Pitääkö äänestysnumero arpoa

Perjantai 3.3.2023 klo 9.20 - Kauko Niemi

Heitä viisi lapiollista numeroita myllyyn ja pyöritä aikasi, niin saat betonin lujan ehdokkaan

Olen umpikujassa oleva äänestäjä ja kuukausi aikaa. Käytännössä en haluaisi liputtaa jonkun tietyn puolueen nimeen, vaikka oikein hyvin tiedän, että yksittäisen edustajan on varsin vaikea kulkea omia polkujaan ja saada jotain järkevää aikaan ilman puoluekuria.

Päätin auttaa itseäni ja hakukoneella etsin kaikki mahdolliset vaalikoneet ja sitten niitä vaan pyörittämään. Tuota pikaa huomaan, että oikeastaan taitaa olla tällä hetkellä vain kaksi konetta. Sanomien ja Alman. Ei löytynyt ahaa-elämystä sen enempää ehdokkaasta kuin puolueestakaan. Taas olen autiolla, avomeren luodolla ja aivan sama mihin suuntaan tästä lähtisi ja mihin päätyisin kuukaudessa.

Nyt on myös ihan ensimmäinen kerta elämässäni, että olen miettinyt, josko jättäisi väliin koko vaalit. Tähän mennessä olen äänestänyt ihan jokaisessa vaalissa, olipa sitten valinnan kohteena seurakunta tai presidentti.

Nyt jo tiedän, että ainakin ne ehdokkaat, joka eivät kykene keskustelemaan asioista putoavat minun valikoimasta. Omia ajatuksiaan voi ja pitää esittää selkeästi, mutta toisten haukkuminen, jopa nimeltä ja kaikenlainen sättiminen menee minun viemäristäni puhdistuslaitoksen jätealtaaseen.

Erittäin heikoilla ovat ne ehdokkaat, joilla on näkemystä vain juhannukseen asti. Kun pitäisi kaavailla kuinka esimerkiksi suomalaisten terveyttä hoidetaan niin, että 30 vuoden kuluttua ylipaino on väestötasolla alle nykyisen 62 prosentin. Kuinka kakkostyypin diabetes on saatu selkeään laskuun. Haluaisin myös kuulla ne suunnitelmat, kuinka ilmaston lämpeneminen pidetään kurissa seuraavien 30 vuoden aikana. Kuinka lopetetaan tappelut kaduilla ja eduskunnan käytävillä.

Tietenkin ne henkilöt, jotka minut tuntevat, sanovat ettet ole enää tuolloin hengissä. Miksi niistä murehdit? En tosiaan ajattele itseäni, vaan sinua ja teitä ja sitä kokonaisuutta mihin pitkällä aikavälillä ajaudutaan. Ja siihen ei auta pätkääkään, kuinka muodikkaasti Sanna Marin pukeutuu tai millaisella autolla Petteri Orpo ajaa.

Kikka kolmosilla, lyhyillä hauskuutuksilla tai intohimoisilla lööppiratsastuksilla ei tätä menoa kehitetä. Tämä on laaja kokonaisuus ja erityisesti vain keskustelemalla ja tutkimalla löydetään parhaita tapoja toimia. Minä oon oikeessa ja sinä oot väärässä ei ikinä rakenna mitään hyvää.

Viime eduskuntavaaleissa valitsin lopulta toisenlaisen vaihtoehdon. Päätin yhden asian, josta en anna periksi. Sekin oli tietysti asia, joka vaikuttaa hamaan tulevaisuuteen ja kulttuuriimme. Minulle jäi jäljelle Helsingistä kuusi ehdokasta. Heistä olikin sitten kohtuullisen helppo valita sopiva numero.

Nyt en ole löytänyt minulle yhtä selkeää vastaavanlaista arvovalintaa kuin edellisissä vaaleissa. Pyörittelin vaalikoneita mennen tullen saamatta omalle valinnalleni tanakkaa pohjaa.

Jos nyt on yhtään uskonen tämän hetkisiin vaalikoneisiin, niin asetun nelikentän oikeaan alalohkoon. Siis snadisti oikealle ja reilusti liberaaliin kenttään. Kas siellä ei ole yhtään puoluetta minun seuranani. Olo tuntuu yksinäiseltä. Näinhän se vähän tuntui mutunakin ennen vaalikoneiden kanssa leikkimistä.

Onhan tässä nyt vielä kuukausi aikaa kypsytellä asiaa, vaikka näin tärkeää asiaa ei pitäisi missään nimessä päästää kuukauden vaalikampanjoiden pyöritettäväksi vaikka kuinka hyviä tarjoiluja olisikin vaaliteltoilla. Kuukauden pintaliidon julistan pannaan. Kuunneltuani aika monta vaalikeskustelua, on pakko antaa tunnustusta sille taidolle, että ihminen pystyy puhumaan lähes hengittämättä minuuttitolkulla sanomatta mitään, antamatta puheenvuoroa toisille.

Ehdokkaani on siis täysin hakusessa.

 

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 6.3.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Lisää aiheesta:

Puolet maailman väestöstä ylipainoisia vuonna 2035

https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-140846?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share

 

 

 

Perstuntumalla?

Lauantai 26.1.2019 klo 18.27 - Kauko Niemi

Viime syksyiset seurakuntavaalit olivat ehkä elämäni ensimmäiset vaalit ylipäätään, joissa en mennyt normaalin kaavan mukaan perstuntumalla.

Noissa vaaleissa en tutkinut ehdokkaiden vaalilässytyksiä, vaan valitsin minun ja kirkon välisestä suhteesta kaksi asiaa, joilla ratkaisin kenelle ääneni annoin. Näiden must asioiden perusteella vaalikone pudotti heti kättelyssä yli 80 prosenttia ehdokkaista. Loppu olikin sitten helppoa.

Periaatteessa olin päättänyt, etten tee kompromisseja ja jos ei löydy ehdokasta, en tarvitse sellaista kirkkoa lainkaan, vaikka koko elämäni ajan olen ollut varsin myötämielinen kirkkoa kohtaan.

Ensi kevään vaaleihin ryhdyn rakentamaan jotain samanlaista ajattelua. Kaikki hyvät ideat ja ajatukset ovat tervetulleita. Kaikilta muilta paitsi ei ehdokkailta.

Eduskuntavaalit ovat toki monin verroin monimutkaisemmat kuin seurakuntavaalit.

Puolueuskollisuus ei ole ollut minulle kovinkaan kriittinen asia. Olen ehkä äänestänyt vuosien saatossa kaikkia mahdollisia puolueita. Koen, että puolue on poliittisen teatterin kulissit. Ja kuten on viime aikoina nähty kuinka ensimmäisen näytöksen kauniit kulissit puhtaasta ilmasta vaihtuivatkin hetkessä toisen näytöksen mustiksi syyttelyä korostaviksi synkkyydeksi ja samalla pienessä hetkessä näyttämöllä olivat kaikki puolueet. Ei tarvittu kuin tapahtumat Oulussa.

Ennen kevättä tulee kolmas ja neljäs näytös ja taas kulissit vaihdetaan sujuvasti kuin kansallisoopperassa, kun Nurmijärven varastosta haetaan jo muutaman kerran käytetyt kulissit. Miehitys toki saattaa vaihtua ja niin käy politiikassakin.

Vaalikoneet saisivat karsia muutaman kynnyskysymyksen pohjalta suurimman osan ehdokkaista kuten tapahtui seurakuntavaaleissakin. Vaatinee kuitenkin useamman koneen pyörittämisen.

Entäs sitten ne itse ehdokkaat? Miksei ole sellaista vaalikonetta, johon vaaditaan samanlainen psykologinen testi, kuin useimmissa muissa työpaikoissa vaaditaan ennen työsopimuksen solmimista?

Jonkinlainen raksi ruutuun lista pitäisi ainakin muodostaa. Kaikki tyhjän tyrkyt saisivat välittömästi ruksin ylleen. Naisten lehdet alkavat olla täynnä mitä ihmeellisimpiä juttuja. Kunhan saadaan nimi julkisuuteen poliittisesta intohimosta tai tavoitteista viis.

Silloin kun puvun muotisuunnittelijan nimi on tärkeämpi kuin poliittiset näkemykset ollaan jo sivupolulla. Jaana Pelkonenkin oli ennakkoon topakasti kokoomuksen ryhmäkuria vastaan Soini-äänestyksessä, mutta jätti lopulta äänestämättä ja oli tyrkyllä jokaisessa käänteessä linnanjuhlissa. Ihastukseni vaihtui kertaheitolla vihastukseksi.

Niin tuo Soinin käyttäytymisen puolesta-vastaan on edelleen erinomainen tarkistuslista ja tarkasti tallessa tässä ehdokashakuprosessissa.

Jopa ehdokkaiden makuuhuoneiden ovetkin avautuvat kohtalaisen helposti. Toimittajille sanoisin, että kannattaa miettiä, missä menee tuote/tekstimainonnan raja.

Niin eipä tule olemaan helppoa tämä valinta, mutta kuitenkin helpompaa kuin aikaisemmin. Vaalikoneet pyörimään ja jäljelle jääneiden googlaaminen. Netistä onneksi löytyy kunkin ehdokkaan ajatuksia, tekemisiä ja sanomisia vuosien varrelta, eikä vain viime hetken jonkun toimiston kampanja slogania, kun omat ajatukset eivät ole riittävän selkeitä.

Millaisella perstuntumalla sinä aiot valintasi tehdä? Kynnyskysymykseksi käytännössä syntyy, kuinka paljon investoit aikaa koko prosessiin. Ja onko lopputulos sen väärtti.

 

 
 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 28.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

 

Olen yllättynyt korkeasta äänestysprosentista

Maanantai 29.10.2012 klo 10.02 - Kauko Niemi

Miltäs nyt tuntuu politiikassa? En olekaan ainoa, joka on vieraantunut politiikasta. Vielä viisi minuuttia ennen äänestystäni mietin viitsinkö. No olen saanut vanhanajan kasvatuksen, jonka mukaan äänestäminen on velvollisuus, joten menin kirjoittamaan numeroni viime metreillä.

Olen oikeastaan yllättynyt, että kasvatin tuota äänestysprosenttia.

Äänestysinto 58,2 prosenttia ei minusta tunnu mitenkään alhaiselta. Pikemminkin päinvastoin, kun peilaan omia tuntojani ja tuttavapiirini intoa vaaleihin.

Vaalipropagandasta ei päässyt eroon, vaikka yhtään vaalitenttiä enkä muutakaan vaaliohjelmaa katsonut televisiosta. Radiosta, joka on käytännössä aina päällä, jouduin, pääsin seuraamaan tilannetta.

Kun ajattelen viestinnän kannalta kuulemaani, niin millään en olisi pystynyt keskustelun pohjalta päättelemään mistä vaaleista on kyse. Nyt vain tiesin, että kyseessä ovat kunnallisvaalit. Niin kaukana olivat puoluepolitiikantekijät paikallisesta vaikuttamisesta.

Toinen viestinnän kannalta oleva asia, joka ärsytti suunnattomasti, oli ulkoa opetellut fraasit, joita toisteltiin oli sitten kysymys mikä tahansa. Kuunnelkaa vaikka Päivi Räsästä, ei mitään tolkkua.

Sivistynyt  keskustelu ja uskottava argumentointi eivät kuuluneet tällä kertaa poliittiseen propagandaan. Puppusanageneraattorit tuottivat ennalta ohjelmoituja sanoja peräkkäin ilman todellista sisältöä, ei todella jaksa innostaa.

Minulle tulee aina mieleeni tällaisissa tapauksissa aikoinaan kohtaamani Huoneistokeskuksen kiinteistövälittäjä, joka kehui kuinka hyvä perunakellari talossa on. Kerroin hänelle oitis, etten käytä perunaa kuin muutaman kerran vuodessa lohikeitossa, enkä tarvitse perunakellaria. Hetken kuluttua hän alkoi jälleen argumentoida asuntoa perunakellarilla.

Melkein puolet kansasta jätti puhumatta, eikä sääkään ollut syyllinen tällä kertaa. Koko politiikan pelikentällä on peiliin katsomisen paikka.

Kerran vieraantuneita on vaikea saada innostumaan uudestaan. Vanha totuus – olemassa olevasta asiakkaasta kannattaa pitää hyvää huolta.

Politiikka teki seiskat

Maanantai 18.4.2011 - Kauko Niemi

Yhden yön aikana en ole kohdannut yhtään myönteistä kommenttia vaalivoittajasta sen enempää Facebookissa kun muuallakaan. Kukaan ei ole äänestänyt persuja, mutta silti he voittivat. Aivan kuin kukaan ei lue Seiska-lehteä, mutta kaikki tietävät mitä juoruja siellä on ollut.

Toivoa sopii, että persut lopettavat uhoamisen ja populismin ja ottavat todellisen vastuun tekemisistä ja jos ei lopeta, niin tulee suomalaisille konkreettinen opetus, ettei ihan kaikkeen kannata uskoa ilman kritiikkiä. Tämän opin olisi suonut tapahtuvan jollakin vähemmän merkittävämmällä areenalla.

Vaalien teemaksi nousi kaikilla rintamilla – vastustamalla voittoon.

Vaaleille asiantuntijat veikkasivat hyvin korkeaa äänestysprosenttia, etenkin ennakkoäänestyksen vilkkauden takia. Näinhän ei käynyt ja nousu oli maltillinen. Asiantuntijoiden arviot olivat täysin irrallaan yhteiskunnan kehityksestä.

Ei äänestäjillä ole mitään erityistä kunnioitusta äänestyspäivää kohtaan. Ihmiset hoitavat pankkiasioitaan silloin kun parhaiten sopii, käyvät ruoka- ja muissakin kaupoissa silloin kun parhaiten sopii. Neljän vuoden kuluttua ennakkoäänien osuus tulee olemaan 48 prosenttia. Jos halutaan nostaa äänestysprosenttia, ainoa vaihtoehto on siirtää äänestäminen verkkoon.

Puhuttiin myös, että nämä vaalit olisivat olleet sosiaalisen median vaalit. Tämäkään ei toteutunut. Sosiaalisen median melkein ammattilaiset Jyrki Kasvi ja Petteri Järvinen jäivät rannalle. JyrkiKasvilla on Facebookissa 2642 kaveria ja ääniä kertyi 3219. Petteri Järvisellä on Facebook kavereita 809 ja ääniä kertyi 2209. Petterin blogit ovat hyvin luettuja.

Harmittavaa näiden kahden herran kohdalla on, ettei eduskuntaan saatu tietoyhteiskunnan intohimoisia kannattajia. Sen sijaan niitä löytyy, joille puolustusmäärärahoista ei voi leikata, mutta sen sijaan valtion it-budjettista löytyy löysää.

Viestinnän kannalta vaaleista löytyy paljon mielenkiintoisia ilmiöitä. Miten Kike Elomaa nousee ääniharavaksi muutaman tonnin budjetilla ja toisaalta tv:stä tuttu Petri Sarvamaa suurine lakanoineen jää rannalle. Miten Väyrynen putoaa ja eduskuntaan nousee 84 uutta henkilöä ja niistä vain 38 on persuja.