa ovat myös kovin väljähtyneitä. Monissa tapauksessa kiitettävä on jo ehtinyt töpeksiä välillä, joka sekin kuuluu jokaisen kehittyvän ihmisen elämään ja etenkin työelämään. Virheiden kautta kun oppii eniten.

En todellakaan aliarvio tätä kulttuurin puhdistusta, minkä #metoo on käynnistänyt. Pitää myös muistaa, että moni syytetty on ehkä tehnyt jotain hyvääkin ennen pahantekoa tai sen jälkeen. Toki joukkoomme mahtuu aina muutama psykopaatti. Asioista pitää keskustella heti, eikä vuosikymmenten jälkeen, kun ei edes varmuudella muisteta mitä tapahtui ja miten tapahtui. Aika ja ajanhenkikin on ehtinyt tällä välin muuttua.

Tässähän on nyt käsillä kaksi kulttuurillista perusongelmaa. Ei osata eikä kyetä keskustelemaan asioista menemättä henkilökohtaisuuksiin. Toiseksi pahaa pelkään, että nyt synnytetään nopeassa tahdissa myös kulttuuria missä ihmiset kyttäävät toisiaan ja paljastavat toisiaan ja pahimmassa tapauksessa kostavat menneitä ilman faktoja. Itä-Saksan kulttuurissahan jokaisella henkilöllä oli kolme ilmiantajaa.

Meistä jokainen tekee hyvää ja jokainen tekee pahaa, jokainen onnistuu jossain ja epäonnistuu toisessa. Ihminen tarvitsee kehittyäkseen epäonnistumisia tekemisissään, jotka eivät tarkoita, että hän olisi ihmisenä epäonnistunut. Todennäköisesti entistä vahvempi, sillä ehdolla, että on ottanut opikseen.

Huolestuttavaa on, niin kuin monissa media jutuissa on jo todettukin, että samaan aikaan syyllistetään, tutkitaan ja tuomitaan. Kyse ei ole enää mielipiteestä, kun tähän ketjuun osallistuu tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Jätetään elinkautinen merkki ihmiseen.

Karjalatalon Evakkoäiti-patsaan kiista kärjistyy Helsingin Käpylässä. Patsaan tekijä kuvanveistäjä Juhani Honkanen vaatii tekijänoikeuksiinsa vedoten elokuvaohjaaja Lauri Törhösen mietelausetta takaisin näkyviin patsaan jalustassa.

Veistoksen tilaaja Karjalan Liitto peitti Törhösen mietelauseen erillisellä laatalla helmikuun lopulla.

Metoo innoittamina ja ilman seksuaalista häirintää hätkähdyttävin seuraus tulee Ruotsista, missä huonon johtamisen painostuksesta eronnut teatterinjohtaja teki itsemurhan.

On tärkeä pohtia, onko julkisesta keskustelusta muodostumassa jonkinlainen kansantribunaali eli kansan tuomioistuin, kuten Pekka Aula omassa anteeksiantoa koskevassa jutussaan toteaa. 

Mitäs jos keskusteltaisiin asioista heti. Nimenomaan asioista, eikä siitä oletko sinä ylipäätään aina väärässä tai oikeassa. Annetaan tilaa ja kunnioitetaan erilaisia ajatuksia se avartaa ja puhkoo omia kupliamme, joissa niin helposti viihdymme.

Vähin mitä voi toivoa ja pyytää, ettei myöskään kasvateta ja hyväksytä ilmiantamisen juorukulttuuria. Jokainen kantakoon vastuun itsestään.

Tämä on kuultavissa myös podcastina maanantain 2.4.2018  klo 21:30 Finnradion kavavalla

 

Lue myös

https://yle.fi/uutiset/3-10130716

https://www.suurkeuruu.fi/puheenvuoro/kolumni-ohjeita-anteeksipyytajalle-200835940

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005617401.html?ref=rss

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #metoo, koira, koirakoulu, keskustelukulttuuri, palaute

Mikä erottaa nettikeskustelun tavallisesta keskustelusta

Keskiviikko 9.8.2017 klo 7.01 - Kauko Niemi

Minun mielestäni ei mikään. Jos sinua tervehditään netissä tai sinulta kysytään jotakin netissä, ei pitäisi olla mitään eroa tapahtuuko tämä työpaikan käytävällä, treenikämpällä tai kaupassa vai torilla. Jo kohteliaisuus edellyttää jonkin asteisten käytöstapojen mukaista reagointia.

Nyt en tarkoita niitä spämmiviestejä, joilla trollataan ja haetaan vain uhreja.

Minulla on useita tuttavia, jotka toimivat tiivissä tiimissä samassa projektissa, eivätkä ole koskaan fyysisesti tavanneet toisiaan. Projekti kehittyy tehokkaasti ja valmistuu, voi hyvin. Itsekin toimin vuosia yhteistyössä kollegoiden kanssa ympäri maailmaa ja tavattiin ehkä kerran vuodessa. Silloinkaan ei yleensä käsitelty konkreettisia tekemisiä.

Miksi pitäisi seisottaa hommia sen takia, että yritetään löytää kalentereista yhteistä aikaa. Tai on tehty projektille joku asioiden etenemisestä riippumaton, muodollinen aikataulu – kokoonnutaan vaikkapa kerran kuussa. Miksi pitäisi maksaa ylimääräisiä matkustuskuluja päästäkseen hätäiseen palaveriin saman pöydän ääreen.

Väittäisin jopa, että nettitiimissä syntyy parempaa jälkeä, kun kaikki ovat samanarvoisessa asemassa, eikä kukaan tule äänekkäimmän jyräämäksi. Nettitiimissä on hieman enemmän aikaa arvioida, tarkistaa ja pohtia sanomisiaan ja omia sekä toisten ideoita.

Joillekin, kuten minulle, itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla ja kuvaamalla on kaikilla tavoilla luontevampaa ja helpompaa kuin puhumalla. Etenkin kun ei hallitse alkeellisintakaan päällepuhumisen taitoa.

Valitettavan paljon kohtaa niitä, joille verkossa keskustelu ei ole minkään väärtti, eikä vaivan arvoista. Tai pahimmillaan tarve sabotoida koko tiimin työ ja työilmapiiri.

Käytettiinpä mitä nettitekniikkaa tahansa, niin aina on toiminnasta järjestettävissä viralliset dokumentit.

Minulla on huomenna kuvausprojekti, jossa perusasiat ovat käyty erittäin hedelmällisesti läpi, arvioitu ideoita ja olen etsinyt sopivat kuvauspaikat, tehnyt ja lähettänyt koekuvia arvioitaviksi. Kertaakaan ei olla tavattu, mutta uskon, että huomenna sovitussa kahdessa tunnissa tulee tavoitteen mukaista jälkeä.

Joku voisi valmistella perusohjesäännöt, toimintamallin verkkotiimin tehokkaaseen työskentelyyn. Jos sellaisia ei vielä ole. Niille löytyisi käyttöä yritysten lisäksi koulujen ja kotien väliseen yhteistyöhön ja mitä erilaisempien harrastusryhmien ja yhdistysten toimintaan. Tapahtumien järjestämiseen.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nettikeskustelu, nettitiimi, työskentely netissä

Miksei enää saa avata keskusteluja

Lauantai 29.7.2017 klo 11.33 - Kauko Niemi

Miksei saa avata keskusteluja vai pitäisikö ihmetellä miksei osata kuunnella, olla uteliaita, mitä toisella olisi annettavana.

Se on kuitenkin varmaa, ettei yhdenkään ihmisen ensimmäinen idea, ajatus ole valmis toteutettavaksi. Tai jos toteutetaan, niin melko varmasti jää puolitiehen. Sellainen 4-5 ideointikierrosta alkaa tuottamaan jo tulosta, kun mukana on riittävän erilaisilla kokemuksilla ja tiedoilla varustettua ihmistä.

Tänään Helsingin Sanomien haastattelussa ministeri Anne Berner kritisoi aiheellisesti – miksi ääneen ajattelu lytätään. Voin kuvitella mitä ministerin jokainen sanominen tarkoittaa. Oppositio kääntää asian, eikä haluakkaan löytää mitään kehitettävää. Media tekee klikkien keräykseen sopivia heittoja, joilla ei ole mitään yhteyttä alkuperäisen ajatuksen kanssa. Huippuvierailu kiteytyy keltaiseen mekkoon. Ja loputa kansa raivostuu somessa. (alleviivaan, ettei tässä ole mitään poliittista viestiä matkassa).

Yksikään asia ei etene tuolla kaavalla. Etenemisellä tarkoitan alkuperäisen asian, idean riittävän monipuolisien näkökulmien löytämistä, idean paranemista kierros kierroksen jälkeen. Näin päästäisiin nopeasti käytännön kokeiluvaiheeseen ja sitä kautta toimivaan toteutukseen.

Tämän päiväisen Hesarin Talouden sankarit -juttusarjassa myös Roope Uusitalo kritisoi, että keskustelemme nyt aivan liikaa faktoina esitettävillä mielipiteillä.

Nykyisin valitettavasti sama ilmiö toteutuu jo pienissäkin kuppikunnissa. Rakentava keskustelu puuttuu. Ei kuunnella toisten viestejä, eikä haluta ymmärtää kuin omaa etua, vaikka pitäisi kehittää yhteistä.

Oliskohan mahdollista elvyttää aikoinaan järjestettyjä ideariihiä, joissa pelisäännöt kielsivät arvostelemasta tai lyttäämästä esitettyjä ideoita. Piti esittää aiheeseen liittyvä uusi idea tai kasvattaa jo esitettyä ideaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keskustelu, vuorovaikutus, ideointi,