#kukka - so what

Sunnuntai 15.11.2015 klo 22.13 - Kauko Niemi

Kävin tänään kahdessa valokuvausnäyttelyssä, kummassakin näyttelyssä välittyi erittäin voimakas tarina.

Juha Törmälän 12 miestä Helsingin Lasipalatsissa. Näyttely esitteli Movenberin  kunniaksi 12 henkilöä, jotka ovat kohdanneet eturauhassyövän.

Toinen näyttely Ateneumissa, missä maailmankuulun kuvaajan Henri Cartier-Bressonin kuvista on koostettu erittäin laaja näyttely.

Vähintäinkin näiden kahden näyttelyn jälkeen vahvistui se mielessä pyörityt asia, jota olen jo pitkään  harmitellut kuinka köyhää on sosiaalisen median, somen kuvakerronta. Sellaista kukan kuvaa ei ole olemassakaan, jonka saatteeksi riittäisi #kukka.

Cartier-Bressonilla tosin on montakin kuvaa, jotka taitavalla valon ja varjon käytöllä ja sommittelulla rakentavat tarinan katsojan päässä.

Veikkaan, että monella, lähes aina on mielessä jokin näkökulma, kun kameran kaivaa esille tai kännykän käynnistää. Miksei tätä tarinaa sitten välitetä kavereille. Ei siihen riitä #kukka tai . . . nyt ollaan asian ytimessä.

Minua katsoja tai siis viestin vastaanottajana harmittaa joka kerta harmittaa, kun ei tiedä mikä on se tarina, jota kukalla yritetään välittää.

Viestinhän voi avata monellakin eri tavalla. Törmälän näyttelyssä kuvat olivat pysähdyttäviä, mutta varsinainen asia yksityiskohtineen aukeni kirjoitetulla tekstillä. Cartier-Bresson kehitti käsitteen ratkaiseva hetki. Hän usein sommitteli kuvan etukäteen ja odotti, että jotain tapahtuu ja laukaisi kameran. Kolmas ja ehkä helpoin tapa on saada kuvakerronta aktiiviseksi oikealla ajoituksella. Tämän viikonlopun tapahtumat Pariisissa tuotti monta pysäyttävää tarinaa, jopa vanhoillakin kuvilla.

Itsekin julkaisin väriltään sopivan, ennen julkaisemattoman kuvan Pariisista, jonka otin vuonna 2005 helmikuussa. Kuvan pelkkä värimaailma ei ole antanut aihetta kymmeneen vuoteen käyttää kyseistä kuvaa vain se takia että tuli käytyä Pariisissa.

Sitten kun siirrytään muistokuvista uutis-, dokumentti-, mainos-, blogi- tai pr-kuviin, nousevat kuvatarinoiden vaatimustaso moninkertaiseksi.

Pariisi_650_IMG_0083.jpg

Pariisi 8.2.2005 aamulla

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuvakerronta, tarina, viestintä, Juha Törmälä, Henri Cartier-Bresson, Ateneum

Onneksi itsesensuuri petti

Keskiviikko 25.6.2014 klo 11.57 - Kauko Niemi

Maanantai-iltainen kuvausreissu oli kaikkea muuta kuin tavoiteltua auringonlaskua. Tosin henkisesti osasin varautua myös muuhun. Kyseisellä reitillä kohtaa usein myös eläimiä.

Sadan kilometrin ajoon olisi ihan hyvin riittänyt sekin, että istuu rannalla aivan hiljaa, kuuntelee luonnon ääniä ja tekee lyhyen meditaation.

Itse kohde tarjosi pari hienoa kuvaushetkeä. Vielä julkaisemattomat taivaalliset layerit tulevat julki tuota pikaa.

Vielä taustaksi se, että päivällä yhden objektiivin kanssa oli ongelmia ja kokeilin kameran palauttamista tehdasasetuksille. Ja kuinka ollakaan illan keikalle en käynyt kaikkia kymmeniä asetuksia läpi ja niin työvälineenä oli puolittainen tekniikkapläjäys. Osa kuvista taltioitui vain jpeg-versioina ja paljon bitti-informaatiota hävisi taivaan tuuliin.

Auringon laskettua kotimatkalla alkoi tapahtua – kaksi pupua, joista toinen jäi bittien vangiksi. Kolme peuraa pääsi karkuun. Mutta avautuvalla peltoaukeamalla rypsin satoa oli nauttimassa kaiken kaikkiaan yhdeksän hirveä.

Julkaistut kuvat tästä

Mutta itse asiaan ja otsikon toteamukseen. Mietin pitkään, oikeastaan koko yön, jotta julkaisenko kuvia lainkaan. Ne eivät täyttäneet minun sisäistä kriteeristöä moitteettomasta kuvasta. Tämä koski siis kuvien teknistä laatua.

Toisaalta koko työurani olen joutunut toimittajana miettimään kuvakerrontaa. Yhdeksän hirveä on sen verran harvinainen ilmiö, että kuvakerronnan kriteeristö kyllä täyttyy. Ja näin se osoittautui myös käytännössäkin. Ensimmäisen vuorokauden aikana kuvat saivat yli 1700 peukutusta.

Väärä epäröintini johtui siitä, että kuvan voima on niin valtava. Voit kirjoittaa tai sanoa melkein mitä vaan ja tuhota viestisi sopimattomalla kuvalla. Kuvallisesta viestistä muistetaan usein vain kuva.

Tuotteesi, palvelusi, toimintasi kuvan on oltava tekniseltä tasoltaan sekä kerronnaltaan oikeassa suhteessa välitettävään viestiin. Huono kuva tekee tuotteestasi huonon. Huono kuvakerronta johtaa harhaan. Tavanomainen kuva ei pysäytä, eikä avaa mahdollisuutta tekstille.

Jos sinulla ei ole hyvää kuvaa, niin jätä mieluummin kuvittamatta, jottet tuhoa viestiäsi.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuva, luonto, kuvakerronta