Medialukutaito ja viitseliäisyys hukassa

Sunnuntai 12.10.2014 klo 18.49 - Kauko Niemi



Taas on muutaman päivän sisällä leimahtanut oikein kunnolla. Päivän sanat ovat viski ja lapsimorsian.

Aivan sama kuin menisin keskellä kirkasta päivää Aleksille ja itku silmässä kertoisin, että nyt on yö ja Stockmannin tavaratalo on suljettu. Minun piti saada sieltä liput tunnin päästä lähtevään koneeseen.

Alkaisivatko ihmiset julkisesti ja aivan tosissaan kertomaan tätä tarinaa totena ja ihmettelemään kuinka nyt on yö. Aika moni muistaa lapsena leikityn tarina kiertää –leikin, jossa kuiskuteltiin toisille tarinaa korvasta korvaan ja lopuksi tarinassa ei sitten ollut montaakaan samaa asiaa mitä oli alkuperäisessä tarinassa.

Tuo norjalainen lapsimorsian todistaa, etteivät ihmiset edes lue juttuja, vaan heittävät kommentit pöytään, teilaavat, jopa uhkailevat kohdetta, joka on fiktiivinen ja mikä olisi selvinnyt, jos olisi lukenut koko jutun loppuun. (lue jutun kommentteja)

Ihmisten maailmankuva rakentuu nyt valitettavasti vain lehtien otsikoiden perusteella ja ilman minkäänlaista viitseliäisyyttä ajatella asiaa tai jopa ottaa selvää mistä on oikeasti kysymys. Lehdet taas tekevät tahallaan raflaavia otsikoita saadakseen klikki-mittauksissa hyviä lukuja. Jopa otsikoita, jotka eivät millään tavoin vastaa itse jutun sisältöä.

Julkisen sanan neuvosto voisi ryhtyä ottamaan kantaa klikkiotsikoinnin ja sisällön suhteeseen. Mikä on hyväksyttävä toleranssi.

Viime päivien viskihuumassa oli myös niin sanottuja luotettavia lehtiä ja muita luotettavia tahoja ja sen tuntui tämän takia kovin uskottavalta. Nyt on kuitenkin osoittautumassa, että tämäkin leimahdus on selkeää liioittelua.

Tällaisessa viestintämyräkässä luulisi olevan medioille eduksi rakentaa pitkällä aika jänteellä luotettavuutta. Uskon että luotettavalla journalistisella tuotteella voittaa oman aseman silläkin uhalla, että joskus häviää ajassa. Nopeudenkin voi hälventää löytämällä uuden, luotettavan näkökulmaan asiaan.

Toistamalla samaa soopaa ilman tarkistuksia ei media pysty erottautumaan somen massasta.

Huolestuttavaa tässä on se, että ihmiset ajan mittaan menettää luottamuksen yleiseen keskusteluun. Kukaan ei usko kehenkään. Keskusteluahan ei enää synny muutenkaan, sillä aina ilmestyy joukkoon joku, joka torppaa kaiken ja loppujen lopuksi hyökätään yksilöiden kimppuun, oli sitten asia mikä tahansa.
Tällä torppausmentaalilla ei Suomessa rakenneta mitään eikä uutta synny ennen kuin opitaan kehittämään asioita yhdessä. Tämä koskee myös valtiovallan ylintä johtoa. Mitä pahaa siinä on jos virkamiehet esittävät ajatuksia Natosta tai KELA sote-uudistuksesta. Minusta olisi erinomaista, että asioista keskusteltaisiin laajasti ja lopullisessa päätöksenteossa olisi mahdollisimman monenlaisia näkemyksiä käytettävissä.

Yhtä totuutta ei ole.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsimorsian, viski, holhous, medialukutaito, luotettavuus

Annetaan koiralle koiruus ja lapselle lapsuus

Sunnuntai 24.1.2010 - Kauko Niemi

Suomen Kennelliiton luonnetyöryhmän rotujärjestöillä teettämä kysely toi esiin, miten kokeneetkin koiraihmiset kuvailevat koiriensa luonnetta ihmismäisillä termeillä. Koirien liiallisesta inhimillistämisestä seuraa vain vääriä tulkintoja ja ongelmia.

Mikähän ihmeen tarve meillä ihmisillä on säätää toisten elämää mieleiseksemme?

Oikeastaan kenelläkään ei ole oikeutta saati velvollisuutta muuttaa toista mieleisekseen ja omia tarkoitusperiä palvelevaksi. Eniten tästä käytännössä kärsivät lapset ja koirat. Annetaan lapsille lapsuus ja koirille koiruus.

Koira on luontokappale ja ihminen tulkitsee lemmikkiään väärin silloin kun hän käyttää inhimillisiä termejä tulkitessaan koiransa käyttäytymistä. Saati, että ihminen ryhtyy kouluttamaan koiraa ihmisen tavoille. Koira ei esimerkiksi osaa katua tekemisiään tai ymmärtää tekojensa seurauksia. Eikä koiralle voi selittää asioita, vaikka moni sitä yrittää.

Eläinnäyttelijöiden kouluttaja ja tietokirjailija Tuire Kaimio kuuluu myös Kennelliiton luonnetyöryhmään. Hän on vakuuttunut, että myös koiralla on tunteita. Ongelma on vain se, että ihminen ei tiedä, miltä koirasta oikeasti tuntuu. Koira elää tässä ja nyt luonnon vaistojensa mukaan.

Koira saa usein perheessä lapsen aseman ja silloin ovat jo roolit ja käyttäytymismallit melko sekaisin.

Mitähän jos annettaisiin eläimen elää eläimen elämää. Voisihan sitä vaikka kouluttaa itseään ajattelemaan oman koiransa kohdalla kyseessä olevan villieläimen  ja hyväksyä koiran käyttäytyminen sitä kautta. Pikkuhiljaa voi sitten pudottaa etuliitteen villi pois, mutta jättää käsitteen eläin eikä ihminen.

Koiraa voi rakastaa koiran eikä ihmisen tavoin. Todennäköisesti monet epäluulot ja väärät olettamukset jäisivät syrjään. Monet ongelmat jäisivät syntymättä.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, lapsi