Pysähdyttävän kaunista todellisuutta

Torstai 6.4.2023 klo 14.44 - Kauko Niemi

Parasisa_pieni_KN223414.jpg

Maailman paras isä -kirja palkittiin - onnistuneet kannet kunniakirjalla

Maailman paras isä (Isukka). Tällä kertaa maailman paras isä ei ole vippaskonsteilla paisutetuilla lihaksilla varustettu ja audilla ajava supermies. Eikä se ole ulkokuorrutettu, naisten jahtaama miesmalli, jota media hehkuttaa jokaisesta pienestäkin yksityiskohdasta.

Maailman paras isä on aidosti isä, joka on ottanut, joutunut ottamaan, halunnut ottaa yksin täyden vastuun lapsiensa kasvamisesta ja kehittymisestä. Hän on saanut vastuun monista viranomaisten vitkuttelusta huolimatta. Hän on siis byrokratian viralliselta statukseltaan yksinhuoltajaisä.

Antti Kirves, yksinhuoltaja itsekin, on kirjoittanut ja kuvannut juuri julkaistun kirjan, missä 26 yksinhuoltajaisää avaa rehellisen reilusti oman tarinansa. Kirja on varmasti arvokasta ja käypää vertaistukea. Yksinhuoltajaisät kun eivät juurikaan ole lööpeissä, vaikka niitä on Suomessa yli 19000. Ja silloin kun media puhuu yksihuoltajuudesta, niin puhutaan etupäässä naisisten surkeasta ja aliarvostetusta pakonomaisesta kohtalosta.

Isästä ei yleensä tule yksinhuoltajaa ilman painavaa syytä. Kirjan esipuheessa arvellaan ehkä sairastui, ehkä valitsi pullon, piikin tai pillerit, ehkä hän kuoli tai lähti muuten vaan. Ehkä kysymyksiä jäi enemmän kuin vastauksia. Tämä kirja antaa 26 rehellistä vastausta.

Viestinnällisesti kirja on pysäyttävä paitsi aihesisällöltään, niin myös tyylilajiltaan. Tunnen kirjoittajan sekä kirjoittajana että kuvaajana ja hänen pelkistetyn ja todellisuuteen perustuvan toimintatavan.

Kirja on myös varsin sisäsiisti. Yksinhuoltajamiesten kuvat ja kokemukset ovat omina ryhminään eri sivuilla ja kukaan ulkopuolinen ei näin ollen pysty yhdistämään mikä on Villen tai mikä on Maxin tarina. Kohteliasta eikä yhtään pilaa arvokasta ja avointa tunnelmaa.

Tämä kirja kasvattaa monin verroin sitä ärtymystä mikä minulle syntyy päivittäin mediasuhteessa. Etsitään mikä tahansa julkkiskuva. Ja tietenkin tyrkkyjulkkikset niitä myös tuputtavat medialle. Mitä vähemmissä vaatteissa sitä parempi. Sitten keksitään mikä tahansa tarina ja sille sopiva klikkiotsikko. Ketä tällainen palvelee paitsi klikkitilastojen pitäjiä.

Kehitys näkyy varsin selvästi. Olen yleisestä mielenkiinnosta pyörittänyt hauva nimistä koira-ryhmää Facebookissa pian 14 vuotta ja keskimäärin kolme päivitystä joka ikinen päivä. Sivu tavoittaa 18000 ihmistä ja siitä tykkää 9700 henkilöä.

Aikaisemmin koirauutisointi oli aitoa koiriin ja koiran kasvatukseen liittyvää hyötytietoa. Tällä hetkellä 80 prosenttia nettihausta on kuinka julkkisten koirat ovat käyttäytyneet tai kuinka joku julkkis on astunut koiran ulosteeseen. Ja tästä kaikesta pitäisi vielä maksaa.

Maailman paras isä kirjassa tunnustetaan, ettei kukaan ole maailman paras isä, mutta ihan varmasti jokainen isä on omille lapsilleen juuri se paras isä.

Kirjan tarinat antavat ymmärtää, ettei miehen virallinen ja lainmukainen yksinhuoltajuus ole aina itsestään selvää. Saman ovat myös huomanneet viranomaiset.

Viime viikolla valmistui työryhmän mietintö osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa toteutetun ”Laki ja perheiden monimuotoisuus” -tutkimushankkeen loppuraportissa ehdotetaan muutoksia suomalaiseen perhelainsäädäntöön, perintökaareen ja sosiaaliturvaan. Tutkimuksessa on tarkasteltu lainsäädännön rakenteita perheiden monimuotoisuuden näkökulmasta.

Maailman paras isä kirja tarjoaa erinomaista vertaistukea tuoreille yh-isille. Niille, jotka ovat juuri nyt uuden edessä. Vastaavaa tietoa ei media tarjoa. Te pärjäätte, te selviätte, parempaa on tulossa.

 

 

PS. Kirjan alkuperäinen idea syntyi Antti Kirveelle, kun hänen pieni tytär toi aikoinaan isukalle avaimenperän, jossa luki - Maailman paras isä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradion kanavilla 10.4.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Antti Kirves, Maailman paras isä, kirja, yksinhuoltajaisä,

Älä mahdu muottiin

Sunnuntai 13.10.2019 klo 11.57 - Kauko Niemi

Viime aikoina olen törmmännyt jatkuvasti tilanteisiin, missä ulkoiset paineet ja nimenomaan ulkonäköpaineet eivät ole missään suhteessa todellisuuden ja totuuden kanssa, saati helpottaisi kenenkään elämää.

Surkuhupaisaa, oikeastaan säälittävää oli esimerkiksi Turun Kirjamessuista kirjoittelu, missä otsikkotasolla kerrottiin kuinka messujen ohjelmajohtaja Jenni Haukio oli pukeutunut syksyn muotiväreihin. Mitä tekoa pukeutumisella on kirjallisuuden ja Haukion ammatillisen taidon kanssa. Ei yhtään mitään.

Pitkään on puhuttu koulukiusaamisesta. Kuopion koulusurma epäiltyä oli kiusattu koulussa pitkään. Luokkatovereiden lausuntojen mukaan nimenomaan ulkonäön takia. Mistä koululaiset määrittävät ulkonäkökriteerit, ei mistään muualta kuin kotoa opitun näkemyksen kautta.

Turkulainen tutkijaryhmä käsittelee aihetta juuri ilmestyneessä tietokirjassaan Ulkonäköyhteiskunta – ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa. Teos perustuu vuosina 2016–2018 tehtyyn tutkimushankkeeseen.

Tutkijoiden tarkoituksena on ravistella ulkonäön asemaa ja saada ihmiset kaipaamaan muutosta, ennen kuin elämme dystopisessa ulkonäköyhteiskunnassa, jossa ihailtavan ulkonäön saavuttaminen on ihmisen korkein tavoite.

Jo tällä hetkellä tutkijat arvioivat, että keskiverto nainen viettää elämänsä aikana peilin edessä yli vuoden. Sillä tavallako ihminen haluaa merkittävän osan elämästään viettää? Jokin aika sitten radiosta kuulin, kuinka nuori tyttö käyttää 1,5 tuntia aikaa itsensä somistamiseen lähtiessään ulos.

Turkulaistutkijoiden mukaan ulkonäköpaineilla tarkoitetaan, että ulkonäön uskotaan kertovan myös ihmisen sisäisistä ominaisuuksista. No enemmänkin se mielestäni kertoo kuinka ihminen on sisäisesti turhamainen.

Viime viikolla julkistettu tutkimus kertoo, kuinka perheenäitien merkittävin uupumusta lisäävä tekijä on kokemus ulkoapäin tulevista paineista. Riski uupumiseen kasvoi, jos vanhemmalla oli lisäksi taipumus itse asettaa kovia vaatimuksia itselleen. Tällainen tuplaperfektionismi oli tutkimuksen mukaan kaikista pahin uupumisriski.

Islannin presidentin puoliso Eliza Reid nosti myös viime viikolla kissan pöydälle.

Mihin tahansa minä tai samassa asemassa olevat menemmekin, meille annetaan vain herraskainen sivurooli.  Kun miehet puhuvat oikeista asioista, naisten tehtävä on vielä nykypäivänäkin olla vain miehensä jatke, jolla ei ole muuta tekemistä kuin maistella viinejä ja katsella tanssiesityksiä ja maisemia. Reid ei halua enää mahtua muottiin, eikä suostu enää matkustamaan jatkuvasti edustamassa miehensä kanssa.

Kovasti aikoinani odotin, että niinkin hyvä ja paljon maailmaa muuttanut kampanja kuin #metoo olisi puuttunut muuhunkin kuin iänikuisiin vanhoihin seksuaalihäirintöihin. Koska ulkonäköpaineet murtavat niin monen ihmisen elämän. Yhtähyvin naisen kun miehenkin.

Nyt on kuitenkin uusi mahdollisuus #älämahdumuottiin, jolle toivon erinomaisen vaikuttavaa joukkovoimaa.

”Hei, olen Niina toinen #älämahdumuottiin-projektin perustajista. Minuun on liitetty monia titteleitä ja määreitä, mutta tässä ehkä rakkaimmat (ei tärkeysjärjestyksessä): valokuvaaja, valokuvataiteilija, yrittäjä, näkyväksi tekijä, maailmanparantaja, vaimo, äiti, ihana nainen.

#älämahdumuottiin-projekti on minulle äärettömän tärkeä, koska haluan että lapseni saavat elää maailmassa, joka on empaattisempi ja lempeämpi kuin nykymaailma tai se maailma jossa olen itse kasvanut. Ja haluan tehdä töitä sen paremman maailman eteen.

Haluan näyttää lapsilleni, että yksi ihminen voi toiminnallaan vaikuttaa, mutta että yhdessä olemme enemmän ja saamme aikaiseksi suurempia muutoksia kun teemme yhteistyötä. Toivon, ettei lasteni tarvitse kokea sellaisia ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tunteita, joiden kanssa olen itse kamppaillut.

#älämahdumuottiin / #breakthemold -projekti on yhteiskunnallinen taide- ja hyväntekeväisyysprojekti, jossa kuvataan ihmisiä alasti mallinuken kanssa. Mallinukke symboloi epärealistisia paineita ja odotuksia, joille useimmat meistä altistuvat. Projektilla edistetään tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, yhteisöllisyyttä ja itsensä hyväksymistä. Ja nyt tämä projekti suuntaa Amerikkaan.

Käsillä on ensimmäinen askel projektin kansainvälistämiseen, kun suomalaiskaksikko suuntaa projektin kanssa New Yorkiin riisumaan amerikkalaisia.  New Yorkissa Merimaa ja Stolt kuvaavat lisää kuvia projektiin. Kaikille avoimet ja ilmaiset kuvaukset järjestetään tulevana viikonloppuna Chelseassa Center for Social Innovationin tiloissa. Samassa paikassa on esillä ensimmäinen kansainvälinen alastomien ihmisten kuvanäyttely.

Oma kaino aloitteeni ja toiveeni on, ettei Suomessa järjestetä enää ainuttakaan missi-kilpailua, joilla ei ole mitään muuta tekoa kuin kasvattaa ulkonäköpaineita. Toiseksi tulevat linnanjuhlat eivät tarvitse ainuttakaan samisykköä tai jaakkoseliniä kommentoimaan asusteita. Asusteilla ei ole mitään tekoa itsenäisyyden kanssa.

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 14.10.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, älä mahdu muottiin, #älämahdumuottiin, Jenni Haukio, Turun kirjamessut, Eliza Reid,

Omituinen tuote - kirja

Sunnuntai 5.12.2010 - Kauko Niemi

Taas on jaettu finlandioita. Kerrottu, mainostettu etukäteen jo monessa vaiheessa ehdokkaat. Palstatilaa heruu lehdistä, parasta tv-aikaa kanavilta sumeilematta.

Verotiedoista voimme lukea että esimerkiksi Jari Tervo ja Sofi Oksanen tienaavat maltaita tehdessään näitä tuotteita.

Onko mitään muuta tuotetta maailmassa, joka saa niin paljon ilmaista tekstimainontaa median toimituksellisessa sisällössä kuin kirja. Neuvostot ja eettiset lautakunnat eivät tälle markkinoinnille korvaansa lotkauta.

Onkohan yhtään mediaa, jolla ei ole omaa kirjanurkkaa. Yksikään muu tuote ei ole saanut esimerkiksi ylen aamu-tv:ssä omaa mainospaikkaa ja vielä kahden henkilön voimin, kuin tuote nimeltään kirja.

Samaa asiaa ihmetteli Harri Saukkomaa lokakuussa Iltasanomissa, että kirjojen kohdalla markkinoinnilla ja toimituksellisella sisällöllä ei tunnu olevan mitään rajaa.

Miksei televisiossa ole esimerkiksi tietokonenurkkaa, missä joka viikko kerrotaan uusista tuotteista ja haastatellaan niiden tekijöitä. Arvioidaan uusien, koneiden tulevia ominaisuuksia.

Jopa ammattilehtien toimituksissakin kohtasin kirjatuotteiden eritysaseman. Kirja kun kirja pääsi toimituksen seulan läpi, ainakin jos toimittaja siitä jotakin ymmärsi. Joku cobol-ohjelmoinnin ylemmän tason johdanto saattoi jäädä nurkkaan.

Tekopyhyys tekstimainonnassa paistaa pahasti läpi. Naisten lehtien jutut alkavat olla enemmän tuoteluetteloita kuin toimituksellisia artikkeleita. Tuoteluetteloita, joita höystetään superlatiivein, että lukijaa hävettää.

Kyllä minä senkin ymmärrän, että kirjallisuus on fiiniä ja kirjallisuutta harrastava kuuluu parempaan kastiin kuin muut. Ja onhan niitäkin paljon, joiden kirjahylly notkuu ulkokultaisuutta ja lukemattomia kirjoja.

Kustantajat ovat vuosien saatossa onnistuneet luomaan arvostuksen ja vetävät nyt häikäilemättömästi välistä ja media juoksee perässä osoittaakseen olevansa oikeassa sivistysluokassa.

1 kommentti . Avainsanat: kirja, tekstimainonta