Reilua ja rehtiä urheilua

Perjantai 19.1.2024 klo 12.46 - Kauko Niemi

marathon.jpg

Millainen mielikuva urheilusta tänään rakentuu, kun nettiä ja uutisia ahkerasti selailee. (Suorat otsikkolainaukset kursiivilla)

 

Hiihtotuomio: Tämä tollo halveerasi koko Tour de Skitä

Perttu Hyvärisen ulkonäössä melkoinen muutos – ”Ihan hirveän ruma”

Joukkokäry Suomen hiihtäjillä – nyt puhuu voitelu­pomo: ”Minkä v***u mä sille mahdoin?”

Siinä muutama viimeajan urheiluotsikkoa. Kukahan pärjäisi rehdissä kilpailussa. Aika harvoin nykyään näkee urheilu-uutisia, joissa heti kättelyssä kerrottaisiin urheilijan sijoitus ja hänen tuloksensa. Rehelliset saavutukset eivät näköjään riitä urheilun arvostamiseen – ei ainakaan median klikkien keräämiseen, saati rehdin ja terveellisen urheilun yleisen kiinnostavuuden kasvattamiseen.

 

Elämäni ensimmäinen maraton.
Aikani pistin hanttiin, mutta työkaveri, superkannustaja totesi,
että sittehän tiedät kuinka monta kilometriä jaksat juosta.
Jaksoin 42 km.
Todettakoon, ettei maraton ole terveyden kannalta hyvä suoritus.

Nyt puhuu Kärppien kohukanukki – täräyttää melkoisen näkemyksen jättipelikieltoon johtaneesta törkytempustaan

Yleisurheilupomo haukkui dopingtestaajia ”huoranpennuiksi”

Minulle on nuoresta pitäen painotettu kuinka terveellistä, rehtiä ja reilua urheilu on ja kuinka jokaisen pitää urheilla jo henkisen tasapainonkin takia. Ja voitto jos mikä kasvattaa ihmistä. Eikä häviökään ole huonoasia, kun sitten tietää mitä pitää tehdä paremmin.

 

Ruotsissa kaivettiin esiin häpeällinen tieto Nuorten Leijonien MM-turnauksesta – tämä ei mairittele Suomea

Tähtihiihtäjät kauhistelevat kilpasiskon juopottelua: ”Hänen pitäisi saada pää selväksi”

Minun kilpailuviettini kehittyi harvinaisen huonosti ja hitaasti tai ei ollenkaan. Olin koulupoikanakin aina se viimeinen, joka valittiin joukkueeseen. Eikä minulla ollut mitään yltiöpäistä tarvetta olla ensimmäinen sen enempää juoksussa, hypyissä, hiihtämisessä, laulamisessa, eikä tanssimisessakaan. Pääasia että osaavin saa arvonsa mukaisen tunnustuksen ja sen ensimmäisen palkinnon.

 

NHL-pelin fanitappelulla karmea loppu

Videomateriaali Tour de Skiltä paljasti erikoisen ”huijauksen” – ”Ei se hyvältä näytä”

Voittojen kautta saatava julkisuus ja raha ajavat urheilijat temppuihin, vinoutumiin, rikoksiin, jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin. Mutta jos se on tärkeämpää kuin rehti ja reilu urheilu, niin sitten voin olla sitäkin vähää seuraamatta ja arvostamatta urheilua ja siitä uutisointia. Kuitenkin ehdoton ajatukseni on, että liike on paras lääke. Oikealla tavalla toteutettuna.

 

Eläinurheilussa ei kaihdeta keinoja menestystä tavoiteltaessa, mutta tutkijan mukaan kriittisyyskin lisääntyy

Kilpaileminen ei vinouta vain ihmisten urheilusuorituksia. Esimerkiksi koiramaailmassa virallisesti painotetaan rodulle ominaista toimintaa ja sitten kuitenkin jopa Kennelliitto järjestää näyttelyitä, missä ulkomuoto määrittää voittajia ja niiden jälkeläisten hintaa. Melkein kuin naisten pelkällä ulkomuodolla järjestetyt kauneuskilpailut.

 

Syyttäjä kertoi yksityiskohtia norjalaisen urheilujohtajan lahjuskäräjillä – ”Venäläiset järjestivät naisia”

Ruotsalaisurheilijan peniksestä murjottiin vitsiä miljoonayleisölle

Nainen juoksi maratonkisan rintaliiveissä – Sillä oli uskomaton seuraus

Medialla on oma roolinsa urheilun kuvassa ja arvostuksessa, jos ainoa tavoite on saada klikkauksia mieluummin kuin palvella lukijaa. Toki niitä saa enemmän peniksillä tai huoraamisella, paitsi että olemme pahasti sekoittamassa urheilua ja pornoa.

 

SM-liiga puuttui irvokkaaseen ilmiöön – kaikessa hiljaisuudessa tehtiin kova päätös

Raimo Summanen täysin ymmällään – Jukka Rautakorven kohtelu tyrmistyttää: ”Ihmisten tuhoamista”

Suomalaisprofessori sai haukut mitattuaan salaa hyppääjien puvut Lahden maailmancupissa – ”Tulos oli tyrmistyttävä”

Aikuiset huutavat solvauksia, kun Malik Hussein, 16, pelaa – Rasismi on jääkiekossa arkipäivää

Mitä sitten tapahtuukaan urheilun kulisseissa. Siellä taidetaan pelata kovempaa kuin kentällä.
Entäs ne voitonhaluiset vanhemmat kentänlaidalla. He kilpailevat täysillä, että meidän lapsi on parempi kuin teidän lapsi ja osoittavat sen ala-arvoisella käytöksellään, jopa rasismilla.

Toki voihan tämä olla ihan vanhakantainen boomerin näkökulma. Sen verran vaikuttava kuitenkin, että henkinen ja taloudellinen kannustus suuntautukoon muualle kuin urheiluun. Ja lopuksi jos otsikon mukaista etsii, niin se on Lauri Markkanen. Hän tekee huimaa tulosta ja on ihmisenä todellinen symppis.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 22.1.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Ja kaiken tämän kiteyttää somettava hiihtäjä vai hiihtävä sometähti?

Kulissipeliä kiihkeimmillään

Henkilö uhkasi tappaa pelaajan perheen

Japanilainen matkusti 9000 km tavatakseen Markkasen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Lauri Markkanen, urheilu, reilu, rehti, kilpailuvietti, eläinurheilu,

Liiallinen kilpailuvietti pilaa rehdin ja terveellisen urheilun

Torstai 9.2.2023 klo 12.12 - Kauko Niemi

olympia.jpg

 

Monet Iranin urheilijat ovat vaatineet viime kuukausina loppua hallinnon harjoittamalle sorrolle. Se on käynyt heille kalliiksi.

Olympia-aate rypee niin syvällä, eikä jalkapallojohtajien hattuun tullut yhtään sulkaa Qatarissa – pikemminkin päinvastoin.

Niin reilua ja rehtiä urheilulajia ei ole olemassakaan, että venäläiset urheilijat mahtuisivat tällä hetkellä mukaan.

Fitnessistä on tullut suomalaisen urheilun häpeäpilkku. Lajin parissa vallitsee synkkä doping- ja huumeongelma, josta kaikki lajin sisällä tietävät, mutta josta kukaan ei puhu.

Riikka Smolander-Slotte Ylestä on ehdolla journalistipalkinnon saajaksi Vuoden juttu -kategoriassa jutuillaan rytmisen voimistelun epäasiallisesta urheilukulttuurista.

Sveitsiläinen Andreas Küttel on nyt avannut mäkihypyn sisäpiirihuijauksista. Maailmanmestari muun muassa paljastaa, että on juniorivuosinaan suihkuttanut hyppypukuaan hiussprayllä, jotta ilma läpäisisi sen mahdollisimman huonosti ja hypyt kantaisivat pidemmälle.

 

Tällaisia uutisia urheilusta on saanut viime päivinä lukea. Ettei vaan urheilusivuilla olisi näitä uutisia enemmän kuin tulosuutisia. Ja kokonaan oman ryhmän muodostavat tyrkkyurheilijat. He pyrkivät ja pääsevät julkisuuteen ottamatta ainuttakaan kilpa-askelta, kuka lemmikillään, kuka vaatteillaan ja ties millä tempuilla.

Monet urheilijat varsin hyvin tiedostavat asemansa suosittuina ja seurattuina ihmisinä. He ovat käyttäneet asemaansa ja toimineet kansan äänenä vastustaessaan sortoa ja muita vääryyksiä vastaan. Toisaalta Qatar oli esimerkki, jossa rahalla pyrittiin ostamaan kultaa ja kunniaa. Tosin tässä tapauksessa vallanpesu epäonnistui pahasti.

Tokion olympialaisissa venäläiset urheilijat voittivat 71 mitalia, niistä 45 meni urheilijoille, joiden seura on Central Sports Club of the Russian Army. Ovatko mitalistit nyt hakemassa kultaa ja kunniaa Ukrainassa?

Ihmisoikeusjärjestöt ovat tosiaan raportoineet Iranin mielenosoittajien teloituksista, mielivaltaisista vangitsemisista ja kidutuksista. Julkisuuteen on tullut myös lista useista nuorista urheilijoista, jotka ovat teloitettu kerrottuaan mielipiteensä liian selkokielellä.

Itse en ole koskaan ollut himourheilija, enkä minkään joukkueen himo kannattaja, eikä intohimoni pysty estään pohdintaani kilpaurheilun tulevaisuudesta. Toki jo koulupoikana kävin KPL:n pesäpallo-otteluissa. Katsellut livenä ja telkkarista monenlaista urheilua tuntitolkulla ja ollut oikein tyytyväinen suomalaisten voitoista.

Kaiken voittokiihkoni puutteen syynä lienee se, että minulla on niin tavattoman heikko kilpailuvietti. Kävin kyllä pikkupoikana kulttuurikilpailuissa laulamassa, vaikka tiesin aina etukäteen, etten koskaan voita, en ainakaan jos naapurikylän Esko Airikka on mukana kilpailussa. Minulla on kohta miljoona valokuvaa kovalevyillä, mutta kertaakaan en ole osallistunut minkäänlaisiin kuvakilpailuihin. Sen sijaan ”kuvanäyttely” minulla on somessa liki jokaisena päivänä.

Kilpailuviettiä kasvatetaan jopa koiramaailmassa. Kennelliitto kilpailuttaa koiria pitkälti ulkonäön mukaan, joka sitten vaikuttaa suoraan pentujen hintaan. Koiran ja ihmisen välinen suhde on kaikkea muuta kuin oikea säkäkorkeus. Kilpailuvietti on istutettu tässä tapauksessa aivan väärään paikkaan.

Kilpailuvietti on ylivirittynyt silloin kun viekkaudella ja vääryydellä ja hinnalla millä hyvänsä pitää voittaa. Ja tämähän vielä kertautuu, kun kilpailijan hallitsematonta kilpailuviettiä boostaa hänen valmentajansa ylikehittynyt kilpailuvietti.

Ollaanko pian siinä tilanteessa, että reippaan, terveellisen ja rehdin maineessa oleva urheilu alkaa menettämään vaarallisella tavalla arvostustaan. Olympiarenkaat alkavat rapistumaan. Urheilu alkaa menettämään paitsi kannattajiaan, mutta pahimmassa tapauksessa rahoittajiaan. Haluaako yksikään yritys kehittää mainettaan vilpillisessä riitapesässä. Mites se meneekään kiekkojoukkue Jokereiden kanssa parhaillaan.

Urheilun sponsorointi ei missään tapauksessa ole hyväntekeväisyyttä. Kyllä siinäkin mitataan rahalle saatavaa hyötyä ja viimekädessä myös mainehaittaa.

Nykyisessä viestintäkehityksessä kulissipeli ei yksinkertaisesti pysy enää piilossa. Iranin ja Qatarin sekä Olympiakomitean esimerkit osoittavat, ettei urheilua pystytä enää käyttämään propagandakoneistojen työvälineenä.

Kyseessä on tämän hetken toivottavasti hidas, mutta vääjäämätön trendi, jota voi olla jopa vaikeaa edes pysäyttää, saati käyttää urheilua rakentavana, terveellisenä yhteistyön voimavarana.

 

 

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 12.2.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

Lisää aiheesta:

Lista Iranin urheilijoiden kohtaloista on pysäyttävää luettavaa

Saudi-Arabia tarjoutui maksamaan kahden muun isäntä­maan kulut, jotta se saisi 2030 MM-kisat

Mestarisuosikki jälleen talousongelmissa? Valioliiga tiputti tylyn tiedotteen

Räppäri Westin ja Adidaksen sopimuksen purku pudottaa Adidaksen myyntiä noin 1,2 miljardia

 

 

 

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Finnradio.fm, kilpailuvietti, Rikka Smolander-Slotte, Iran, Qater, jalkapallo, doping, venäjän urheilijat, Esko Airikka, kilpailu, sponsorointi,

Kilpailuviettini on pettynyt urheiluun

Perjantai 2.9.2022 klo 11.59 - Kauko Niemi

2400kake.jpg

 Olenhan minäkin toki ajanut fillarilla Helsingistä Venetsiaan ja juossut ensimmäisen maratonini kolmen päivän varoitusajalla ilman kilpailua

Onkohan sellaista päivää, ettei uutisissa olisi jotakin urheilullista katastrofia. Viime aikoina ryöpytyksessä ovat olleet naisleijonat.

Eikä se suinkaan ole pelkästään joku kilpaileva joukkue. Suomen Olympiakomitean sekoilut olivat ja lienee ovat edelleen selvittämistä vailla ja jääkiekkojoukkue Jokereiden peliä pelataan enemmän kulissien takana kuin jäällä.

Moni muistaa Lahden doping-käryt ja sadat yksittäiset doping-käryt sen jälkeenkin. Kilpailukuntoa pitää virittää keinolla millä hyvänsä, vaikka tuottaisi pidemmällä aikajaksolla elimistölle mitä tahansa ongelmia.

Norjassa on parhaillaan suuria ongelmia, koska Norjan laki estää 15–18-vuotiaiden urheilijoiden dopingtestaamisen ilman heidän vanhempiensa lupaa.  Norja ei tämän myötä täytä kansainvälisen antidopingkoodiston vaatimuksia ja doping-kierteet alkavat jo varhaisteini-iässä.

Urheilu ja lajit, jossa raha liikkuu enemmän ovat myös alttiita selvemmin dopingille ja muille välistävedoille. Eri maissa kulttuuri taustasta johtuen lajit vaihtelevat. Myös vedonlyönnin vilpit ja järjestetyt ottelut ja rahastaminen ei ole vierasta sekään.

No viimeaikaisista urheilu-uutisista löytyy toki positiivisiakin asioita. Wilma Murto olisi voinut tyytyä tuulettamaan varmaa kultamitaliaan jo silloin, kun rima keikkui mitoissa 480. Huippu-urheilijan kilpailuvietti hannasi kuitenkin vastaan: miksei kokeilla vielä 485:ttä, kun kerran kulki? Ja yli meni, niin että heilahti!

Itse en ole koskaan ollut urheilun sisäpiirissä ja siksi tämäkin blogi on pelkkää ulkopuolista ihmettelyä. Minä olin koulussakin se, joka viimeksi valittiin joukkueeseen, kun kaikkien piti olla urheilutunnilla kuitenkin joukkueessa. Siis minun kilpailuviettini ei herätä ketään eikä mitään. Paljon mukavampaa on olla tasavertoinen muiden kanssa. Ja joukkuelajeista ainoa, missä olen ollut pitkään aktiivinen, on kuorolaulu. Siellä kun ei kilpailtu yksilöllisesti kuka vetää korkeimmalta ja kuka kovimmalla volyymilla.

Erittäin ristiriitaisia ajatuksia herättää omassa ajattelussa se, että olen aina pitänyt ja arvostanut urheilua kategoriassa – reipas, reilu, terveellinen ja yhteiskykyä kasvattava.

Näin ei sittenkään taida olla. Doping-käry Suomessa haulla Google antaa liki 16000 vastausta. Kun haet urheilun riita, niin saat luettavaksesi 1,8 miljoonaa Suomenkielistä juttua.

Silloin kun kilpailuvietti ei ole hallinnassa, tapahtuu pahoja. Tämä koskee sekä kilpailijoita, vanhempia, valmentajia että joukkuejohtajia ja urheilun hallinnointia ja rahoitusta. Kilpailuvietin raja on hiuksen hieno, missä se alkaa kääntyä tekijöitään vastaan.

Mielikuvani urheilusta on ollut siis täysin vinksallaan. Sitä huolestuttavampi tilanne on mitä nuoremmissa porukoissa ylitetään kilpailuvietin terve haamuraja. Rajan pitäisi tulla vastaan silloin, kun häviäminen jossakin jättää pahan mielen pitkäksi aikaa.

Urheilu ja etenkin kilpaurheilu herättää suuria tunteita. Urheilu ja seuratoiminta ovatkin otollisia paikkoja riitojen syntymiselle. Ristiriitatilanteita aiheuttavat esimerkiksi erilaiset näkemykset arvokilpailuihin pääsystä tai jäsenyyteen liittyvissä asioissa sekä sopimusrikkomukset. Tällaisia tapauksia varten on oikein jouduttu perustamaan oma oikeusturvalautakunta.

Kilpaileminen on persoona- ja temperamenttikohtainen kysymys, sanoo Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen, KIHU:n urheilupsykologi Niilo Konttinen Ylen haastattelussa.

Hänen mukaan jo lapsista huomaa, että toiset lapset ovat jopa pieninä hyvin kilpailuhenkisiä ja kilpailevat lähes kaikesta mahdollisesta. Toiset sen sijaan suhtautuvat huomattavasti rauhallisemmin tämmöisiin tilanteisiin. Kilpailuhalun takana voi olla myös persoonallisuuden piirre, elämyshakuisuus. Kilpailemisen kautta me saamme erilaisia elämyksiä. Toisille se on tärkeämpää kuin toisille.

Vanhempien vastuu korostuu tässäkin tapauksessa. Lasten vanhemmat saattavat olla kilpailuhenkisempiä kuin lapsi itse ja silloin lasta viedään. Vippaskeinot nuorilla saattavat syntyä ei pelkästään valmentajien johdatuksella vaan todellakin vanhempien halusta "tukea" lapsen menestystä rikkauksiin ja vaurastumista ja kunniaa perheelle.

Ehkä minun arvostusasteikko urheilua kohtaan laskee muutaman pykälän. Keskityn enemmänkin kilpailemaan itseni kanssa omilla tavoitteillani. Tässäkin toki voi mennä täysin harhaan, jos omien tavoitteiden lähtökohtana on hakea muiden kunnioitusta ja arvostusta. Oma ja terve kilpailuvietti tuottaa vain sisäistä tyytyväisyyttä ja tasapainoa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavilla 5.9.2022 alkaen

 

Lisää aiheesta:

 

En pelkää, että urheilu loppuu

Jokerit ei pääse SM-liigaan

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kilpailuvietti, urheilu, doping,

Mitähän minulta puuttuu

Tiistai 18.5.2010 - Kauko Niemi

En ole koskaan pelannut kännykällä yhtään peliä. Joskus se vain tuntuu omituiselta yleisiin tilastoihin verrattuna, että mikseivät pelit mahdu tämän hetkiseen arkeeni eivätkä juhlaani.

Tietotekniikka-alan lehti Tietoviikko kirjoitti tänään Tutkimusyhtiö Gartnerin ennusteista, että maailmanlaajuiset mobiilipelimarkkinat kasvavat 19 prosenttia tänä vuonna viime vuoteen verrattuna.

Yhtiö arvioi loppukäyttäjien tuottaman liikevoiton ylittävän 5,6 miljardia dollaria (noin 4,5 miljardia euroa). Vuonna 2009 samainen summa oli 4,7 miljardia dollaria.

Markkinat kasvavat tasaisesti vielä vuonna 2014 ja Gartner arvioi voiton yltävän silloin 11,4 miljardiin dollariin.

Noin 70–80 prosenttia kuluttajien lataamista sovelluksista on pelejä. Näistä peleistä 60–70 prosenttia on ilmaisia. Tämän trendin uskotaan jatkuvan vielä parin vuoden ajan.

Näiden lukujen jälkeen pidän hetken hiljaisuuden ja yritän mennä sisimpääni saadakseni selville mikä minua riivaa, kun pelit eivät sytytä.

Uuden puhelimen muokkaukseen mieleisekseni kuuluu yleensä ensimmäisenä sen riisuminen mahdollisimman yksinkertaiseksi ja sitä kautta muistin säästäminen. Ensimmäinen operaatio on pelien ja niihin liittyvien tietojen siirtäminen roskiin.

En ole koskaan pelannut kännykällä yhtään peliä, enkä myöskään tietokoneella.

Tiedän erittäin hyvin, että minulta puuttuu tärkeää tietotekniikkakokemusta, sillä monet sovellukset saavat alkunsa juuri pelien maailmasta. Toistaiseksi olen kuitenkin pärjännyt.

Ilmeisesti kyse on heikosta kilpailuvietistä. Kilpaileminen tuntuu vain pahalta kaikissa muodoissaan. Hyväksyn kilpailemisen vain itseni kanssa. Kilpaileminen toisten kanssa tarkoittaa asettumista toista vastaan.

Tykkään liikkumisesta, olen osallistunut jopa joukkotapahtumiin, kuten maratoneihin, mutta en ihan hevin lähtisi seuraamaan urheilukilpailuja. Omien suoritteiden numeraalinen seuraaminen osoittaa fyysisen ja henkisen kunnon muuttumista suuntaan tai toiseen.

1 kommentti . Avainsanat: kilpailuvietti, pelit