Jumalallisia välistävetäjiä löytyy joka lähtöön.

Maanantai 10.7.2023 klo 20.59 - Kauko Niemi

Pride23_martat_KN238735.jpg

Pian ollaan siinä pisteessä, että uskonnon vapautta pitäisi rajoittaa tavalla tai toisella. Uskonnon vapaus ja ihmisoikeudet sekä sananvapaus kohtaavat kovin epäoikeuden mukaisesti ja aivan liian usein, jos ei mitään rajoituksia tehdä. Jumalallisia välistävetäjiä kun löytyy joka lähtöön.

Viime aikoina on jälleen ollut esillä kaksikin varsin ärsyttävää, sekä ihmisoikeuksia loukkaavaa tapausta.

Äärimmilleen asiaa tulkitsee Afganistanin Taleban-hallinto, joka jatkaa naisiin ja tyttöihin kohdistettuja rajoituksia ja sortoa kieltämällä kampaamoiden ja kauneushoitoloiden toiminnan.

Alan yrityksille on annettu kuukausi aikaa totella sulkukäskyä, kun kampaamot ja kauneushoitolat määrättiin suljettavaksi.

Taleban on rajoittanut naisten ja tyttöjen oikeuksia sen jälkeen, kun se nousi valtaan toissa syksynä. Taleban on jo muun muassa kieltänyt naisia työskentelemästä valtaosassa työpaikoista sekä evännyt tytöiltä opiskelun alakoulun jälkeen. Naiset on myös määrätty pysymään kotona, ellei poistuminen ole välttämätöntä. Tämän kaiken takana on vain ihmisten keksimä uskonto.

Esimerkki löytyy toki lähempääkin. Joka ainut vuosi prideä hyväksikäyttäen Päivi Räsänen löytää jonkin pikku nyanssin pönkittääkseen omaa poliittista asemaansa. Kovasti journalistina ihmettelen mediaa, kuinka helppoon se menee ja antaa turhaa palstatilaa vuodesta toiseen politiikko Räsäselle.

Räsänen on koulutukseltaan lääkäri ja melko varmasti tietää todellisen tilan kahden ihmisen rakkaudesta, olivatpa he mitä sukupuolta tahansa. Räsänen hyödyntää taidokkaasti uskonnon vapautta omassa poliittisessa asemassaan. Muutama vuosi sitten Räsänen asemoi itsensä ikään kuin kirkon edustajaksi, vaikkei hänellä ole suomalaisen luterilaisen kirkon suhteen mitään virallista asemaa. Hän toimii vain omassa lahkossaan ja tekee kyseenalaisia tulkintoja sitä kautta.

Arvostan ja kunnioitan toki erilaisia uskontoja ja kuulun ainakin toistaiseksi myös suomalaiseen luterilaiseen kirkkoon. En kuitenkaan usko kuin piru raamattuun. Siis lukemalla vuosituhansien takaisia sepustuksia sanasta sanaan ja rajoittamalla tai suuntaamalla elämääni sen mukaan, saati arvostelemalla muita ihmisiä näiden keksittyjen sanojen perusteella. Sanojen, joiden totuudesta ei kukaan tiedä mitään – vain rajatonta uskomista.

Voidaanko tällaiselle toiminnalle ja tulkinnoille oikeasti antaa täysin laista piittaamaton koskemattomuus. Suomalainen kirkko kipuilee myös aika pahasti asian kanssa. Osalla kirkon toimijoista olisi vilpitöntä halua kehittää toimintaa, osalla ei pätkääkään.

Kun suomalainen pappi vihkii poikansa tämän poikaystävänsä kanssa, tehdään siitä virallisia valituksia. Pride repii mielipiteitä puoleen jos toiseen. Saadaanko liputtaa tasa-arvon puolesta vai ei. Pirkanmaalla Akaan seurakunnan suunniteltu sateenkaarimessu jouduttiin peruuttamaan. Syynä ovat oikaisuvaatimukset kirkkoneuvoston tekemästä päätöksestä, jossa tuetaan sateenkaarimessun järjestämistä. Temppuhan se sekin on.

Oikaisuvaatimukset käsitellään kirkkoneuvostossa, joka kokoontuu seuraavan kerran vasta elokuussa. Messua ei näin ollen ehditty järjestämään ajoissa.

Kirkon kipuilu näkyy myös jäsenmäärän voimakkaana laskuna. Mikä näkyy myös kirkollisveron laskuna euroissa ja sitä kautta palveluiden supistumisena ja tyhjiksi jäävinä kirkkorakennuksina.

Kuinka paljon viattomia ihmisiä on kuollut uskonsodissa kautta aikain. Uskonnollinen sota eli uskonsota, joskus pyhä sota, on sota, jonka syyt ovat merkittäviltä osin uskonnollisia. Syitä voivat olla uskonnon puolustaminen tai levittäminen, jumalan kunnia tai uskontoa vastaan rikkoneiden rankaiseminen. Suurista sodista selkeimmin uskonnollisia ovat olleet Euroopan uskonsodat 1500- ja 1600-luvuilla, ristiretket toisen vuosituhannen alussa sekä arabien valloitusretket 600- ja 700-luvuilla. Uskonnollisista teksteistä on haettu perusteita sodille ja joukkosurmille.

Kun ihminen syntyy mieheksi tai naiseksi hänellä ei ole omaehtoista roolia, vaan se kehittyy elämän myötä. Eikä ihminen kehittyäkseen varmuudella tarvitse tuhansia vuosia vanhoja, keksittyjä tarinoita elämän ohjeekseen ohitse jatkuvasti kehittyvän nykyelämän lainsäädännön. Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, ei sillä luulisi olevan väliä mitä heidän jalkojen välissä on.

Täydellistä uskonnonvapautta olisi syytä pohtia vähintäänkin sitä mukaa, kun selkeitä väärinkäytöksiä ilmenee. Ehkä mieluummin vielä laajemminkin. Siis elää tässä ajassa.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla

 

Lisää aiheesta:

Homoja yritetään muuttaa

En muuttunut, en sitten millään

Saako uskontoaan harjoittaa Suomessa

Eheytyskieltoa ajava aloite tulossa eduskuntaan

Jos ja kun haluat muutosta elämässäsi, suosittelen kirjaa Irti itsekritiikistä / Ronnie Grandell

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, uskonnon vapaus, Päivi Räsänen, Taleban, pride, kirkko,

Uskonvapauden rajattomat rajat tuottavat tuulesta temmattuja sääntöjä

Lauantai 24.7.2021 klo 12.42 - Kauko Niemi

 Kristuskirkko_KN215175.jpg

Minä olen varmasti keskiverto arkiuskovainen. Esivanhempani, minä ja minun jälkeläiset ovat kuuluneet ja kuuluvat kirkkoon, niin kuin 68 prosenttia suomalaisista. Enkä tunne suurta harmistusta vaikka vähintään kerran vuodessa verotietoja tarkistaessa näen paljonko maksan euroja kirkolle.

Arkiuskovaisuus tarkoittanee myös sitä, että tunnen juhlavaa oloa kirkossa häissä ja hautajaisissa, mutta jätän sunnuntaiset palvelukset väliin. Kirkkojen historia ja arkkitehtuuri ovat yksittäisinä tapauksina mielenkiintoisia.

Vaikkapa Anneli Kannon kirjoittama kirja Keskiaikaan sijoittuva Rottien pyhimys -romaani kertoo Hattulan kirkon maalaamisesta sekä maalareista. Aivan huikea kokonaisuus tuon aikaisesta elämän menosta (1480), kirkollisesta ajattelusta, taiteilijoiden mielikuvista ja maalaustekniikoista, rakastumisista ja ihmissuhteista. Hänen kielikuvansa ja adjektiivien laatu ja määrä on aivan huikea.

Syystä tai toisesta olen viime aikoina pysähtynyt Rottien pyhimyksen lisäksi monissa tapauksissa ihmettelemään kirkon ja eri uskontojen roolia määritellä ja toteuttaa elämää ihmisoikeuksia vastaan. Pysähtymiseni ei ole ollut millään tavalla tietoista etsintää levittääkseni uskonnon vastaista probakandaa, vaan kaikki on tullut sattumoisin uutismaailmaa tai muissa mielenkiinnon kohteitteni yhteyksissä eteeni.

Olen jonkin asteinen koirien fanittaja ja facebookin hauva-ryhmässäni on muutamaa vaille 10000 tykkääjää. Ja sisällöllisesti käsialaani oli myös muutama vuosi sitten tehty hauvakone, joka valitsi elämäntilanteeseen sopivan koirarodun (nyt jo haudattu) Konetta käytettiin muutamassa kuukaudessa yli 1,5 miljoonaa kertaa.

Siis jonkinmoisena koiraihmisenä innostuin kuuntelemaan kahdeksan osaisen podcastin Koiria ja ihmisiä. Sehän oli paikka paikoin todella järkyttävä. Mitä kaikkea toimittaja Panu Hietaneva on kaivanut esiin. Koiria ja ihmisiä on tarina ihmisen turhamaisuudesta, itsekkyydestä ja häikäilemättömyydestä, mutta se on myös tarina kahden nisäkäslajin välisestä luottamuksesta, kunnioituksesta ja rakkaudesta.

Myös uskonnoilla ja kirkolla on täysin häikäilemättömiä sepityksiä koirista, jotka ei perustu yhtään mihinkään muuhun kuin jonkun ihmisen mielikuvitukseen ja laajat joukon alkavat uskomaan näitä sepityksiä.

Maailman miehistä runsas kolmasosa on ympärileikattu, heistä noin puolet uskonnollisista tai kulttuurisista syistä. Joku on tämänkin keksinyt.

Ympärileikkaus on kirjoitettua historiaa vanhempi käytäntö. Leikkauksen alkuperäistä syytä ei tunneta, mutta luultavasti kyse oli rituaalisesta uhrista tai miehuuskokeesta, jolla koeteltiin rohkeutta ja kivunsietokykyä. Myöhemmin ympärileikkaus kehittyi initiaatio- ja aikuistumisriitiksi.

Juutalaisuudessa ja islamissa ympärileikkausta pidetään uskon ja yhteisöön kuulumisen merkkinä. Ympärileikkauksen tarvetta on perusteltu myös seksuaalisuuden kontrolloimisella ja itsetyydytyksen estämisellä.

Länsimaissa ympärileikkaus on 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien ollut kiistanalainen käytäntö, jota vastustetaan sekä eettisistä syistä että terveysriskien vuoksi.

Vähemmän maaritteleva juttu on myös Ylen julkaisema kolarilaisesta Ilkka Koskikarasta, joka leikattiin lapsena tytöksi, koska sen ajateltiin olevan hyväksi hänelle: "Minun elämä pilattiin täysin" Tässä tapauksessa todellinen päätöksen syy ei ole selvillä, mutta viitteitä siihen suuntaan on, että lestadiolaisuudella olisi vaikutteita.

Sitten satuin kuuntelemaan Ylen Mestarit-ohjelmaa, jossa käsiteltiin eri näkökulmista naisten roolia laulajina. Nainenhan saa laulaa vapaasti vaan keittiössä.

Vuosisatojen saatossa naisen asema kirkossa on ollut varsin rajoittunut. Nainen laulamassa kirkossa oli yksi pahimmista. Kukahan tällaisenkin ajattelun takana oikeasti oli. Todella karmeat seurauksethan siitä syntyi, kun piti kuitenkin esittää kirkossa vaikkapa kuoroteoksia, joissa oli sopraano- ja altto-osuuksia. Kirkko keksi kuitenkin keinon. Nuorille pojille tehtiin kastraatio, jolloin heille ei tullut äänenmurrosta ja pystyivät hoitamaan kirkoissa sopraanojen ja alttojen stemmat.

Tuore uutinen kotimaasta parin viikon takaa, kun Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli varoitti sateenkaariparin vihkinyttä pappia kolmen vuoden jahkailun tuloksena. Ja minä kun olen kuvitellut, että kirkon keskeisiä arvoja on lähimmäisen rakkaus. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin mitä väliä sillä on mitä on jalkojen välissä.

Suomen kirkko lipsuu tai ei osaa päättää mistä on kysymys. Piispainkokoushan on kehottanut tuomiokapituleja pidättäytyväisyyteen rangaistusten suhteen. Nyt annettu rangaistus ei noudata tätä linjaa. Suomalaisella kirkollakin on tiukka umpisolmu, jota ei saada auki. Ja Päivi Räsänen on mestari sotkemaan ja hyödyntämään omiin tarkoituksiinsa tätä sekoilua.

Maailmassa on Wikipedian mukaan 138 erilaista uskonnollista yhteisöä ja niiden on liiankin helppo laatia omia sääntöjään uskonnon vapauden turvin ja luokitella ihmisiä miten milloinkin keinoja kaihtamatta ja siinä eivät ihmisoikeudet paljoa paina.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 26.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, ihmisoikeudet, uskonvapaus, Anneli Kanto, Rottien Pyhimys, ympärileikkaus, kastraatio, kirkko, uskonto,

Vaarallinen yhdistelmä - Jeesuksesta seuraava, joka elää selibaatissa

Lauantai 25.8.2018 klo 8.46 - Kauko Niemi

Selibaatti eli naimattomuus tarkoittaa pidättäytymistä avioliitosta ja yleensä seksuaalielämästä.

Selibaattilupaus on osa kristillisiä luostarilupauksia. Katolisen kirkon latinalaisessa riituksessa selibaattia edellytetään munkkien ja nunnien lisäksi myös papeilta ja piispoilta, ortodoksisessa kirkossa sekä idän katolisissa kirkoissa vain piispoilta. (Wikipedia)

* * *

Jäsenmäärällä mitattuna 1,25 miljardilla jäsenellään maailman suurin kirkko on joutunut todella katsomaan totuutta silmiin. Vuosisatojen ajan kirkon rakenteet ovat pystyneet peittelemään mitä karkeimmat ihmisarvon loukkaukset. Eikä niistä päästä tulevaisuudessakaan eroon niin kauan kun kirkko kieltää ihmisen normaalin tarpeen eli seksuaalisuuden.

En näe suurtakaan eroa sillä, että kielletäänkö ihmiseltä syöminen, nukkuminen vai seksuaalisuus. Kaikki ovat ihmisen perustarpeita, joita ilman elämä ei ole tasapainossa.

Katollisen kirkon rakenteissa on omia lakeja ja monia muita ristiriitaisuuksia useiden demokraattisten hallintojen ja lainsäädäntöjen kanssa. Kirkon rakenteisiin puuttuminen ulkopuolelta on kokolailla mahdottomuus. Tietovuotojen on tapahduttava kirkon sisältä.

Aiemminkin on vuotanut julkisuuteen yksittäisiä seksiskandaaleja ja pääsääntöisesti katollisen kirkon piiristä. Nyt kuitenkin tekijöitä on satoja ja lapsiuhreja jopa tuhansia. Huomionarvoista on se, että nyt on paljastunut asioita vain kuudesta hiippakunnasta ja hiippakuntia on Yhdysvalloissa parisensataa.

Katollisen kirkon piirissä on myös maksettu uhreja hiljaisiksi jopa siinä mitassa, että seurakuntia on mennyt jopa konkurssiin.

Katolisen kirkon opetuksen mukaan kirkon piispat ovat apostolien seuraajia ja Paavi eli Rooman piispa on apostoli Pietarin seuraaja. Piispojen ja pappien asema Jeesuksesta seuraavina luo sellaisen arvomaailman, ettei heitä voi kukaan tavallinen ihminen vastustaa. Ei sitten minkäänlaisessa tilanteessa.

Vaarallinen yhdistelmä syntyy, kun vastustamattomalta auktoriteetilta kielletään luonnollinen seksuaalisuus. Seksuaalisuus, jota hän toteuttaa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

A-sudiossa vieraillut Suomen katollisen kirkon tiedottaja puhui varovaisin sanakääntein selibaatista ikään kuin se olisi vain este avioliitolle. Sen takia, että papit suuntaisivat kaiken tarmonsa kirkon hyväksi. Seksuaalisuuteen hän ei viitannut vahingossakaan. Avioliittokin jo toisi ihmiselle yhden normaalin tavan toteuttaa seksuaalisuuttaan.

* * *

Ihmisen seksuaalisuus on ihmisen synnynnäinen kyky ja valmius reagoida fyysisesti ja psyykkisesti aistimuksiin ja virikkeisiin kokemalla eroottista ja seksuaalista mielihyvää, sekä valmius pyrkiä näihin kokemuksiin.

Ihmisen seksuaalisuus palvelee sekä ihmislajin biologista säilymistä että psyykkistä nautintoa. Seksuaalisuus on ominaisuus, joka on osa ihmisyyttä koko elämän ajan. Ihmisen seksuaalisuuteen kuuluu seksuaalinen kehitys, biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli-identiteetti ja sen mukainen rooli, seksuaalinen suuntautuminen, eroottinen mielenkiinto, nautinto ja intiimiys sekä suvunjatkaminen.

Ihminen voi kokea ja ilmaista seksuaalisuuttaan esimerkiksi ajatuksin, fantasioin, haluin, uskomuksin, asentein ja arvoin sekä käyttäytymisessä, rooleissa ja suhteessa itseensä ja toisiin. Seksuaalisuuteen ja sen ilmaisuun vaikuttaa monen tekijän vuorovaikutus, kuten biologisten, psykologisten, sosiaalisten, taloudellisten, poliittisten, kulttuuristen, eettisten, oikeudellisten, historiallisten, uskonnollisten ja henkisten. (Wikipedia)

* * *

Katollisen kirkon uutiset tulevat jatkumaan, vaikka tällä kertaa itse paavikin jo otti julkisesti kantaa viimeaikaisiin tapahtumiin. Anteeksiantamus ei nyt enää riitä. Yli 2000 vuoden rakenteita kun ei yhdessä yössä pureta. Ei edes vaikka viime päivinä kirkon ovesta on poistunut runsaasti pettyneitä jäseniä. Ja tällä hetkellä pappiskoulutukseen ei saada läheskään riittävästi opiskelijoita.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 27.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Katolinen kirkko, Paavi, selibaatti, seksuaalisuus, ,

Kirkko vieraannuttaa itseään

Maanantai 20.2.2017 klo 20.33 - Kauko Niemi

Maailman muutoksen ja kirkon muutoksen tahti ovat kovin eri paria ja se näkyy monessa asiassa, eikä vähiten maaliskuun alussa voimaan tulevassa avioliittolaissa.

Ylen Espanjan kirjeenvaihtaja Jyrki Palo kuvaa jutussaan erittäin hyvin tilannetta kirkon roolista nykyelämässä. Espanjalaiset hääparit ovat kääntäneet selkänsä katoliselle kirkolle. Viime vuonna enää harvempi kuin joka neljäs espanjalaispari haki liitolleen kirkon siunauksen.

Kirkossa papin siunaaminen voi Espanjassa maksaa 3 000 euroa. Maistraatissa se on ilmaista.

El País -lehden haastattelema sosiologi Alfonso Pérez-Agote sanoo, että uskonto ja kirkko ovat yhä etäämpänä nuorten ihmisten elämästä.

Katolisen kirkon jäykät moraalisäännöt istuvat huonosti espanjalaisten nykyisiin elämäntapoihin, sillä avioliitot eivät ole enää ihan perinteisiä. Tämän vahvistavat Ylen puhuttamat hääparit – ja myös katolinen pappi.

Katolisissa maissa siviilivihkiminen on laillinen, virallinen avioliitto, josta myös saa avioeron. Kirkkohäät sen sijaan ovat katolisen kirkon lakien mukainen toimitus, josta eroa ei yleensä myönnetä.

Maallistumisella tarkoitetaan sitä, että ihmiset etääntyvät yhä enemmän uskonnosta ja kirkosta. Nämä maallistuneet tavat eivät kuitenkaan sovi kirkolle.

Suomessa kirkolla on virallinen vihkimisoikeus. Tämäkään ei tunnu olevan ihan kristallin kirkas ihmisille, että viralliseen avioliittoon vihkimisen voi hoitaa saman arvoisesti maistraatti tai kirkko. Maaliskuun ensimmäisen päivän jälkeen tilanne on taas hieman kimurantimpi, sillä kirkolla on uuden lainmukainen vihkimisvelvollisuus myös samaa sukupuolta olevien parien suhteen, mutta kirkko kieltäytyy toimittamasta lain mukaista velvoitetta.

Tässä tilanteessa kirkon ehkä olisi selkeämpää luopua vihkioikeudesta ja voisivat vapaaehtoisesti siunata haluamiaan ihmisiä pärstäkertoimen mukaan kuten haluavat.

Mikä on sitten vihkimisen ja siunaamisen ero kirkossa. Käytännössä ei mikään muu kuin sanamuoto. Keskivertoihminen ei käytännössä edes huomaa onko pari vihittävänä avioliittoon tai siunataanko heidän avioliittonsa, joka on virallisesti solmittu maistraatissa.

Mitä kirkoille sitten jäisi jäljelle? Kirkon oppi ja se lukuisat vaihtoehtoiset totuudet. Ihmisen alitajunnan manipulointi, kirkossa sitä kutsutaan rukoilemiseksi. Sen voi kuitenkin hoitaa ihan missä tahansa joogasalilla, mindfullnes istunnoissa jne jne. Toki kirkkorakennukset sopivat siihen paremmin kuin mikään muu paikka.

Jos ihminen, uskoo, hokee/rukoilee mielessään samaa asiaa toistuvasti, alkaa se toteutua tavalla tai toisella myös käytännössä, ilman ensimmäistäkään ryhmää tai organisaatiota.

Kirkkohäät oli sitten vihkiminen tai siunaaminen on tietty vain yksi kirkon toimituksista, mutta aviopareille se kauaskantoinen kokemus kirkosta.

Kirkolla niin Espanjassa kuin Suomessa ovat haasteelliset vuodet edessään. Näivettyäkö vanhoillisessa oppikierteessä, vai elääkö ihmisten mukana ja ihmisiä tukien.

 

PS.

Itse olen kirkon jäsen ja minulla on mieluinen, lämmin, käytännönläheinen suhde kirkkoon. Olen vuosien ajan tutustunut moniin erilaisiin alitajunnan manipulointitekniikoihin sen jälkeen, kun tutustuin aikoinaan kirjaan Alitajunnan voima.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, avioliitto, sukupuolineutraaliavioliitto

Menen äänestämään kaikesta huolimatta

Sunnuntai 14.11.2010 - Kauko Niemi

Tänään joutuu miettimään aidosti suhdetta kirkkoon. Pitää päättää ketä äänestää kirkon vaaleissa tänään.

Yhtään ehdokasta en tunne henkilökohtaisesti. Yhdenkään ehdokkaan todellisia ajatuksia en tiedä mitä ne ovat juhlapuheissa, vaalikampanjoissa ja todellisessa elämässä.

Voit jo tässä vaiheessa ymmärtää, että olen kirkon jäsen, muutenhan asia ei minulle kuuluisi. Toki olen monesti miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että tekisin pari matkaa Suomen rajojen ulkopuolelle niillä rahoilla, jotka säästyisivät kirkosta eroamisella. Viimeksi asiaa pohdin surullisen homoillan jälkeen.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että sivusta ja takana jupiseminen ei ole niin tehokasta, kuin yrittää itse vaikuttaa asioiden kulkuihin.

En koe itseäni uskovaiseksi. Rukous silloin tällöin ilman muotoseikkoja kuuluu elämääni. Käyn kirkon messuissa normaalia suomalaista useammin. Tosin niistä valtaosa on viranpuolesta käyntejä. Eli kuoron mukana avustamassa messuja. Sekään ei ole minulle vastenmielistä. Saahan siellä kuulla ainakin urkujen soittoa. Urut kun ovat minun mielessäni soitin numero yksi. Niin pahasti olen kyllästynyt kaiken maailman konejyskeeseen, mitä uruilla ei onneksi saada aikaan.

Itse kirkkorakennus pysäyttää minut aina, olin sitten missä päin maailmaa tahansa. Voin hyvin sanoa että kirkko ja sauna ovat ainoat paikat, missä minun mieleeni hiipii syvääkin syvempi rauha.

Ehkäpä maksan kirkollisveroa juuri sen takia, että kirkkorakennukset pysyvät kunnossa ja sinne pääsee piipahtamaan. Tosin sekään ei ole itsestään selvyys enää. Niin monet kirkot pitävät ovensa lukittuina suojellakseen omaisuuttaan.

Kirkon tarjoamasta sisällöstä voin olla montaa mieltä. Minä uskon omalla tavallani, mikä ei ole suinkaan sama tapa kuin kansankirkkomme. Ja sanatarkat muotoseikat ja erilaiset protokollat ärsyttävät niin kirkossa kuin koko elämässä.

Tuore kirkolliskokouksen päätös homoparien rukouksesta, johon odotetaan sanamuotoja seuraavat puoli vuotta, tuntuu surkuhupaisalta. Onneksi minun ei tarvitse miettiä muotoseikkoja, jos ja kun on tarvetta rukoilla.

Ortodoksisen kirkon tiedottaja: "...on olemassa vain avioliittotoimitus, joka on miehen ja naisen välinen. Kaikilla kirkon jäsenillä on kuitenkin oikeus pyytää rukoushetkeä. Tällaisia rukouspalveluksia toimitetaan satoja, ellei tuhansia ortodoksisissa perheissä, jos perheeseen esimerkiksi syntyy lapsi tai on syntymäpäivä. Näissä rukouspalveluksissa rukoillaan sen kodin asukkaille. Onko siellä Matti ja Miina vai Matti ja Martti, niin sitten siunataan ja sillä siisti."Ortodokseilla on terveempi suhde asiaan.

Olen myös kiinnostunut muiden uskontokuntien tarjoamasta sisällöstä. Esimerkiksi buddhalaisuudessa on monia todella mielenkiintoisia asioita. Ystäväpiiriini kuuluu buddhalainen munkki, jolta olen saanut paljon ymmärrystä heidän ajattelutapaansa.

Mutta takaisin tämän päivän vaaleihin ja ehdokkaan löytämiseen. Ainoaksi keinoksi jää vaalikone ehdokkaan löytämiseksi.

Vastasin ensin normaalisti kaikkiin kysymyksiin ja ykkösehdokkaan ajatukset vastasivat 68 prosenttisesti minun ajatuksiani. Tällaisten nettivalintakoneiden hienous piilee siinä, että voit testata useampaan kertaan ja havaita kuinka suuri merkitys on erilaisilla painotuksilla.

Loppujen lopuksi vastasin vain neljään kysymykseen. Nämä olivat kaikki minulle periaatteellisia asiakysymyksiä kuten suhtautuminen naispappeihin ja homoihin ja pariin muuhun asiaan. Jätin siis kokonaan arvioimatta mistä kirkon pitää säästää, jos tulee rahapula jne.

Nyt ykkösehdokkaaksi saamani ajatukset vastasivat minun ajatuksiani enää 36 prosenttisesti. Ja kun lisään tähän vielä oman reunaehtoni, että äänestän vain nuorta, enkä ikäistäni mummoa tai vaaria, niin jälleen oli pakko miettiä, että onko minulla oikeasti ja aidosti ehdokasta, jota kannattaa äänestää. Vastaako kirkko ihan oikeasti ajatusmaailmaani.

Menen äänestämään.

1 kommentti . Avainsanat: homo, sosiaalinen media, kirkko, politiikka

Homo-hässäkästä kannattaa oppia

Sunnuntai 17.10.2010 - Kauko Niemi

Homo-hässäkkä osoittaa selvästi, että kulttuuri on muuttumassa. Hallintoalamaiset avaavat suunsa ja äänestävät jaloillaan. Siitäkin huolimatta että Facebook-lakko kuivui perjantaina kokoon.

Seuraava hässäkkä saattaa syntyä jo ensi viikolla. Huomenna julkaistaan kirja suomalaisen ruoan puhtaudesta. Vai pitäisikö sanoa tulkkausteos, mitä tuoteseloste oikeasti tarkoittaa.

Siinä on ainekset vuosikymmenten takaiseen kissa-margariini-skandaaliin. Eikä tarvitse kuin, että joku osoittaisi ruokien lisäaineiden aiheuttavan tämän räjähdysmäisen allergioiden lisääntymisen.

Onkohan elintarviketeollisuus ja kauppa millään tavoin harjoitelleet joukkopakoa, kun äidin kanannahasta tekemät mössöpullat eivät kävisikään kaupaksi. Vapise HK:n sininen! Onkohan monikaan yritys tarkistanut kriisitiedotusstrategiaansa sillä silmällä, että yhtenä päivänä sosiaalinen media jyrää sen alleen.

Niin sanottu sosiaalinen media, mitä se sitten missäkin tapauksessa onkaan, kanavoi miltä hallintoalamaisesta oikeasti tuntuu. Siinä piispa Irja Askola on oikeassa, että kirkosta pako kertoo enemmänkin suomalaisten perusoikeudentunnosta, kuin kirkon suhteesta homoihin.

Jos uutta hässäkkää ei synny ensi viikolla, niin ainakin mielenkiintoiseksi tilanne muodostuu ensi keväänä. Politiikka on ollut jo jonkin aikaa hallintoalamaisten silmätikkuna ja tuntuu suorastaan ihmeeltä, jos nyt opitut uudet vaikuttamisen keinot eivät ryöpsähtäisi pintaan kevään vaaleissa.

Ehdokkailla ei ole rahaa perinteiseen kampanjointiin – pitäisikö sanoa onneksi, eikä sillä olisi mitään merkitystäkään. Muutaman katu- ja lehtimainoksen merkitys sen rinnalla, että netissä sadattuhannet ihmiset ryöpsähtävät pinnalle päivässä.

Perinteiset vaalikampanjat ovat kuin puhelinluettelo. Muodoltaan kuin kukoistuksen aikana, mutta merkitykseltään nolla.

Suomalaiset eivät ole koskaan kunnolla nousseet barrikadeille, vappumarssitkin ovat kuivuneet kokoon. Nyt marssitaan netissä ja meillä on omalla päätelaitteella äänestyskone kun edustajilla Arkadianmäellä.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: homo, sosiaalinen media, kirkko, politiikka

Usko, Toivo, Rakkaus

Keskiviikko 14.11.2007 - Kauko Niemi

Usko, Toivo, Rakkaus - Siinä kokonaista kolme sanaa, joita Helsingin seurakunnat käärivät nyt mitä erilaisimpiin paketteihin homopaidoista lähtien. Ensi lauantaina käynnistyy kampanja, jonka puhuttelukielenä on niin sanottu nuorison kieli, sillä kohderyhmähän on nuoret aikuiset. He jotka eroavat pikavauhtia kirkosta.

Onnistuneen markkinoinnin perusajatuksia on, että mainosta vain sitä mitä on todellisuudessa myytävänä. Liian suuret toleranssit aiheuttavat pettymyksiä. Kirkon kampanjassa liikutaan kyllä uskottavuuden rajamailla.

T-paidalla tuskin muutetaan suhdetta homoihin tai naispappeuteen. Ja sen tietää kohderyhmään kuuluva jokainen nuori aikuinen.

Itse olen moneen otteeseen miettinyt missä oikein mättää. Kampanjan kaikki kolme sanaa ovat ainakin minulle keskeisiä elämän arvoja. Ilman rakkautta olemme enemmän tai vähemmän epätasapainossa. Silloin kun toivo on kadonnut ovat myös sisäiset voimat kadonneet. Usko johonkin, vaikkapa johonkin suurempaan kuten maailman kaikkeuteen, Jumalaan tai mihin tahansa esimerkiksi ystäviin, luo tanakkaa pohjaa elämälle.

Kirkko on rakennuksena minulle aina mielenkiintoinen ja sen ilmapiiri rauhoittaa kummasti. Kaikilla matkoillani poikkean vähintäänkin kirkoissa.

Musiikinharrastajana kirkollisessa musiikissa ei ole mitään vikaa. Urut soittimena ovat kertakaikkisen hienot ja saa käymään urkukonserteissa tämän tästä. Tämän tästä käyn myös kirkoissa laulamassa harrastuksen puitteissa, myös jumalanpalveluksissa.

Kaikki puitteet ovat kunnossa päällisin puolin, eikä sekään ole harvinaista, että rukoilen. Maksan kiltisti kirkollisveroa.

Kirkoissa saarnattavat viestit eivät kuitenkaan tavoita, eikä jatkuva samojen kaavojen toisto viikosta viikkoon ja vuodesta toiseen innosta.

Kyllä minä tavallaan uskon Jumalaan ja uskon, ettei hän kaikkitietävänä tee virheitä. Ei hän ole vahingossa luonut mitään tähän maailmaan, ei edes homoja. Eikä sellaisia naisia, joilla on kutsumus lähimmäisen rakkaudesta. Kyllä kirkonkin se pitää tajuta.

Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää miksi viestit eivät kohtaa. Se johtuu kohdallani pitkälti raamatusta. Se on kirja muiden kirjojen joukossa, jonka todenperäisyydestä kukaan ei voi sanoa yhtään mitään. Pappi raukat joutuvat väen väkisin sovittamaan sanansa kullekin ajankohdalle valitun tekstin mukaan.

Kirkon viesteihin otetaan muutama ajankohtainen asia ja yritetään yhdistää se raamatun tekstiin. Ei siinä kömpelyydessä synny mitään uskottavaa ja ymmärrettävää sanomaa. Suomen lakikirja on demokraattisesti tuotettu eepos ja jos lakia vastaan rikkoon, niin siitä seuraa rangaistus. Sen ymmärtää jokainen.

Lopputulos on aivan sama, jos päätetäänkin, että tästä lähtien tulkitsemme Kalevalaa, juuri uuden suomennoksen saanutta Peppi Pitkätossua tai Tuntematontasotilasta täytetä totuutena. Siis tässä kohdin ainakin minun uskoni horjuu, eikä se muutu uusilla t-paidoilla.

Pari viikkoa sitten radiossa haastateltiin Samuli Edelmania uuden virsilevyn tekemisestä ja virsien tulkinnasta. Samulin uskonnollisuus ja suhde uskontoon antoi ajattelemista. Alan kääntyä aivan samalle linjalle. Usko on minulle sitä, että elää ihmisiksi.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko